Gootti.net

Mitä olet saavuttanut elämässäsi?

Kirjoittanut: Heetteri (Ex-inkvisiittori & Miss Halloween 2008)
  • Lähetetty: 28.10.2008 14:02
Suoraan tätä vastaavaa aihetta ei tuntuisi olevan, joten nyt sopii retostella, taputella itseään selkään, kunnianhimostella ja myhäillä itsetyytyväisessä voimantunnossa vapisten:

Mitä olet saavuttanut tähänastisessa elämässäsi?
Oletko oikealla suunnalla kohti mainetta ja mammonaa? Tai ehkä toteutat 5-vuotissuunnitelmaa? Minkälaisia asioita luet saavutuksiksesi, ja mitä vielä haluaisit saavuttaa? Pieniä, suuria, keskisuuria asioita - mitä vain, jos koet ne merkittäviksi.
Kirjoittanut: BlackWolver (NeppaGootti)
  • Lähetetty: 28.10.2008 14:20
Saavutuslistaa tässä
- Ylioppilas kuvataidepainotteisesta lukiosta
- Ihan oikea ammatti! Puutarhurin paperit amiksesta (lukion jälkeen käyty)
- Olen pelastanut 11 vuotiaana mummoni hengen (mummo sai aivoverenvuotokohtauksen ja minä soitin 112:een)
- Minun ansiostani mieheni sai vihdoinkin diagnoosin masentuneisuuteen yms. --> ADHD

Nyt justiin ei tule muuta mieleen Paitsi että perjantaina naimisiin! (onhan sekin kai jonkin asteinen saavutus )
Kirjoittanut: Ninni (Järjestäjä & Valokuvavastaava)
  • Lähetetty: 28.10.2008 14:28
EHDOTTOMASTI SUURIN SAAVUTUS MAHTIGOOTTI 1500!!!!!!!!! Siitä vaan ylöspäin, jee!!!!!
Kirjoittanut: Heetteri (Ex-inkvisiittori & Miss Halloween 2008)
  • Lähetetty: 28.10.2008 14:31

Lainaus: BlackWolver

Paitsi että perjantaina naimisiin! (onhan sekin kai jonkin asteinen saavutus

No on se! Tuossa on jo paljon pieneen elämään.

Hmm. Vastaanpa itsekin, niin saadaan ketjuun vähän vauhtia.

Sillisalaattisaavutuksia:
- YO -todistus ja lähes valmis tutkinto
- Kaksi stipendiä musiikista, kaksi äidinkielestä, yksi englannista, yksi ylioppilastuloksista
- Työkokemusta
- Kolme musikaalia, kaikissa yksi päärooleista
- Julkaistuja artikkeleita eri lehdissä ja nettifoorumeilla + blogauskeikka Tuskassa
- 13 keikkaa Nevernettlesin kanssa, mm. Lumouksessa, Operaatio livessä ja Sähköjänis -festareilla
- Nettlejen hyvät arvostelut Äänessä&Vimmassa
- Embassy of Silencen 2 promolevyä, erinomaiset arvostelut ja pari haastattelua
- 6 keikkaa EoSin kanssa, 2. sija hiljattaisessa bändiskabassa
- Kirjoitetut runot, lyriikat ja tarinat; sävelletyt ja lauletut biisit; maalatut ja piirretyt kuvat
- Mainos- promo- ja taidevalokuvat

Ääh, näitä olisi aivan sairas liuta. O_o
...JA TIETTY SE ETTÄ OLEN KUUTTI.NETIN INKVISIITTORI
Kirjoittanut: Iiriva (Miss Halloween 2006 & 2007)
  • Lähetetty: 28.10.2008 14:51
Öh.

-noooh, kyllähän mie ylioppilaaksi kirjoitin, ja stipendinkin sain, samoin täydet pisteet kuvataidediplomista...
-A-miehenä lähden 11 viikon päästä armeijan kurkkusalaatteihin, ainakin 12 vuotta vanha haave toteutuu (ellei potki pois :<)
-minulla on kiva rivitaloasunto...
-ajokorttikin on...
-kuvauksia on takana aikamoinen liuta niin kuvausmallina kuin elokuvissakin...
-työkokemustakin on...
-sitä on esiinnytty sekä soittaen, laulaen että näytellen lavoilla, musikaaleja pääasiassa...
-artikkelikin tulee julkaistuksi...

