Gootti.net

Pohdinpa tällaistakin, että kuinka paljon kansaa kiinnostaa lempibändiensä asiat niiden musiikkituotosten lisäksi? Seuraatko koti/fanisivuja? Osaatko historiikin ulkoa? Irtoaako soittajien henkilötiedot nanosekunnin miettimisajalla?

Tai pidätkö itseäsi jonkun bändin/artistin fanina? Ostatko fanituotteita tai muuta vastaavaa..?


Ja jotain... kokoan omat ajatukseni, ja lyön ne tuonne ketjun jatkoksi hieman myöhemmin.

Mä en jaksa semmosta ylenpalttista fanitusta vaikka välillä varmaan hypetän turhankin paljon jotain tiettyjä pändejä ja niiden tuotoksia ja tekemisiä. Kyllähän sitä nyt joidenkin kivojen bändien/artistien historiikin tiedän aika tarkkaan ja ihan vaan kiinnostuksesta. Tuolta last.fm:ästä aika usein kattelen mitä bändistä kerrotaan, kun ne tiedot silleen kätevästi tulee näytille samalla kun kuuntelee. Bändipaitoja on kertynyt muutamia, julisteitakin pari, mutta pääpaino on levyissä sit kuitenkin.

Mitä taas noihin nimiin tulee niin mulla on säälittävän huono muisti niiden suhteen. :P Tiedän varmaan kaikista kuuntelemistani bändeistä jotain yksittäisiä soittajia ja laulajat suhteellisen usein, mutta täytyy myöntää että huonosti ne muistuu. A. Eldritchin entisen lemmikkikissan nimen mä tiedän kuitenki. \o/

Miä oon tarinoinut lempparistani täälläkin niin lukemattomia kertoja että ei helvetti. Kyl elämästä menettää aika paljon, jos ei oo jotain ylitse muiden, I say.

Bändin nimi oli siis ens alkuun Soho, sitten Sous Pierre, sitten Mac, ja lopulta Dingo. Mä en usko, että tän bändin saralta tulee enää vastaan mitään, jota mä en tietäisi. Bändin alkuperäiset & entiset & nykyiset jäsenet, joo, voin luetella henkilötiedot, kengännumerot, muut musiikkiprojektit ja niiden levyt ja julkaisuvuodet. Dingoon liitettäviä levyjä multa löytyy about 150. Suhkot vähän bändin keikkoja mulla on kuitenkin takana, vain 25, multa löytyy fani-frendejä, joilla on sataa keikka blokkarissa. Meille on kehittynyt pieni fani-piiri, on kimppakyytejä, majoitusta, jaetaan valokuvat, tallenteet ynnä muut. Tehtiinpä tässä pari vuotta sitten isompikin projekti, kun kerättiin _kaikki_ omistamamme Dingo-videot 80-luvulta asti yhteen, ja siirrettiin DVD:ille. 14 tuntia Dingo-matskua, jota ei saa mistään muualta. <:

Musiikillisesti multa ei puutu enää mitään muuta kuin Sinä ja Minä-demoversio, jolla Dingo sai levytyssopimuksen. Mut sitä ei oo kellään yksityisellä, mutta kaippa sekin vielä joskus julkaistaan, riippuu tietty levy-yhtiöstä ja oikeuksista. Pari 7"-sinkkua puuttuu ja sitten en oo enää levykeräilijä vaan levyomistaja. Ja siis, mä en keräile pelkkää Dingoa; on Neumannin soolot, Even soolot, Pepen soolo, Jontun QQ Blue, Quupan Max & the Crooners, Dingoa edeltänyt Mac, Albion Rockers, S.E.X...

Kuulostaa tosi kornilta, mut meil himo-faneilla on tapana sanoa, ettei Dingo oo pelkkä bändi, vaan se o elämäntapa. Joo blaaplablaa, täälläkin on porukka mollannut tätä uusromanttisen rokin huippua ja Suomen ainoaa kunnon hysteriaa nostattanutta bändiä, mut f-ck you darlings, mä fanitan Dingoa ja oon ylpee siitä! 8)

// sitten tietty Musta Paraati, mutta siitä joskus toiste. Tarinatäti kuittaa.

Säännöllisesti fanifoorumilla pyörin.
Kaikki albumit toki löytyy + kokoelma, singlejä, kitaristin sooloprojektia, DVD:itä muutamia, keikan lippu ja paita sieltä, paitoja muutenkin

En nyt historiikkia muista ulkoa, mutta jäsenten (taitelija)nimet sentään.
Ja jee, mul on valokuva robert lucanderista (taidemaalari) laulajan kanssa, sitä ei kaikilla ookaan (eikä ketään kiinnostas omistaakaan)

Koitan välttää ylenpalttista kiroilua goottien keskellä, mutta yhtyeen nimi on siis *köhMarilynMansonköh*..

