Gootti.net

Haluaisko joku haastateltavaksi goottiudesta?

Kirjoittanut: kukkis (Jäsen)
  • #1
  • Arvo: Tulokas
  • Lähetetty: 09.09.2012 01:10
Moikka kaikki!
Opiskelen sosionomiksi Diakonia ammattikorkeakoulussa Porissa ja teemme ryhmätyötä nuorten alakulttuureista ja valitsimme aiheeksemme gootit.

Tehtävänäni on selvittää mikä merkitys ryhmällä on nuoren maailmankatsomuksen/
ideologian rakentumiselle ja laajemmin identiteetin kehittymiselle ?

Ja lisäksi haluaisin mielipiteitänne seuraaviin kysymyksiin

a) miten tähän kulttuuriin kuuluvan nuoren osallisuutta voitaisiin parhaiten tukea sosiaali-/kasvatus-/nuorisotyön ammatillisesta viitekehyksestä käsin.
b) millaisia ammatillisia haasteita/näkökulmia valitsemasi nuorisokulttuuri
tuo sosionomin työhön

Eli olisin super hyper kiitollinen jos joku arvon kauhun ja romantiikan edustajista tai vaikka useampikin liittyisi keskusteluun tällä foorumilla ja antaisi luvan käyttää kommenttejaan tehtävässämme Lähteenä anonyymi henkilökohtainen tiedonanto, jos ei muuta sovita.

Minulla on ensi viikko aikaa työstää omaa osuuttani, joten asialla on jonkin verran kiirekin.

Turvauduin foorumiinne, koska en tunne yhtään goottia, enkä tunne ketään, joka tuntisi yhtään goottia. Ja ajattelin, että täältä niitä varmasti löytyisi.

Nöyrästi kumartaen ja kauniita asujanne palvoen

Kukkis

Ps. Kommentoikaa jos tämä on mielestänne asiatonta tai muuten kiellettyä ym.
Kirjoittanut: HepZusi (Mister Halloween 2007)
  • Lähetetty: 09.09.2012 19:39

Lainaus: kukkis

mikä merkitys ryhmällä on nuoren maailmankatsomuksen/
ideologian rakentumiselle ja laajemmin identiteetin kehittymiselle ?


Gooteilla ei ole minkäänlaista yhteistä maailmankatsomusta tai identiteettiä. Niin poliittisia kuin muitakin maailmankatsomuksia löytyy alakulttuurin sisältä aivan laidasta laitaan.

Ainoa yhdistävä tekijä on mieltymys samantyyliseen 80-luvulla juurensa saaneen musiikkiin jonka ympärille ja siihen liittyviin tapahtumiin alakulttuuri yksinomaan liittyy. Suositteleen lukemaan internetistä "Batcave" nimisestä klubista ja mikäli suomalaisiin vähän vastaaviin haluaa tutustua pari mainitakseni voin suositella Esim. Klub Kalma, Charnel Haus tai kesäisin Lumous-festivaalia sinne ovat ihan tervetulleita kaikki tavistyypitkin

Suomalaisesta skenestä historian kalastelemiseen suosittelen myös katsomaan dokumentit Vuoden Synkin Juhla ja Timanttikoirien vuosi.
Kirjoittanut: kukkis (Jäsen)
  • #3
  • Arvo: Tulokas
  • Lähetetty: 09.09.2012 21:01
Joitain perustietoja olenkin lukenut jo wikipediasta ja muualta netistä.
Kertoisitko miten itse päädyit gootiksi ja mikä siinä viehätti?

Kukkis
Kirjoittanut: Piiskansiima (Jäsen)
  • Lähetetty: 09.09.2012 22:03
Koska en itse kuuntele Hepzusin mainitsemaa 80-luvun aikaansaamaa musiikkia, vastaan näihin kysymyksiin enemmän ulkonäköön keskittyvän asianharrastajan näkökulmasta. Suosittelen silti lämpimästi myös tutustumaan alakulttuuriin myös yleisellä tasolla, jotta saisitte laajemman näkökulman asiasta.

Lainaus: kukkis

mikä merkitys ryhmällä on nuoren maailmankatsomuksen/
ideologian rakentumiselle ja laajemmin identiteetin kehittymiselle ?


