Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Lapsia?

Kirjoittanut: Jasmine (Jäsen)
  • Lähetetty: 16.10.2008 12:05
Viimeksi eilen tuli asia puheeksi sen verran hymyilytti toisen sanomiset Uhkasi kääriä kuplamuoviin xD
Kirjoittanut: Severana (Jäsen)
  • #112
  • Arvo: Mahtigootti+
  • • Muokkasi: Severana
  • Lähetetty: 16.10.2008 15:26
No niin, taas saa tuntea itsensä erilaiseksi kuin muut! Olen 11 v. tytön äiti. Enempää lapsia en saanut tehdä, kun tämäkin melkein kuoli synnytyksessä. Muuten meillä luultavasti olisi toinenkin lapsi. Äidiksi tulin 20 -vuotiaana, lapsi oli toivottu ja odotettu. Ennenkuin tapasin mieheni, en pitänyt lapsista ollenkaan. Taisi olla oma lapsuus turhan lähellä vielä! Koska mieheni on aika tavalla minua vanhempi, emme halunneet odotella esim. opiskelujeni loppumista tms. Eipä ole tarvinut katua. Kaiken lisäksi rakas lapsosemme on alkanut pukeutua mustaan...olemme hieno näky lauantaisin ruokakaupassa .
Kasvatan ja ohjaan työkseni erityislapsia (lue: hemmetin hankalia, vietävän rasittavia ja erityisen huonosti käyttäytyviä kullanmuruja). Saan siis tuhdin annoksen pienokaisten seuraa päivittäin, enkä mitenkään kyllä enempää jaksaisikaan.
Adoptiosta vielä; olettehan tietoisia, että adoptiolapsilla on keskimäärin huomattavasti enemmän erityistarpeita kuin muilla? Esim. Venäjältä ei terveitä lapsia adoptoida ulkomaille ollenkaan. Suomalaisia lapsia taas on melkein mahdotonta saada adoptoitavaksi. Jos lapsi on ollut hylätty, niin on ihme, jos kokemus ei tuota ongelmia myöhemmin. Köyhistä oloista (maista) lähtöisin olevilla lapsilla on myös tavallista enemmän neurologisia häiriöitä huonosta ravinnosta johtuen, eli kehitys on jäänyt hiukka vaillinaiseksi jo alun perin.
Innostuin sitten paasaamaan, sori.
Kirjoittanut: Faith Black (Aktiivi)
  • #113
  • Arvo: Mahtigootti++
  • Lähetetty: 16.10.2008 15:47

Lainaus: Mystification

Eikö teillä koskaan tule hinkua suunnitella lastenhuoneen sisustusta, vaatekertoja eri vuodenaikoja varten, tai muutoin ostella esim. potkuhousuja, bodyja ja muuta asianmukaista kamaa. Vaikka tuttipulloja ja lämpölautasia.

Eipä juurikaan. Tai oikeastaan ollenkaan. Minä odotan vain, että siskontyttöni kasvaa teini-ikään ja saan olla "se kiva täti", joka vie tyttöä joka paikkaan ja ostelee kaikenlaista kivaa.

Olen päätynyt siihen, että luultavasti en koskaan tule hankkimaan lasta, ainakaan tarkoituksella, jos vahinko sattuisi hyvään saumaan, niin sitten ehkä voisin lapsen pyöräyttää, mutta muuten ehdoton ei.
Kirjoittanut: Polyunsaturated Doll Blood (Aktiivi)
  • #114
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 17.10.2008 14:01

Lainaus: Severana

Kasvatan ja ohjaan työkseni erityislapsia

Arvostettava ammatti. Välillä pistää todella miettimään, miten toiset jaksaa noin vaativia ammatteja kuin sinun.

