Warning: Use of undefined constant default_charset - assumed 'default_charset' (this will throw an Error in a future version of PHP) in /home/kuopassa/public_html/keskustelu/index.php on line 3
Tarvitsen koulutöihini teidän kokemuksianne!

Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Tarvitsen koulutöihini teidän kokemuksianne!

Kirjoittanut: groomeri (Aktiivi)
  • #1
  • Arvo: Mahtigootti+
  • • Muokkasi: groomeri
  • Lähetetty: 11.09.2008 13:33
Eli opiskelen siis sairaanhoitajaksi ja tarvitsen teidän kokemuksianne viikottain vaihtuviin projekteihin. Tämän viikon aiheena on sairaanhoitajan toiminnan vaikutus potilaan viihtyvyyteen vuodeosastoilla. Jos siis olet joskus ollut sairaalassa vuodepotilaana/joku läheisesi on ollut, kerro mitkä seikat jäivät (hyvässä tai pahassa) mieleen hoitajan käytöksestä, puheesta tai ruumiinkielestä. Vastaattehan viimeistään sunnuntaina 14.9. niin olen hirmu onnellinen Vastata saa joko tähän viestiin taikka sitten s-postilla groomeri[ät]luukku.com. Nimiä en tule tarvitsemaan, sillä en niitä ilmianna lopullisessa projektin purku tilanteessa. Viikon päästä vaivaan teitä luultavasti jo uudella aiheella!
Kirjoittanut: Nocturne (Aktiivi)
  • #2
  • Arvo: Mahtigootti1500
  • Lähetetty: 11.09.2008 13:45
Omat kokemukseni ovat aika pienet vaikka muutaman päivän vuodeosastolla vietinkin. Oli ensimmäinen (ja viimeinen) kerta sairaalssa ja v*tutti sen verran rankasti, että kiukun kyyneleet meinas tulla silmiin. Mutta hoitajat olivat huumorin tajuisia ja ymmärtäväisiä. Yöhoitajille varsinkin pitää nostaa hattua, kun joutuivat tämän äkäpussin herättämään keskellä yötä ja antamaan lääkkeitä. Olin siis TYKSissä silloin. Omalle kohdalleni osuneet hoitajat olivat kaikki mukavia ja käytös oli sellainen rauhoittava, en osaa oikein selittää, mutta heidän käytöksensä kuitenkin rauhoitti mut sen verran etten sairaala kammoisena kiivennyt seinillä.

Isälle kun tehtiin ohitusleikkaus ja oltiin häntä sitten siellä sairaalassa katsomassa niin hoitajat taasen saavat kiitosta. Kuten jo sanoin olen sairaala kammoinen, joten mua alkoi pyörryttää siinä sitten ja istuin tuolille ja nojailin isän sängyn päätyyn ja katselin alaspäin ja koetin selvitä tilanteesta. Ni hoitajat kävi välillä kysyys, että oonko mä oikei. Se oli aika jees juttu.

En mä tiedä onko tää mun sepustus sitä mitä hait, mutta tulipahan nyt kerrottua.
Kirjoittanut: Mika-Mariel (Nimetön)
  • Lähetetty: 11.09.2008 15:25
TYKSissä kerran keuhkokuumeen takia teho-osastolla lojuessani äryynnyin yhdestä hoitajasta. Muissa ei ollut valittamista, mutta tämä yksi. Pakko saada valittaa yhdestä xD
No juu. Siis näin:
Siskoni olivat tulleet katsomaan minua ja telkkarista tuli yksi hyvä ohjelma, jonka halusin nähdä, niin että laitoimme telkun päälle ja katselimme sitä. Olisko ollu joku tiededokumentti. No tämä hoitaja sitten oli kokoajan valittamassa, että laittakaa nyt se telkku kiinni, potilaan pitää saada levätä! Vaikka minähän se potilas olin ja minähän se sitä telkkua juuri halusin katsoa! xD
No sitten myöhemmin hoitaja tulee ja sanoo: "Nyt tulee Salkkarit, haluat varmaan katsoa sen." ja on jo laittamassa teeveetä päälle. Ihan niinkuin olisi itsestään selvää, että haluan katsoa jotain perkeleen Salkkareita!! Ja dokumentin katselusta valitti, että minun pitää saada levätä... No juu. Ilmoitinpa sitten suuttuneena, että "Ei todellakaan, laita se telkku kiinni, kiitos. Mä haluan levätä!"

