Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Olipa kerran kaukosuhde...

Kirjoittanut: warheart (Jäsen)
  • #51
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 27.02.2009 15:52
Kaatui...Eilen...Oon ihan maassa...
Ja kaikki vaan sen takia, ettei oo rahaa nähdä...
Kirjoittanut: Klavier (Jäsen)
  • #52
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 28.02.2009 19:09
Hii, minusta ollaankin jo juoruttu täällä topicissa, muttei mitenkään negatiivisessa mielessä.

Armaani asuu ja opiskelee Helsingissä kun itse pyörin Turussa, eikä tuo 156 kilometrin etäisyys (tarkistin kotiemme välisen tarkan etäisyyden Google Mapsista) ole välimatka eikä mikään. Olen yhtä köyhä, opintotuella elävä opiskelija kuin useimmat tämän ikäiset, mutta kyllä se raha on aina riittänyt muutamaan matkaan kuussa (= suunnilleen joka toinen viikonloppu).

Etäisyys ei ole koskaan suoranaisesti häirinnyt suhdettamme, vaikka välillä onkin ollut hankaluuksia, jotka parin mutkan kautta ovat lähtöisin siitä että asumme eri kaupungeissa, joissa molemmilla on oma elämä, "yhteiset" ja omat kaverit. Yhdessä olemme olleet tapahtumarikkaat 19 kuukautta (eli 1v7kk, joka on hänelle pisin suhde edellisen 6kk jälkeen ja oma pisin suhteeni kesti 1v9kk, joten olen meistä hieman tottuneempi tämän pituisiin suhteisiin).

Sitoutumisen vieroksunta on meillä ollut ehkä suurin ongelman lähde, mutta olemme tulleet ratkaisuun, että antaa asioiden mennä omalla painollaa, olemmehan vielä kovin nuoria ja eihän meillä ole kiire minnekään. Olemme kuitenkin "asuneet yhdessä" väliaikaisesti vuoden sisällä jo kahdesti 2kk ajan, kun minulla on kouluni puolesta ollut työharjoittelu jaksoja, jotka olen Helsingissä suorittanut. Yhdessä asuminenkaan ei ole tuntunut hullummalta, arki on sujunut, raha-asioista ei ole ollut muuta riitaa kuin silloin kerran kun Kela hidasteli asumistuen kanssa, muuten olemme jakaneet kaikki yhteiset kulut tasan. Emme kuitenkaan ole vielä kiinnostuneita asettumaan aloillemme (ja tässä kohtaa en puhu suhteemme kestävyydestä, vaan molempien halusta etsiä omaa paikkaansa maailmassa, seikkailla välillä yksin ja välillä yhdessä, ja pysymällä silti suhteelle uskollisina. huom suhteemme ei ole missään muotoa avoin, seurustelemme vakituisesti). Asuntolainan ottaminen, yhteen muuttaminen ja yhteisten lemmikkien hankkiminen ei siis vielä ole ajankohtaista.

Aion tulevana syksynä pistää suhteemme (osittain kyllä tahtomattanikin) pienelle koetukselle, kun lähden ulkomaille suorittamaan vapaaehtoistyöprojektia. Silloin välillemme kertyy ne arviolta 2000 kilometriä, jotka sinne oikeastaan kuuluvatkin. Hän on siis alunperin kotoisin Itävallasta, muuttanut Suomeen opiskelemaan ja nyt minä olen lähdössä opintojeni jälkeen hänen maahansa ja hänen kaupunkiinsa viettämään välivuotta opiskelusta ja palkallisesta työstä. Tavallaan traagista, mutta tämän myötä meillä on myös ensimmäistä kertaa suhteemme aikana mahdollista viettää joulu ja vuoden vaihde yhdessä, kun hän siksi aikaa matkustaa kotimaahansa. Totta kai tässä jännittää vähän kaikki se paine joka kohdistuu meihin, mutta toivon hartaasti että suhteemme kestää tämän "ailahdukseni". Hän kuitenkin tukee minua täysillä, sillä kun ensimmäistä kertaa tapasimme hän oli itse samanlaisella vapaaehtoisprojektilla Suomessa ja tietää kuinka hieno kokemus se on. Ja onhan meillä messenger, facebook, skype, sähköposti.. etc. Kiitos ja ylistys kehitykselle!

