Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Todellisuus karmeampaa kuin kauhuleffat....?

Kirjoittanut: Ximmo (Aktiivi)
  • #91
  • Arvo: Mahtigootti1500
  • Lähetetty: 01.06.2007 01:13

Lainaus: Pic

Voihan sitä toki yrittää auttaa, mutta aina ei kerta kaikkiaan pysty. Itsetuhoisuuteen taipuvainen ihminen ei välttämättä kykene tätä apua ottamaan vastaan.


Tiedän. Tiedän paremmin kuin uskotkaan. Olen menettänyt ihmisiä ympäriltäni, viime kerrasta on alle viikko aikaa. Omista hölmöilyistäni olen toistaiseksi pystynyt olemaan pari vuotta erossa.

Lainaus: Pic

Ja onhan mintkin uhattu viedä vaikka mihin laitoksiin ja uskallan väittää että hevillä en olisi siihen kyllä suostunut. Olis voinut yrittäjältä löytyä muutamat hampaanjäljet käsivarresta. Ja tämä olisi sitten vissiin ollut se viimeinen apu.


Voin kuulostaa tylyltä, mutta, tästä kuvauksesta päätellen kyse ei ole ollut todellisesta vakavasta masennuksesta, vaan huomiota hakevasta, kiukuttelevasta ihmisestä, joka hänkin on lähimmäisilleen ongelmatapaus ja tuottaa halun auttaa. Masentunut ihminen on useimmiten apaattinen, syrjäänvetäytyvä, sulkeutunut ja hän ei käy ihmisiin kiinni, eikä häntä myöskään voimakeinoin tarvitse viedä minnekään.

Toki on joukko muitakin ongelmatilanteita aina maniasta skitsofreniaan ja vaikeaan teiniangstiin, mutta ne ovat täysin eri asioita. Itseään viiltelevä nuori on harvoin masentunut ja konkreettisesti itsemurhaa pohtiva. Sen sijaan hän on huomionhakuinen. Tällaisen ihmisen vieminen laitokseen voi olla vaikeaa.

From this nightmare
some day I'll wake
to sleep forever.
To sleep forever.
To sleep forever.
To sleep forever.
To sleep forever.
To sleep forever.
Kirjoittanut: Morfinsia (Aktiivi)
  • #92
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 01.06.2007 14:00
Enkä edes tiedä auttaako se laitokseen joutuminen kaikkia...minusta tuntuisi siltä että siinä menevät viimeisetkin elämänhalut. Olen kuitenkin sen verran selväjärkinen ettei minua voitu sulkea mihinkään kun olin päässyt irti letkuista ja tarvetta sairaalassa virumiseen ei enää ollut.
Minusta oli ahdistavaa miten yhtäkkiä kaikki muka välittivätkin minusta ja tulivat käymään ja kaikkea(äitini ei osannut pitää päätään kiinni tästäkään asiasta vaan taisi itse soittaa kaikki mahdolliset tutut ja puolitututkin läpi) vaikka ennen koko sotkua en ollut heille yhtään mitään.

Lainaus: Ximmo

Olen menettänyt ihmisiä ympäriltäni, viime kerrasta on alle viikko aikaa. Omista hölmöilyistäni olen toistaiseksi pystynyt olemaan pari vuotta erossa.

En halua tuohon mitään kliseitä alkaa latelemaan,en todella oikeasti tiedä miltä tuntuu oikeasti menettää joku,oma isä kun meni ampumaan itsensä kun olin 1,5 vuotias joten eipä siitä mitään muista.Vaikka aina halusinkin faijan luo.Minua ärsyttävät ihmiset jotka muka tietävät miltä tuntuu,vaikka eivät oikeasti tiedä ja selittävät että huomenna kaikki on jo paremmin.Eivät kaikki tahdo kuunnella tuollaista ihmisiltä joilla ei ole mitään käsitystä koko asiasta.En muista sitten tiedä...

kun alan muistella elämääni kun olin 6 vuotias mieleen nousee se kun halusin kuolla.halusin faijan luo,näin aina unta missä on faijan hauta avoimena ja jossain näkyy epämääräinen varjo ja kuulen kun minua kutsutaan.Ja näen tuota samaa unta joskus vieläkin. Se on kamalaa.