Semmonen tapaus xD Noin ei ainakaan kuulu hyvän hoitajan toimia.
Kirjoittanut: FrozenCorpse (Aktiivi)
  • Lähetetty: 11.09.2008 17:11
Hyvinkäällä olin joskus polveni vuoksi ja yöhoitajat oli aika tylyjä kun hälytin että tarviin vessaa- eli alusastiaa kun ei voinu kävellä. Muu henkilökunta oli pääossin ihan asiallista.
Kirjoittanut: raavittu (Aktiivi)
  • #5
  • Arvo: Mahtigootti1500
  • Lähetetty: 11.09.2008 17:54
Olen ollut monta kertaa osastolla OYS:ssa niin diabeteksen, kun muidenkin juttujen takia. Eka kerran kun olin, hoitajat olivat ystävällisiä, mutta eräs oli turhan pirteä ja kovaääninen. Toisella kertaa sattui eräs todella todella ikävä eukko yövuoroihin, joka vain ********, niin vaatteista, kuin "asenteestanikin" (olin siis hiljaa ja hymyilin, kun joku tuli siihen jotain hääräämään, kai minunkin olisi pitänyt olla ilkeä ja huutaa vain hänelle, niin hän olisi pitänyt). Useimmiten on kuitenkin sattunut mukavia hoitajia, ovat kyselleet miten voin, millainen olo on ja ovat painottaneet sitä, että heille voi tulla juttelemaan, jos jokin vaivaa ja surettaa.
Kaupungin sairaalassa sitten onkin ollut eri meininkin. Hoitaja ei kätellyt, ei hymyillyt, ei jutellut, ei mitään, lääkkeeni sain kolme tuntia myöhässä, jotka pitäisi siis saada ajallaan ja kerran en saanut lounasta. Kun tästä mainitsin, hoitaja sanoi vain, että "no voi voi, kyllä kait sinä aikuisena ihmisenä pärjäät päivälliseen saakka." Tjooh. Päivälliseen oli viisi tuntia, olin käynyt uimassa puolitoista tuntia ja aamupalakin oli jäänyt väliin pahoinvoinnin takia. Ei siis ihme, että sain niin pahan hypon, että minulle piti laittaa suoneen glukagonipistos.
Tiivistettynä: Ei ylipirteyttä ja tekohymyjä, ei välinpitämättömyyttä, ei puhumattomuutta eikä turhasta valittamista. Jos osaa hymyillä aidosti, puhua mukavia, huolehtia sovitut asiat (kuten ruokailut ja lääkkeet), niin siinä on hyvä hoitaja.
Kirjoittanut: kuopassa (Ylläpitäjä)
  • Lähetetty: 12.09.2008 05:49
Kerran pikkupoikana jonkun käärmeen purtua koipeen jouduin sairaalaan yöksi. Silloin oli ihan mukavaa kun sai sängyllä maata ja katsella televisiota, mutta hoitajien ja muiden sellaisten kannattaa mielestäni olla ehdottelematta katetrin laittamista sellaiselle potilaalle joka on joko elossa tai joka on tajuissaan.