Kuten tuossa jo aiemmin vastattiinkin, tämän alakulttuurin piirissä ei ole yhtenevää ideologista tai katsomuksellista näkökantaa. Hyvin karkeasti yleistäen voidaan ehkä sanoa, että goottikulttuurin piirissä ollaan suvaitsevampia erilaisia katsantokantoja ja vähemmistöryhmiä kohtaan. Tämä ei silti ole mikään kiveen hakattu tieto.

Tulee myös muistaa, että joillekin nuorille goottius on vain vaihe, lähinnä silmiinpistävien ulkoisten tunnusmerkkien johdosta, ja he siirtyvät aina uusiin ja uusiin ryhmiin ajan kuluessa. Tällöin johonkin ryhmään lyhytaikaisesti kuuluminen ei välttämättä muokkaa nuoren kehitystä kovinkaan merkittävästi.


Lainaus: kukkis

miten tähän kulttuuriin kuuluvan nuoren osallisuutta voitaisiin parhaiten tukea sosiaali-/kasvatus-/nuorisotyön ammatillisesta viitekehyksestä käsin.


Tähän kysymykseen toivoisin jotain toisenlaista kysymyksenasettelua, sillä ensinnäkin sana viitekehys ei vielä kerro mistä on konkreettisesti kyse, ja toisekseen ulkopuolisen vastaajan on täysin mahdotonta vastata tähän puhtaasti ammatillisesta näkökulmasta ellei ole itse kouluttautunut ko. alalle. Tämän kysymyksen vastaus tulisi mielestäni löytyä teiltä itseltänne, ja se varmasti muodostuukin siinä vaiheessa, kun teillä on tarpeeksi taustatietoa asiasta.

Lainaus: kukkis

millaisia ammatillisia haasteita/näkökulmia valitsemasi nuorisokulttuuri
tuo sosionomin työhön


Tämäkin kysymys on näköjään suora poiminto omasta tehtävänannostanne eikä siksi kovin hyvin soveltuva haastattelututkimukseen, vastaan kuitenkin silti sillä kysymys on edeltävää selkeämpi.

Nuorisotyössä varmasti vaikeimpia osa-alueita on kohdata nuoret mahdollisimman objektiiviselta kantilta, olemmehan kaikki kuitenkin ihmisiä joihin vaikuttavat ympäristön paineet sekä kasvatus. Goottialakulttuurissa panostetaan yleensä vahvasti hyvin epäsovinnaiseen ulkonäköön, mikä luo automaattisesti ennakko-oletuksia joita ei kuitenkaan nuorisotyöntekijällä saisi mielestäni olla. Tämä yhdistettynä teini-ikäisten usein varsin jyrkkiin ja jopa shokeerauksenhakuisiin mielipiteisiin luo mielestäni pohjaa ennakkoluuloille. Nuori tulisi kuitenkin kohdata omana itsenään, välittämättä tällaisista loppujen lopuksi varsin pinnallisista seikoista.

Erityisesti tähän tulisi kiinnittää huomiota, jos sosiaalityöntekijä kuuluu vahvasti johonkin uskonnolliseen yhteisöön, sillä mielestäni (kristillisten) uskontojen piirissä kannustetaan turhan vahvasti arvottamaan henkilö hyvin pinnallisten elementtien perusteella.
Kirjoittanut: kukkis (Jäsen)
  • #5
  • Arvo: Tulokas
  • Lähetetty: 10.09.2012 00:04
Kiitos Piiskansiima osuvista kommenteista tehtävänantoon.

Miten tähän kulttuuriin kuuluvaa nuorta voitaisiin tukea parhaiten ammatillisesti? - kysymys on vähän hämärtävä.

Mielestäni on erikoista, että pitäisi jotenkin eritavalla auttaa esim. masentunutta hopparia, goottia tai hippiä. Masennus on masennusta pukeuduitpa miten tahansa, kuuntelitpa mitä musiikkia tahansa jne. On sitten eriasia, jos alakulttuuriin, kuuluu itsensä tai muiden vahingoittaminen, mutta ei silloinkaan hoideta tai auteta kulttuurin edustajaa, vaan yksilöä.

