Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

vanhat tutut...

Kirjoittanut: lafee (Jäsen)
  • #1
  • Arvo: Tulokas
  • Lähetetty: 17.07.2006 01:06
Olen aina ollut hieman omituinen ihminen. Ja jostain syystä ihmiset muistavat minut yleensä vuosienkin kuluttua, vaikka olisivat tavanneet minut vain kerran. Olen myös aina ollut vähän huomionkipeä ja pidän katseiden keräämistä ihan mukavana.

Ainoa kerta, kun olen tuntenut itseni hieman ulkopuoliseksi (siis pukeutumiseni kannalta) oli viime viikolla. Olen kesän vanhempieni luona maalla, koska sain täältä kesätöitä ja olin siis juuri tulossa kaupungilta. (Päälläni pitkä läpinäkyvä tyllihame, jonka alla minihame ja nahkasaappaat, vyötärökorsetti, jonka kanssa vain rintsikat ja pitkä pitsitakki. plus paljon meikkiä.)
Menin sitten matkalla kauppaan ostamaan suolakurkkuja ja törmäsin kerralla ala-asteen opettajaani ja erääseen naiseen jonka luona olin hoidossa joskus lapsena. En ollut kumpaakaan nähnyt sitten ala-asteen. Ilmeet olivat kyllä näkemisen arvoiset kun menin heille kohteliaasti juttelemaan. No eipähän tuo kovin tietenkään hävettänyt, mutta yllätyin oikeastaan siitä, että hävetti lainkaan. Ei tunnu mukavalta hävetä itseään sen takia mitä on. Ainoa syy, minkä keksin tuohon reaktiooni on se, että molemmat heistä ovat kylän pahimpia juorukelloja ja kohta on koko pikkukylän mummot kyyläämässä kuin hullua saatananpalvoja lastentappajaa joka kerta kun istun bussipysäkillä.

En minua silloin aikoinaankaan kovin hyvällä katsottu, olen aina ollut niiden mielestä jotenkin omituinen, mutta jotenkin se ottaa päähän. Jos käyttäydun heille kohteliaasti ja yritän saada niiden puukalloihin mahtumaan etten ole paha ihminen... No siinä on se ongelma että vaikka saisinkin jonkun tajuamaan asian, tuollaisilla jutuilla ei ole tapana levitä ympäri kylää kuin kulovalkea.

Muistinpahan ainakin juuri, miksi muutin kaupunkiin.
Kirjoittanut: Felicia (Virallinen sarjistaiteilija)
  • #2
  • Arvo: Mahtigootti
  • • Muokkasi: Felicia
  • Lähetetty: 17.07.2006 02:52
Tulipa tuossa esiin kaupunkien hyvät puolet!

Jos puukalloista puhutaan, niin on täälläkin kokemusta. Oma suku on pahin, varsinkin ne vanhemmat ja naispuoliset (no jaa, ei ne kaikki miehetkään välttämättä sen fiksumpia ole). Tässä eräänäkin päivänä oli mummo kylässä ja sattui näkemään vastaostetun Lolita-mekkoni ja 13-senttiset korkokenkäni. Ensimmäinen kommentti: "Missä noilla voi kävellä? Et kai aio noilla luokkaan mennä?" (Tarkoitti kai AMK:ta, jonka aloitan syksyllä.)