Erään kerran kävin tapaamassa iäkästä & sairasta exitus-vaiheessa olevaa sukulaista sairaalassa. Oli surullista nähdä huoneeseen saavuttuani, että tuo potilas oli sillä hetkellä yksin. Minua olisi lohduttanut paljon nähdä joku hoitaja siinä sängyn vierellä huolehtimassa hänestä.
Kirjoittanut: BronzeRain (Aktiivi)
  • #7
  • Arvo: Platinagootti+
  • Lähetetty: 12.09.2008 14:56
Eräs OYS:in hoitaja jäi pahassa mieleen, oli ahdistavaa kun täti ei kertaakaan katsonut minua silmiin. Muutenkin tuli olo että olin hänelle enemmän vastenmielinen tutkimuskohde kuin apua tarvitseva ihminen.
Mutta eräs hoitaja kyllä veti vastenmielisyydessään pohjat. Mummoni oli terveyskeskuksessa osastolla viimeiset elinvuotensa, sairasti Parkinsonia. Pari päivää ennen kuin mummo kuoli, olimme häntä katsomassa äidin ja pikkusiskoni kanssa. (Tästä on jotain 5 vuotta aikaa.) Olimme siinä koko porukka juttelemassa mummulle, kun eräs hoitaja lampsi sisään ja alkoi selittää äidille että kun mummo nyt on niin huonossa kunnossa, niin eikö se olisi parasta että lopetettaisi hoitaminen. (Ei tietty sanonut ihan tuossa sanamuodossa.) Arvatenkin äiti suuttui, veti hoitajan käytävälle ei-niin-ystävällisesti ja alkoi paasata siitä, miten mummo voi olla puhekyvytön, mutta ymmärtää kyllä silti mitä ympärillä tapahtuu. Ja seurassa oli kaksi alaikäistä, toinen alle kymmenen, joille ei ehkä ole hyväksi kuulla eutanasia-suunnitelmista koskien omaa isoäitiään, saati sitten että mummo itse haluaisi kuulla sellaista. Hoitaja ei tajunnut edes hävetä. No mummo kuoli pari päivää myöhemmin, ilman eutanasiaa, mutta hoitajan käytös jäi painamaan kyllä mieltä.

Parhaan vaikutelman ovat tehneet ne hoitajat jotka ovat esitelleet itsensä. Lääkärit kyllä aina kättelevät ja esittäytyvät, mutta hoitajat vähän harvemmin. Sitä tulee paljon luottavaisempi olo jos käydään ennen tutkimusta edes sen verran keskustelua että esittäydytään ja kätellään. Ja tietty katsotaan silmiin se tehdessään.
Kirjoittanut: tuulikello (Jäsen)
  • #8
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 12.09.2008 16:36
Olen ollut kaksi kertaa yötä sairaalassa, kerran joskus kuusivuotiaana (siitä en muista yhtään mitään) ja silloin kun minulla todettiin diabetes. Tämä jälkimmäinen kerta on vielä erittäin tuoreena mielessä.

Sairaalaan joutuminen oli minusta hirveää, sillä inhoan olla vain avuttomana paikoillani maaten, kun yleensä haluan organisoida kaiken omani (ja vähän muidenkin). Joten aluksi olin "En jää tänne! En jää tänne! Vtt en jää tänne!!!" ja täytyy sanoa, että se hoitaja, joka minut silloin sinne osastolle saakka järjesti, oli kamala. Häneltä oikeasti meni minuun hermot, eikä edes yrittänyt esittää, että ymmärtäisi reaktioni siinä tilanteessa, kun saa kuulla itsellään olevan elinikäinen sairaus. En sinänsä ihmettele, olin varmaan aika kamala, kun vain paniikissa jankutin "En jää en jää en mee", mutta silti. Hän puhutteli minua kuin noin viisivuotiasta, sillä lailla liioitellun rauhallisesti kuin olisin vähäjärkinen tai jotain. Se tietenkin ärsytti vielä enemmän. Kun tavallaan hän yritti rauhoitella, mutta teeskennellysti, kuin ei yhtään oikeasti kiinnostaisi. Hän suhtautui minuun kuin itseään alempaan, jota nyt tässä velvollisuudestaan hoitaa hyveellisesti. Hän ei vaivautunut kertaakaan edes hymyilemään minulle, mulkoili vain v**tuuntuneesti. Tai siis, yleensähän ihmisiä kohdellaan niin kuin he itsekin kohtelevat toisia, ja voin sanoa, että oma käytökseni oli kamalaa, MUTTA minun mielestäni potilaan ja hoitajan tapauksessa on se on eri asia. Hoitajan pitäisi osata suhtautua asiallisesti, oli potilas kiltti tai hankala.

