Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Niin sattuu päästää sut menemään..

Kirjoittanut: vampirequeen (Jäsen)
  • Lähetetty: 26.06.2007 18:42
jos päästän itseni menemään niin ei kyllä yhtään satu...
Kirjoittanut: Haze (Jäsen)
  • #12
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 26.06.2007 20:51
Mulla varmaan sama edessä lähiaikoina... :/
14 vuotta tänä vuonna täyttävä rakas rakkini ei ole enää mitä parhaimmassa kunnossa, jotenkin epäilyttää ettei edes tästä kesästä enää selviä. Koko sydämestäni toivon, ettei tulisi enää yhtä kovia helteitä, kun jokin aika sitten.
Kirjoittanut: MustaMimmi (Jäsen)
  • #13
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 25.09.2007 19:57
mä tiiän miten pahalta susta tuntuu itelläniki kuoli hamsteri tossa vähän aikaa sitten ja toinenkin on so niin vanha että kuolee varmaan puolen vuoden sisällä mutta nautin niistä hetkistä mitä on vielä jäljellä ..
Kirjoittanut: Funereal Soul (Inkvisiittori)
  • #14
  • Arvo: Platinagootti+
  • Lähetetty: 23.01.2008 22:57
Pitipäs kaivaa tämäkin aihe täältä taas esiin. Kun on taas tullut surtua tuota edesmennyttä mummo koiraa.. 12 vuotta ja silti lähtö tuli aivan liian pian.. puolivuotta on jo kulunut, kun vanhus nukkui eläinlääkärin pöydälle.
Vieläkin sattuu niin paljon. se on kipu, jota ei haluaisi koskaan enään kokea. Ja sitten, kun tiedostaa sen, ettei nämä muutkaan laumanjäsenet elä ikuisesti.. Sama tuska ja ikävä on vielä edessäpäin uudestaan..
Kirjoittanut: FrozenCorpse (Aktiivi)
  • Lähetetty: 24.01.2008 12:08
Juu, no mulla on kanssa 2 poikulia vielä, joiden jälkeen en tiedä mitä teen, jatkanko vai lopetanko hetkeksi? Oishan se kivaa olla uusille tulokkaille mamma jälleen, mutta mutta.. En tiedä, sen näkee sitten. Tekee jo nyt pahaa ajatella tulevaa, kun on taas yksi tai 2 viimeistä matkaa rakkaideni kanssa..
Kirjoittanut: Blacksmith (Nimetön)
  • Lähetetty: 24.01.2008 14:57
Niin, eipä sitä uskoisi miten läheisiä lemmikkieläimistä tulee ajan myötä, perheenjäseniä ihan. Meidän koiramme (Cavalier King Charlesin Spanieli) oli lopetettava vanhuuden tuoman sairauden vuoksi kolme vuotta sitten. Jos oman lemmikkinsä poislähtöä ei ole siinä vieressä seuraamassa, ei voi tietää miten paljon se koskee. Minäkin, tällainen keski-ikäinen ja suhteellisen ronski mies, pillahti itkuun kun eläinlääkäri totesi rakkaan koiramme kuoleman, nukutuksen jälkeen.

En pysty vieläkään katsomaan koirastamme kuvattuja videonpätkiä ilman kyyneleitä.
Kirjoittanut: Iiriva (Miss Halloween 2006 & 2007)
  • Lähetetty: 24.01.2008 19:25
Meiltä on kuollut iso kasa akvaariokaloja vuosien varrella, vasta. Meillä on nyt ensimmäistä kertaa koira, Lara on 5-vuotias labradorinnoutaja, terve, leikkisä ja äärimmäisen ihmisrakas. Minua rupeaa itkettämään jo pelkkä ajatuskin Laran menettämisestä, vaikkei se toivon mukaan vielä ajankohtaista olekaan. Lara vain on niin rakas lemmikki, että minä kyllä romahdan kun hänen aikansa jättää.
Kirjoittanut: Funereal Soul (Inkvisiittori)
  • #18
  • Arvo: Platinagootti+
  • Lähetetty: 24.01.2008 21:00

Lainaus: Blacksmith

Jos oman lemmikkinsä poislähtöä ei ole siinä vieressä seuraamassa, ei voi tietää miten paljon se koskee.

Niinhän se on. Ja monen ulkopuolisen on vaikeaa ymmärtää, että lemmikin menettämisen vuoksi voi olla niin paha olo. Mutta pakko myöntää, että vaikka kuinka vaikeaa oli olla katsomassa kun rakas koirani nukkui pois niin en olisi koskaan antanut itselleni anteeksi, jos en olisi tehnyt sitä viimeistä matkaa sen kanssa. Vaikka kuinka sattuikin..
Kirjoittanut: Blacksmith (Nimetön)
  • Lähetetty: 24.01.2008 21:11

Lainaus: Funereal Soul

en olisi koskaan antanut itselleni anteeksi, jos en olisi tehnyt sitä viimeistä matkaa sen kanssa.


Näin juuri minäkin tämän asian näen, ei lemmikkiään voi hylätä kuolemankaan hetkellä vaan siinä vierellä tulee olla sen viimeiseen hengenvetoon asti.
Kirjoittanut: Zeitgeist (Jäsen)
  • #20
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 24.01.2008 21:25
Voi, itsekin menetin toisen rakkaista rotistani tässä aika vasta, uutenavuotena. Oli kyllä älyttömän raskasta, itkin todella paljon. Onhan tuota vieläkin ikävä. Onneksi sentään on vielä toinen jäljellä, ja maaliskuun alussa olisi tarkoitus ostaa pari poikasta eräältä kasvattajalta. Mutta eihän kukaan tule koskaan edesmennyttä rottaani korvaamaan.

Rottia ennen minulla oli kolme hamsteria (ei samaan aikaan), ja vaikka hekin kovin rakkaita olivat, ei niiden kuolema ottanut yhtä koville, kuin rottatyttöni.

Tämä aihe on suljettu. Et voi lähettää tähän aiheeseen vastausta. Aihe on todennäköisimmin suljettu siksi, että siinä käsiteltävä asia on puitu perinpohjaisesti ja ns. kaluttu loppuun, tai sitten aihe ei ole enää ajankohtainen (jos viestiketjussa on käsitelty esimerkiksi festivaalia tai konserttia), tai sitten samasta aiheesta on ollut keskustelua jo aikaisemmin. Goottifoorumilla on myös tapana sulkea sellaiset viestiketjut, jotka sisältävät sata (100) sivua, ja avata uusi viestiketju samasta aiheesta toisaalla. Voit halutessasi kysyä foorumin valvojilta tai ylläpidolta syytä tämän viestiketjun sulkemisen syistä.

Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 42 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 04.01.2022 03:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 501 henkeä!