Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Kirja-aarteita

Kirjoittanut: Wednesday (Jäsen)
  • Lähetetty: 19.03.2009 09:17
Mitä olen selannut näitä topiceja, olen saanut käsityksen, että monet meistä, elokuvien ja nettisurffailun lisäksi, lukevat paljon (En myöskään löytänyt vastaavaa topicia, yritin kyllä).
En nyt kysele "lempikirjojen" perään, eli mitä jaksaa lukea uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, ja jonka sivut on jo selattu koirankorville, vaan kirjaa, jonka vaikka pelastaisi ainoana esineenä mukaansa tulipalosta, tai ottaisi mukaansa sinne surullisenkuuluisalle autiosaarelle. Löytyykö omasta kirjakokoelmasta siis jokin helmi, jonka omistaminen röyhistyttää huoneiston haltijan rintaa?
Mikä on kirjan tarina, miksi se on aarre? Liittyykö sen saamiseen jokin muistoihin tulikirjaimilla painettu kokemus tai hauska kommervenkki, vai onko kyseessä ehkä todella arvokas, keräilyjöidenkin havittelema wanha teos, kuten vaikkapa lehtikullalla silattu, Antero Vipusen signeeraama Kalevalan ensipainos?

Rakastan kaikkia kirjojani, joskin hienoin, ja ehkä rakkainkin, sidottuselkäinen kaverini joka aina erottuu muiden joukosta, on "Myytillisiä Tarinoita" vuodelta 1947, ilmeisesti ensimmäinen painos. Sisältää vanhoja, suomalaisia kansantarinoita mm. peikoista, vainajista ja trulleista, ja kuului jo lapsena lempilukemistoon aina kun isä lainasi moisen kirjastosta. Myöhemmin, 13. syntymäpäivänäni sain sitten k.o opuksen lahjaksi. Isä oli divareita kierrellessään siihen törmännyt
Sitä en päästä pivostani kalliillakaan hinnalla.
Kirjoittanut: Holy (Jäsen)
  • #2
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 19.03.2009 10:11
Mulla on vähän sama tilanne, rakkaita kirjoja löytyy vaikka millä mitalla ja niistä vähemmän rakkaistakaan ei millään raaski luopua pysyvästi tilan uhkaavasta vähenemisestä huolimatta...

Erityisen tärkeistä tuli ensin mieleen Emily Brontën Humiseva Harju, jonka löysin ala-asteikäisen kirpparilta. Tähän liittyy muistoja (mm. suurta löytämisen iloa: ), sekä se, että kaikista opuksen lyöntivirheistä huolimatta olen oppinut rakastamaan juuri tätä käännöstä. Lisäksi kirjaan sisältyy kaksi erinomaista esipuhetta, kääntäjän sekä Charlotte Brontën, kirjailijan sisaren. Näitäkään en ole kaikissa painoksissa nähnyt.

Frederico García Lorcan Andalusian lauluja taas ei hyllystäni katoa, koska ensinnäkin rakastan Lorcan runoja ja toiseksi uuden löytäminen olisi kovan työn takana.
Lorcaa ei löydy edes kustantajilta, osa kustantamoistakin saattavat olla jo kokonaan mennyttä aikaa, ja antikvariaateistakin kirjat kuulemma katoavat jo ennen kuin päätyvät edes hyllyyn. Ainoaksi toivoksi jää siis sattuma: kirjaston poistomyynti, kirppari, hyvä tuuri antikvariaateissa... Olen kyllä miettinyt, että ilmoittautuisin sellaiselle listalle johonkin antikvariaattiin, että jos Lorcaa tulee myyntiin, soittaisivat ensin minulle, mutta luulen, että niillä listoilla on jo melkoisesti minua varakkaampaa porukkaa. Tarkennettakoon vielä: espanjaksi Lorcaa kyllä saa netistä (ja Espanjasta: ) mutta haluasin myös suomennokset. Omaksi taas haluasin siksi, että hyvät runot ovat niinkuin hyvät biisit. Melkein päivittäin tulee vain sellainen fiilis, että nyt haluan lukea tuon ja tuon runon... Kirjastosta lainaamisessa on siis oma pieni vaivansa. Ystäväni irvailee välillä, että "Ai, veitsä taas sun Lorcat kirjastolle lainaan?"
Lisäksi tapa, jolla sain kyseisen teoksen haltuuni, oli ihan hauska. Kirjassa on ensimmäisellä lehdellä tyylikäs "arvosteltavaksi" leima. Eräs äitini työkaveri oli saanut sen aikoinaan oman äitinsä jäämistössä, tämä työskenteli Otavan kirja-arvostelijana. Äitini oli joskus sattumoisin maininnut Lorca-innostani, ja työkaveri oli muistanut kirjan ja ilmoittanut voivansa myydä sen. Maksuksi hän pyysi minua leipomaan yhden suklaakakun syntymäpäiväkseen: )