Mielestäni nuorta pitää tukea irroittautumaan yhteisöstä, joka on hänelle vaaraksi tao vahingoittaa hänen kehitystään, mutta muuten häntä pitää tukea ennen kaikkea yksilönä.

Hyvä pointti myös tuo, että nuoret hakevat identiteettiään olemalla milloin minkäkin kulttuurin edustajina, kokeilut, eivät kestä yleensä kauaa.

Kukkis

Juttujen perusteella mitä olen lukenut gooteista, en olisi huolissani, jos tyttäreni ilmoittaisi minulle olevansa gootti; )
Kirjoittanut: Giffirt (Jäsen)
  • #6
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 10.09.2012 09:54
Piiskansiima nyt sanoikin suurimman osan kaikesta sanottavasta, mutta vielä olisi kiva alleviivata muutamia juttuja.

Synkemmän näköisiin gootteihin kohdistuu usein aikuisten taholta jopa enemmän ennakkoluuloja kuin muiden nuorten taholta. Ainakin itselläni tuli teini-iässä useammin urpoja kommentteja niiltä aikuisilta kuin ikätovereilta. Tärkeää olisi antaa nuoren tyyliin katsomatta hakea omaa juttuaan rauhassa.

Tummiin pukeutuminen ei tarkoita että olisi automaattisesti masentunut tai itsetuhoinen. Monet gootit ovat varsin onnellisia ja elämäänsä tyytyväisiä. Jos nuorella on ongelmia niin toki niissä kuuluu antaa tukea, mutta vaatteet eivät automaattisesti kuvasta ihmisen mielenterveyden tilaa. Se, onko nuorella ongelmia ei näy hänen vaatekaapistaan.

Lainaus: kukkis

On sitten eriasia, jos alakulttuuriin, kuuluu itsensä tai muiden vahingoittaminen, mutta ei silloinkaan hoideta tai auteta kulttuurin edustajaa, vaan yksilöä.

Ihan hirveän montaa sellaista alakulttuuria ei taida olla, johon itsensä/muiden vahingoittaminen olennaisesti kuuluisi. Esimerkiksi gooteista tuntuu yhä elävän sitkeästi legenda siitä että vähintään 80% gooteista viiltelee itseään tai että homma liittyy jotenkin saatananpalvontaan. Olisi hirmu tärkeää että nuorisotyötä tekevät ihmiset erottavat faktan ja fiktion. Jos nuorisotyöntekijä menee puhumaan nuorelle gootille siitä miten kovaa goottimusaa Chisu on tai että lopeta nyt hyvä ihminen se saatanan palvominen, niin se nuori ei tule takuulla ottamaan tätä kyseistä nuorisotyöntekijää enää koskaan tosissaan.

Teinit on vaikeita, mutta Wikipedian ja Googlen lisäksi suosittelen myös lämpimästi että itse nuorelta kysytään, että mitä hän ajattelee maailmasta. Kuten HepZusi jo mainitsikin, gooteilla ei ole yhteistä ideologiaa. Tämänkin foorumin uskonto-keskusteluja selaamalla löytyy niin kristittyjä, wiccoja, ateisteja kuin agnostikkojakin. Ylipäätään kehoittaisin olemaan aika varovainen siinä että tekee oletuksia pukeutumisten ja ideologioiden välillä nykymaailmassa, jossa palestiinahuivi on monelle vain nätti asia joka lämmittää kaulaa.
Suosittelen myös muistamaan, että nuoret ovat yksilöitä, silloinkin kun he tekevät parhaansa ollakseen osa jotakin alakulttuuria.

