Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Ruoka

    Kirjoittanut: art0 (Nimetön)
    • Lähetetty: 03.02.2007 04:39
    Kokki oli valmistanut ateriaa jo kolme tuntia ja keittiö höyrysi ulos pimeästä oviaukosta, teräksisten karmien välistä.
    Apumies katseli kuinka hän liikkui nopein liikkein pöydän, jolla oli sekalaisia ruoan tähteitä ja silppuja ja lieden välillä nostellen kattiloita ja kansia ja pieniä ripauksia jauheita ja mausteita.
    Haju levisi padoista ylös ja kattoa myöten ulos tuuliseen pimeään yöhön.
    "Joko se alkaa olla?" Mielessään hän muotoili kysymyksen, mutta katsoi sitten pimeään valkoisiin tyrskypäihin tietäen ettei uskaltaisi ikinä kysyä sitä ääneen.
    Hän katsoi tupakkansa hehkuvaa päätä ja napautti jolloin se loisti vieläkin punaisempana.
    Kokki ei mahtuisi sinne hänen kanssaan.
    Ei nyt enää, se oli melkein valmista ja hieno loppusäätö oli enää jäljellä. Sitten se olisi valmista ja hän saisi tarjoilla sen, kantaa ylös ja tarjoilla ja kokki istuisi kannella ja istuisi hiljaa, eikä häneen voisi koskea ennenkuin aamu alkaisi sarastaa ja silloin hän menisi nukkumaan ja olisi niin humalassa ettei häntä saisi ylös ennenkuin illalla kun uusi liha pitäisi mennä hakemaan alhaalta kylmiöstä. Hän kammosi sitä hetkeä, sitä käyntiä siellä alhaalla missä kukaan ei liikkunut ja missä käytävät olivat tyhjiä ja autioita
    ja sähkölamput paloivat kirkkaina suristen hiljaisuudessa. Se huone, se tila. Lihat roikkuivat koukuissa ja ne oli nyljetty suoraan nahoistaan. Ne karmeat silmät valkosinisinä katsoivat kattoon ja silloin kun niitä koski ja...
    Hän siemaisi viimeisen henkäyksen ja napsautti tupakan mereen kuohuihin laivan kohistessa ohi vyöryvien
    aaltojen, suurten ja elävien.
    Kokki kääntyi katsomaan häntä ja hänen verestävät silmänsä katsoivat
    häntä hetken tuijottavina ja kiivaina
    "MItä helvettiä sinä kyttäät?"
    Mies kääntyi katsomaan merelle ja tuli sitten sisälle.
    "Onko valmista?"
    "On saatana, vietkin ne sitten äkkiä ollaan jo melkein myöhässä"
    Hän alkoi kaataa kattiloissa näkyvää lientä ja molskahtelevia paloja
    kulhoihin jotka olivat pöydällä vierekkäin.
    Ne täyttyivät ja mies katseli vieressä tuntien hajun ja inhosi itseään kun se miellytti häntä.
    Ja tiesi että jos olisi joutunut tekemään saman kuin kokki hän olisi luultavasti jo juonut itsensä hengiltä.
    Hän lähti kantamaan kahata kulhoa kannelle ja ylös rappusia ruokailuhuoneeseen joka oli raivattu kaikkein ylimmälle tähystys kannelle missä suuri pöytä oli ja täytti lasiseinäisen huoneen.
    Hän näki lasin läpi pimeän huoneen ja tummat hahmot ja tuuli tuiversi
    hänen hiuksiaan silmille ja hän näki vain oven joka oli avattava ja kohdattava ne palavat silmät, avoimet suut.
    Hän saa oven auki ja pääsee jalkaansa ovessa pitäen sisälle ja astelee pöydän viereen.
    Sulkeutuva ovi takana vie kaikki äänet mukanaan ja kulhot ovat jo pöydällä ennenkuin hän tajuaa kaikkien
    pöydän ympärillä istuvien tummien hahmojen huomion.
    Silmät ja suut, tyytyväinen ääni, ei mistään.
    "On ehdotus.
    50 000 elävästä raajasta, jos joku on halukas..."
    Joku sanoo sen, eräs heistä. Mies kääntyy ja avaa oven tuulta vasten, väkisina, eikä hän kuule muuta, tuuli peittää kaiken alleen ja paiskaa oven kiinni.

