Gootti.net

Tämän vuoden ylppäreiden äidinkielen kokeessa, yhtenä otsikkoaineen vaihtoehtona oli kirjoittaa otsikosta "Sattumaa vai suunnitelmaa?". Koulussa äidinkielen tunnilla, harjoitellessamme otsikko/aineistoainetta, tuo yksi otsikko jäi erityisesti vaivaamaan mieltäni. Vaikka olen aihetta miettinyt monesti ennenkin, mutta nyt paneuduin siihen paljon syvemmin.

Mistä elämässämme oikein on kyse? Onko kaikki tapahtumat suunniteltuja, vai silkkaa sattumaa? Minulla itselläni on ainakin mennyt aivot solmuun tätä kysymystä miettiessäni.

Usein kun kävelen ulkona, mietin, että miksi näen juuri niitä ihmisiä, joita näen? Miksi näen heidät juuri siinä, missä näen? Onko kaikki vain silkkaa sattumaa? Mitä jos olisin heidän siaan nähnyt joitain muita henkilöitä, miten se olisi muuttanut kaikkea? Kun miettii, niin kaikilla, ihan pienilläkin asioilla on vaikutusta elämäämme. Esimerkiksi, jos kävelet syksyllä kadulla ajatuksissasi, ilma on kostea ja tuulinen. Läheisestä vaahterasta lentää iso, märkä lehti kasvoillesi, ja meikit leviää. (olettaen, että sinulla on meikkiä) Sinua ärsyttää, ja kotona joudut pesemään/korjaamaan meikit. Mutta jos olisit kävellyt hieman hitaammin, tai hieman nopeammin, olisit todennäköisesti väistänyt lehden. Kotona sinun ei olisi tarvinnut korjailla meikkejä, sinua ei ärsyttäisi se, että olit saanut lehden kasvoillesi. Tekisit meikkien korjaamisen sijaan jotain muuta, ja mielialasi olisi toisenlainen. Yllättäen kokopäivästäsi voisi tulla täysin toisenlainen. Mutta miksi, miksi kävi niin kuin kävi?

Jos palaamme vielä edelliseen esimerkkiin, jossa olet juuri saanut lehden naamallesi, voimme huomata, että sillä on vaikutusta muihinkin, kuin pelkästään sinuun. Ihmiset, jotka kävelevät sinua vastaan, huomaavat todennäköisesti ilmeestäsi sen, että sinua ottaa päähän. He alkavat miettiä, että mikä on saanut sinusta noin myrtsin, he saattavat pitää sinua itsekkäänä, muuta maailmaa vihaavana tyyppinä, ja joku vanhempi ihminen todennäköisesti yleistää ilmeestäsi kaikkiin nuoriin ajatuksen, että nuoret ovat jollain tapaa pahoja. Mutta, jos et olisi saanut lehteä naamallesi, törmäisit todennäköisesti silti samoihin ihmisiin, mutta heidän ajatuksensa olisivat toiset. Ajatukset vaikuttavat mielialaan, mieliala vaikuttaa tekemisiimme, ja siihen miten suhtaudumme asioihin. Ja niillä puolestaan on taas vaikutusta seuraaviin asioihin. Pienelläkin asialla voi helposti muuttaa kaiken. Mutta mikä saa asiat tapahtumaan, niinkuin ne tapahtuvat?

Mietimme usein, että omalla tahdollamme myös vaikutamme asioihin. Mutta koska ympärillämme oleva maailma muokkaa ajatuksiamme ja mieltämme jatkuvasti johonkin suuntaan, voidaanko sanoa, että meillä olisi puhtaasti omia ajatuksia, omaa tahtoa? Niin moni ympärillämme vaikuttava asia muokkaa ajatteluamme ja mielentilaamme johonkin suuntaan, ja se saa meidät suhtautumaan asioihin tietyllä tapaa. On totta, että jokaisella ihmisellä on syntymästään lähtien oma persoonansa, ja myös persoonalisuus vaikuttaa tapaamme mieltää erilaisia asioita. Mutta sekin muokkautuu jatkuvasti ympäristön vaikutuksesta. Onko meillä loppujenlopuksi mitään omaa? Suljemmeko silmämme vain ajattelemalla, että kaikki tuo on silkkaa humpuukia, hullun houreita?

