Gootti.net

Voi voi tekis mieli kirjottaa pitkä juttu mutta ei oo aikaa ja se jäis kesken...

Mun unelmapäivä ois viettää jossain Englannin tai Walesin nummeilla vaellusratsastuksen merkeissä

Olis aika mahtavaa viettää sellanen päivä, että vois olla normaali. Ettei tarttis mitään lääkkeitä ottaa tai miettiä, et "nauraakohan joku mulle? mitä jos joku huutaa mulle jotain? mitäjosmitäjosmitäjos?", et vois mennä ilman jännitystä ja pelkoa käymään vaikka kaupassa. Sit tekis juttuja, mitä muutkin tavalliset ihmiset tekee, käy töissä ja kaupassa, näkee ystäviä ja harrastaa jotain järkevää. En mä tiedä, olisko se sitten niin upeaa pidemmän päälle, mut olis jännää saada tietää, millasta se olis ees yhen päivän verran. Mutta niin, siitä voi vaan unelmoida.

Aika paha, mutta kun kerran on noin laaja kyssäri niin voisi olla vaikka vuorokauden aika keskiyöstä aamuun. Ja mieluiten voisin viettää sen ajan vampyyrina.
Heräisin hyvin levänneenä mustasta arkustani ja nousisin ylös, kuten myös uskolliset alamaiseni. Istuisin arkkuni päällä ja katselisin hautausmaata ja alamaiseni toisivat minulle viinilasissa juotavaa (ette varmaan ikinä arvaa mitä, sitä punaista xD). Ja sitten ottaisin yön haltuuni, käskisin alamaisteni lähteä omille teilleen ja itse menisin kaupunkiin katselemaan ihmisiä, en olisi kovin "janoinen" joten ottaisin yön rennosti, mutta jos joku harhaan kulkenut saattaisi tulla tielleni niin mikä estäisi hieman maistelemasta verta.
Pikkulapset katsoisivat kauhuissaan ikkunoista ja osoittelisivat minua, kuiskaisin niille vaan että "menkää takaisin nukkumaan".
Kuuntelisin puistossa pöllöjen huhuilemista ja kaukana siintävän meren kohinaa.
Hetken kuluttua löytäsin puistoon eksyneen lapsen, joka loogisesti pelästyisi vampyyria, mutta koittaisin hillitä verenhimoni ja veisin tämän pikkuisen takaisin kotiinsa.
Lähdettyäni lapsen koti-ovelta menisin nojaamaan kohti läheistä metsän puuta ja seurakseni liittyisi villiintynyt susikoira, se olisi toverini jonkin aikaa, kunnes tekisin siitä vampyyrin, ja aamuauringon luodessa säteitään menisin arkkuuni lepäämään koira vierelleni ja samoin alamaiseni palaisivat omiin onkaloihinsa.
-----
Juu, tiiän että se kuulostaa hieman karmivalta, mutta mitäs kysyitte millainen olisi unelmapäivä/yö.

Pää poikki ja koriin sano samurai.

Olisi hauska saada viettää välillä jokin tavallista mukavampi päivä, jolloin oikeasti olisi jotain rakentavampaakin tekemistä kuin virtuaalitodellisuudessa hengailu. Kaikki vaan tuntuu nyt niin tylsältä, ja merkityksettömältä. Ei oikein tunnu miltään. Haluaisin kerrankin olla pitkään ulkona, käydä eri paikoissa... Eikä tarvitsisi aina olla yksin. Olisi upeaa matkustella ja nähdä elämää Suomen ulkopuolella. Minuakin kiinnostaisi tuo Englanti ja Keski-Eurooppa. Vielä joskus...

Olisi upeaa viettää päivä jolloin ei ahdistaisi, masentaisi tai olisi muutenkaan millään tavalla ikävä olo. Olisi jokseenkin onnellinen fiilis ja rohkea ja vahva mieli. Voisi olla niin pynttäytynyt ja huolella pukeutunut goottivaatteisiin eikä kukaan sanoisi mitään pahaa tai edes katsoisi pahasti.
Tuota saakin odottaa jonkun aikaa..

Olisi mukavaa viettää päivää oman äidin, tyttäreni ja mieheni kanssa. Päivä olisi lämmin, otettas eväät mukaan, mentäs rannalle piknikille. Oltas koko päivä siellä. Illalla sitten äitini ottaisi tyttäreni hoitoon ja me mieheni kanssa lähdettäisiin leffaan ja syömään hyvään ravintolaan. Yöllä käveltäs kotiin ja ihailisimme kaunista kirkasta taivasta. Kotona nukahtaisin onnellisena mieheni kainaloon ja aamulla heräisin virkeänä uuteen päivään.

