Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Itsemurhat

Kirjoittanut: Addicted (Jäsen)
  • Lähetetty: 25.10.2010 13:39
Pystyn keksimään syitä, joiden takia ihmiset lähtevät/haluavat lähteä tähän tapaan, sillä itsekin olen meinannut tappaa itseni. Juuri viime hetkellä kuitenkin pelastuin. Tuli tämä elokuvista tuttu "näin elämäni vilisevän silmieni edestä" kun päässäni alkoi pyöriä vanhan oloinen mustavalkofilmi hautajaisistani, jossa äitini ja koko muukin perheeni itkee ja laskee ruusuja arkun päälle, eikä siitä tule loppua. Se näky oli niin hirveä että pelastauduin viime hetkellä tilanteesta.

Tämä on kyllä jo melkein sukuvika, sillä äitini puolelta melkein kaikki, jotka ovat kuolleet, ovat kuolleet oman käden kautta.
Kirjoittanut: Necroerotica (Jäsen)
  • #282
  • Arvo: Mahtigootti+
  • • Muokkasi: Necroerotica
  • Lähetetty: 26.10.2010 20:50
Mullakin taitaa masennus olla sukuvika. Tätini on yrittänyt tappaa itsensä ja enoni on muuten vaan mt-ongelmainen, ei kykene työntekoon.

En kait mä tapa itseäni, koska en kestä sitä ajatusta että äitini sydän murtuu.

Mutta yleensä ottaen en tiedä onko järkevää elää muiden ehdoilla.
Kirjoittanut: Pähkinähiiri (Jäsen)
  • #283
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 29.10.2010 10:38
Tuttavani teki itsemurhan pari vuotta sitten pitkällisen syvän masennuksen jälkeen. En tuntenut häntä kovin hyvin, hän oli minun silmissäni esimerkkitapaus menestyvästä, lahjakkaasta, ystävällisestä, valoisasta ihmisestä, jolla on kaikki hyvin. Perhe, työ, ura nousukiidossa, kaikki. Ehkä sen takia tieto hänen sairaudestaan ja myöhemmin itsemurhastaan oli suuri järkytys. Heräsi ajatus, että jos noin menestyville ihmisille käy noin, niin mitä mahdollisuuksia meillä taviksilla on? Myöhemmin olen sisäistänyt, että hän oli sairas, eikä se sairaus kumarra sosiaalista statusta tai saavutuksia. Olen miettinyt paljon hänen perhettään, lapsiaan ja puolisoaan ja sitä, miten pelottava sairaus vakava masennus on. Hengenvaarallinen, kirjaimellisesti, ja niin voimakas että se menee jopa perheen ja oman lapsen ohi. Huh, kammottavaa. En väitä että pystyisin millään tavalla, alkuunkaan käsittämään sitä tuskaa jota syvästi masentunut ihminen kokee, ei sitä varmasti pysty ymmärtämään jollei itse ole kokenut samaa. Sen takia en pysty myöskään kritisoimaan itsemurhan tehneitä.
Kirjoittanut: Giffirt (Jäsen)
  • #284
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 29.10.2010 17:48

Lainaus: Pähkinähiiri

Perhe, työ, ura nousukiidossa, kaikki. Ehkä sen takia tieto hänen sairaudestaan ja myöhemmin itsemurhastaan oli suuri järkytys. Heräsi ajatus, että jos noin menestyville ihmisille käy noin, niin mitä mahdollisuuksia meillä taviksilla on?


Itseasiasa parhaat mahdollisuudet on taviksilla. Huonoimmat sekä yli- että alisuoriutujilla.

Monet menestyvät ihmiset ovat usein perfektionisteja, työnarkomaaneja ja monesti myös julkisivun ylläpitäminen on surullisen tärkeää. Kaikki nuo ominaisuuksia, jotka ennen pitkää johtavat pahoihin ongelmiin. Toiset taas tippuvat kouluista ja työpaikoilta, syrjäytyvät yhteiskunnasta ja päätyvät yksinäisyyden kautta ongelmiin. Karkea yleistys, mutta summittaisesti tällainen kuvio on nähtävissä. Vaikka tokihan myös ne tavikset saattavat itsemurhaan päätyä.

