Gootti.net

En tiedä, voiko meiän suvun juhlia nyt niin suuriksi sanoa kun on aika pieni suku. Mutta juhlissa on ihan mukavaa, kun suku kerran on mukava ja suht samaninkäistäkin seuraa löytyy. Serkuista voisi oikeastaan sanoa, että he ovat myös hyviä ystäviä. Tämä äidin suvun juhlista.

Isän suku nyt ei kovin paljon yhteyttä ole pitänyt. Niissäkin harvoissa juhlissa, joissa on tullut käytyä, olen ollut sen verran pieni, etten paljoa niistä muista.

Lainaus: Felicia

rennot, kaveripiirissä järjestetyt pippalot ilman turhia paineita ovat parhaita.

Totta, mutta kyllä sukujuhlatkin voivat ainakin oman kokemukseni mukaan olla rentoja pippaloita ja järjestetty ilman turhia paineita(mikäli ei lasketa pientä perushössötystä viimeisenä iltana).

Riippuu täysin siitä, minkätyyppiset juhlat ovat kyseessä.
Itse viihdyn erinomaisesti suurissa bileissä ja muissakin illanvietoissa, joissa on enemmän porukkaa - olivat nämä muut sitten tuttuja tai eivät.

Sukujuhla taas on sellainen sana, joka saa minut pakenemaan nahoistani ja poistumaan väristen takavasemmalle.
Oma sukuni on sekä isän että äidin puolelta sen verran vinksahtanutta, että minua ei saa yleisiin sukujuhliin lähtemään kuin kiristämällä ja pakottamalla, jos silloinkaan.
Suurin osa äitini puoleisesta sukuhaarasta on oikein kunnon porvariväkeä, jotka eivät häpeä katsella muita, ei niin varakkaita sukulaisiaan alaspäin.
Isän veljekset taas kinastelevat jatkuvasti siitä, kenen kuuluisi periä heidän äitinsä tilukset tämän poismentyä.

Muutenkin olen sukumme musta lammas, koska päätin käydä ammattikoulun lukion sijasta, joten minua ei suuremmin kiinnosta ilmaantua kaikenmaailman kissanristijäisiin vanhempien sukulaisteni päiviteltäväksi.

Sukujuhlat = hyvää ruokaa jonka joku muu on maksanut. Naminami...

Sukuni on molempien vanhempien puolelta aika epäaktiivista kokoontumisten suhteen, joten voisin käydä sukujuhlissa vaikka enemmänkin. Meininki on useimmiten jäykähköä, mutta eipä sukujuhlinta minua niin kovasti haittaa.