Ja sitten ovat tietysti vielä kirjat, jotka olen saanut lahjaksi parhaalta ystävältäni. Ertyisesti siksi, että niissä on hänen kirjoittamansa ihanat omistuskirjoitukset. Näihin kuuluu mm. Aino Kallaksen Sudenmorsian ja yhteisnide Timo K. Mukan teoksista Lumen pelko ja Kyyhky ja unikko. Lumen pelkoa en ole vielä lukenut, mutta kaksi muuta ovat aivan ihania. (Ystäväni lahjoittikin ne siksi, että tiesi minun jo lukeneen ne ja pitävän niistä kovasti.) Erityisesti Kyyhky ja unikko on rujo mutta ah, niin kaunis... "Pisara verta on rakkaus. Ja yö on musta."

Juu. Mutta yritetäänpä sitten taas lopettaa avautuminen, ennen kuin ajaudun täysin pois aiheesta...
Kirjoittanut: Wednesday (Jäsen)
  • Lähetetty: 19.03.2009 19:01
Ah, Sudenmorsian on aivan ihana nide. Löytyy omastakin hyllystä ;D
Kirjoittanut: TheSecret (Aktiivi)
  • #4
  • Arvo: Mahtigootti++
  • Lähetetty: 19.03.2009 19:54
Myös minulle kirjat on sellainen rakkauden kohde, että yhdestäkään hyllyn asukista en luopuisi en sitten millään. Mutta se, mikä saa mut tuntemaan itteni ylpeäksi, on mun vampyyrikirja- kokoelmat, ja aarteenani Anne Ricen kolme ensimmäistä, suomennettua osaa. Rakas on myös Bram Stockerin Dracula, niin rakas että se löytyy ihan kahteen kertaan. :'D

Em. Suden morsian ja Humiseva harju löytyy minunkin hyllystä, nehän on klassikoita! Ja aivan ihastuttavia kumpainenkin kirja.
Kirjoittanut: neo_shaman (Aktiivi)
  • #5
  • Arvo: Mahtigootti++
  • • Muokkasi: neo_shaman
  • Lähetetty: 19.03.2009 20:32

Lainaus: TheSecret

aarteenani Anne Ricen kolme ensimmäistä

Minullakin on nuo, tosin englanniksi pokkareina. Suomenkielisiä niteitä en ole mistään löytänyt, ja nuo pokkarit löytyivät alennuksesta hintaan 6,99€ kpl

Minulla on muutama lempparikirja, joita jaksan lukea uudestaan ja uudestaan. Ne ovat toimineet pieninä elämänoppaina ja raamattuina
George Orwellin 1984 on ehkä tärkein. Kun sen ensimmäisen kerran luin, tuntui kun pääni olisi räjähtänyt - tajunta laajeni niin voimakkaasti että sen ihan tunsi! Muutkin Orwellin kirjat ovat mainioita [Eläinten vallankumous ], mutta tämä on rakas.
Juha Itkosen Anna Minun Rakastaa Enemmän on myös hiirenkorville kulutettu. Upea lukukokemus kerta kerran jälkeen. Toinen kotimainen lempparini on Taas Mua Pohjaan, jonka on kirjoittanut Mikko Kalajoki. Pieni pokkarikokoinen kirja on täynnä alle viivauksia. Teki suuren vaikutuksen kovimmassa murrosiän myräkässä, ja tekee yhä.
Abo Rasulin Macht und Rebel - siinäpä vasta kirja! Jo se että kansi on designattu natsisaksan tunnusväreihin sai hiukset nousemaan pystyyn.
Tämän lisäksi Arthur Rimbaudin runot ja Kahlil Gibranin aforismit ovat minulle tärkeitä. Niiden kanssa on vietetty niin hyviä kuin huonojakin hetkiä.
Kirjoittanut: kuopassa (Ylläpitäjä)
  • Lähetetty: 02.04.2009 08:32
Tulipalosta pelastaisin varmaan jonkun sellaisen kirjan, jota en ole vielä lukenut. Autiolle saarelle nappaisin vaikka sivistyssanakirjan, koska siinä on vähäksi aikaa tekemistä. Tekemistä vaikka loppuelämän ajaksi, joten kirja voisi hyvinkin auttaa säilyttämään järkeni siellä autiolla saarella.