Sitten kun itse osastolle pääsin, siellä hoitajat olivat ihania. He kuuntelivat, mitä minä halusin kysyä tai sanoa, ja koska minulla oli seuraavana päivänä alkamassa tapahtuma, jota olin odottanut yli vuoden, he saivat järjestettyä minut hoidettavaksi polikliinisesti, niin, että jouduin olemaan n. viikon sijasta vain yhden yön sairaalassa. Se merkitsi minulle todella, todella paljon. Tuntui, kuin että he olisivat oikeasti välittäneet ja olleet kiinnostuneita, ja halunneet minun itseni takia (eikä sen takia, että olin niin kamala), että pääsisin pian pois. Ja vaikka, kuten sanoin, olin aivan poissa tolaltani, he saivat minut suhtautumaan järkevämmin ja saivat mielialaani kohotettua edes sen verran, kuin siinä tilanteessa oli mahdollista. Muuten vihasin sairaalassa oloa enemmän kuin mitään, mutta hoitajat saivat siitä edes sen verran kestettävää, etten hypännyt tiputusletkuni kanssa ikkunasta karkuun (ei muuten aluksi ollut kaukana tämäkään ajatus).

Sitten, kun myöhemmin kävin yhden hoitajan tyttären rippijuhlissa, noin pari viikkoa sairaalassaoloni jälkeen, hän tuli ensimmäisenä minut huomattuaan luokseni, halasi ja kysyi, kuinka voin. Siitä tuli todella hyvä fiilis
Kirjoittanut: Melia (Aktiivi)
  • #9
  • Arvo: Mahtigootti
  • • Muokkasi: Melia
  • Lähetetty: 13.09.2008 00:07
Viimeisi vietin KYSsissä vain pari päivää, jotka olivat sitäkin kaoottisemmat! Saavuttuani sairaalaan leikkaukseen piti olla vielä monta tuntia, mutta juuri kun olin saanut puettua sairaalavaatteet ylisuureksi paketoidun käteni kanssa tuli hoitaja sisään, lykkäsi pillereitä kouraan ja käski vaihtaa leikkaussalipaidan päälle. Hommassa kesti ilmeisesti liian kauan, ja hetken päästä päälläni ollu paita vetäistiin saksilla kahtia. Yritin kysellä, että nukuttavatkohan ne tuohon leikkaukseen, kukaan ei tiennyt, mutta kiire oli! (no, nukutettiin ja jollain penisilliini-henkisellä jutulla, vaikka olin osastolla kertonut olevani kyseiselle aineelle allerginen...)

Takaisin tultuani oksensin koko yön, ja san välillä istua puoli tuntia täysi kaarimalja sylissäni kun en saanut sitä yhdellä kädellä nostettua pois. Vintti oli aika pimeänä, myönnetään, mutta kun kolmannen keran pyysin puhelimella tyhjennystä ja vastaus oli "koitahan sinäkin saada vähän unta" niin meinas käydä ärsyttämään. Miten oksennetaan ja nukutaan yhtäaikaa? Ja vielä täysi kaarimalja sylissä... Olin myös kertonut kahdelle hoitajalle olevani kasvissyöjä, mutta tästä huolimatta sain joka ainoalla kerralla ensin liharuokaa, ja jouduin odottamaan tunnin ylimääräistä ennenkuin omat evääni saapuivat. Hoitajat olivat kyllä muuten mukavia, vaihtuivat vaan niin tiuhaan tahtiin että koskaan ei se sama hoitaja tullut kahta kertaa huoneeseeni.

Ehdotonta plussaa ilmeisesti venäläissyntyiselle naiselle, joka oli jatkuvasti huolissaan kun olin aina kahvin aikaan kipsattava/röntgenissä/ties missä, ja hän varta vasten toi mulle henkilökunnan kahvinkeittimestä kupillisen sumppia illan iloksi. Muut hoitajat eivät kyseiselle rouvalle juuri edes puhuneet, vaikka minusta hänen puheensa oli hyvinkin ymmärrettävää.