Itselläni on myös eräs tuttava joka oli juurikin suorittaja perfektionisti. Johtoasema työpaikalla, kaksi lasta ja vaimo. Nelikymppinen urheilullinen mies, joka lähti oman käden kautta. Itse en ollut niin läheinen, koska kyseessä oli vanhempieni hyvä ystävä ja olin tuon sattuessa vasta 10-vuotias, mutta tapaus on jäänyt mieleen.
Kirjoittanut: haikaralahti (Nimetön)
  • Lähetetty: 29.10.2010 18:54
Morjes ?
No niin tässä HAIKARALAHTI työskentelen pelastusalalla ja jos sulla on todella pahoja ongelmia ,niin aina voit jutella mun kanssa koska vain. Minua sitoo vaitiololupaus Suomen Valtionpuolesta ,eli minulle voit kertoa kaikki ongelmasi ja yritän auttaa sitä mukaan kuin ehdin.Voit ottaa ihan näin netin kautta yhteyttä jos tarvitset jotakin joka kuuntelee. Pysyn mielummin näin anomyyminä jotta minua ei kukaan tunnista.Enkä halua tietää kuka sinä olet^.
Kirjoittanut: Pähkinähiiri (Jäsen)
  • #286
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 31.10.2010 11:06

Lainaus: Giffirt

Itseasiasa parhaat mahdollisuudet on taviksilla. Huonoimmat sekä yli- että alisuoriutujilla.

Hyvä näkökulma, myös tuollaisia "menestyjiä" varmasti löytyy. Ehkä elämä ei heilläkään ole aina niin helppoa kuin päälle päin voisi luulla. Varsinkin jos omaisuus tai status ovat ne tekijät, joiden perusteella arvottaa itsensä ja muut, tai jos elää sellaisissa ympyröissä, joissa ei sallita epäonnistumista tai edes elämään normaalisti kuuluvia vastamäkiä. Taviksena ehkä kuitenkin elämä on jollain lailla realistisemmissa uomissa.

Oma kokemuskin on opettanut, että kiiltävän julkisivun luominen on itse asiassa aika helppoa ja sen pönkittäminen imaisee helposti huomaamatta mukaansa, varsinkin jos ympäristö luo siihen painetta. Se myös helposti etäännyttää toisista ihmisistä. Mutta vasta realiteettien ja oman haavoittuvaisuuden tunnustamalla on todella saanut kontaktin toisiin ihmisiin, ja on ollut uskomatonta miten he on tulleet aivan uudella tavalla, avoimemmin ja lämpimämmin luo. Ehkä olen vain ollut onnekas, että ympärillä on ollut ihmisiä jotka ovat pystyneet suhtautumaan toisen vastoinkäymisiin noin. Aika kammottava on ajatus siitä, että he olisivatkin tässä tilanteessa kääntäneet selkänsä, ivanneet tai jopa yrittäneet hyötyä tilanteesta.
Kirjoittanut: Literatura (Nimetön)
  • Lähetetty: 14.11.2010 14:32
En osaa kuvitellakaan sellaista tuskaa, joka saa ihmisen tappamaan itsensä. Itse en ole koskaan ollut edes masentunut, joten on hyvin vaikea ymmärtää miten syvälle pahaan oloon voi vajota. En sano, että itsemurhan tekevä ihminen on itsekäs, kun ajattelee vain omaa tuskaansa, eikä läheisiänsä. Minun olisi kuitenkin mahdotonta olla ajattelematta ystäviäni, perhettäni ja muita tuttavia, sitä, miten se vaikuttaisi heidän elämäänsä. En voi syyttää ketään itsemurhan tehnyttä tai sitä suunnittelevaa, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että kannattaisi hakea apua ja yrittää selvitä viimeiseen asti.

Mutta kuten jo aiemmin sanoin, en oikeasti pysty ymmärtämään näitä syitä, joiden vuoksi ihmiset tekevät itsemurhan, kun itse en ole sellaista kokenut, joten olen varmaan melko huono arvioimaan sellaista tekoa.
Kirjoittanut: Sleipnir (Jäsen)
  • #288
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 11.12.2010 20:49
En nyt jaksanut lukea läpi kaikkia kirjoituksia,mutta huomasin joidenkuiden todenneen itsemurhan olevan ehkä maailman itsekkäin teko.

Mun mielestä asia ei tosissaan ole näin,löytyy moniakin itsekkäämpiä tekoja joihin lukeutuu se että pyytää ja rukoilee toista roikkumaan elämässä,toista jolle jokainen päivä on kuin painajaista,toista joka ei jaksa. Mielestäni ehkä yksi itsekkäimmistä teoista on pyytää toista roikkumaan elämässä,sinun takiasi.

Olen syvästi masentunut,aloitan jokaisen aamuni lääkkeillä ja lopetan iltani lääkkeillä. Suurin osa päivistä on jatkuvaa taistelua jaksamisesta. Olen ollut itsemurhan partaalla monesti,mutten vain ole saanut välineitä yms mahdollisimman kivuttomaan lähtöön.

