Lainaus: Raven Darkstar
Tarkoitinkin lähinnä muistoa mikä on tallentunut siinä kiven kaiverruksessa
Sitten olet varmasti aivan pähkinöinä luolamaalauksista...?

No juu, tosissaan. Kyllä hautausmaissa jotakin kiehtovaa on, kunhan ovat näitä vanhoja "kaiva se kuoppa vaikka tohon, siinä taitaa olla laihan miehen mentävä rako vielä jäljellä"-tyyppisiä, eivätkä uusia 2x4m karsinahautausmaita. Valokuvassa tosin tavallinen suomalainen hautausmaa näyttää vain... noh... hautausmaalta, ja jos siellä kivien lomassa tapastelee vaikkapa näyttävästi puettu henkilö, ei voi kuvaa katsoessa välttyä ajatukselta: "Mitähän tuokin tuolla harhailee?" Aivan toista maata ovat toisten maitten yltiökoristeelliset monttumaat, joista ei kaikista vielä toisellakaan katsomalla arvaisi, että nehän on ruumiita täynnä. Toki pieniä yksityiskohtia valokuviin poimimalla samaan tunnelmaan pääsee myös täällä meillä.
Mitä tulee joidenkin ihmisten yli-varovaiseen suhtautumiseen hautausmaihin: ei siellä sentään henkeään tarvitse pidättää, kiviä ne vaan on! Joskus muinoin olin tovin hautausmaalla töissä ja se todella avasi silmät. Jos kivi oli tiellä, se kaadettiin tai nostettiin syrjään. Ja jo pelkkä pikkutraktorilla eestaas pitkin hautausmaata kruisailu näyttänee sivullisen silmään epäsovinnaiselta, mutta jollakin ne montut vaan on kaivettava. Huvitti tässä taannoin erään rouvashenkilön yleisönosastokirjoitus, jossa hän kauhisteli kaadettuja hautakiviä paikallisella hautuumaalla. Alla oli paikan työntekijän vastine: "Kaadoimme kivet viereisen haudan kaivamisen ajaksi ja ne nostettiin operaation jälkeen takaisin pystyyn".

Ihmeen herkkiä ovat jotkut.
Ja onhan hautausmaasta miljöönä minulla sikälikin erityisiä muistoja, että vuosia sitten "alettiin oleen" avovaimoni kanssa hautausmaan penkillä, ilta-auringon laskiessa kirkon katonharjan taa.