Loppujen lopuksi nuoriin gootteihin ja heidän kehitykseensä vaikuttaa pitkälti samat asiat kuin muihinkin nuoriin. Maailmankuva rakentuu kotikasvatuksen, kavereiden ja omien kokemusten pohjalle. Itse kasvoin pienellä, vahvasti helluntailaisella paikkakunnalla ainoana mustiin pukeutuvana teininä. Gootteus alakulttuurina oli minulle olemassa oikeastaan vain internetissä. Ja vaikka gootteuden myötä tulikin ehkä arvostus persoonallisuutta kohtaan ja ymmärrys siitä että on ihan ok tykätä vähän erilaisista jutuista kuin kaverit, niin pääpaino identiteettini kehityksestä on silti tapahtunut ihan muualla kuin goottikulttuurin parissa. Vaikutus voi toki olla suurempi jollain nuorella jonka koko kaveripiiri esimerkiksi kuuluu samaan alakulttuuriin.
Kirjoittanut: kukkis (Jäsen)
  • #7
  • Arvo: Tulokas
  • Lähetetty: 11.09.2012 00:18
Giffirtillä on hienoja ajatuksia ja osuvia mielipiteitä. Itse olen sellainen antaa kaikkien kukkien kukkia tyyppi ja pyrin välttämään yleistyksiä ja lokerointia. Minulle ihmiset ovat ennen kaikkea yksilöitä. Toivoisin, että kaikilla sosiaalialalla tämä olisi myös mielessä. Aina on parempi kysyä suoraan kuin tehdä olettamuksia asioista, joista ei tiedä.

Vielä toivoisin niitä omia tarinoita ja fiiliksiä miltä tuntuu liittyä johonkin yhteisöön?

Itse olin vähän aikaa hoppari, kävin reiveissä ja pidin lökäpöksyjä ja kuuntelin bad religionia. Ikää noin 15 v. Itse hain sillä varmaan yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, koska kaverinikin halusivat edustaa tätä yhteisöä. Olin jännittynyt miten minut otetaan vastaan, hyväksytäänkö vai eikö ja osaanko käyttää oikeanlaista kieltä ja sanontoja. Oli se jännää. Sitä kokeili vähän kuin vaatetta, että kuinkas tää juttu istuu mun päälleni, olenko samaa mieltä asoista, viihdynkö porukassa, onko meillä yhteisiä kiinnostuksenkohteita tai puheenaiheita. Ja sit tietysti piti tsekata söpöt kundit: 9

Tällaisia puolen yön aatoksia tänään.

Ihanaa, kun ootte kirjotellu mulle näistä on jo iso apu tehtävää tehdessä.

Hyvää yötä
Kukkis
Kirjoittanut: Giffirt (Jäsen)
  • #8
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 11.09.2012 09:10

Lainaus: kukkis

Vielä toivoisin niitä omia tarinoita ja fiiliksiä miltä tuntuu liittyä johonkin yhteisöön?

Itse kasvoin pienehköllä, melko voimakkaasti helluntailaisella paikkakunnalla yläasteeni ainoana mustiinpukeutuvana teininä. Ikätovereilla ei ollut ongelmaa kanssani, tulin hyvin toimeen kaikkien kanssa enkä kokenut esimerkiksi koulukiusaamista muiden nuorten taholta. Aikuiset olikin sitten toinen tarina. Olin kuudennella luokalla kun luokkakaverini äiti ensimmäisen kerran väitti minun olevan saatananpalvoja. Näin jälkikäteen nuo kaikki lähinnä naurattavat, mutta tuolloin harmitti, koska kyseinen luokkakaverini ei saanut enää tämän jälkeen viettää aikaa kanssani.

Koska paikkakunnalla ei suoranaisesti muita synkiöitä ollut, ainakaan omasta ikäluokastani, niin minulle koko goottialakulttuuri oli pitkään olemassa lähinnä internetissä. Ja netti olikin sitten huima apu siinä kun etsi sitä että millaisesta musiikista ja vaatteista pitää. Sieltä löytyi sellaisia bändejä jota ei meidän paikkakunnan levykauppojen hyllyissä ollut ja älyttömästi kuvia ihmisistä jotka pukeutuivat upeisiin vaatteisiin. Muutamiin samoista jutuista tykkääviin tuli jo tuolloin tutustuttua netin kautta. Suurin osa kaveripiiristäni oli ja on ns. taviksia, mutta matkan varrella on pari gootimpaakin tuttavuutta tarttunut mukaan. En ole kuitenkaan ollut yhtään niin selkeästi osa skeneä kuin monet muut foorumilaiset, jotka järkkäävät klubeja, näkevät paljon vaivaa tyylinsä eteen ja ovat aktiivisesti mukana tapahtumissa. Itse olen sen verran laiska ja saamaton, että homma on aina jäänyt pukeutumisen ja musiikin kuuntelun tasolle.