Minä en tiedä oikeita vastauksia, tuskin kukaan tietää. Voimme vain arvailla, miten se voisi olla. Mutta minä näen kaiken olemassa olevan yhtenä suurena voimana, voimana, joka vaikuttaa meihin kaiken aikaa, ilman että me tiedostamme sitä. Me itse olemme osa sitä suurta voimaa, sillä vaikutamme myös toiminnallamme muuhun maailmaan.

Itse uskon ainakin jollain tasolla kohtaloon, siis että kaikki tapahtuu jonkin tietyn "suunnitelman" mukaan. Uskon, että mikään ei tapahdu, ellei niin ole tarkoitettu. Pienelläkin asialla voi olla lopulta suuri merkitys, kuten tuossa vaahteranlehtiesimerkissä. En tietenkään sulje silmiäni siltä, että myös itse vaikutamme asioihin. Olisihan se kummallista vain odottaa kaiken tapahtuvan itsestään.

Lainaus: TheSecret

Mutta minä näen kaiken olemassa olevan yhtenä suurena voimana, voimana, joka vaikuttaa meihin kaiken aikaa, ilman että me tiedostamme sitä. Me itse olemme osa sitä suurta voimaa, sillä vaikutamme myös toiminnallamme muuhun maailmaan.

Tuo kuulostaa johdonmukaiselta, tällä tavoin minäkin voisin nähdä asian olevan.

Minä olen usein itsekin miettinyt kohtalon olemassa oloa, ja ajatellut, että kaikki pienet ja suuret asiat tapahtuvat juuri siksi, että ne vievät meitä kohtalon lua. Jokin saa meidät tekemään niin kuin teemme, juuri silloin kun teemme, ehkä juuri kohtalo. Mutta tässä maailmassa on miljoonia pienia tapahtumia, jotka vaikuttavat miljooniin asioihin. Tapahtumien ketju on valtava, on vaikea ymmärtää miten sellainen voisi pysyä hallinnassa. En sulje mielestäni mitään vaihtoehtoja, ainakaan vielä. Asia on kuitenkin niin suuri, että sitä on kovin hankala ymmärtää.

Minä en itse halua uskoa kohtaloon, pelkään sitä. Jos ajattelen että jokin asia on kohtalon määräämää, tulee kamala paniikki olo, tuntuu etten voi kontrolloida omaa elmääni, tehdä omia valintoja tms. Tyhmäähän tuollainen kammo on, tiedän sen, mutta silti. En halua uskoa kohtaloon.

..asioilla on tapana järjestyä. Sinänsä kohtaloa ei tarvi pelätä. ^ ^
Kohtalo on olemassa mutta aina on vaihtoehtoja joiden väliltä valita.

En usko sattumiin. Skeptikonkin järjellä voi uskoa, että kaikilla ystävillä & tuttavilla on joku rooli elämässä.

Lainaus: BronzeRain

Minä en itse halua uskoa kohtaloon, pelkään sitä. Jos ajattelen että jokin asia on kohtalon määräämää, tulee kamala paniikki olo, tuntuu etten voi kontrolloida omaa elmääni, tehdä omia valintoja tms. Tyhmäähän tuollainen kammo on, tiedän sen, mutta silti. En halua uskoa kohtaloon.

Minäkään en halua uskoa kohtaloon, sillä haluan ajatella, että olen itse vastuussa omasta elämästäni ja että kaikki seuraamukset johtuvat itse tekemistäni päätöksistä.

Lainaus: Azrael

Minäkään en halua uskoa kohtaloon, sillä haluan ajatella, että olen itse vastuussa omasta elämästäni ja että kaikki seuraamukset johtuvat itse tekemistäni päätöksistä.

Olen aikalailla samaa mieltä. Lähinnä aikalailla kaikki määräytyy omista valinnoista, päätöksistä ja tekemistä myös muidenkin päätöksistä (esim. vanhempien).

