Gootti.net

Elo narsistin kanssa

Kirjoittanut: Evil Kitty (Jäsen)
  • #1
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 11.10.2007 21:33
Kuten monet tietävät, olen vasta 13-vuotias pienokainen, mutta elämääni on mahtunut paljon traumaattisia kokemuksia - joista yksi on reilun kolmen vuoden elo narsistin kanssa.

Muistan hämärästi pätkiä äitini ja naristin suhteen alkuajoilta. Olin silloin lopettelemassa toista luokkaa. Muistan ensitapaamisenikin sen kanssa. Se oli iso ja pelottava, inhosin sitä sillä samalla sekunnilla, kun se astui muuttokunnossa olevaan kämppäämme. Pelkkä "Moi", ja sitten se keskittyi äitiin. En saanut sanoa mitään, joten hipsin huoneeseeni.
Ensikerran, kun olimme sen luona, ahtauduimme kaikki pieneen parisänkyyn, kaikki kolme. Koko yön nukuin viiden minuutin pätkissä, pelkäsin kovasti miestä vieressäni. Halusin mennä lattialle tai sohvalle, mutten halunnut olla asunnossa ilman peittoa kroppani päällä.
Syksy oli omituinen aika. Silloin se kävi usein asunnossamme. Silloin minun piti olla hiljaa huoneessani, etten vain häiritsisi sitä. Jo silloin se huusi äitille pikkuasioistakin.
Joulukuussa (suhde alkoi touko-kesäkuussa) äiti meni kihloihin narskun kanssa. Samalla ilmoitettiin heidän yhteenmuutostaan - ja samalla vastasaamani passi sai ensimmäisen leiman - helvettiin.
Koko kevät oli huutoa - jos oli akuankka olkkarissa, huudettiin. Jos voipurkki oli viisi minuuttia tiskipöydällä, huudettiin. Jos söin nakin nakkipaketista, huudettiin. Jos tulin ulos huoneestani, kun sillä oli tv:n katselu, syöminen, juttelu, tietokoneella olo tai mikä tahasa puuha kesken huudettiin.
Olin aina ollut iloinen ja avoin lapsi, mutta silloin tapahtui muutos. Olin usein masentunut ja yksinäinen. Itkin paljon enkä puhunut asioista. Lukkiuduin itseeni enkä uskaltanut tehdä mitään. Elämäniloni oli kadonnut.
Narskusta olin "aikuinen lapsi" 8-vuotiaana. Olin muka tarpeeksi vanha huolehtimaan itsestäni, mitä sillä tarkoittikaan.
Vuosi suhteen alun jälkeen he menivät naimisiin. Vihasin sitäkin, mutten sanonut sitä. Minun piti tehdä, kuten se sanoi.
Ja huuto jatkui. Rakensin usein pöydän alle turvapaikan: peitto pöydän päälle, alle pari tyynyä ja akuankkoja. Sinne menin piiloon pieniä suuria kiukkuja.
Heräsin öisin todella usein äitin ja sen riitoihin. Huudettiin ja karjuttiin. Se haukkui mua vaikka miksi. Olin narkkari, alkoholisti, nuorisoäiti, ADHD-lapsi, hullu kuten äitinsäkin ymym. Kerran se huusi huoneeni ikkunan takana minkä kurkusta lähti "Vi*un m*lkku kakara!"
Puoli vuotta häiden jälkeen se sai sydärin. TOIVOIN sydämeni pohjasta, että se kuolisi. Ei kuollut.
Se vaati multa täydellisyyttä. Pienenä lapsena en osannut esimerkiksi leikata ruohoa niin täydellisesti, ettei missään olisi huomautettavaa, enkä osannut imuroida niin, ettei nurkkaan jäänyt pölypalleroa. Kokeet menivät hyvin, mutta jos oli pienikin miinus, ei kehuttu kokeen hyvyydestä, vaan siitä, miten huono olin koulussa, kun olin saanut 10- enkä täyttä 10. Sitten se alkoi selittää, että hän sentään sai aina täysiä numeroita, ja nekin aina kymppejä.
Tätä jatkui kolme vuotta, kunnes lopulta äitin silmät aukenivat peton myötä. Erosta on aikaa puolitoista vuotta, mutta en ikinä toivu siitä. Vaikka se ei ikinä tehnyt minulle fyysisesti pahaa, henkiset arvet ovat syvät. Olen edelleen tietyissä tilanteissa sulkeutunut ja masentunut, enkä pääse tästä ikinä yli.