    Hän katselee nousevaan aurinkoon ja aallot muuttuvat Aalloksi joka on sileä ja jota laiva halkoo terävä kärki edellä.
    Pullo vaihtaa kättä ja he katselevat eri suuntiin kumarassa ja hyvin väsyneinä.
    Se kai on tarkoituskin, mies ajattelee ei tarvitse ajatella.
    Vain nukahtaa ja taas herätä vielä kännissä ja nopea urakka ja taas unohtaa
    "Kuule",mies sanoo katsoen kumaraa hahmoa joka on menettänyt pahimman ärtyneisyytensä, tavoittamaton on vieläkin mutta hän on tottunut.
    "Kuulin tänään tarjouksen, taisi olla ensimmäinen kerta kun puhuivat minun kuulteni." Hahmo pysyy liikkumattomana ja katselee yhä poispäin. "Sanoivat toisilleen ja kaikille," mies hiljenee "kai ne tiesivät että kertoisin, selvähän se on on se niin outoa.
    Niin että jos löytyy halukas heillä on tarjous, 50 000 elävästä raajasta.
    Siis jollekin miehelle jos antaa valmistaa itsestään aterian." Kokki sylkäisee ja nousee ylös nojaamaan kaiteeseen.
    "Mitä helvettiä sinä puhut?" Hän katsoo nokkaanpäin vaihtaen jalkaa ja räkäisten taas.
    "Kädestä tai jalasta. Kädestä kai jokainen ennemmin luopuisi en minä tiedä." Mies jää miettimään.
    "Minä ainakin." Raajasta kumminkin niin että siitä saa aterian."
    Kokki katsoo merta edessään. "Kuka sinulle niin sanoi?"
    "Joku niistä tänään kun vein keittoa. Ei niinkään minulle vaan kaikille. Tarkoittivat sitä, odottavat"
    "Kädestä häh?" Kokki kääntyy js katsoo miestä.
    "Voi yksinäisyys" Hän nostaa kätensä kasvojensa eteen ja ja katsoo niiden läpi kannella istuvaa miestä.
    "Hah hah hah, voi kymmenen vuotta eikö niile enää se löyhkäävä jumalaton liha riitä? Elukoita ne ovat!"
    Mies katsoo kokin hikistä likaista paitaa ja merelle kääntyneitä partaisia kasvoja.
    Muistaa lihan kylmiössä. Apinoita, gorillojako ne olivat?
    Olivat valmiiksi nyljettyjä kun ne tuotiin laivaan ja kuka niistä tiesi?
    Mutta helvetti soikoon kuinka se yksi näytti...
    Aina kun hän katsoi sitä ja oli siellä toinenkin.
    Hitto soikoon kuka tietää ja erottaa nyljetyn gorillan alkuasukkaaasta? Sellaisesta valtavasta lättänaamaisesta neekeristä?
    Ja hampaatkin sillä oli kuin ihmisellä, irvessä ja kallo sinisenä ilman nahkaa.
    Mutta kädestä? Jumalauta omasta kädestä, hitto soikoon!
    Kokki kääntyy kaidetta vasten ja irvistävä tunne alkaa nbousta miehen rinnasta kasvoille.
    "Eivät kai ne tosissaan olleet, kunhan mahtailivat..."
    "Kuka sen sitoisi? Ompelisi?" Kokki katsoo miestä niin ettei tämä ole koskaan nähnyt sellaisia...niin no onko kukaan koskaan...onko? "En minä tiedä" mies sanoo hiljaa ja katsoo kokkia.
    "Ei täällä ole ketään. Ei ole muita kuin me ja ne kuusi miehistöstä ja konemies ja apulainen ja... kippari,
    tuoretta lihaa..." pääsee hänen suustaaan ja tuntuu kuin jokin irtoaisi mukana, pulpahtaisi pois eikä sitä enää saisi takaisin "Tuoretta lihaa, niin niin tietysti. Onhan sitä neekerin lihaa kuoren pohjalla vaikka kuinka helvetisti äläkä väitä ettet sinä tietäisi mitä siellä on helvetti!"
    Kokki katsoo haastavasti miestä ja silmät opvat tuskaiset ja jokin repii häntä vielä paljon enemmän kuin minua ikinä voisi, mies ajattelee ja kääntää katseensa syrjään.
    Hän kiertää korkin auki pullosta.
    "50 000!
    Sinä tiedät miten ruokaa tehdään"
    Mies kohottaa katseensa ja katsoo kokin palaviin vakaisiin silmiin."Ei hitto!"
    "Minä näytän miten se maustetaan ja katsot tarkasti miten se ommellaan, se pitää neuloa ja..."
    Kokki alkaa selittää ja mies ottaa huikan jottei kuulisi ja kun nielaisu on kadonnut ja poltto kurkusta ja suusta, hän alkaa tajuta ja kuulee vaikkei haluaisikaan ja kaikki alkaa tuntua sekavalta ja siinä on jotain hullua polttavaa järkeä, jotain joka palaa kokin silmissä ja hänen omassa rinnassaan yhtä matkaa viinan kanssa.

