Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Kauhuelokuva-hetki elämässäni

Kirjoittanut: Mary Death (Jäsen)
  • Lähetetty: 08.03.2010 17:17
"Todellisuus karmeampaa kuin kauhuelokuvat"- aihe on ehkä samankaltainen, mutta kyselisin tarkemmin yhtä tai useampaa hetkeä, mikä tuntui kuin olisi joutunut keskelle kauhuelokuvaa. Tässä esimerkiksi omani:
Olin nuorempana lomalla mummolassa ja nukuin aina vintillä. Talo on ukkini vanhempien rakentama, joten on sen verran ikää että "elää" varsinkin talvisin ja tuulisella säällä huokaillen ja naristen. Vintille johtavat hyvin jyrkät ja kapet puuportaat, mistä päästään avoimeen tilaan ja sen kautta kahden oven läpi pieneen kammariin.
En muista oliko syksy vai kevät, mutta ulkona oli pilkkopimeää. Olin yksin pimeässä huoneessa, vain telkkarista loisti valo ja olin täysin uppoutunut katsomaan Bram Stokerin Drakulaa. En yleensä kiinnitä huomiota talon ääniin, mutta elokuva varmaankin vaikutti mieleeni, koska yht'äkkiä tajusin kuulevani jotain outoa ääntä portaikosta. Se oli muuten tavallista narinaa, mutta jotenkin pahaenteisellä tavalla säännöllistä ja harkitsevaa, kuin joku olisi hitaasti noussut porras kerrallaan ylöspäin, askel ja narahdus...askel ja narahdus...askel ja narahdus.... Ajattelin että ehkä se on ukkini tulossa kysymään jotain, mutta oli melkein keskiyö joten hän oli varmana kuorsaamassa alhaalla ja sitä paitsi huusi aina etukäteen alaovelta ennen kuin tuli ylös. Joten se joka tai mikä oli nousemassa portaita, ei halunnut minun tietävän itsestään. Sitten narahdukset loppuivat, kuin tulija olisi pysähtynyt viimeisen askelman jälkeen ja pystyin miltein näkemään miten "se" tuijotti huoneen läpi kammariin johtavaa ovea. Olin jähmettynyt kauhusta, en voinut kuin tapittaa silmät liimattuina ovea ja erityisesti sen kahvaa. Ovi on lukossa vain pienen rautasäpin varassa, tarpeeksi tarmokas ihminen pystyy halutessaan repimään oven auki ja sillä hetkellä sen tajuaminen upposi mieleeni kuin kuuma hiili lumihankeen. Olin jännittynyt kuin viulunkieli, jos ovenkahva olisi liikahtanut milliäkään, olisin kirkunut ellei kaikki ääni olisi jo kuollut kurkkuuni. Muu maailma katosi mielestäni, tuskin hengitin koska yritin olla mahdollisimman hiljaa ja kuunnella ratkaisevaa narahdusta mikä tulee kun joku astuu yhteen periksi antavaan kohtaan lattiassa, puolivälissä huonetta. Täydessä paniikissa olin valmiina kiskomaan ikkunan auki ja hyppäämään ulos (mikä ei ole järkevää kun pudotusta on monta metriä), en ikinä ole kadottanut harkintaa niin täydellisesti, en ajatellut että ääniin olisi järkevä ja luonnollinen selitys vaan elin "taistele, pakene tai kuole"-tunteessa.
Kukaan ei liikauttanut kahvaa kokeilevasti alas, ei kuulunut enempää narahduksia eikä matolla laahaavia askeleita, mutta en nukkunut enää sinä yönä.....