Sisko yritti jotain selitellä (en ollut silloin itse paikalla), että "niin, ne on goottivaatteita" ja mummo kysymään, onko se joku lahko. Jälkeenpäin kyllä nauratti.
Mutta kyllä ärsyttikin. Vaikka ihminen on vanha ja niin edelleen, niin miten voi olla niin kapeakatseinen ja - yksinkertaisesti - tyhmä? Ei se tiedä maailmanmenosta mitään, ihan kuin olisi jäänyt jonnekin 30-luvulle kun käytiin lavatansseissa ja kaaduttiin sen jälkeen johonkin heinälatoon. Tsiisus...
Toivottavasti en ikinä tule itse samanlaiseksi, kun tästä vanhenen..
Kirjoittanut: lafee (Jäsen)
  • #3
  • Arvo: Tulokas
  • Lähetetty: 17.07.2006 14:49
no niinpä... Itse olen joutunut tuollaisesta kärsimään koko ikäni. Omat vanhemmat on tosi vanhanaikaisia eikä oikein tuppaa sisäistämään asioita vaikka kuinka selität. Oli niiden kanssa kyllä aikoinaan ongelmia. Nykyään ne ei paljon pukeutumiselleni mitään mahda, mutta kyllä ne siitä nalkuttaa jaksaa etten voi muka näyttää tavallisena päivänä siltä kuin olisin menossa vanhojen tansseihin...
Kirjoittanut: Woogo (Jäsen)
  • #4
  • Arvo: Tulokas
  • Lähetetty: 21.07.2006 01:19
Jostain kumman syystä, isovanhemmat, vanhemmat ja muut ovat pitäneet minun tyylistäni. Ja opiskelen vaatetusalaa, teen itse vaatteet ja ei niitä ihme kyllä ole haukuttukaan.
Kirjoittanut: Narcissa (Nimetön)
  • Lähetetty: 21.07.2006 03:03
Mulla isovanhemmat ei sano mitään, katsovat vaan aina kun tärähtänyttä, paitsi kerran sattui mummo pitämään asustani ^-^
Äiti ei oo myöskään koskaan sanonut mitään, aikanaan vaan mumisi jotain itsekseen ja kun siltä kysyi se vaan vastasi että "Ei mitään, omapahan on asiasi miten pukeudut."
Kaikki muut perheenjäsenet sitten onkin ollut ihan kivoja asian suhteen ^^ Yleensä eivät ole sanoneet mitään.
Kirjoittanut: Ninni (Järjestäjä & Valokuvavastaava)
  • Lähetetty: 21.07.2006 15:16
Mulla se on niin päin, et nykyään kun kyläilen viidensadan kilsan päässä porukoilla, on mutsi ostanu mulle kaikkii kuteita. Eihän sieltä Kokkolasta mitään erikoisii juttui saa, mut kelpaa ne yksinkertaset mustat kuteetkin. Ja taas himassa tuo äijä nalkuttaa kun pitää ärrältä hakee röökii, et sillekkin reissulle pitää emännän kiristää korsetit ja vetää kajaalit. Sellasta.
Kirjoittanut: Darksidezero (Nimetön)
  • Lähetetty: 21.07.2006 16:27
Minä asun oikein kunnon kylässä. Se on pieni ja sen paikan ihmiset näkevät toisiaan useammin kuin kaupungissa. Tuntea itsensä ulkopuoliseksi, ei todellakaan ole uusi tunne. Kun muut jätkät värkkää mopejen ja traktoreiden kanssa. Kun taas toinen piirtää ja on hiljaa paikoillaan muitten mellastaessa. Minua ei ole juuri koskaan kiinnostanut autot tai sitten traktorit. Enemmänkin miekat. Pukeutumisesta ei yleensä kukaan ole valittanut oma perhe ei paljoa siitä välitä. Ex-punkkari äiti pitää vaatteita hienoina ja isä käyttää minusta nimitystä black-man ^^ (Huom vanhemmat ovat eronneet). Ja kukaan ei yleensä uskalla tulla aukomaan päätäänsä pitkälle mustan puhuvalle miehelle.
Kirjoittanut: Rottenicia (Jäsen)
  • #8
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 29.07.2006 14:30
minun vanhempani ovat kamalan vanhoillisia
he ovat vastustaneet tyyliäni siitä asti kun aloin pukeutua mustaan, tavallisiin mustiin vaatteisiin. minut on haukuttu ******** äärimmäisen moneen kertaan, tulipa vaan mieleen että miten pitkässä tyllihameessa voi näyttää ********? niinpä. ei mitenkään.
mutta onneksi, ne eivät enään välitä asiasta pahemmin paitsi huomauttelevat "miksi tuollainen piti ostaa, täysin epäkäytännöllinen"

isosiskoni ei pahemmin ole sanonut mitään, hän pikemminkin on iloinen kun hänen pikkusiskonsa on omalaatuinen jne.
hän on ollut nuoruudessaan punkkari.

sukulaiseni eivät ole pahemmin sanoneet mitään, vain töllistelleet minua kuin jotain viidakoneläintä
Kirjoittanut: lafee (Jäsen)
  • #9
  • Arvo: Tulokas
  • Lähetetty: 01.08.2006 14:47
no itsellänikin kävi nyt kyllä hyvä tuuri, kun olin tuossa viikonloppuna mummoni 80-vuotis syntymäpäivillä. Oli päällä itsetehty hame ja korsetti ja samettijakku etc. kerrankin siitä pidettiin eikä kuulunut yhtään pahaa sanaa.
Kirjoittanut: Iiriva (Miss Halloween 2006 & 2007)
  • Lähetetty: 04.08.2006 19:40
mulle kukaan ei oo ikinä sanonu mitään ^^ kaikki sukulaiset kuulemma tykkää. Olin just papan 80-vuotissynttäreillä, tuli vaan hymy ja kommentti: "ohhoh! mikäs tämä mörkö on?" ja sitten halaus. Oon aina ollu ns. papan tyttö, onneksi.

Tämä aihe on suljettu. Et voi lähettää tähän aiheeseen vastausta. Aihe on todennäköisimmin suljettu siksi, että siinä käsiteltävä asia on puitu perinpohjaisesti ja ns. kaluttu loppuun, tai sitten aihe ei ole enää ajankohtainen (jos viestiketjussa on käsitelty esimerkiksi festivaalia tai konserttia), tai sitten samasta aiheesta on ollut keskustelua jo aikaisemmin. Goottifoorumilla on myös tapana sulkea sellaiset viestiketjut, jotka sisältävät sata (100) sivua, ja avata uusi viestiketju samasta aiheesta toisaalla. Voit halutessasi kysyä foorumin valvojilta tai ylläpidolta syytä tämän viestiketjun sulkemisen syistä.

Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 3 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 17.09.2015 09:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 362 henkeä!
Järjestä treffit