Gootti.net

Mitä olet saavuttanut elämässäsi?

Kirjoittanut: Natassja (Jäsen)
  • #11
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 28.10.2008 16:31
Kiitos palautteesta Heetteri. Tulipa siitä tosiaan pitkä postaus mutta hyvä sentään, jos oli luettavaa tekstiä. Aihe on hyvä, siksi tuli mietittyä sisältöä tarkkaan. Tuli muutenkin hyvä mieli, en mä nyt ihan pasha ole vaikka joskus on vaikeaa ja kaikenlaisesta on joutunut selviämään.
Kirjoittanut: raavittu (Aktiivi)
  • #12
  • Arvo: Mahtigootti1500
  • Lähetetty: 28.10.2008 21:18
Mitä minä olen saavuttanut? En oikeastaan mitään. Ainakin siltä minusta tuntuu. Mutta toisaalta, kun mietin tarkemmin, niin olen minä aika paljon saanut aikaan

Selätin vakavan masennuksen ja syömishäiriön, siitä olen ylpeä. En edelleenkään voi katsoa peiliin ja sanoa itseäni kauniiksi, mutta, sekin on jo jotain, etten enää tapa itse itseäni hitaasti. Enää en myöskään tunne sitä, että inhoaisin kaikkea ja kaikkia, vaan voin sanoa, että rakastan elämää ja maailmaa ympärilläni. Kaikki ihmiset eivät todellakaan ole mieleeni ja voin jopa sanoa suoraan, että inhoan monenlaisia ihmisiä, mutta enää en inhoa kaikkia.
Olen myös päässyt pois huonosta parisuhteesta, jossa koin niin fyysistä, kuin henkistäkin väkivaltaa. Jos siihen olisin jäänyt, en minä olisi enää hengissä.
Kaikista ylpein olen kuitenkin siitä, että olen saanut taas yhteyden perheeseeni. Ennen olin se musta lammas; ei minua kiinnostanut mitä siskolleni kuului, miten äitini voi tai mitä isäni teki. Nyt, kun olen vähän kasvanut ja kokenut kaikenlaista, voin vain todeta, että perhe on minulle rakkain ja tärkein. Ilman heitä en pärjäisi päivääkään.

Mitähän muuta olen saavuttanut? Hmh. No, minusta tulee äiti. Se on ehkä se kaikkein suurin saavutus, mitä koskaan tulen saavuttamaan. Enkä minä muuta haluakaan saavuttaa.
Kirjoittanut: Severana (Jäsen)
  • #13
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 28.10.2008 21:46

Lainaus: raavittu

minusta tulee äiti

Mahtavaa, onnittelut! Kuulostaa ihanalta, kun iloitset äitiydestä jo raskausaikana noin paljon. Tuolla Lapsia -ketjussa on välillä päivitelty lastenhoidon ja rakastamisen vaikeutta, mutta yleensä kaikki sujuu kuitenkin ihan hyvin. Ei se lastenhoito sentään mitään tiedettä ole.

Mitäs minä sitten olen saavuttanut?
1. Pääsin irti huonosta seurasta nuorena.
2. Muutin omilleni ja pidin itsestäni hyvää huolta.
3. Luin ylioppilaaksi iltakoulussa ja kävin töissä.
4. Tapasin mieheni ja tajusin pitää hyvästä kiinni. Menimme naimisiin.
5. Tulin äidiksi, hoidin lastani 3 v. kotona.
6. Ostimme talon.
7. Luin ammattitutkinnon työn ohella.
8. Teen omasta mielestäni tärkeää työtä ja olen hyvä siinä.
9. Sinnittelen pienemmällä palkalla/työajalla, jotta aikaa jää tarpeeksi lapselleni.
10. Olen hyväksynyt sen tosiasian, että en todennäköisesti koskaan parane syömishäiriöistäni. Pystyn kuitenkin elämään niiden kanssa ja pidän itseäni tarpeeksi kauniina.
11. Näyttää siltä, että selätän kolmenkympin kriisini.
12. Vanhetessani olen muuttunut huomattavasti positiivisemmaksi ihmiseksi, kuin ennen. Tiedän jo, että selviän kaikesta siitä, mitä elämä eteeni heittää.
Kirjoittanut: Piiskansiima (Jäsen)
  • Lähetetty: 28.10.2008 21:53
Näitä muiden postauksia lukiessa alkaa oma elämä tuntumaan kovin aikaansaamattomalta... No, voisin listata tähän vaikka:

-Muutama seuranmestaruus ratsastuksessa
-Lukio kunnialla läpi, ja se että ylipäätään pääsin erikoisempaan lukioon oli jees
-Olen onnistunut pääsemään eroon kiusaajistani ja keräilemään jostain takaisin itsetunnon, vaikkakin se on ollut melkoisen työn takana ja vienyt vuosia
Kirjoittanut: Astrella (Jäsen)
  • #15
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 29.10.2008 01:55
Selvinny syvästä masennuksesta avo-sairaalan kautta. 2vuotta meni toipumiseen ja tänä vuonna menin asumaan omilleni ensiasuntolaan joka on tarkoitettu mielenterveystoipilaille,hyvällä paikkaa Porissa ja turvallinen. Kämppä on ihana ja ei pelota enää nukkua yksin.
Sitkeys kannattaa elämässä ja pingviininaskelilla kohti maaliviivaa mennään.
Ihana paras kaveri on paras saavutukseni ja ihanat vanhemmat ja veljet.
merkonomi-tutkinto ja opiskelu oikeasti kiinnostavalla alalla muiden vastalauseista ja epäilysitä huolimatta, amiksessa artesaaniksi opiskelen.
Kirjoittanut: Kedira (Nimetön)
  • Lähetetty: 29.10.2008 09:05
Hmmm ... tässä piti oikein pysähtyä ja miettiä olenko oikeasti saavuttanut jotain? Elämä soljuu vieressä ja sitä senkun räpiköi eteenpäin, väälillä humpsahdellen koskettamaan virran pohjamutia. Ehkäpä se olisi suuri saavutus, että en sinne pohjamutiin ole jäänyt vaan koittanut joka kerran ponkaista ylös, ainakin pääni saanut pinnalle vaikka ei järin häävisti menisi silloinkaan?

