Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Miten vanhempanne suhtautuvat "erilaisuuteenne"?

Kirjoittanut: diamond_385 (Aktiivi)
  • #111
  • Arvo: Mahtigootti1500
  • Lähetetty: 17.01.2008 21:19
Lueskelin tätä ketjua sieltä täältä. Pitää kommentoida.

Tuntuu jotenkin pahalta, että niin monen vanhemmat tappelee kuin pahaiset kakarat hiekkalaatikolla, kun toisella onkin hienommat lelut. Omat vanhempani eivät riidelleet lasten edessä. Ainoastaan kerran muistan vanhempieni riidelleen mun läsnä ollessa. Siis tottakai he kinastelivat, mutta yhden ainoan riidan muistan. Se oli sitä aikaan, kun avioero oli jo vireillä. Muutaman minuutin kesti, mutta 11-vuotiasti pelotti siltikin. Isä oli tyyppi joka ns. haukkui, mutta ei purrut. Äiti taas on...äiti. Pitkäpinna, mutta kun se katkeaa, en halua olla mailla halmeilla.

Eivät kai vanhempani oikein hyväksy, että pukeudun miten pukeudun, mutta kun heillä ei ole siihen mitään nokan koputtamista. Koko nuoruuteni sain kuulla, että kun täytät 18, tee mitä lystäät, mutta älä satuta kettän ja kanna vastuusi. Äiti on tietääkseni omalla tavallaan tyytyväinen, että en ole niitä jotka pukeutuvat minihameeseen 20 asteen pakkasilla jne. Isä jaksaa silloin tällöin natkuttaa, mutta hymyilen vain aurinkoisesti ja vaihdan puheen aihetta. Tai sitten räjähdän ja isä vaihtaa puheen aihetta
Veli taas on oppinut pitämään turpansa kiinni. Ei kai jaksa kuunnella kettuilua, jonka saa osakseen kun puuttuu mun tekemisiin. Joskus on kyllä hyvä, että puuttuu. Mutta älkää kertoko sille Mummu taas natkuttaa mun pääkalloistani ja mustasta olemuksestani silloin tällöin, mutta antaa sekin suurimmaksi osaksi olla.
Kirjoittanut: Black angel (Aktiivi)
  • #112
  • Arvo: Mahtigootti
  • Lähetetty: 21.01.2008 18:24
Isäni juuri äsken tuli valitttamaan tästä sivusta,hän taitaa ajatella että gootit ovat jotakin saatanan palvojia tai vastaavaa...
Kirjoittanut: Mononoke (Jäsen)
  • #113
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 21.01.2008 19:59
Harmittaa teidän puolesta, jotka joudutte kestämään tuollaista ****** Omat vanhempani suhtautuvat ihan hyvin mielestäni... Mitä nyt joskus faija oudoksuu.
Kirjoittanut: The Evil Fairy (Nimetön)
  • Lähetetty: 21.01.2008 20:19
Mun vanhemmat ottaa tän aikas hyvin.Suurimmaksi osaksi ovat siis ennemmin tukeneet kuin olleet vastaan. Äitikin on ruvennut ostelemaan kirppareilta mulle vaatteita ja ihan mieluisia se on hommannut eli kyllä se tietää ja tuntee mistä mä pidän ja mikä ei ole mun juttu.
Yhdestä paidasta se oli sillee et "mun oli pakko ostaa tää sulle kun mulle tuli olo että sä tykkäisit tästä", ja niinhän mä tykkäsinkin.
Kerran se jopa kokeili mun demonian kenkiä jalkaansa ja totesi että ne oli just hyvän kokoset ja rupes puolivitsillä miettimään pitäiskö sen käyttää niitä joskus.
Kirjoittanut: kalmakalle (Aktiivi)
  • Lähetetty: 21.01.2008 20:52
JAA-A eipä ne ole mitää sanonut koskaan. Ne on aina sanonut että ole ihan rauhassa sellainen mikä olet.
Kirjoittanut: hullogootti (Jäsen)
  • #116
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 23.01.2008 19:46
Mun äitin kannassa on käyty useita keskusteluja läpi mutb isästä se on ok
Kirjoittanut: Freya (Jäsen)
  • #117
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 24.01.2008 12:18
Minun vanhempani suhtautuvat pukeutumiseeni paremmin kuin hyvin, joten olen aika onnellisessa asemassa sen suhteen. Äitini kyllä ihastelee vaatteitani ja on kannustava. Tosin hän kyllä mielellään haluaa aina nähdä millaiset vaatteet minulla on päälläni kun lähden jonnekkin. Isä nyt ei oikein kommentoi mitenkään, mutta veljeni jaksaa aina sanoa jotain esim. irtohihoista.
Se on kyllä harmillista että joillain ei ole asia läheskään niin hyvin.
Kirjoittanut: Vampiric_ (Jäsen)
  • Lähetetty: 04.02.2008 11:21
Ensin äiti vähän oudoksui ja yritti saada mua pukeutumaan enemmän tavallisesti.
Mutta huomattuaan että sama likka minä olen kun ennenkin, hän hyväksyi asian ja on nykyään jopa sen puolella, jos joku sukulaisistani tulee valittamaan olemuksestani.
Isäni, joka ei asu äidin ja minun kanssa, vieläkin vähän oudoksuu ja kyselee kosks vaihdan tyyliäni.. vastaan siihen vaan että eipä ole tarvetta vaihtaa mihinkään.
Kirjoittanut: Dragula (Mister Halloween 2006)
  • #119
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 04.02.2008 11:48
Mun pukeutumiseen ei oo puututtu sitte seiskaluokan. Onhan toki kotona ollu kova koulu, näitä loputtomalta tuntuvia siivoilutehtäviä, mut kyl sen on sitte ku on nyt vanhempi tajunnu, et se on vaan helvetin hyvä, et on ollu tiukkaa himas, se opettaa kestämään ja ja siivoomaan. mut nyt sekin o sitten ratkeemassa ku porukat on eroomassa. Vaikka eihän se mua loppujen lopuks kauheesti vaivaa, ni se kumminki näkyy sit koulunkäynnis, ei jaksa/viiti/taho/ottaa liikaa päähän, ni ei tuu tehtyy sit oikee mitää. Vaikka lapsuus oli kova, oon siihen tyytyväinen. En kyllä väitä, että mullakaan mitenkään todella vaikeeta olis ikinä ollu, varsinki ku lukee millast ****** jotku on saanu niskaansa... Kannattaa tosiaan mennä puhumaan jonnekkin jos on vain mahdollista. Varmasti löytyy joku joka osaa auttaa.
Kirjoittanut: emmelin (Jäsen)
  • #120
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 05.02.2008 01:07
Näitä selaillessani olen jälleen erittäin tyytyväinen siihen, millaiset vanhemmat itselläni on. Tottakai meidänkin perheessämme on riidelty ja tullaan varmasti jatkossakin riitelemään, mutta aina lopulta asiat on saatu selvitettyä.

