Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

KILPAILU! Unelmiesi päivä (tai yö)

Kirjoittanut: Dead disco dancer (Jäsen)
  • #21
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 19.03.2008 19:12
Unelmieni päivä..
Herään, aurinko on juuri laskemassa ja pimeys hiipi samettisukin selkäni taakse.
Puhallan pölyt raskaasta kirjastani ja hautaan sen syvälle kainalooni. Sen viileys yhdessä kivilattialta huokuvan kylmyyden kanssa muistuttavat jostain jota joskus koetin sormeni päällä. Värähdän ja pudistan päätäni.
Ei tänään. Tänään en mieti niin mustia ajatuksia.
Ulkoilma on raikasta ja saa minut hymyilemään. Yölintujen laulu ja yön pienet hyönteiset katselevat kiiluvin silmin puista, pensaista, ruohikosta. Kuinka rakastankaan kesäöitä! Vedän ilmaa syvälle keuhkoihini ja annan sen puhdistaa.
Poimin pienen toukan polulta ja asetan sen hellävaraisesti istumaan ruohikkoon.
Mutta nyt on jo kiire: on etsittävä oikea paikka jos en tahdo menettää koko esitystä!
Haen katseellani vanhan, suuren tammen keskeltä niittyä ja istuudun sen alle. Kaivan hopeisen huilun taskustani ja soitan tähtiin pienen laulunpätkän
Jätän sen kesken ja odotan hetken uskaltamatta edes hengittää.
Ei mitään.
Uudestaan: soitan herkemmin, soitan laulua nukkuvista jumalista ja kadonneista unista, laulua joka syntyi ennen minun aikaani ja jonka sanoja en täysin edes ymmärrä.
Ja, silloin kuuluu vastaus: kuin tuuli itse olisi muuttunut ääneksi, perhosten siipien värinä ja kukkasten hiljainen keinahtelu..lähden seuraamaan ääntä, varoen etten astu minkään päälle. Ne eivät pidä siitä.
Pääsen pienen lammen rannalle ja siellä ne ovat: taivas on täynnä tuhansia pieniä valoja, punaisia, vihreitä, sinisiä! Piiloudun kiven taakse ja jään katsomaan kuinka niitä tulee aina vain lisää. Niiden helisevä nauru ja siipien kimallus kuun valossa. Ne tanssivat ja ovat kauneinta mitä olen koskaan nähnyt.
Koko yön tuijotan niiden juhlintaa, siroja liikkeitä, uskomatonta kauneutta. En voi lähestyä etten rikkoisi lumousta, hajoittaisi kauneutta.
Alkaa väsyttää, sammal allani on pehmeää ja tuoksuu sateelle.
Juuri ennen mukahtamistani laulan kuiskaavalla äänellä laulun jota lapsena rakastin:
"Hyvin hiljaa, hyvin hiljaa
nyt haipuu keijujen äänet.
Ne liitävät taas ylös luo tähtien
ylös luo tähtien."
Kirjoittanut: Tuulentytar (Aktiivi)
  • Lähetetty: 19.03.2008 19:34
Päivä ja yö.
En tarvitse muuta kuin sen että saisin olla sen ihmisen kanssa jota rakastan. Oltaisiin vaan ja popsittaisiin jotain ja katseltaisiin leffaa ja juteltaisiin. Yön tullessa saisin käpertyä hänen kainaloonsa ja hänen kätensä olisivat turvallisesti ympärilläni.
En kaipaa mitään muuta. Se olisi unelmaa, ja parempaa..
Kirjoittanut: Not the nicest girl (Jäsen)
  • #23
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 22.03.2008 22:13
Ja arvatenkin vain yksi kertomus/käyttäjä? :P
Kirjoittanut: darkAngel (Aktiivi)
  • #24
  • Arvo: Platinagootti+
  • • Muokkasi: darkAngel
  • Lähetetty: 23.03.2008 01:09
unelmieni yö
lämmin kesäyö jonka hämärä on jo pikkuhiljaa vaihtumassa aamuun. muiden nukkuessa istuskelen kalliolla kun viileä tuulenvire käväisee välillä kasvoillani ja katselen järvelle. katselen hiljaa rauhallisena nukkuvaa luontoa ja kuuntelen yön hiljaisuuden ääniä samalla viiniä juoden. luulen olevani yksin omien ajatuksieni kanssa mutta joku yllättäen istahtaa viereeni. se on oma rakas. hän ottaa kiinni kädestäni ja juo hieman viinistä. lasken viinilasin kalliolle mutta hän pitää edelleen kädestäni kiinni. hän katsoo silmiini ja nojautuu minua kohden painaen kevyen suudelman huulilleni. hän hyväilee kasvojani ja kaulaani ja hieman leikittelee mekon olkaimella. hän koskee hellästi kasvojani ja minä hänen kasvojaan ja suutelemme pitkään ja hartaasti. käymme makaamaan viltin päälle kalliolle kasvotusten käsi kädessä. hän hivuttautuu aivan lähelle ja ottaa minut syliinsä. nukahdamme molemmat siihen ja nukumme rauhallisina. heräämme juuri ennen auringon nousua. istumme kalliolla ja katselemme kun aurinko kipuaa paikalleen. kuuntelemme hiljaisuuden vaihtumista kun yksi toisensa jälkeen muut heräävät teltoissaan/mökissä ja tulevat istumaan viereemme kalliolle. siinä kaikki katselemme auringon nousua ja rakkaani ottaa minut kainaloonsa ja pitää lähellään kuin maailmassa ei olisi muita. minulla on seesteinen olo ja rakkaani huokaa hiljaa onnellisena.
Kirjoittanut: Iiriva (Miss Halloween 2006 & 2007)
  • Lähetetty: 23.03.2008 09:44
Tuohan oli vähän kuin Dragula ja minä viime juhannuksena mökillä O.o tosin me emme nukkuneet kalliolla, vaan kallioluolassa
Kirjoittanut: darkAngel (Aktiivi)
  • #26
  • Arvo: Platinagootti+
  • Lähetetty: 23.03.2008 14:19