Joskus tuntuu, että ne muiden listailemat saavutukset tupsahtavat eteeni noin vain - tulihan se YO-tutkinto sieltä, mutta olisihan se parempi ollut jos vain olisin jaksanut lukea ... Eipä siinä omantunnon kolkutuksissa kovinkaan jaksa riemuita siitäkään paperista, etenkän kun lakkia ei ole saanut päässä pitää jälkeenpäin Moni muukin asia jäi retuperälle ja ilo haistuu kun tietää itse alisuoriutuneensa ... Vaan toisaalta - joskus olosuhteet ovat kaikkea vastaan eikä ne kirjat ja muut työkalut vain pysy käsissä yrittämisistä huolimatta - eli puristan väkisin hymyn kasvoilleni ja olen iloinen edes siitä, että olen vielä hengissä!

Siinäpä sitä, tilinpäätöstä tähän ... Tytär on luonnollisesti maailman ihastuttavin ja suloisin olento mitä tiedän, vaan voineeko siittä ottaa kunniaa itselleen? Luonne on lapsella lahjana muualta. Ehkäpä suuri saavutus on se, etten pikkuistani ole "onnistunut" pilaamaan - ainakaan vielä ...

Kirjoittanut: Sir J the Ambivalent (Jäsen)
  • #17
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 29.10.2008 11:11
Mielenkiintoinen aihe. Minulle tärkeimmät saavutukseni ovat olleet päätöksiä erilaisissa elämäntilanteissa. Esimerkiksi en pidä lukiosta valmistumista tai jotain junnuvuosien fudismitaleja kovinkaan arvossa. Eivät yksinkertaisesti ole minulle tärkeitä asioita, sellaisia joista tuntisin erityistä ylpeyttä. Aika tavallisia asioita, mitä suurin osa on kokenut. "Haluan olla uniikki lumihiutale" -syndrooma?

Epämääräisiä ylpeydenaiheita:
-Ulkomaille muuttaminen parikymppisenä ja sitä seuranneet vajaat pari vuotta opiskelemassa vieraassa kulttuurissa. Oli kohtuu spontaani päätös ja vaikutti elämäni suuntaan monella tavalla. En kadu reissua yhtään vaikka kaikki ei mennytkään ihan suunnitelmien mukaan ja käteen ei lopulta jäänyt kovin paljoa opintopisteitä.
-lähdin yhden baarinillan keskustelun perusteella mukaan musikaaliin, josta en tuntenut etukäteen kuin kyseisen baarituttavuuden. Ilman tätä päätöstä en olisi koskaan vallannut ropeconin lavaa örkkilordina, tutustunut Heetteriin enkä päätynyt takaisin tänne kirjoittelemaan!
-Ankean ja pessimistisen teini-iän jälkeen uusi asennoituminen elämään: minähän teen niin kuin itse haluan, enkä niin kuin muut haluaisivat minun tekevän.
-Synkästä depiskaudesta selviäminen ja elämänilon uudelleenlöytäminen, pitkälti oman asennemuutoksen kautta.
-Kohtuu laajan ystäväpiirin ylläpitäminen ed. mainituista synkistä kausista huolimatta.
-Parisuhde kasassa 4 vuoden jälkeenkin, vaikka välillä on menty aika vuoristorataa.

Still to come:

-Mainetta ja mammonaa tai sitten ug-kulttistatus sekalaisena taiteilijana, kirjailijana, muusikkona...
-kallonkutistajan paperit
-filosofisen ja osittain elämänkerrallisen kirjan kirjoittaminen.
Kirjoittanut: Deadboy (Aktiivi)
  • Lähetetty: 30.10.2008 01:08
Olen kapakkasokrates. Ainakin luulen niin.
Kirjoittanut: die Winterreise (Nimetön)
  • Lähetetty: 30.10.2008 22:08
Tämähän on hyvä aihe: Itse kun tuossa nyt tarkemmin mietin saavutuksiani, niin olen alkanut selättää esiintymispelkoani viulunsoitossa. Toinen asia on se että olen pystynyt kehittää ajatteluani siihen suuntaan että pystyn katsomaan asioita muiden näkökulmasta hyvin helposti. Kolmantena asiana ehkä se että on tullut oltua mukana laulamassa kuoron kanssa parilla cd:llä. Vaikka eihän nuo levytykset ole oikeastaan tärkeitä ihmisarvoon katsottaessa; itelleni tuo kuitenkin mukavia muistoja mieleen nuo äänityssessiot. Ja kivaa on myös yks aivan mahtava kaveri jonka kanssa voidaan keskustella ihan mistä vaan.
Kirjoittanut: Grauzer (Jäsen)
  • #20
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 31.10.2008 21:07
Tähän väliin pieni Egotus. Romurallin SM 3 tuli saatua tuossa. Ikää 15 ja eka kausi. :P Siellä riehuin n.40v moninkertaisten SM mestareisen kanssa.
Viesti

Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 1 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 17.09.2015 09:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 362 henkeä!
Järjestä treffit