Ei riitä mielenkiinto kaivamaan turhanpäiväisiä pikkufaktoja kaikesta, vaikka bändi olisikin ties kuinka hyvä. Biisintekijän nimen saatan ehkä joskus harvoin muistaa, lähinnä keskitän huomioni itse musiikkiin.

Nojoo... Nightwishin fanitus on tässä vuosien varrella venynyt jänniin mittasuhteisiin. Voisin tältä istumalta luetella bändin jäsenten elämästä kaikea epäoleellista sekä koko crew'n nimet ja tehtävät. Ja kaikkien biisien sanat ja soittimien merkit/mallit jajaja...Kaikkea ihanan epäoleellista siis Foorumia seuraan vaikka en mitään sinne jaksakaan kirjoitella. Historia on hallussa. Levyjä en tosin keräile, yritän vain saada mahdollisimman paljon biisejä ostettua. Eli kaikkia erikoisversioita ja sinkkuja ei ole pakko saada. Seurailen myös jäsenten muita bändejä melko aktiivisesti, ostan lehtiä haastatteluiden takia yms. Seinällä on julisteita ja paitoja löytyy.

Vähän sama juttu muissakin lempibändeissäni, tiedonjano on valtava. Mutta lopulta musiikki ratkaisee.

DarkMessiah on meikäläisen kanssa aika samoilla linjoilla... moni on sitä kummastellut, että kykenen ihan sujuvasti kuuntelemaan jotain bändiä vuosia tietämättä edes laulajan nimeä. Mua kiinnostaa koska ilmetyy uusia äänitallenteita/videoita, ja koska on keikkoja lähituntumassa, mutta mikään muu ei sitten kiinnostakaan.

Saksassa asuessa eritoten huvitti suuresti mitä kaikkea siitä bändistä voidaan sitten tehdä kun fanituotteita tosissaan ruvetaan tekemään... lounasrasioita, kalsareita lempibändin laulajan pärställä, kosmetiikkaa, valokuvakirjoja, kalentereita, koulutarvikkeita, tietokonepelejä, laukkuja, jopa kenkiä sai toisten pop-artistien kuvilla... en tiedä miten ne liittyvät koko hommaan, mutta ilmeisesti kysyntää on.

On minulla jossain vaiheessa ollut aika pahojakin obsessioita tiettyihin bändeihin, mutta ne ovat olleet lyhytaikaisia ja onneksi taakse jäänyttä aikaa (olin silloin nuorempi). Nykyään ei bändeissä kiinnosta juuri muu kuin musiikki, en jaksa seurata mitään jäsenten yksityiselämää tms. Ei vain kiinnosta.

Toki maailmassa on mielestäni yksi bändi, joka on ylitse kaiken muun, mutta enpä minä sitäkään fanita. En mä osaa oikein fanittaa ketään tai mitään. Ihmisiä ne ovat kaikki rokkaritkin, tekivät sitten miten hyvää musiikkia tahansa. Vissiin vähän tässä vuosien mittaan on kadonnut viimeinenkin fanitushalu, kun noin 3/4 kavereista soittaa eri bändeissä ja esim. mielestäni kaikki parhaat kotimaiset ovat jotain kavereideni pumppuja.

Toki hämmentää sekin, että olen muutamia ulkomaalaisia, pitkän linjan bändisuosikkeja tullut tavattua kasvokkain. Kummasti se viitta karisee harteilta, kun huomaa, että se ns. idoli onkin vain tavallinen kaljaa juova jalkapallofani (esimerkkinä tässä tapauksessa New Model Armyn Justin Sullivan).

Koskaan en ole diggaillut mitään massojen suosikkibändiä, niin sitäkin kautta mennyt ohi koko juttu. Silloin joskus nuorena, kun vähän melkein fanitin, niin jouduin tilaamaan vinyylilevyjä postimyynnistä ulkomailta, suosikkibändin bändipaitoja ei saanut mistään, ja kaikki oli muutenkin mutkikasta. Nykyään homma on aivan erilaista ja helppohan se on jotain listasuosikkia fanittaa.

Lainaus: Cata

Bändin nimi oli siis ens alkuun Soho, sitten Sous Pierre, sitten Mac, ja lopulta Dingo.

Tuli tällainen paita vaan mieleen:


Tekstisisältökin on aivan kohdallaan.