Lainaus: Iiriva

Tuohan oli vähän kuin Dragula ja minä viime juhannuksena mökillä O.o tosin me emme nukkuneet kalliolla, vaan kallioluolassa

mistäs luulet inspiksen tulleen no ei vaineskaan.
Kirjoittanut: Tuulentytar (Aktiivi)
  • Lähetetty: 23.03.2008 21:02
Nyt menee offiksi, mutta mun unelma toteutu
Kirjoittanut: Melia (Aktiivi)
  • #28
  • Arvo: Mahtigootti
  • • Muokkasi: Melia
  • Lähetetty: 25.03.2008 18:05
Mun unelmieni päivä ei sisältäis mitään makaamista ja taivaanrannan tuijottelua, vaan tiukkaa toimintaa ja vaarallisia tilanteita!

Paikaksi valitsen Ylä-Lapin alkusyksystä, sen tarkemmin paikkaa pohtimatta. Se kaikista paras aika kun hyttyset ovat jo kaikonneet, mutta lämpötila pysyy etenkin päivisin vielä reilusti plussan puolella. Olemme liikenteessä viiden hengen seurueella, oman ukkoni lisäksi nappaan matkaan 3 läheisintä koulutoveriani.

Aamusella satuloimme hevoset ja lähdemme matkaan (Suomenhevosia, tottakai). Taival kulkee melko verkkaisesti, koska pojilla ei tuo ratsastustaito ole kovinkaan kummoinen, mutta näin kauniina syyspäivänä kelpaa kyllä katsella maisemia. Ruska on vasta aluillaan, mutta maassa on jo havaittavissa kirkkaita värisävyjä keltaisesta punaiseen. Reittimme mutkittelee kitukasvuisissa koivikoissa ja laakeilla tunturimaisemissa.