Uskon kuitenkin, että ihminen voi pitkälti itse vaikuttaa ja päättää elämästään. Toki on tapahtumia, jotka johtavat esim. muiden alitajuisista tai tietoisista valinnoista/päätöksistä.

Ihmisellä on kuitenkin valintoja, joten kaikki ei mene vaan yhden kaavan/kohtalon mukaan. On vain tapahumien ketju. Kuulostaa ehkä typerältä mutta tavallaan voisi verratavissa johinkin matematiikkaan tai funktioihin, lauseisiin IF (jos) ihminen tekee näin (true or false) niin siitä on aina jokin seuraamus. Syy ja seuraamus.

Olen tullut hyvin skeptiseksi ja pessimistiseksi tämän asian suhteen. Esim. minulle faijani, että hänen kohtalonsa oli joko onnistua yrittämään yritystään tai epäonnistua ja vajota alkoholisimiin ja kuolla siihen. Kyllä siinä on aikalailla valintoja ja päätöksiäkin matkalla. Hän voisi yhä valita toisen tien mutta on luovuttanut jo. En jotenkin voi uskoa, että tuo on tarkoittettu hänen kohtalokseen ja sen myötä määrää minun kohtaloa. Minä voin ns. muuttaa tähtiäni. Minä päätän ja olen vastuussa itsestäni. Ollut jo hyvin nuoresta pitäen, koska kukaan muu ei ole kyennyt siihen.

Lainaus: TheSecret

Mietimme usein, että omalla tahdollamme myös vaikutamme asioihin. Mutta koska ympärillämme oleva maailma muokkaa ajatuksiamme ja mieltämme jatkuvasti johonkin suuntaan, voidaanko sanoa, että meillä olisi puhtaasti omia ajatuksia, omaa tahtoa?

Juuri tätä pelkään. Jos asia tosiaan on näin, ja kohtalo on olemassa, kaikki mitä tulen elämäni aikana päättämään ja ajattelemaan on määrätty valmiiksi, tulee ahdistava olo. Eihän sillä sinäänsä ole merkitystä, eikä siitä pääse pois, mutta silti se jollain tasolla ahdistaa ja pelottaa.

Lainaus: M Chaosbreather

Minä päätän ja olen vastuussa itsestäni.

Näin minäkin haluan uskoa.

Lainaus: BronzeRain

Lainaus: TheSecret
Mietimme usein, että omalla tahdollamme myös vaikutamme asioihin. Mutta koska ympärillämme oleva maailma muokkaa ajatuksiamme ja mieltämme jatkuvasti johonkin suuntaan, voidaanko sanoa, että meillä olisi puhtaasti omia ajatuksia, omaa tahtoa?

Juuri tätä pelkään. Jos asia tosiaan on näin, ja kohtalo on olemassa, kaikki mitä tulen elämäni aikana päättämään ja ajattelemaan on määrätty valmiiksi, tulee ahdistava olo. Eihän sillä sinäänsä ole merkitystä, eikä siitä pääse pois, mutta silti se jollain tasolla ahdistaa ja pelottaa.

aivan, silloin voisi ajatella, että se on kohtalo, joka meitä määrää. Jokainen kykenee mietimään kahden tai useamma vaihtoehdon väliltä, että mitä tehdä. Voimme ajatella, että voisin ihan hyvin valita noin, mutta valitsenkin näin. Mutta mikä siinä on, mikä saa meidät aina valitsemaan niinkuin valitsemme? Onko se sitten juuri kohtalo. Tiedä häntä. Minusta se ainakin kuulostaa kaikkein järkeenkäyvimmältä vaihtoehdolta, mutta mistään emme voi olla varmoja...

Olisihan se järkevää, ja se selittäisi monia sellaisia tapahtumia joissa ei oikeastaan tunnu olevan mitään järkeä. Niinkuin nämä Virginian ammuskelut. Mikä sai sen jätkän tekemään sen päätöksen..?

Kohtalo tuntuisi loogiselta, mutta tiedä sitten siitä, enkä (edelleenkään...) itse halua siihen uskoa.