Vielä loppuun kamalinta mitä olen kuullut.
Oman äitini suusta kuultua '' miten mä voisin muille lapsille sanoa olevani hyvä äiti jos sä tappaisit itses''
Kirjoittanut: byron (Jäsen)
  • #289
  • Arvo: Mahtigootti
  • • Muokkasi: byron
  • Lähetetty: 11.12.2010 21:48

Lainaus: Sleipnir

Olen syvästi masentunut,aloitan jokaisen aamuni lääkkeillä ja lopetan iltani lääkkeillä. Suurin osa päivistä on jatkuvaa taistelua jaksamisesta. Olen ollut itsemurhan partaalla monesti,mutten vain ole saanut välineitä yms mahdollisimman kivuttomaan lähtöön.

Vielä loppuun kamalinta mitä olen kuullut.
Oman äitini suusta kuultua '' miten mä voisin muille lapsille sanoa olevani hyvä äiti jos sä tappaisit itses''


Syvästi masentuneita ja bipolaarihäiriöstä kärsineitä läheisiäni sivusta seuranneena, tiedän, että vaikka on vajonnut pohjalle asti, niin sieltä kuitenkin pääsee takaisin ylös. En tiedä miten he ovat päässeet takaisin pinnalle, mutta ei näitä kyseisiä henkilöitä uskoisi samoiksi ihmisiksi. Arvet jäivät, mutta mieliala ja elämänasenne on muuttunut. Se ei tietenkään tapahtunut hetkessä, vaan ajan kanssa. Ja lääkkeillä on iso osa siinä työskentelyprosessissa.

Ja useat joutuvat turvautumaan jonkinlaisiin lääkkeisiin elämisensä helpottamiseksi/jatkamiseksi. Kuulun itsekin noihin ihmisiin, jotka joutuvat ottamaan jotakin lääkettä elämänlaadun ja kenties elämän ylläpitämiseksi. Toki lääkkeiden napsiminen on raskasta, mielialalääkkeiden etenkin (varsinkin ennen kuin hoito puree ja annokset ovat suuria), mutta se on loppujen lopuksi aika pieni hinta siitä, että saa elettyä elämäänsä enemmän, ja nähtyä kaikkea mitä voi vielä sieltä löytää. Eihän se miltään kuulosta vältämättäkään, mutta kun tänne ollaan tultu, niin miksei saman tien käytettäisi tämä aika tutkimiseen.

Se mitä yritän tässä sanoa on, että on monia jotka ovat samanlaisissa tai saman kaltaisissa tilanteissa kuin sinä. Mutta niin kauan kuin ongelmat ovat psyykkisiä, ne voi voittaa. Ja fyysisten ongelmien ylitsekin voi päästä, riippuen minkä laatuisia ne ovat. Kun on näitä surullisia tapauksia ihmisistä, joiden elimistö lakkaa yksi kerrallaan toimimasta, vaikka ikää on hädin tuskin 18 vuotta takana. Ja kuoleminen tuntuu liian aikaiselta, mutta kukaan ei voi sitä pysäyttää, ja kivut ovat mielettömät.
Itse olen myönteinen fyysisten kärsimysten ennen aikaiselle lopettamiselle oman käden kautta, mutta näin joskus itsemurhaa hautoneena, ja läheisten itsemurha-ajatuksia seuranneena, haluaisin kannustaa kaikkia psyykkisten ongelmien kanssa kamppailevia kamppailemaan kovemmin. Sillä mikään kärsimys ei voi kestää ikuisesti. Niin, ja kuulun noihin ihmisiin, jotka roikkuvat viimeiseen asti läheisessä kiinni, enkä anna kenenkään heistä tappaa itseään ilman taistelua. Vaikka äitisi valitsi väärät sanat kuvailemaan tuntemuksiaan asiasta, niin en usko että hänkään haluaisi päästää sinua lähtemään. Sanotaanko vaikka että se on se mittari, jolla voi mitata sitä lähimmäisen rakkautta. Mitä suurempi on kuolemantoive, sitä kovempaa on läheisten taistelu tuota vastaan.
Kirjoittanut: Sleipnir (Jäsen)
  • #290
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 11.12.2010 22:58
^ itse taas ymmärrän kaikkia jotka ovat oman käden kautta lähteneet, oli sitten fyysinen tai psyykkinen sairaus ja sen aiheuttamat ongelmat syynä. En toki toivo kenenkään itseään tappavan,mutten myöskään tuomitse ketään. Tuen ystäviäni ja toivon ettei kukaan heistä lähde liian aikaisin,millä tavalla hyvänsä.

Tiedän että äitini välittää minusta,mutta se miten hän asian ilmaisi, jäi kalvamaan.
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 1 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 04.01.2022 03:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 501 henkeä!
Järjestä treffit