Muutama tunti myöhemmin saavumme nuotiopaikalle, jonka laitumelle jätämme hevoset ja valmistamme ruokaa avotulella (hitsivie, että alko välittömästi tehdä mieli loimulohta... eh). Pienen ruokalevon jälkeen löydämme pitkän kosken yläjuoksulta märkäpuvut, pelastusliivit ja kumiveneen (eikä mitään marketin viritystä, vaan sellanen ihan kunnon peli ), johon asetuttuamme tuuppaamme paattimme vesille. Tämä haave sisältää pienen olettamuksen, että olen harjoitellut tuota perän pitämistä useamminkin kuin kerran, mutta mitäs pienistä... Vesi on korkealla, ja koski kuohuu edessä kutsuvasti. Ensimmäinen lasku sujuu jännittävissä merkeissä, ennen kuin ihmisille selviää kuinka homma toimii. Tuntia myöhemmin veneessä vallitsee jo täysi yhteisymmärrys, ja viimeisessä koskessa onnistumme jumittamaan kulkupelimme hetkeksi kosken alle pyörteeseen "tanssimaan".

Lyhyen melomisen jälkeen rantaudumme vanhan kelohirsimökin luokse, vedämme veneen kuiville ja lähdemme saunan lämmitykseen. Illalla nuotion loimussa nautimme saunajuomista, syömme ja jutustelemme mukavia päivän tapahtumista.

Sen lisäksi, että pääsisin saisin ite tehdä niitä asioita mistä tykkään, niin pääsisin myös näyttämään noille tovereilleni jotain uutta. Niistä kun kukaan ei ole koskaan ratsastanut, eikä laskenut koskea.
Kirjoittanut: DarkMessiah (Aktiivi)
  • #29
  • Arvo: Mahtigootti+
  • • Muokkasi: DarkMessiah
  • Lähetetty: 26.03.2008 10:56
On alkukesä pohojanmaan lakeuksilla, illan hämärtyessä ja auringon värjätessä taivaanrannan punertavaksi viimeisillä säteillään. Ilma on kuuma ja taivas pilvetön, täydellinen sää avoautoiluun. Illan kulkupelinä toimii tummansininen '61 avo Cadillac, puhtaan valkoisella vinyyli sisustuksella.

Valtaisa V8 hörähtää käyntiin tyylikkään hiljaisesti, vain matala kuiskauksen omainen elegantti murina kertoo moottorin olevan elossa. Auto lähtee lipumaan rauhallisesti kaupungin katuja pitkin, liikkeellä on paljon ihmisiä nauttimassa kauniista kesäyöstä, mutta keskustassa on liikaa hälinää. Haen oman rakkaani Caddyn kyytiin ja käännän keulan kohti maaseutua, siellä on rauhallisempaa.

Kun ajelemme peltolakeuksien poikki, olo on kaikessa pehmeydessään kuin pilven hattaralla istuisi, Cadillacin keinahdellessa pehmeästi epätasaisuuksien yli. Teillä ei tunnu olevan ketään muita. Kultani painautuu lähemmäs kylkeeni, tähtitaivaan levittäytyessä katoksi yllemme. Vaellamme lakeuksilla vailla päämäärää, kiireettömästi, ilman aikatauluja.

Jossain vaiheessa yötä pysäytän auton keskelle peltoa, laskemme etupenkin selkänojat alas ja ihailemme loputonta tähtitaivasta vierekkäin makoillen. Aamuauringon ensisäteiden alkaessa vaalentaa taivaanrantaa, käynnistän taas Cadillacin ja lähdemme matkaamaan kohti auringonnousua, vailla huolta huomisesta...
Kirjoittanut: Blacksmith (Nimetön)
  • Lähetetty: 27.03.2008 01:12
No jos kerran voi olla ihan missä vain ja milloin vain 12 tuntia...

Ensimmäisen tunnin ajan haluaisin olla todistamassa jurakautisten hirmuliskojen elämää jossain nykyisen Pohjois-Amerikan tienoilla.
Olisi mahtavaa nähdä näitä majesteettisen suuria eläimiä ja seurata niiden elämää, vaikka vain yhden tunnin ajan.
Näkisin minkä värisiä ne olivat todellisuudessa, miten ne ääntelivät
ja kuinka ne saalistivat. Itse olisin tietenkin turvassa koska mikään elävä ei aistisi minua aikahyppypuvussani.