Mutta jotenkin en koe noita mitenkään ah-niin-suuriksi saavutuksiksi. Tai no, voisihan nuo kuvaushommelit sinänsä sellaisina ajatella, koska minulla on ugly duckling story. Ennen olin se ruma, aina pojaksi luultu tyttö josta kukaan poika ei sillä tavalla tykännyt ja tytöt haukkuivat rumaksi hirvitykseksi, ja nyt sitten suurin piirtein juoksen kuvauksissa mallina. Ja niin joo, tv- ja elokuva-tyypit soittelevat *minulle*, mutta piti muiden töiden takia peruuttaa yhdet statistikuvaukset...

Mutta minulle tuli näiden miettimisestä lähinnä tyhjä olo. En minä mitenkään erikoinen ole. Tai sitten minulla vain sattuu olemaan suku, jossa tuollaiset asiat ovat täysin normaaleja.
Kirjoittanut: Heetteri (Ex-inkvisiittori & Miss Halloween 2008)
  • Lähetetty: 28.10.2008 14:56

Lainaus: Iiriva

Mutta minulle tuli näiden miettimisestä lähinnä tyhjä olo. En minä mitenkään erikoinen ole. Tai sitten minulla vain sattuu olemaan suku, jossa tuollaiset asiat ovat täysin normaaleja.


Mietin samaa itsekin kun tänne noita listasin - kuvausjututkin kasaantuvat lähinnä siksi että piirit ovat pienet, ja itse ainakin pyydän mukaan proggiksiin tuttuja ja esteettisiksi todettuja tyyppejä. Siinä onkin muuten muutamaan saavutukseen lisäaihetta:

- Ajaudun jatkuvasti organisoimaan miittejä, tapahtumia, projekteja ja sen sellaisia. Osa noista ihan vain siksi että olen hyvä siinä. :P
Kirjoittanut: FrozenCorpse (Aktiivi)
  • Lähetetty: 28.10.2008 15:29
Mitä olen saavuttanut? 21v ikää, en mitään muuta.
Kirjoittanut: neo_shaman (Aktiivi)
  • #8
  • Arvo: Mahtigootti++
  • Lähetetty: 28.10.2008 16:04
Minä en ole oikeastaan vielä saavuttanut yhtään mitään... Missä välissä muka? Olen tosin ylpeä yliopistossa suorittamastani japaninkurssista, vieläpä hyvällä arvosanalla [4], vaikken ole vielä edes peruskoulua päättänyt. Ja tietenkin monen vuoden kamppailu masennuksen kanssa alkaa olla voiton puolella. Siinä sitä onkin riittänyt näin pienen ihmisen lyhyeen elämään.
Kirjoittanut: Natassja (Jäsen)
  • #9
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 28.10.2008 16:06
Tämä on tärkeä aihe, hyvä asia pysähtyä välillä miettimään. Muutenkin olen kyllästynyt siihen, että pitäisi olla niii-in nöyrä ja olla hissukseen siitä, missä on hyvä ja onnistunut. Tällaisten asioiden listaamisessa on se hyvä puoli, että parhaimmillaan tajuaa elämän tähän asti olleen elämisen arvoista. Ja mitä kaikkea voi vielä saada aikaan, voi tehdä mitä vaan.

Mulla on sama juttu mistä Iiriva kertoi, että on ollut se ruma ankanpoikanen teini-ikäisenä. Pojille kelpasin kaveriksi mutta muuten en ollut kiinnostava. Välillä ne taisi unohtaakin että olen tyttö: näytin pojalta meikittömänä, löysässä Slayerin paidassa ja varsilenkkareissa (hei, se oli silloin hip and cool!) naama mustana mopon rassaamisesta, tupakka suupielessä ja kädet taskussa. Ja huono ryhti, tietenkin. Jossain vaiheessa poikatyttö muuttui joutseneksi ja sitä minun oli vaikeaa käsittää. Itsetunto oli ruvella monet vuodet. Tanssiharrastus toi olemukseeni naisellisuutta. Ja ryhdin. Saavutus se on sekin, että selviää itsetunto-ongelmistaan.