Toki tyylimuutokseeni kiinnitettiin alkuaikoina huomiota myös kotona. Vuosi-pari meni siinä kun vanhempani ostelivat syntymäpäivä- ja joululahjoiksi vaatteita, joita en koskaan pitänyt (ja jotka myöhemmin auliisti lahjoitin äidilleni :> ). Jossain vaiheessa asenteet muuttuivat siten, että sanomattoman säännön mukaan sain pukeutua hyvän maun rajoissa sellaisiin vaatteisiin kuin halusin. Ehtona oli, että maksan pukeutumiseni itse.

Nykyään vanhempani suhtautuvat erittäin myönteisesti pukeutumiseeni. Etenkin äitini on ollut erittäin kannustava ja suhtautunut erilaisiin vaatevalintoihini avoimin mielin. Isäni ei puolestaan aina edes huomaa uusia tempauksiani (2kk ensimmäisten kuitujeni jälkeen isäni vasta huomasi kysellä mitä hiuksissani oikein oli). Vanhempani ovat melko valmiita pulittamaan vaatetuksestani koostuvat kulut (joskin edelleen mielummin maksan itse omat vaatteeni ja kenkäni) ja hihittelevät sille, miten puolivahingossa sain hiuksistani vihreät. :>

Itse näen asian ainakin jollakin tavalla vaihtokauppana. Vanhempani luottavat täysin siihen, että osaan ottaa vastuun itsestäni ja tekemisistäni ja siihen, että osaan tehdä järkeviä päätöksiä. Koskaan en ole tehnyt mitään sellaista, minkä vuoksi vanhempani olisivat kyseenalaistaneet luottamuksensa minuun (ehkä osittain myös kohtuullisen tiukan kotikasvatuksen vuoksi). Vaihtokauppana siitä, että olen pieni hyvinkasvatettu tyttö ja käyttäydyn (täysin vapaaehtoisesti) sen mukaan, saan rauhassa olla juuri sitä mitä olen.
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 1 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 04.01.2022 03:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 501 henkeä!
Järjestä treffit