Koska en ole ollut aktiivinen tekijä skenessä ja kaverinipiirini on koostunut eri tyylien edustajista niin en tiedä paljonko tämä on meikäläisen identiteettiä muokannut. Teininä oli toki hienoa kun edes internetin kautta sai sen viestin että on ihan ok tykätä eri asioista kuin muut kaverit ja olla kiinnostunut kaikesta "oudosta". (Ainakin itselläni fantasiakirjallisuus, roolipeliharrastus ja muut tuli tavallaan kaupan päälle kun kiinnostui gootteilusta, vaikka ne eivät suoranaisesti osa tätä juttua olekaan.) Se että sai itse sen erilaisen leiman otsaansa auttoi myös ehkä siinä että oppi myös sietämään muiden erilaisuutta helpommin.
Toisaalta tuossa on hirveän vaikeaa myös erottaa sitä, että mikä johtuu kotikasvatuksesta, koska minulla on käynyt hyvä mäihä ja sain vanhemmat, jotka ovat myös aina ohjeistaneet erilaisuuden hyväksymiseen ja kannustaneet minua olemaan oma itseni. Ja pistäneet jauhot suuhun niille perhetutuille jotka ovat heidän läsnäollessaan vihjailleet että minussa voisi olla pukeutumiseni takia jotain vikaa.

Iän (22v) ja laiskuuden myötä oma tyyli on muuttunut nykyisin aika mainstreamiksi, mutta silloin tällöin jaksaa edelleen laittautua ja kaivaa naftaliinista niitä gootimpia vaatteita. Goottimusiikki on tosin edelleen vahvasti arjessa mukana ja sitä tulee kuunneltua paljon. Aika ajoin käyn myös goottiklubeilla ja esimerkiksi tämän foorumin miiteissä, joten ihan kokonaan en tästä ole luopunut.
Kirjoittanut: emanon (Inkvisiittori)
  • #9
  • Arvo: Mahtigootti+
  • • Muokkasi: emanon
  • Lähetetty: 13.09.2012 07:50
Yllättävän mukavaa keskustelua tästä on irronnut.
Kuten mainittiin, ei tähän alakulttuuriin liity selkeitä aatteita, vaan gootteja on vähän joka lähtöön. Kuten edellä tulleista kommenteista voi päätellä, osa näkee goottialakulttuurin musiikillisena tyylisuuntana ja osa pukeutumistyylinä. Lopulta se on ehkä vähän molempia ja painotus riippuu siitä keneltä kysytään. Gooteilla on myös molemmissa tapauksissa aika selkeä kuva siitä, mikä on goottimusiikkia tai goottityyliä - tai ehkä paremminkin siitä mikä ei ole. Nämä rajanvetokeskustelut ovat kuitenkin osoittautuneet melkoisen mahdottomiksi, joten en suosittele edes yrittämään sellaista dialogia jos tämä alakulttuuri on muutenkin vieras
Ne jotka ovat vasta löytäneet tämän skenen omaavat siitä luonnollisestikin aivan erilaisen näkemyksen kuin he, jotka ovat olleet mukana vuosikymmeniä. Lisäksi tämä, kuten mikä tahansa alakulttuuri, on jatkuvassa muutostilassa suuntaan tai toiseen.

Lainaus: kukkis

a) miten tähän kulttuuriin kuuluvan nuoren osallisuutta voitaisiin parhaiten tukea sosiaali-/kasvatus-/nuorisotyön ammatillisesta viitekehyksestä käsin.
b) millaisia ammatillisia haasteita/näkökulmia valitsemasi nuorisokulttuuri
tuo sosionomin työhön


