Lainaus: PolyUnsaturated Doll Blood
Ja The Velvet Underground and Nico tietty rokkaa kanssa mutta eipä pääse Nico siinä oikeuksiinsa yhtään...
Eipä, eipä. Pidän itse Nicon sooloista enemmän, erityisesti kappaleet "Vegas" ja "All Tomorrow's Parties" ovat aivan mahtavia.
Mä oon alottanut musiikinkuuntelun 60-luvun pop-bändeistä, ja siitä sitten siirtyny 70-luvusta alkaen eteenpäin.

60-luvulta on suosikeiksi jäänyt tietenkin the Beatles, the Rolling Stones [oli muuten aivan mahtava livenä viime vuonna!], Kinks, the Moody Blues, the Bonzo Dog Doo-Dah Band, the Who, Jimi Hendrix... Ja 70-luvulla kuuluisammiksi tulleiden Pink Floydin, T-Rexin ja David Bowien levyt. Kaikkia näitä olen vinguttanut vinyylilautasella ahkerasti pikkuisena. Tietenkin myös jenkkilän motown-poppia tyyliin Diana Ross, tuli kuunneltua, mutta se ei ikinä iskenyt niin lujaa kuin brittiläinen pop/rock-musiikki.
Pidän myös paljon vanhoista blues-kitaristeista, joita olen kuullut veljeltäni joka on kova blues-diggari. Freddy King, BB, Howlin' Wolf...
Erityisesti pidän myös vauhdikkaasta big band jazzista ja new orleans -tyylisestä pianoboogiesta; Fats Waller, Dr. Longhair, Louis Prima...
Ja eihän rockabillya saa unohtaa; Elvis, Carl Perkins, Buddy Holly, Chet Atkins, Eddie Cochran ja Johnny Burnette & the Rock'n'roll Trio!
se on neo. || I'm so modern that everything is pointless. ~Nicky Wire