Toisen tunnin haluaisin katsella ja kokea maailman toistaiseksi suurinta luonnon katastrofia, jättimäisen asteroidin tai komeetan törmäämistä maahan.
Tämä infernaalinen tapahtumahan tappoi heti ja välillisesti hirmuliskot sukupuuttoon. Kokemus olisi varmasti aivan mieletön ja tuottaisi luultavasti henkistä tuskaa. Pukuni tietenkin suojaisi minua fyysisesti tältä hirvittävältä tuholta.

Kolmannen tunnin haluaisin viettää meressä, uiden sinivalaiden kanssa. Syvän meren painottomassa sinessä lipuisin verkkaisesti ilman ajatustakaan mistään pahasta, täysin tyynenä mieleltäni, kuin sinisessä unessa jossa ei voi olla enää onnellisempi.

Neljännen tunnin ajan olisin muinaisessa Egyptissä. Katselisin miten ihmiset siellä elelivät ja tottakai kyselisin miten ihmeessä pyramidit on rakennettu. Pikavisiitti balsamointikammiossa olisi myös paikallaan.

Viides tunti kuluisi myös Egyptissä, Itsensä Kleopatran rakastajana.
Kokonaisen tunnin ajan olisimme vaipuneina toistemme kiihkeisiin syleilyihin ja hyväilyihin jotka sytyttäisivät meidät aina uudelleen ja uudelleen, kohti hurmoksen hekumallista huippua.

Kuudennen tunnin toipuisin (onnellinen hymy kasvoillani) edellisestä kokemuksesta istuskellen ja keskustellen hänen pyhyytensä ensimmäisen Dalai Laman kanssa elämän yksinkertaisuudesta ja onnellisuuteen vievästä elämäntiestä.

Seitsemäs tunti alkaa, Titanic on törmännyt puolitoista tuntia sitten jäävuoreen. Se uppoaa tunnin kuluessa ja minä olen todistamassa sitä.
Todellinen kauhukokemus joka ei takuu varmasti unohdu milloinkaan.

Kahdeksas tunti, Alankomaat Volkel 1944.
Tulin tänne tavatakseni tunnin ajan henkilöä jonka kirjoittamat kirjat ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen. Etsin häntä katseellani kuraisen lentokentän reunalla seisovien harmahtavien parakkien luota. Siellä hän on, jakamassa ohjeita kentän ilmatorjuntavastaavalle. Esittelen itseni Pierre Clostermannille ja pyydän saada tunnin hänen arvokasta aikaansa.
"Koska nyt sataa kaatamalla, ei Saksalaisista ole tänään riesaa, saatte tuntinne". Kokonainen tunti toisen maailmansodan erään tunnetuimman hävittäjälentäjän seurassa. Se on liian lyhyt aika.

Yhdeksännen tunnin lentäisin kuin lintu, vapaana maan kahleista, nousemalla aina pilviin saakka. Vain tuulen hento kosketus ja pilviharson pehmeä kosteus seuranani, leijuisin kauas, pois.

Kymmenennen tunnin lahjoittaisin eräälle läheiselleni.

Yhdennentoista tunnin aikana katselisin miten maailma loppuu. Sotaanko se loppuisi, vai kävisikö kenties niin kuin hirmuliskoille, vai hukummeko saasteisiin. Tai ehkä maailmamme loppu onkin kokonaan vailla ihmistä, kun aurinkomme alkaa kuolla ja laajentua, saavuttaen lopulta planeettamme.

Kahdennentoista tunnin tapahtumat pidän omana tietonani.

Tämä aihe on suljettu. Et voi lähettää tähän aiheeseen vastausta. Aihe on todennäköisimmin suljettu siksi, että siinä käsiteltävä asia on puitu perinpohjaisesti ja ns. kaluttu loppuun, tai sitten aihe ei ole enää ajankohtainen (jos viestiketjussa on käsitelty esimerkiksi festivaalia tai konserttia), tai sitten samasta aiheesta on ollut keskustelua jo aikaisemmin. Goottifoorumilla on myös tapana sulkea sellaiset viestiketjut, jotka sisältävät sata (100) sivua, ja avata uusi viestiketju samasta aiheesta toisaalla. Voit halutessasi kysyä foorumin valvojilta tai ylläpidolta syytä tämän viestiketjun sulkemisen syistä.

Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 3 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 04.01.2022 03:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 501 henkeä!