Jos minä nyt tuota kysymystä yhtään ymmärsin, niin mieleeni tuli ainakin se, miten paljon itseäni ärsyttää jos joku kysyy kysymyksiä tyyliin "mitä sä viestität noilla vaatteillasi?" "mikä toi juttu on?" "miks sulla on tuollainen tukka?". Kun haluaa pukeutua valtavirrasta poikkeavasti herättää toki huomiota ja kysymyksiä ja tämä huomio on myös kestettävä, mutta se ei kuitenkaan tarkoita, että olisi tilivelvollinen kellekään tuntemattomalle ihmiselle. Uskoisin, että nämä kysyjät haluaisivat jonkin raflaavan vastauksen tyyliin: "olen gootti ja palvon saatanaa, nämä jutut symboloivat sitä ja nämä tätä, olen menossa salaisiin bileisiin hautuumaalle jne.". Harvemmin pelkkä "no, minä tykkään pukeutua näin" tuntuu riittävän. Jos siis tällaisia kysymyksiä on tehtävä, kannattaa ottaa huomioon se, että vastaaja on joutunut vastaamaan noihin samoihin kysymyksiin tuhansia kertoja, eikä se luultavasti vieraan ihmisen kanssa ole mikään mieluisa puheenaihe.

Masentuneisuus on yksi asia mikä gootteihin tunnutaan jatkuvasti liitettävän. Minä en osaa sanoa onko se tässä alakulttuurissa sen yleisempää kuin muissakaan, joku tietysti voisi vaikka ottaa tämän tutkimuksensa aiheeksi jossain. Minä en kyllä näkisi, että on syy-seuraussuhdetta goottiuden ja masennuksen kanssa. Siis masentuneesta ei tule goottia eikä goottialakulttuurista kiinnostuneesta masentunutta. Yksi typerimpiä asioita, mitä olen kuullut sanottavan, oliko sitten psykiatrian puolella vai sosiaalihuollon puolella, en muista, oli kun masentuneelle ja kotonaan pahoista ongelmista kärsivälle nuorelle sanottiin jotain tyyliin: "Eiköhän sun kannattaisi laittaa kuule ihan joku värikäs paita päälle ja kuunnella iloisempaa musiikkia, niin saisit koko elämännäkemyksen positiivisemmaksi. Ei kannata velloa noissa synkissä asioissa". Ymmärrän näin aikuisena ihmisenä tuon sanojan logiikan, eli haetaan iloisista asioista sitä iloisuutta elämään, mutta tuossa vaan on epäonnistuttu todella pahasti. Jos nuori pukeutuu gootiksi ja kuuntelee goottimusiikkia, on hän joutunut suurella todennäköisyydellä kuulemaan v1ttuilua ja pahimmillaan saanut selkäänsäkin niin koulussa, kotona kuin kadullakin. Silti siitä kulttuurista pidetään kiinni, sillä se voi hyvin olla se, mistä saa voimaa jaksaa ja se on osa omaa identiteettiä. Jos yrität muuttaa nuoren identiteettiä voit uskoa, että hän ei kunnioita sinua pätkääkään. Ja kuten sanottu, tähänkään alakulttuuriin ei liity selkeänä osana mitään negatiivista, josta pitäisi päästä eroon. Alakulttuuri voi olla iso osa identiteettiä, mutta harvoin osa nuoren ongelmia.

Kun tarkemmin mietin, niin ainoa alakulttuuri, jonka parista nuori mielestäni pitäisi aktiivisesti vieroittaa on (uus)natsismi.
Kirjoittanut: Piiskansiima (Jäsen)
  • Lähetetty: 13.09.2012 19:42

Lainaus: emanon

Masentuneisuus on yksi asia mikä gootteihin tunnutaan jatkuvasti liitettävän.


Näin sivumennen sanoen, olen välillä miettinyt että johtuisiko tämä ainakin osittain siitä, että masennuksesta ja muutenkin yleisestä matalamielisyydestä keskustellaan ehkä enemmän goottipiireissä. Eipä sitä ihan joka yhteisössä ole ok mainita, että olenpas muuten päälääkärin vakioasiakas (näin karkeasti yleistäen ), mutta täälläkin aihe elää ja porskuttaa jo ties kuinka monennella sivulla. Sinänsähän moinen avoimuus on varsin tervettä, sillä pahempaa jälkeä saadaan aikaan pitämällä jatkuvia hyvinmenee-kulisseja.
Viesti

Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 1 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 17.09.2015 09:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 362 henkeä!
Järjestä treffit