Lainaus: Wednesday

Löytyykö omasta kirjakokoelmasta siis jokin helmi, jonka omistaminen röyhistyttää huoneiston haltijan rintaa?

Ei oikeastaan helmiä ole ainakaan vielä. Helmillä voi tienata hyvinkin, joten siinä tienausmielessä nämä kirjat ovat melkein arvottomia. Osa hyllyssäni olevista kirjoista voi olla arvokkaita sitten kun olen vanha, jos sittenkään.
Kirjoittanut: Blackrat (Jäsen)
  • #7
  • Arvo: Mahtigootti
  • Lähetetty: 02.04.2009 08:43

Lainaus: kuopassa

Autiolle saarelle nappaisin vaikka sivistyssanakirjan, koska siinä on vähäksi aikaa tekemistä. Tekemistä vaikka loppuelämän ajaksi, joten kirja voisi hyvinkin auttaa säilyttämään järkeni siellä autiolla saarella.

Lakikirjassa olisi vielä paremmin tekemistä pitkäksikin aikaa

Tosin se saattaisi vain ajaa hulluksi, sen sijaan että auttaisi säilyttämään järjen

Meidän kirjahyllystä löytyy kokoelma Mika Waltarin historiallisia romaaneja. Ne eivät ole kovin hyviä, mutta ovat sellainen ylpeyden aihe joita voi esitellä sivistyneille ihmisille... Harmi vaan etten tunne yhtäkään
Kirjoittanut: kuopassa (Ylläpitäjä)
  • Lähetetty: 02.04.2009 08:58
Pitää paikkansa, Blackrat. Olemme valitettavasti samoilla aallonpituuksilla tässä asiassa. Meinasin mainita ensin lakikirjan, mutta en omista kuin jonkun ikivanhan vuodelta 1899 ja siinä on ne waka wanhat kivjasimjet, joten tekstin lukeminen on äärimmäisen ärsyttävää.

Mika Waltarihan on sentään luettavaa tekstiä kirjoittanut jamppa. Hänen tekeleitään voisi lukea hyvin mieluusti jossain autiolla saarella ja noin ikkään, koska esimerkiksi Appelsiinin siemen tai Suuri illusioni tempaavat tehokkaasti lukijansa pauloiksi useiden tuntien ajaksi.
Kirjoittanut: Heetteri (Ex-inkvisiittori & Miss Halloween 2008)
  • Lähetetty: 16.06.2009 16:11
Necroaction!

Kaikki kauniilla selkämyksillä varustetut harvinaisuudet kuten esimerkiksi täydellinen 6-osainen "1001 yön tarinat" -sarja ja Kolmen kirjan violetti-kultainen Taru sormusten herrasta -pläjäys ovat ehdottomia helmiä kirjahyllyssäni. Nimenomaan noiden vanhanaikaisten kuvattomien kansien vuoksi kannattaa kahlata läpi divareita ahkerasti.
Kirjoittanut: SinofSatan (Nimetön)
  • Lähetetty: 17.06.2009 16:14
minullakin on tuo 1001 yön tarinat ! Ja joku tooodella vanha satukirja joka on tehty jollekkin pahvin tapaiselle ja sivut on leveysmitaltaan ehkä 7cm.
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 1 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 13.04.2020 19:19, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 437 henkeä!
Järjestä treffit