Gootti.net

Elikkä, tällainen tuli mieleen yksi päivä.
Kaikillehan aina toitotetaan että häät, ristiäiset, sukujuhlat, kihlajaiset jne. ovat niitä elämän suuria päiviä. Saatan kuulostaa jälleen kerran ilonpilaajalta, mutta itse en ole nauttinut näistä juhlista ollenkaan vaikka olen ollut pelkästään vieraana. Joten olisi kiva kuulla että miten te muut olette/reagoitte ihmisiin ja juhlatilaisuuksiin yleensä?

Voin aloittaa tämän:
Olen aina huomannut että esimerkiksi häissä hääparin sukulaisilla on outoja ennakkoluuloja toisistaan. Kumpikaan ei oikein uskalla aloittaa keskustelua ja sitten jos ollaan jotain viinaan päin menevää sakkia niin jossain vaiheessa aletaan sitten syyttelemään toisiaan.
Ja ristiäiset on toinen, lapsen äidin sukulaiset näkee lapsessa vain äidin piirteet ja lapsen isän sukulaiset vain isän piirteet, ja kun juhlat on ohi niin esim. äidin sukulaiset mollaavat isän sukulaisten mielipiteitä että nämä ei tajunneet että ei se lapsi näyttänyt yhtään omalta isältään, että kyllä ne äidin piirteet on vaan ensin näkyvillä jne. jne.

Tuntuu jotenkin niin turhauttavalta tolanen väittely, että ihan toisinaan katuu että joku alkujaan keksi tollaset juhlat.

Hahah! Nautin suuresti sukujuhlista, koska minulla on pieni, mutta sitäkin "tiuhempaan kudottu" suku. Lukkasten sukujuhlissa on aina hauskaa: niitä odotetaan innolla, ja toisia on aina yhtä ihana nähdä. Hää- ja kastajaisjuhlissa - ylipäätään hiluissa joissa on "toisen puolen sukua" mukana, kyllä me olemme ne äänekkäämmät ja rempseämmät, ja otamme helposti sitten hiljaisia ja jäyhiä nysvöjäkin mukaan juttuihimme. Olemme jonkin sortin mafiaperhe; on ihana tietää, että vaikka nähtäisiin kerran, pari vuodessa, niin aina voi luottaa siihen että on turvaverkko, jonka varaan pudottautua. Ja jos yksi suvun jäsen kokee vääryyttä, saa helposti koko poppoon (metaforallisten) soihtujen, talikoiden ja konekiväärien kanssa asiaa korjaamaan.

Eli minä rakastan rituaaleihin pohjaavia juhlia, koska ne eivät koskaan ole teennäisiä tai jäyhiä meillä päin.

En tykkää. En ole koskaan erityisemmin viihtynyt minkäänlaisissa juhlissa, olivatpa ne millaisia tahansa. Paljon porukkaa pienissä tai vähemmän pienissä tiloissa sullottuna ei vaan innosta. Ja sitten, kun ne on kuiteskin jollain tapaa virallisia niin ei kiitos tälle ihmiselle. Mulle kaikki ristiäiset ja valmistujaiset, yms. On lähinnä pakollinen paha.

Riippuu vähän juhlista. Äitini puolen suku on aivan mahtava, niissä kyllä viihdyn, mutta isäni puolella tuntuu olevan vain puolikuuroja mummoja ja kravattikaulaisia setiä. Toisaalta, kyllä Haapalan (isäni suvun) sukujuhlat ovat melkoiset bileet, ainakin illalla kun alkaa viinakset virtaamaan ja mummot ovat häipyneet.
Ukkoni suvun juhlissa on mukavaa, joskin ne ovat aika paljon painottuneet lasten synttäreihin ja ristiäisiin. Niissä ei, kumma kyllä, ole kovinkaan menevä tunnelma.

Kesällä siskoni ja ukkoni siskon häät tiedossa. (Joo, eivät mene keskenään naimisiin...)

Ei kiitos. Vaivaannuttavia ja kaikki sitten lässyttää vaa miten jhienoa se ja se on ja miten nyt ollaa kaikki ylpeitä.. Äsh.. Porukka on vielä niin uskovaista ja paketti on valmis.

Vältän viimeiseen asti kaikenlaisia juhlia, varsinkin suuria sellaisia.
Kaikkein kammottavimpia ovat sukujuhlat, niihin minua ei saa kirveelläkään.

Vihaan sukujuhlia. Tarjoiltavatkin ovat yleensä karmivan makuisia. Ja ne kaikki hullut vanhukset jotka muistavat "kun olit vaahtosammuttimen kokoinen" ja ihmettelevät miten olet kasvanut kamalasti. Eikä niillä ole mitään hajua iästäni, toinen kyselee aloitanko nyt yläasteen ja toinen montako lasta omistan..

Muutenkin viihdyn paremmin n.3-6 ihmisen porukassa.

Menettelevät :> Minulla on kiva suku pääosin, ja onhan sukujuhlissa useimmiten oikein mukavaa, kunhan pysyy pääosin nuorisoseurassa Tietysti jossain vaiheessa iltaa ottaa suuresti päähän kännisten keski-ikäisten puheet sun muut, mutta niihin alkaa pikkuhiljaa tottua.

Erityisen mukavaa on kyllä se, että koko suku on musikaalista, joten yleensä juhlissa nähdään monta erilaista musiikkiesitystä tai sitten kaikki alkavat yhdessä vain soitella ja laulella.

Sukujuhlat ovat aika ahdistavia... Yleensä olen vähäpuheisin siinä joukossa enkä saa itsestäni oikeen mitään kerrottua.
Häissä sen sijaan olisi mukava käydä, mutta meidän suvussa porukka on joko melko vanhaa tai liian nuorta siihen. Yksissä häissä olen ollut ja niistä on kulunut jo melkein 10 vuotta. Hautajaisia onkin sitten riittänyt melkein joka vuodelle yhdet.

En pidä mistään suurista sukujuhlista, enimmältään siksi, koska en pidä sukulaisistani, ja siksi, koska en pidä mistään kovin muodollisista jutuista. Sitä paitsi isoihin juhliin (häät, ristiäiset jne.) liittyy usein uskonto ja kirkko, joten ateistina en siksikään pidä sellaisesta... rennot, kaveripiirissä järjestetyt pippalot ilman turhia paineita ovat parhaita.