Voi kun harmittaa niin, kun niin ihania kenkiä meni roskiin muutama vuosi sitten.... Eniten harmittaa pitkävartiset nyörisaappaat, joissa oli aika matala kanta ja sellanen "kanttinen" kärki, koska ne oli ollu mun mummolla nuoruudessa! Siis ihka oikeat aarteet ne kengät oli! Löysin ne 15-vuotiaana mummon parvekkeella olleesta komerosta, ja laitin heti jalkaan, koska meillä on saman kokoiset jalat. Pidin niitä sinä päivänä niin kauan, että kantapäät oli rakoilla ja varpaat verillä, mutta mitäpä ei nainen kauneutensa eteen tekisi. Siitä lähtien ne oli meitsin lempikengät, vaikka muut yläastelaiset naureskeli niille, ite pitivät jotain lenkkareita!!!! No, mä olin se ainut "erilainen" siel yläasteella, joten eipä haukku kovin syvää haavaa tehnyt, rakastin niitä saappaita niin niin paljon. Ja pitäisin niitä edelleen joka päivä, ellei faija olis vahingossa heittänyt niitä roskalavalle silloin kun mun lapsuudenkoti myytiin. Ja sellasiahan ei saa mistään!! Oon kolunnut monet kirpparit tuloksetta. Tavallaan niiden saappaiden korvikkeeksi ostin Morticiasta ne korkeekantaiset nyörisaappaat (ne, jotka nyöritetään kuin luistimet). Onhan ne kauniit, mutta mitkään saappaat ei korvaa niitä menetettyjä

Sit siinä samalla faija heitti sinne v...n lavalle mun parhaat maiharit! Sellaset mustavalkoset sekaväriset, joista maksoin lukion ekalla omaisuuteni! (vähäiset viikkorahani) No, nyt mulla on tavalliset mustat perusmaiharit, pitäis vetää jotain sprayta niihin et näyttäisivät kivemmilta. Juu, ja ne kengät mitä mä käytän päivittäin ihan niiden käytännöllisyyden takia, on ne transformerit. Oon kuluttanu ne kumipiikit ihan loppuun, ja niitä lieskoja, jotka myös tuli mukana, en oo jaksanu kenkiin ruuvailla, vaikka punaiset onkin, koska en vaan diggaa lieskoista. Sit vaatehuoneesta löytyy tosi korkeekantaisia, mustia avokkaita vaikka kuinka, joissain on niittejä tai muuta sälää, harvoin tulee pidettyä. Voi perhana kun alko taas itkettään niiden mummon nyörisaappaiden perään kun muistot niistä tulvahti mieleen....
Vain Viikatemiehelle on ovi avattava. Itse Kuolema on kunkin tavattava. Taipaleellaan ruusut kitkee, lakoon iskee kauran. Vaikka silmäni nyt verta itkee, silti minä nauran.