Ainiin, unohdin erään jutun.
Muistan jotenkin hämärästi, kun minulla oli 40 astetta kuumetta ja menin nukkumaan sen ja äitin väliin. Siinä oli niin kuuma (ja ilmeisesti sitä kisutti ja pirusti) että lähdin huoneeseeni - vaikka mua pyörrytti ja olin oksentaa jatkuvasti. Aamulla heräsin sängystäni sen kainalosta. Sen yön tapahtumat eivät ole päässänni, enkä halua miettiä sitä.

Onko teillä kokemuksia?

-Evil Kitty-
Kirjoittanut: Heetteri (Ex-inkvisiittori & Miss Halloween 2008)
  • Lähetetty: 11.10.2007 22:06

Lainaus: Evil Kitty


Ainiin, unohdin erään jutun.
Muistan jotenkin hämärästi, kun minulla oli 40 astetta kuumetta ja menin nukkumaan sen ja äitin väliin. Siinä oli niin kuuma (ja ilmeisesti sitä kisutti ja pirusti) että lähdin huoneeseeni - vaikka mua pyörrytti ja olin oksentaa jatkuvasti. Aamulla heräsin sängystäni sen kainalosta. Sen yön tapahtumat eivät ole päässänni, enkä halua miettiä sitä.

Onko teillä kokemuksia?


Tällaisista asioista ei ehkä ole kaikista paras lähteä julkisilla foorumeilla avautumaan, mutta se on tietty vain minun mielipiteeni... Asiasta on myös hyvin vaikea saada keskustelua aikaan. Narsistin ja ylikriittisen, luonnevammaisen perfektionistin ero lienee myös tässä tapauksessa hiuksenhieno.
Kirjoittanut: Piiskansiima (Jäsen)
  • Lähetetty: 11.10.2007 22:14
Luulisin, että sinun kannattaisi ottaa yhteyttä johonkin nuorten avustuspuhelimeen tms. eikä meihin täällä goottinetissä. Oikeasti.
Kirjoittanut: DeadlyNightshade (Aktiivi)
  • #4
  • Arvo: Mahtigootti1500
  • Lähetetty: 11.10.2007 22:20

Lainaus: Heetteri

Tällaisista asioista ei ehkä ole kaikista paras lähteä julkisilla foorumeilla avautumaan, mutta se on tietty vain minun mielipiteeni...


Noh, anonyymisti täällä kun kuitenkin keskustellaan, niin mielestäni se on ihan hyvä, kunhan asiasta puhuu jollekin.

Itse en tunne yhtäkään narsistia, tai no, lievän tapauksen. Hän oli luokkatoverini yläasteella ja tultiin toimeen, käytiin toisilla kylässä etc mutta ei oltu sydänystäviä kuitenkaan. Noh, nyt tässä kesäloman loputtua hän lähettää yhtäkkiä viestin, että "Mulla on syömishäiriö, jos syön niin alkaa kaduttaa ja saatan oksentaa :< Syöminen on vähentynyt ihan älyttömästi" eikä varmasti tullut väärään numeroon, samankaltaisia viestejä on tullut myöhemminkin. Hänellä on koko ajan hirveä hinku puhua itsestään, ja vaikken vastaile viesteihin, aina muutaman päivän välein häneltä tulee viestejä kuten "Hei, näin tänää kaks korppia" "Hei, mä valvoin aamuneljää ja tuijottelin kattoon, vähän siistii" "Olin eilen kännis" jne.

Evilkitty, tarinasi kuulostaa hirveältä. Toivon, että pääset tapahtuneesta yli.. Tuli paha olo jo tekstisi lukemisesta, enkä uskalla edes kuvitella miten rankkaa tuo on ollut sinulle.