Itse ihmettelen välillä tätä "en halua koskaan lapsia". Itse kuitenkin uskon jotenkin tosi paljon siihen biologiseen kelloon. Vaikket 16 tai 22 tai edes 30v:nä halua lapsia, uskon että se hetki tulee. Toinen asia on, myönnän, että hankkiiko sittenkään niitä lapsia, eli kuunteleeko sitä kelloa. Tiedän äitini kautta muutaman ihmisen jotka yli nelikymppisinä ovat saaneet lapsia. (Tiedoksi kaikille, jotka eivät tienneet, mitä vanhempana saa lapsen sitä riskialttiimpaa se on.) Vaikka synnytyksessä/avioliitossa jne. olisi ollut ongelmia, äiti ja lapsi ovat kuitenkin selvinneet jokaisesta tilanteesta voittajina.
Tiedän myös yhden naisen joka on hankkiutunut raskaaksi keinohedelmöityksellä, siinä kolmenkympin-neljänkympin välimaastossa.
Itselleni näiden naisten tarinat ovat vain vahvistaneet käsitystäni siitä, että jossain vaiheessa nainen haluaa lapsen kuitenkin.
Kirjoittanut: Endelin (Jäsen)
  • Lähetetty: 17.10.2008 16:26
Olen 4h- kerhon vetäjä, siinä työssä saa olla todella paljon tekemisessä lasten kanssa ikäluokka omassa ryhmässäni on noin 6-15. Huh tuo ikäluokka on aika riehakas, mutta luojan kiitos nämä osaavat käyttäytyä.
Haluan lapsia itsekkin, mutta se saa odottaa vielä että saan tulevan ammattikorkea pois alta.
Kirjoittanut: BlackWolver (NeppaGootti)
  • Lähetetty: 17.10.2008 18:50
Jos kolmekymppisenä mulla on tarpeeks rahaa niin menen kyllä vedätyttämään munanjohtimet solmuun
"Just because you can, doesn't mean you should"
Kirjoittanut: FrozenCorpse (Aktiivi)
  • Lähetetty: 17.10.2008 19:42
Mä olen pakkotyöharjoittelussa vuoden loppuu asti päiväkodissa ja kyllä sanon vieläkin, etten todellakaa tykkäää niistä, enkä sitä ku ne vinkuu ja kitisee.
Kirjoittanut: groomeri (Aktiivi)
  • #118
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 17.10.2008 19:49
olen jo jossain vaiheessa kertonut kantani lapsista aikaisemmin tässä keskustelussa, mutta nyt haluaisinkin nostaa uuden asian keskusteluun: ihmiset, jotka eivät siedä lapsia. Mitä mieltä olette heistä? Oletko kenties itse sellainen? Tottakai kaikilla joskus menee hermo kitisevään ja vinkuvaan nyyttiin tai juoksentelevaan rasavilliin, mutta että jo piltin näkeminenkin aiheuttaa suunnattoman raivokohtauksen? Kysyn siksi, sillä en itse ymmärrä näitä ihmisiä ollenkaan. Olemmehan me kaikki joskus lapsia olleet ja kukaan ei ole vielä tähän mennessä (fyysisesti) lapseksi jäänyt.
Kirjoittanut: Severana (Jäsen)
  • #119
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 17.10.2008 22:15

Lainaus: Polyunsaturated Doll Blood

Arvostettava ammatti. Välillä pistää todella miettimään, miten toiset jaksaa noin vaativia ammatteja kuin sinun.

Oh, kiitos! Täytyy myöntää, että toisinaan pää meinaa kilahtaa stressistä. Mutta kun on aivan mahtavat työkaverit niin kyllä jaksaa. Töissä huumori on varsin mustaa, mikä tietysti sopii minulle mitä parhaiten!
Kirjoittanut: MetalMama (Jäsen)
  • Lähetetty: 17.10.2008 23:43

Lainaus: groomeri

olen jo jossain vaiheessa kertonut kantani lapsista aikaisemmin tässä keskustelussa, mutta nyt haluaisinkin nostaa uuden asian keskusteluun: ihmiset, jotka eivät siedä lapsia.


Olin itse yksi heistä, kunnes tapasin nykyisen mieheni. Sain ekan lapsen 34-vuotiaana ja toisen heti perään 35-vuotiaana. Edelleenkään en oikeastaan piittaa muitten lapsista niin hirveästi, ainoastaan pienet vauvat saavat taas "mammakuumeen" heräämään

Niin, vielä kolmekymppisenä vannoin etten ikinä halua lapsia, ja että vedän munanjohtimet solmuun. Onneksi oli viisas gyni joka neuvoi odottamaan kuitenkin. Kiitos Kivijärven, en vetänyt johtimia solmuun, ja nyt on kaksi ihanaa ja (liian?) energistä lasta.

Toiset eivät vain siedä lapsia, piste. En minäkään tajunnut miksi aina sukuloidessa joku tyrkkäsi kuolaavan nyytin syliin "koska olen tyttö ja tykkään lapsista", ja minä sitten kauhuissani pitelin lasta mahdollisimman etäällä jotten saisi kuolaa päälleni.. Ei ne muiden räkänokat ole niin kivoja. Jokaiselle pitää suoda oma tilansa, eikä olettaa että tyttö/nainen automaattisesti lankeaa polvilleen jokaisen näkemänsä toukan edessä.

Ei ole olemassa mitään "luontaista äitiyttä", ainakaan mun kokemusten mukaan, eikä todellakaan kaikki naiset odota koko ikäänsä että pääsis tekemään lapsia.

Mä rakastan lapsiani, mutta täytyy myöntää että mies on usein enemmän "emo" kuin mä ikinä
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 3 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 04.01.2022 03:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 501 henkeä!