    Kokki seisoo likaisten kattiloiden ääressä ja tuijottaa miestä hyöryävien täysien kattiloiden yli
    "Muistatko nyt?
    Ja kerro niille ja sano" Kokki nyökkää hyväksyntää odottaen ja mies katsoo hikistä likaista otsaa ja laskee katseensa.
    Kokki työntää leikkuulaudan kiinni ja nostaa veitsen pöydälle. "Huomenna saavat lientä"
    Mies nostaa kulhot pöydältä ja kääntyy pöydän takaa ovelle. Tuuli iskee häntä ja lämmin höyry hivelee hänen käsiään ja oksettaa häntä.
    Kokki seisoo käsiinsä nojaten ja vasemman käden ankkuri näyttää siniseltä ja vanhalta kuin leima saatanan porsaan kyljessä.
    "Jumalauta!!" ääni liehuu ovesta ja tarttuu tuuleen ja mies kuulee sen kuin lokin kirkaisun ja siksi hän sitä luulee ja se se ehkä onkin.

    Kulhot laskeutuvat pöydälle ja hyväksyvä mumina kuin äänten muuri, murina vatsojen ja valkoisten hampaiden.
    Miestä etoo jälleen ja sormet juuttuvat kulhoihin ja kaikki pyörii silmissä ja minä oksennan.
    Syökööt saatana sitä.
    "Minulla on ehdotus"
    Päät kääntyvät ja kylmä muuri nousee, yö vahvistuu.
    hän alkaa mennä takaisin ovea kohti, unohtakoot.
    "Mitä koskien?" kova houkutteleva ääni

    "Käsi valkoinen käsi, huomen illalla
    Mutta maksu ensin ja käteisenä löytyykö?"
    Hiljaista, valkoiset hampaat paljastuvat pimeässä ja suut aukeavat.
    "Löytyykö?"
    "Tottakai. Kolmelta hytissäni, tiedättekö?"
    Mies katsoo kasvoja hämärässä ja katsoo heti pois.
    Ulkona on raikasta ilmaa ja tuulta ja voi hengittää.
    "Tiedän. Kolmelta ja maksu käteen"
    Mies kääntyy mennäkseen ovelle
    "Ja" kova ääni sanoo
    "Todistus, vakuus, nahka
    Tuot sen sitten minulle heti sen jälkeen.
    Sopiiko?"
    Mies katsoo ulos ja kaikki mustuu ja viha ja pahoinvoiva möykky mahassa pistelevät.
    "Sopii tyhjyys"
    Hän lähtee ovesta ja se paiskautuu kiinni ja hän juoksee rappusia alas ja oksentaa.
    Hän pysähtyy vasta alakannella kaikkien näkymättömissä ja huohottaa ja katsoo silmät kyynelissä ja suu auki ja se suu syö myöskin ja suu loksahtaa kiinni ettei jokin pääse siitä sisään ja maistu makealle ja tuoksu tutulle.
    Hiki hänen kainaloissaan jäätyy ja liha jäykistyy ja hän alkaa nauraa hulluna.
    Ajatus joka on tullut jostain syvältä alhaalta selvänä ja varmana nousee hänen mieleensä.
    Hänen oma lihansa ja omat hampaansa, kun hän puree sitä kypsänä, kuumana rasvaa suupielet valuen, omaa höyryävää käsivarttaan kannatellen sitä yhdellä jäljellä olevalla kädellään.
    Ja hän nauraa ja nauraa kun kompastuu ja kaatuu ja nauraa vielä kun makaa teräksisellä kannella taivaan pyöriessä silmissä.