Eli päivä alkais kaheltatoista aamulla (koska tykkään nukkua pitkään) saisin käydä suihkussa ym. aamujuttuja plus olisin tilannut gogglesit netistä ja tilaus saapuisi aamulla. Yhdeltä lähtisin helsinkiin ostamaan vaatteita noin viiteen asti. Kuudelta kävisin syömässä jossain hyvässä wokravintolassa tai Raxissa läskeilemässä. Seisemältä alkais Psyclon ninen keikka joka loppuis yheksältä. Kymmeneltä voisin roikkua hyvässä seurassa nauttien alkomahoolia, Salmiakkikossua ja Absinttiki olis ihan kiva tyypata. Kahdentoista aikoihin saisin autokyydin kotiin eikä vanhemmat huomais MITÄÄN siitä että olen juovuksissa. (käsitykseni täydellisestä päivästä on aika teinihtävä D: no eipä mtn.)

Noh. Ensinnäkin heräisin poikaystäväni vierestä. Kaukosuhteilussa se ei nimittäin ole mikään itsestäänselvyys. Huomaisin, että olen yhtäkkiä laihtunut 15 kiloa, klyyvarini olisi pienentynyt puoleen nykyisestä, ihoni olisi täydellinen ja tummat silmänaluset tiessään. Olisin luonnostani kaunis, niin, ettei tarvitsisi miettiä, leviääkö ripsiväri. Kun nousisin sängystä, huomaisin, että maailma ei ole enää niin musta ja tympeä kuin ennen, ja voisin heittää masennuslääkkeet mäkeen ja aloittaa uuden päivän kerrankin niin, ettei kaikki tuntuisi pakolliselta pakertamiselta.
Rauhallisen aamukahvittelun ja tukevan aamiaisen jälkeen lähtisimme poikaystäväni kanssa eväsretkelle pyörällä. En hikoilisi, ylämäetkin sujuisivat sutjakkaasti. Eväitä olisi tietenkin paljon, suklaa ei sulaisi, muurahaiset olisivat taikaiskusta kadonneet, ei olisi haisevia amisteinejä päristelemässä mopoillaan ympäriinsä, ilma olisi tasan 20 astetta lämmintä, ja tuulisi tasaisesti ja vain yhdestä suunnasta, joten päivänvarjon voisi asentaa sellaiseen kulmaan, ettei tuuli tarttuisi siihen. Siinä sitten pussailisimme ja mutustelisimme eväitämme ja katselisimme, kuinka lapset kirmaavat puistossa. Ihmiset olisivat ystävällisiä ja hymyilisivät, aurinko paistaisi, jäätelö olisi alennuksessa.
Piknikin jälkeen siirtyisimme kaupungille ostoksille. Tililleni olisi maagisesti ilmestynyt rajaton määrä rahaa, ja kämäisen kotikaupunkini kaupat olisivat korvautuneet oikeilla ostosparatiiseilla - olisi mitä vain, mitä kehtaat kysyä. Kengät ja vaatteet olisivat kaikki alennuksessa, sillä alennusten metsästäminen on hauskaa, vaikkei niin olisikaan tarvis tehdä. Saisin ostettua kaikki ne kengät, korsetit, hameet ja paidat, joita olen pitkään himoinnut, ja meikkivarastotkin saisin täytettyä. Poikaystävä olisi iloinen siitä, että saa kirmata mukanani ostoksilla, eikä valitusta kuuluisi.
Ostosten jälkeen palaisimme poikaystäväni kanssa kotiin ja istuisimme laiturilla, katselisimme auringonlaskua, joisimme kylmää Pepsiä ja halailisimme. Kaikki hyttyset olisivat kuolleet ja takapihallamme vallitsisi välimerellinen tunnelma. Äkkiä poikaystäväni polvistuisi ja kysyisi, menenkö hänen kanssaan naimisiin. Onnellisena vastaisin kyllä ja loppuillan viettäisimme suunnitellen yhteistä asuntoa, lapsien hankkimista sekä häitämme. Viimeinen asia päivässäni olisi, kun poikaystäväni kuiskaa korvaani rakastavansa minua ja nukahtaisimme sylikkäin sirkkojen sirittäessä pihalla.

*****
Imeläksi meni mutta älkää kuolko