Gootti.net

Miksi toiset pettää, mikä siihen ajaa, miten paljon se voikaa toista satuttaa.

Jotkut pettävät, kun toinen osapuoli kylmenee, etääntyy, alkaa kohdella välinpitämättömästi, tai pihtaa kiristysmuotona. Siinä tilanteessa pitäisi uskaltaa pistää suhde poikki, mutta entä jos on niin kiintynyt siihen puoliskoonsa, ettei voi? Tai jos on yhteisiä kersoja, talot, lainat ja yhteinen pankkitili...

...vaalikaa toisianne.

Miksi pitää yleensäkä pettää? Mikä siinä toiten naisten/miesten perässä juoksemisessa on niin kivaa, eikä muka jännitystä saa muuten? Halveksin ihmisiä, jotka pystyvät pettämään

FrozenCorpse vei sanat suustani.

Kummasti alkaa ymmärtää uskollisuuden arvon, kun tulee petetyksi.

What the eye don't see won't break the heart.

Lukekaapa joskus ylläoleviakin viestejä, niin saadaan jotain muutakin keskustelua kuin meme-ketjuja aikaan, kiitos. Jotain tasoa Demi-meiningin yläpuolelle.

En hyväksy pettämistä, mutta minusta syyt voivat olla sekä pettäjässä että petetyssä.

Lainaus: Heetteri

En hyväksy pettämistä, mutta minusta syyt voivat olla sekä pettäjässä että petetyssä.

Niin.

Pettämistä voi olla monella tasolla, joku pitää pettämisenä jo sitä, että puoliso ajattelee toista ihmistä enempänä kuin kaverimielessä, kun taas toinen pitää pettämisenä vasta seksiä toisen kanssa. Mustasukkaisuus on paha asia, itse olen joskus niin omistushaluinen että poikaystäväni kärsii siitä. Sekin voi johtaa pettämiseen, mutta toivon, että hän ymmärtää ahdistustani.

Itselleni tuli paha olo siitä, kun poikaystäväni oli humalassa suudellut jotakuta toista tyttöä (ei itse muista tapahtuneesta mitään, kuulemma kuuli kaverilta). Myös se, kun hän piti erään ryyppyillan ajan huolta yhdestä toisesta tytöstä kun tämä oli juonut itsensä huonoon kuntoon, saa minut tuntemaan itseni jotenkin henkisellä tasolla petetyksi. Myöhemmin illalla tyttö tunnusti olevansa ihastunut poikaystävääni, ja sain kuulla tämän vasta kun poikaystäväni tuli kotiin (oli ollut opiskelureissulla Sveitsissä). Hän oli jättänyt sen kertomatta, "etten murehtisi asiaa turhaan ennen kuin asiasta voidaan puhua kunnolla". Kyseisen reissun muisteleminen saa minut vieläkin voimaan pahoin, varsinkin kun viikko sen jälkeen poikaystäväni halusi jättää minut.. Pakotin hänet harkitsemaan uudestaan, eikä hän sitten enää halunnutkaan erota. Sama tapahtui toisenkin kerran.

En mielelläni tällaisten takia päästäisi poikaystävääni juomaan kavereidensa kanssa, pelkään, että nuo tapahtumat toistuvat. Kuitenkin kun asun 600km matkan päässä on vaikea mennä mukaan.. Kaukosuhteessa pitäisi olla luottamusta, mutta juuri tuo kertomatta jättäminen on aiheuttanut sen, etten oikein osaa luottaa poikaan. Myös tuo pallottelu "haluan eikun en halua eikun haluanpas seurustella" tuntuu eräänlaiselta pettämiseltä ja vaikka viime kerrasta on jo melkein puoli vuotta ja poika sanoo, ettei enää halua erota, on minulle alkanut tulla sellainen olo etten ole täysin varma tunteistani. Jatkuva epäily syö voimat ja rakkauden myös. Pitää vain yrittää jaksaa.

Ei, kaukosuhteet eivät kerta kaikkiaan koskaan voi toimia. Minä olisin sinun asemassaki sanonut kaien irti heti, enkä jäänyt mosita katselemaan. Parempiakin miehiä löytyy takuulla. Itseään on moisen ****** takia ihan turha kiduttaa! Kylä minä tiedän, että eroaminen on vaikeaa, kun rakastaan, mutat ajattele itseäsi.

Lainaus: FrozenCorpse

Ei, kaukosuhteet eivät kerta kaikkiaan koskaan voi toimia. Minä olisin sinun asemassaki sanonut kaien irti heti, enkä jäänyt mosita katselemaan. Parempiakin miehiä löytyy takuulla. Itseään on moisen ****** takia ihan turha kiduttaa! Kylä minä tiedän, että eroaminen on vaikeaa, kun rakastaan, mutat ajattele itseäsi.

Kyllä sitä rakkautta on vielä sen verran jäljellä, että aion jaksaa. Tietenkään ikuiset kaukosuhteet eivät toimi, mutta meillä tulee kuitenkin olemaan puolentoista vuoden päästä mahdollisuus muuttaa yhteen joten kyllä tämän jaksaa Kyllä minä ajattelen itseänikin, mutta myös poikaa. Vaikka välillä on vaikeaa niin en aio luovuttaa.

Lainaus: FrozenCorpse

Ei, kaukosuhteet eivät kerta kaikkiaan koskaan voi toimia. Minä olisin sinun asemassaki sanonut kaien irti heti, enkä jäänyt mosita katselemaan. Parempiakin miehiä löytyy takuulla. Itseään on moisen ****** takia ihan turha kiduttaa!

No ei voi toimia jos asenne on tuollainen, että ei haluaisi taistella rakkautensa puolesta ja ymmärtämään, että toisellakin voi olla vaikeaa välimatkan takia jonka takia voi tulla tuollaisia, että haluanko olla tässä suhteessa vai enkö pompotteluja..

Onhan se vaikeaa yrittää vaan luottaa kun toisella on elämä jossain kaukana ja hän siellä touhuaa ja itse ei siitä saa tietää muuta kuin mitä toinen kertoo. Mutta kyllähän se sitten lopulta helpottaa kun pääsee esimerkiksi muuttamaan yhteen. Itselläni se on pian edessä. Joten kannatti kestää välimatka ja mustasukkaisuuskohtaukset Tiedän että jatkuva epäily syö voimia, mutta on se lopulta sen arvoista.

Jokainen tietenkin kokee kaukosuhteet omalla tavallaan. Itse olen oppinut elämään sen kanssa (Ja se muuten auttaa kun just juttelee muidenki kaukosuhteessa elävien kanssa )