Tämä on toinen etäsuhteeni. Ensimmäinen kaatui etäisyyteen. Olimme silloin nuoria, eikä meillä itsellämme ollut minkäänlaisia tuloja eikä muita mahdollisuuksia matkustaa toiselle puolelle Suomea useammin kuin suurin piirtein kerran kahdessa kuukaudessa. Suhde oli vieläpä ihka ensimmäiseni ja vaikutti minuun voimakkaasti. Janosin läheisyyttä, enkä kestänyt sitä että jouduin joka kerta hänen kanssaan tavatakseni riitelemään vanhempieni kanssa, koska he toimivat rahoittajinani. Suhteemme loppui ikävissä merkeissä, mutta nykyään olemme jälleen ylimpiä ystäviä ja läheisiä välimatkasta ja todellisten tapaamisten puutteesta huolimatta.

Kysymys etäsuhteessa oleville: Kumpi teistä matkustaa ja millä? Vai matkaatteko molemmat tasapuolisesti? Perustelujakin saa antaa, kiitoooos!
Kirjoittanut: momo (Nimetön)
  • Lähetetty: 12.03.2009 09:05
Aloin seurustella puolison kanssa niin, että jouduttiin elämään vuosi etäsuhteessa. Opiskelen Lapissa ja perhe asuu Turussa. Puoliso opiskeli Turussa, joten piipahdin kerran kuussa aina tapaamaan perhettä ja kumppania. Kyllä se oli ihan sairaan raskasta. Laskettiin aina päiviä, että taas tavataan. Sitten kun tavattiin niin mietti vain koko ajan, että hitto pian joudun taas lähtemään. Aina kun oltiin erossa puhuttiin tuntikausia skypessä ja pelattiin WoWia Pystyttiin tavallaan siis edes jotain tekemään yhdessä vaikka oltiin erossa. En usko, että suhde olisi ikuisesti pysynyt hengissä etäsuhteena, mutta onneksi mies vietti kaikki lomat ja kesät mun kanssa lapissa ja vuosi sitten muutti tänne pysyvästi

Mulla on lähipiirissä kaksi jätkää joiden tyttöystävät on lähtenyt vuodeksi aasiaan (vaihtoon ja töihin). Kummatkin jätkät dumpattiin vuoden sisällä=_=;; Eli jos lähtee todella kauas eikä pysty pitämään kunnolla yhteyttä niin kyllä se taitaa rakkaus laimentua ja lopulta loppua. Tai sitten ei ole alunperinkään ollut hirveän huumassa kumppaniinsa.
Kirjoittanut: Klavier (Jäsen)
  • #54
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 17.03.2009 14:18

Lainaus: momo

Mulla on lähipiirissä kaksi jätkää joiden tyttöystävät on lähtenyt vuodeksi aasiaan (vaihtoon ja töihin). Kummatkin jätkät dumpattiin vuoden sisällä=_=;; Eli jos lähtee todella kauas eikä pysty pitämään kunnolla yhteyttä niin kyllä se taitaa rakkaus laimentua ja lopulta loppua. Tai sitten ei ole alunperinkään ollut hirveän huumassa kumppaniinsa.