Koeta pärjäillä. Latteaa, mutta en osaa muuten oikein muotoilla tätä..
Kirjoittanut: Kirottu (Jäsen)
  • #5
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 12.10.2007 10:35
Olet kuitenkin selvinnyt tuosta ajasta. Neuvoisin sinua hakemaan kunnollista apua, vaikka se saattaakin pelottaa. Olipa isäpuolesi narsisti tai ei, niin hän teki väärin sinua kohtaan. Ja jotenkin tuo tarina kuulostaa hyvin tutulta! Siis sillä tavalla tutulta, että tunnistin joitain juttuja ihan omasta suusta sanotuksi. Koita jaksella ja yksin sinun ei tarvitse rämpiä tuon asian kanssa laisinkaan! Jos haluat purkaa tuntemuksiasi, niin paras paikka siihen on tietysti joku psykologin vastaanotto. Jaksamisia kovasti ja älä luovuta. Olen mennyt asian yli ja olet parantumassa jo. Se vie aikaa, mutta se on sen arvoistakin!
Kirjoittanut: Ilari (Jäsen)
  • #6
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 12.10.2007 10:54
Jep, olet parantumassa, sillä uskallat avautua, se on ihan hyvä. Suosittelisin terapiaa, itse kävin useamman vuoden ja auttoi, lopetin vasta pari vuotta sitten. Puhu vaikka koulupsykologille/kuraattorille, ja jos homma lähtee siitä toimimaan, pääset hoitoon.
Kirjoittanut: Suokas (Aktiivi)
  • #7
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 12.10.2007 11:12
En tiiä mikä narsissi kyllä edes on :S
Mutta äitini on kyllä asunut agressiivisen juopon kanssa ja olen sen jopon poika. Onhan siitä tullut kättä naamaan pari kertaan. Mutta siitä kyl on yli 7 vuotta joten olen ite kyllä toipunut siitä. Mutta voimia sulle!
Kirjoittanut: raavittu (Aktiivi)
  • #8
  • Arvo: Mahtigootti1500
  • Lähetetty: 12.10.2007 13:34
Itse eli pari vuotta narsistin kanssa ja olin tyhmä ja sokea "rakkaudesta"(=pelosta), enkä jättänyt tätä, vaikka kaveritkin ja vanhemmat painostivat eroamaan. Onneksi sitten tuli sellainen "väläys" ja suhde loppui siihen. Itse en heti hakenut apua,mutta kun painajaiset jatkuivat, oli aika mennä juttelemaan asiasta.
Kannattaa oikeasti jutella ammattiauttajan kanssa, koska siitä saattaa tulla traumoja, niitä ei ehkä heti huomaa, vastakun vuosien päästä... Se ei oikeasti ole kivaa,jos tulee paniikki-/hengenahdistuskohtaus riidan takia tai vaikka sen takia, että toinen huutaa toisesta huoneesta, oletko tiskannut.
Kirjoittanut: Akhkharu (Jäsen)
  • #9
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 12.10.2007 13:39

Lainaus: Suokas

En tiiä mikä narsissi kyllä edes on :S


Wikipedia auttaa! http://fi.wikipedia.org/wiki/Narsisti
Kirjoittanut: Evil Kitty (Jäsen)
  • #10
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 12.10.2007 14:14
Jotkut ymmärsivät tämän vähän väärin.. :S Tarkoitus ei ollut valittaa eikä mitään, halusin kertoa oman tarinani ja kysyin onko muilla kokemuksia, ei siitä sen enempää.
Mielestäni on helppo avautua, kun tietää, että täällä tuskin on ketään joka minut tuntisi - anonyymina ja tunetmattomana on hyvä purkaa tunteet.

Tämä aihe on suljettu. Et voi lähettää tähän aiheeseen vastausta. Aihe on todennäköisimmin suljettu siksi, että siinä käsiteltävä asia on puitu perinpohjaisesti ja ns. kaluttu loppuun, tai sitten aihe ei ole enää ajankohtainen (jos viestiketjussa on käsitelty esimerkiksi festivaalia tai konserttia), tai sitten samasta aiheesta on ollut keskustelua jo aikaisemmin. Goottifoorumilla on myös tapana sulkea sellaiset viestiketjut, jotka sisältävät sata (100) sivua, ja avata uusi viestiketju samasta aiheesta toisaalla. Voit halutessasi kysyä foorumin valvojilta tai ylläpidolta syytä tämän viestiketjun sulkemisen syistä.

Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 1 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 17.09.2015 09:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 362 henkeä!
Järjestä treffit