Mulle suurin asia on ollut se että olen uskaltanut muuttaa elämääni ja kuunnella itseäni. Niin kauan kuin muistan, olen joutunut vastaamaan itse itsestäni ja vähän muistakin. Minusta ei koskaan pitänyt tulla yhtään mitään eikä olisi tullutkaan, jos olisin kuunnellut sukulaisiani ja opettajia. Pyörin epämääräisissä ja rikollisissa porukoissa 15 - 20-vuotiaana. Oli mulla onneksi myös nk. kunnollisiakin kavereita. Kävin 10-luokan ja nostin numeroitani. Amiksessa meni 2,5 vuotta. Elämä oli melko kaoottista ja kavereita lähti vankilaan ja jotkut kuoli. Päätin hetken harhailtuani että minun elämästäni tulee toisenlainen ja lähdin iltalukioon. Jotkut kaverit kannusti, jotkut yritti latistaa. Kirjoitusten jälkeen pääsin ekalla yrittämällä yliopistoon ja elin todellakin uutta elämää. Sinä syksynä kun aloitin yliopistossa, 2 niistä vanhoista kavereista lähti iltalukioon ja toinen pääsi kirjoitusten jälkeen yliopistoon ja toinen kauppakorkeakouluun. Ei me osattu aiemmin edes haaveilla mistään sellaisesta.

Yksi erittäin tärkeä juttu oli myös se että lähdin yksin toiselle puolelle maapalloa opiskelijavaihtoon, sain etäisyyttä traumoihini (kelläpä niitä ei olisi...). Rahaa meidän perheellä ei ollut koskaan mutta yliopiston stipendi mahdollisti vaihtoon lähtemisen. Vaikka aina on joutunut yksin pärjäämään, niin kaukana Suomesta se oli konkreettisempaa. Tuntui hyvältä huomata että minä pärjään.

Graduni julkaistiin vielä erikseen yliopiston kirjasarjassa ja sain tehtyä alani tieteelliseen julkaisuun artikkelin. Toinenkin piti tehdä, mutta en jaksanut heti perään eikä jatko-opinnot muutenkaan houkuttaneet. Halusin tehdä jotain konkreettista. Työttömänä ei ole tarvinnut olla koulutukseni jälkeen ja kesällä 2007 minut otettiin virkaan yhteen tämän maan alani parhaimmistoon kuuluvaan yksikköön. Hyvän ja vakituisen työpaikan koen saavutuksena.

Junnaaviin parisuhteisiin en ole jäänyt ja minulla on ollut hyviä miehiä, jotka ovat parisuhteen päättymisen jälkeen jääneet ystävikseni. Se on minusta hieno saavutus. Ja että olen pystynyt olemaan tukena ystävilleni vaikeina aikoina, kun yksi sairastui vakavaan syöpään, yksi koki lapsettomuuden ja eräs avioeron.

Sen mitä vielä haluaisin saavuttaa, on perustaa oma perhe nykyisen miesystäväni kanssa. Pakko myöntää että olen rakastunut. Hieno saavutus epäluuloiselta naiselta. Haluaisin myös korjata suhteitani sukulaisiini. Minusta tuntuu, ettei materiaalisilla saavutuksilla tee mitään, jollei ole joku jonka kanssa niitä jakaa. Lapsuuden perheelläni ei edelleenkään ole kummemmin rahaa. Olen pitänyt tärkeänä sitä, että esim. käyn äidille kaupassa pyytämättä siihen menneitä rahojani takaisin. AMK:ssa opiskelevalle pikkuveljelleni annan myös rahaa. Kun minulla on asiat hyvin, minulla on varaa auttaa läheisiäni.
Kirjoittanut: Heetteri (Ex-inkvisiittori & Miss Halloween 2008)
  • Lähetetty: 28.10.2008 16:22
Natassja
Luin tekstisi mielenkiinnolla; on erittäin tervetullutta tällä foorumilla että joku jaksaa panostaa postauksiensa sisältöön enemmänkin kuin sen parin sanan tai edes lauseen verran.
Viesti

Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 1 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 17.09.2015 09:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 362 henkeä!
Järjestä treffit