Jos tästä on jo juttua niin poistakaa, muuten olisi hauskaa kuulla muiden "kauhun hetkistä", nyt naurattaa miten älytön olin, hyvä mielikuvitus voi purra omaan nilkkaan
Kirjoittanut: God Of Wind (Jäsen)
  • #2
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 09.03.2010 03:34
Minä harrastan vaellusta ja kalastusta ja olin 4 vuotta sitten syksyllä vaeltamassa Lapissa. Leiriydyin yöksi suuren kalliojyrkänteen juurelle, jossa virtasi pieni puro tiheän ja korkean korpikuusikon ja kallioharjanteen välissä. Tein rakotulet (palavat koko yön yli) ja pystytin telttani ja laitoin nukkumaan. Heräsin siihen kun kuului riipivä ääni. Yöllä oli virinnyt todella kova tuuli, joka repi telttani ja vei sen mennessään. Tuuli oli sammuttanut rakotulen, ja ulkona oli niin pimeää etten nähnyt eteeni ollenkaan. Tuuli ujelsi todella ilkeän kuuloisesti kalliolla, ja jokin puu kaatui vähän matkan päässä metsässä. Koska minulla ei ollut toista telttaa, kahlasin puron yli käsin tietäni haparoiden ja värjöttelin suuren kalliolohkareen takana tuulensuojassa koko loppuyön. Aamulla kasasin tavarani, kävin katsomassa kaatunutta puuta, joka oli 2o metrin päässä majapaikastani. Ja minä meinasin ensin kasata telttani juuri siihen pieneen kuoppaan johon puu kaatui. Onneksi muutin mieltäni... Etsin telttaani ja löysinkin sen riekaleita 2 kilometrin päästä majapaikastani puunoksiin tarrautuneena. Palasin samantien takaisin ihmisten ilmoille, ei enää hermot riittäneet olla kairassa tuon yön jälkeen. Ensikesänä taas lähden vaeltelemaan, mutta en varmasti tuonne mene enää.
Kirjoittanut: mlrd (Aktiivi)
  • Lähetetty: 09.03.2010 03:50
Ehkä toissavuotinen pöllön kohtaaminen juuri ennen pimeää... Oli jotakuinkin häiritsevää kun se sujahteli ohi milloin mistäkin suunnasta, arviolta puolentoista metrin päästäkin se meni.
Sitä kun ei aivan todella enää meinannut nähdä siinä valossa kuin muutaman metrin päästä, silloinkin vain vaalean hahmon joka vilahti naaman ohi tai koukkasi sivusta kohti hävitäkseen samantien. Ei noiden lennosta edes kuulu mitään ääntä, että olisi sen perusteella olisi voinut varoa.
Kirjoittanut: fantasos (Jäsen)
  • #4
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 11.03.2010 15:52
Istuttiin koulukaverin kanssa ssyspimeänä yönä hautausmaan penkillä puhumassa niitä näitä kun huomasin outoa liikettä silmäkulmassa. Käännyin katsomaan ja huomasin että yhden hautakiven takaa heiluttaa käsi rauhalliseen tahtiin puolelta toiselle.
Olen aina sanonut että kauhuelokuvien hahmot on tyhmiä kun menee sinne autioon taloon/pimeään kellariin/pimeälle kujalle/tms., mutta nyt ensimmäinen asia minkä tein, oli että menin katsomaan mitä kiven takana on.