Pelottavia sanoja siinä mielessä että sain tänään puhelua Itävallasta, että minut on hyväksytty sinne. No, en ajatellut ottaa hirveitä paineita ja muutenkin olen siellä vain puolisen vuotta, eli ei sentään mene kriittinen vuoden raja rikki (jos se edes helpottaa). Onneksi kuitenkin pystymme näkemään toisiamme muutaman kerran projektini aikana. "Säännöistä" pitää toki sopia.
Kirjoittanut: momo (Nimetön)
  • Lähetetty: 17.03.2009 14:37
Nämä mistä kerroin oli just sellasia, että yhteyttä pidettiin aika huonosti ja suhteet eivät tainneet muutenkaan olla hirveän hyvässä kuosissa. Kyllä suhde pysyy kasassa jos sitä hoitaa ja palaa hyvissä ajoin matkalta
Kirjoittanut: helmeri (Jäsen)
  • #56
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 05.06.2009 09:21
kyllä kaukosuhteet toimii, se on oikeastaan itsestään kiinni,
jos sen haluu saada toimii niin onnistuu kyl
Kirjoittanut: Morfinsia (Aktiivi)
  • #57
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 13.06.2009 12:44
Minä en ole varsinaisesti ollut suhteessa pitkiin aikoihin, mutta jonkin lainanen etä- ja epäsuhteen välimuoto on tuossa reilut 8kk ollut meneillään, joskin tällä hetkellä ollaan (minun käsittämättömästä päähänpistostani,joka jo on ehtinyt alkaa kaduttaa) n. 2kk "tauolla".

Kun tapasimme oli välimatkaa "vain" reilut 100km, mutta nyt kun olen lomalla, ja kouluasuntolat eivät minua majoita, on tässä väliä semmmoiset vajaat 700km.
Oikeastaan koko "suhde" on ollut yhtä ongelmaa, mutta lähinnä vain siitä johtuen että olemme molemmat aika epävakaita,teatraalisia ja ylidramaattisia persoonallisuuksia.
Silloinkin kun olin siellä lähempänä, saattoi hyvin mennä parikin kuukautta ilman että näimme ollenkaan(rahan ja ajan puutteesta johtuen).
Ja aivan meistä ei edes pitänyt tulla mitään, sinä kohtalokkaana ensimmäisenä kertana kun hänen luokseen menin, menin ihan kavaripohjalla(olimme tavanneet reilut 2viikkoa aikaisemmin),mutta kuinkas sitten kävikään... Sitoutumis kammoinen tyttö joka ei ikinä ole ollut mikään parisuhde/koti-ilta/perhe tyyppi, löytää itsensä lojumasta sohvalla miehen kainalossa, ja vieläpä viihtyy siinä.
Tässä vain nyt pelottaa se, kun minä olen edelleen levoton ja rauhaton ja ajoittain aivan hirveä yksilö,ja saatan jossain skitsossani mennä sotkemaan kaiken, niinkuin jo kerran melkein tein, ja sekin,kun tiedän että toinen on kuitenkin pohjimmiltaan parisuhdeihminen,ja minusta ei vaan saa sellaista,ei sitten millään. Mutta, jos hän nyt sitten näiden 2kk aikana löytää vaikka jonkun yh-äidin ja perustaa uusperheen,niin minä en sille mitään voi, mutta toivon kovin että niin ei käy.
Huh, olipas taas avautuminen.
Kirjoittanut: oneesan (Jäsen)
  • Lähetetty: 13.06.2009 22:56
Olipa kerran kaukosuhde...

..joka päättyi kyyneliin...

Näin kävi minulle, kun välissä on 500km.
Kirjoittanut: Kitiara (Jäsen)
  • #59
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 03.12.2009 18:03
kaukosuhde meneillään, lähes 2 vuotta yhdessä eikä nyt oo oikeestaa tullu ongelmia muuta ku tapaamisten kanssa välimatkaa joku 500km, eikä kumpikaan saa vielä ajaa.
Kirjoittanut: Raziel (Jäsen)
  • #60
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 03.12.2009 18:46
kaukosuhde ei ole kovin mukava itse asun viel lopella kun kulta asuu euroopan kultuuri pää kaupungissa eli turus johonka mie muutan tammikuus ku saan autokoulut jne pakettii
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 1 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 17.09.2015 09:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 362 henkeä!
Järjestä treffit