Tuosta edellisellä kerralla olin tulehduksen vuoksi tartuntatautien osastolla Tampereen Hatanpään sairaalassa viikon. Ensimmäisistä päivistä en juuri muista mitään, paitsi että ruokaa tuputettiin koko ajan. Huonetoverinani oli halvaantunut, hiljattain leikattu nainen jolla toimi enää vasen käsi (no, jotenkunten). Rouva oli selkeästi ollut osastolla jo pitkään, ja kaikki olivata to-del-la tylyjä kun hän pyys apua vaikkapa juomiseen tai silmälasien päähän laittamiseen. (Samainen rouva operoitiin toiseen kertaan saman viikon aikana, ja yöllä narkoosista herättyään hän huusi "sillivoileipää, antakaa sillivoileipää" koko saamarin yön... kaksi hoitajaa pahoittelivat minulle tilannetta, mutta muuten asialle ei tehty mitään)

Siten muistan, että ketuttu ihan hulluna, kun viikonloppuisin lääkärit eivät saaneet kotiuttaa ketään ja jouduin vähän niinkun turhaan möllimään tuolla viikonlopin yli. Ramppasin tippapulloni kansssa monta kertaa päivässä juottamassa ja auttamassa sitä naapuripedin mummoa, kun ei kukaan muu näyttänyt auttavan sitä kuin käskystä (oikeesti, jos ihmisellä liikkuu vasen käsi n. 20 senttiä molemmille sivuille, niin miten voi olettaa tolleen että se pärjää itekseen jos jättää ruuat ja juomat siihen sängylle tarjottimelle??). Etenkin yöhoitaja oli pelottava ja kovakourainen, verikokeen jäljiltä koko kyynörtaive oli ihan musta kun suonta ei heti löytynytkään... Se puhui todella kovaan ääneeen, ja sanoi jopa muita tylymmin sille mummolle että hän ei ehdi ramppaamaan täällä alituideen. Ei nyt ihan noilla sanoilla, mutta asia tuli selväksi.

Täytyy rehellisesti sanoa, että parasta hoitoa sain Eberswaldessa, Saksassa kun jouduin sinne anafylaktisen shokin vuoksi. Ensiavussa kukaan ei sillä hetkellä puhunut englantia, ja paikalle hälyytettiin yhden hoitajan mies tulkiksi jotta ymmärsin mitä tapahtuu. Kuntoni tarkastettiin hyvin tiuhaan tahtiin, ja vaadittiin että yöksi on jäätävä tarkkailuun. (Suomessa viimeksi tuupattiin adrenaliiniä, istutettiin odotushuoneeseen ja sanottiin että kotiin saa lähteä kun vapina lakkaa. Edellisellä kerralla odotin 4 tuntia turvonneena, punaisena ja vaivoin hengittävänä kun täti murtuneeen erusormensakin kanssa pääsi ensin lääkärin luokse. Vattu, jatkossa tilaan aina ambulanssin! ) Eikä kukaan yrittänytkään tuuppia sitä tippaletkua sisään tuosta kämmenen päältä, vaan heti totesivat että suonet on liian pienet. Kotipuolessa yleensä pitää kolmesti yrittää, vaikka sanoisi heti kärkeen, että ei ole muuten se tippa mahtunut siitä koskaan... Hoitaja myös joka kerta minut tarkastettuaan jäi huoneeseen hetkeksi (kuulemma kuuntelemaan hengitystäni), jolloin oli jotenkin mukavampi nukahtaa aina uudelleen.
Kirjoittanut: groomeri (Aktiivi)
  • #10
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 15.09.2008 08:29
voi kiitos kaunis teille kaikille! Teistä oli kauhian paljon apua, iltapäivällä vuorossa uusi tutkimuskohde.

Tämä aihe on suljettu. Et voi lähettää tähän aiheeseen vastausta. Aihe on todennäköisimmin suljettu siksi, että siinä käsiteltävä asia on puitu perinpohjaisesti ja ns. kaluttu loppuun, tai sitten aihe ei ole enää ajankohtainen (jos viestiketjussa on käsitelty esimerkiksi festivaalia tai konserttia), tai sitten samasta aiheesta on ollut keskustelua jo aikaisemmin. Goottifoorumilla on myös tapana sulkea sellaiset viestiketjut, jotka sisältävät sata (100) sivua, ja avata uusi viestiketju samasta aiheesta toisaalla. Voit halutessasi kysyä foorumin valvojilta tai ylläpidolta syytä tämän viestiketjun sulkemisen syistä.

Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 1 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 04.01.2022 03:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 501 henkeä!
Järjestä treffit