    Kokki seisoi selin häneen myöhään illalla, hyvin myöhään, yöllä, kun hän haki säkkikangasta ommeltavaksi.
    Jotakin hytin verhoiluun, niin sitä hän oli ajatellut. Kokki seisoi katsellen alas käsiinsä kun hän kulki ohitse säkkilaatikolle huoneen nurkkaan.
    "ÄLÄKÄ VIE KAIKKIA!"
    "Mikä on?" Mies katsoi alhaalta nostaen säkkiä hitaasti
    "KIppari" Kokki sanoi hiljaa nostaen sitten katseensa ylös seinään
    "Se on myynyt kätensä... ja jalkansa"
    Mies ojentautuu tuijottaen kokkia
    "Nii-in" Kokki sanoi katsoen miestä "Se hullu, saatanan hullu"
    Kokki kääntyy ovelle päin ja menee pimeälle tuuliselle aukolle ja räkäisee yöhön.
    "Se kuolee heti. Ehtivät ne syödä sen jalan mutta siihen se kuolee."
    Kokki nojaa teräksiseen karmiin.
    "Sitten se pitää kantaa sinne alas niinkuin toisetkin"
    Kokki kääntyy silmät välkähtäen ja nauraa kivisellä ja soraisella äänellä.
    "Riippuu siinä silmät kattoo
    Kirjoittanut: TheSecret (Aktiivi)
    • #2
    • Arvo: Mahtigootti++
    • Lähetetty: 05.02.2007 15:09
    Itsekö olet tarinan kirjoittanut? Minä pidin tuosta
    Kirjoittanut: poison (Organisaattori)
    • #3
    • Arvo: Platinagootti+
    • Lähetetty: 05.02.2007 15:40

    Lainaus: TheSecret

    Itsekö olet tarinan kirjoittanut? Minä pidin tuosta

    Mulle tuli infoähky, en jaksanut lukea loppuun
    Kirjoittanut: Iiriva (Miss Halloween 2006 & 2007)
    • Lähetetty: 05.02.2007 17:03
    pidin samana ******* kuin "kartano"-tarinaakin. höh.
    Kirjoittanut: Piiskansiima (Jäsen)
    • Lähetetty: 05.02.2007 19:06
    Jehei, psykopaattitarinoita! Näitä olen aina tahtonut lukeakin...not.

    Eikö tuota hölynpöly-Artoa voi vain poistaa tältä foorumilta?
    Kirjoittanut: poison (Organisaattori)
    • #6
    • Arvo: Platinagootti+
    • Lähetetty: 05.02.2007 20:22

    Lainaus: Piiskansiima

    Eikö tuota hölynpöly-Artoa voi vain poistaa tältä foorumilta

    Onhan se hyvä että ihmisellä on joku purkautumis paikka
    Tosin olen huono lukemaan ruudulta tommoisia pitkiä juttuja
    Kirjoittanut: TheSecret (Aktiivi)
    • #7
    • Arvo: Mahtigootti++
    • Lähetetty: 06.02.2007 12:37
    Minusta nuo tarinat on ihan kivoja, hyvä tapa tappaa aikaa jos ei muutakaan keksi

      Tämä aihe on suljettu. Et voi lähettää tähän aiheeseen vastausta. Aihe on todennäköisimmin suljettu siksi, että siinä käsiteltävä asia on puitu perinpohjaisesti ja ns. kaluttu loppuun, tai sitten aihe ei ole enää ajankohtainen (jos viestiketjussa on käsitelty esimerkiksi festivaalia tai konserttia), tai sitten samasta aiheesta on ollut keskustelua jo aikaisemmin. Goottifoorumilla on myös tapana sulkea sellaiset viestiketjut, jotka sisältävät sata (100) sivua, ja avata uusi viestiketju samasta aiheesta toisaalla. Voit halutessasi kysyä foorumin valvojilta tai ylläpidolta syytä tämän viestiketjun sulkemisen syistä.

      Vaihda maisemaa

      Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

      • Goottifoorumia selaa 28 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 04.01.2022 03:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 501 henkeä!