Siellä oli isolehtinen kasvi jonka ainoa "ei taittunut" lehti törrötti hautakiven yläpuolelle asti ja heilui edestakaisin tuulessa. Juuri sopivasti repaleinen että siinä saattoi matkan päästä katsoa olevan viisi sormea.
Kirjoittanut: God Of Wind (Jäsen)
  • #5
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 14.03.2010 06:05
Tämä ei ole minun elämästäni, mutta jäi yöunet väliin tämän takia..;http://www.angelfire.com/trek/caver/page2. html
Kirjoittanut: fantasos (Jäsen)
  • #6
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 14.03.2010 14:37

Lainaus: God Of Wind

Tämä ei ole minun elämästäni, mutta jäi yöunet väliin tämän takia

Koko tarina tiivistyy hyvin siihen viimeiseen sivuun jonka jälkeen uusia ei ole. Puuttuva sivu kertoo tarvittavan.
Kirjoittanut: Desternia (Jäsen)
  • #7
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 14.03.2010 20:08
Onhan näitä tällaisia hetkiä ollut. Eräs oli, kun olin yövahtina lastenleirillä. Siellä on kaksi eri rakennusta, jossa toisessa nukkuivat tytöt, toisessa pojat. Istuin suuressa aulassa jonka seinä sohvan takaa on täynnä ikkunoita, samoin käytävät. Luin siinä kai lehteä ja odottelin että ystäväni tulee toiselta puolelta luokseni. Oli talvi ja äkkiä olin kuulevani takaa (olin sohvalla, ikkuna takanani) lumessa meneviä askeleita ja että ikkunaan koputettaisiin. no, aattelinpa että tää ystävä yrittää vaan pelotella. Vaikka selkäpiitä karmi, en uskaltanut katsoa ulos. Noin viiden minuutin päästä ystäväni sitten saapuu paikalle tähän aulaan ulkoa ja sanoin että "hehheh, yrititkö säikyttää?" ja hän vaan sanoi että vasta tuli tähän! Kerroin jutun ja katsottiin vielä että se lumi siinä ikkunan takana on ihan koskematonta ja puhdasta!! Että pelotti se loppuyö! Muutenkin tuolla paikassa mielikuvitus lentää ja kauhutarinoita kerrotaan. Pieni leiripaikka keskellä mettää ja meri vieressä, the perfect place!
Kirjoittanut: Abigor (Jäsen)
  • #8
  • Arvo: Mahtigootti
  • Lähetetty: 14.03.2010 20:40
Näin joskus yläasteella mustan hahmon, siis kirjaimellisesti pelkästään mustan, ihmisenmuotoisen kaasupilventapaisen tai jonkin kulkevan käytävän lävitse. Jälkeenpäin tosin olen järkeillyt sen jonkinlaiseksi stressi/unihalvaushallusinaatiohybridiksi eikä koulussa kukaan muu koskaan raportoinut vastaavia tapahtumia ainakaan ääneen.

Sinällään ihmeellistä kun mielikuvitukseni normaalisti laukkaa tuhatta ja sataa mutten ole juuri koskaan mitään ketjussa kertaillun tapaista kuitenkaan kokenut.
Kirjoittanut: Wucie (Jäsen)
  • #9
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 19.03.2010 15:30

Lainaus: Abigor

Näin joskus yläasteella mustan hahmon, siis kirjaimellisesti pelkästään mustan, ihmisenmuotoisen kaasupilventapaisen tai jonkin kulkevan käytävän lävitse.


Entinen ystäväni on puhunut tuollaisesta. Hän oli nähnyt samanlaisen aivan kirkkaana päivänä.
Tulipahan vain mieleen.

Itse näin koko viimetalven, miten huoneeni ikkunasta näkyvässä pienessä metsässä palaa punainen pieni valo. Ystävänikin ovat nähneet saman valon, joten en voi kuvitella koko juttua harhaksi. Olen käynyt katsomassa paikan, eikä siellä ole mitään, mistä valo voisi lähteä tai heijastua. Paikalle on kylläkin haudattu koiria...
Kirjoittanut: Kaarina (Jäsen)
  • #10
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 20.04.2010 17:20
6.Lkl katsoin että jaahas äiti lähtee ulos. Näin selvästi silmä kulmassa tumman hahmon joka puki kenkiä eteisenpenkillä ulkotakki päällään ja lähti. Hetkeä myöhemmin äitini tulikin oikeasti puketumaan eteiseen ja siinä vaiheessa säikähdin ja kysyin että eikö hän jo pukeutunut ja lähtenyt. Äiti siinä ihmetteli että mitä se tyttö höpsii. Olin siis nähnyt omiani ja vieläpä niin selkästi että kyllä sen jälkeen pelotti.
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 1 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 17.09.2015 09:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 362 henkeä!
Järjestä treffit