Ja minä en ole masentunut.Minä vain suunnittelin itsemurhaa jo 6vuotiaana ja 14vuotiaana menin yrittämään.
Kaikkein pahinta on,vaikka sen kuinka yrittää kieltää itseltään,että se tuntui ihanalta.siis kuolla.Tai siis käydä niin lähellä...Kellua vain pimeässä.Pitäisi yrittää unohtaa iten hyvältä se tuntui,mutta se on vaikeaa.ei minua sattunut,sitten sattui kun heräsin.
Kirjoittanut: Pic (Jäsen)
  • #93
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 01.06.2007 14:49

Lainaus: Ximmo

Tiedän. Tiedän paremmin kuin uskotkaan. Olen menettänyt ihmisiä ympäriltäni, viime kerrasta on alle viikko aikaa. Omista hölmöilyistäni olen toistaiseksi pystynyt olemaan pari vuotta erossa.


Olen pahoillani, toivottavasti jaksat. En ole onneksi joutunut itse kovin läheisiä ihmisiä menettämään, mutta eräältä tuttavalta on mennyt jo kolme kaveria lyhyen ajan sisällä. Ja tuntuu kuin kukaan ei edes haluaisi välittää miltä hänestä tuntuu, koska hän ei ole mikään mallikansalainen.

Lainaus: Ximmo

Voin kuulostaa tylyltä, mutta, tästä kuvauksesta päätellen kyse ei ole ollut todellisesta vakavasta masennuksesta, vaan huomiota hakevasta, kiukuttelevasta ihmisestä, joka hänkin on lähimmäisilleen ongelmatapaus ja tuottaa halun auttaa. Masentunut ihminen on useimmiten apaattinen, syrjäänvetäytyvä, sulkeutunut ja hän ei käy ihmisiin kiinni, eikä häntä myöskään voimakeinoin tarvitse viedä minnekään.


En ole masentunut, olen pakkoneurootikko. Tai ehkä siihen liittyi sitten masennusta, mutta se oli siihen verrayttuna kai sitten niin pieni ongelma, ettei siitä kannattanut edes puhua. Neuroottisuudessa on se ikävä puoli, että kun on ihan PAKKO toteuttaa pakkotoimintojaan ja jos joku yrittää estää niin joutuu pakokauhuun ja toimii täysin hallitsemattomasti. Toivottavasti osasin selventää nyt vähän...
Kirjoittanut: Pic (Jäsen)
  • #94
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 01.06.2007 14:51

Lainaus: Morfinsia

Ja minä en ole masentunut.Minä vain suunnittelin itsemurhaa jo 6vuotiaana ja 14vuotiaana menin yrittämään.
Kaikkein pahinta on,vaikka sen kuinka yrittää kieltää itseltään,että se tuntui ihanalta.siis kuolla.Tai siis käydä niin lähellä...Kellua vain pimeässä.Pitäisi yrittää unohtaa iten hyvältä se tuntui,mutta se on vaikeaa.ei minua sattunut,sitten sattui kun heräsin.


Toisaalta elämän hienous on siinä että toisinaan kokee suurtakin kipua jonka jälkeen pienetkin ilot tuntuvat hyvältä. Muistan kun aloin pikku hiljaa toipua ja nousta pohjalta. Pyöräilin klouluun ja aurinko paistoi. Ja kaiken sen ****** keskellä osasi olla siitä niin helvetin iloinen. Yhdestä auringonpaisteesta.
Kirjoittanut: Obscure (Jäsen)
  • #95
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 01.06.2007 19:30

Lainaus: Pic

Toisaalta elämän hienous on siinä että toisinaan kokee suurtakin kipua jonka jälkeen pienetkin ilot tuntuvat hyvältä.

Totta, onnellisuus tuntuu olevan pidemmällä aikavälillä vakio. Voi olla että juuri kyynisimmät ja masentuneimmat ihmiset osaavat löytää onnea pienistäkin asioista.

Lainaus: Ximmo

Ette vissiin ole kovinkaan moni ajatellut, että jos ihminen oikeasti välittää ja on läheinen, niin hän myös näkee toisen pahan olon ja yrittää auttaa? Jälkiviisauttahan se on tavallaan myös itsemurhan tehneen perään itkeminen.

Veikkaan että todella harvassa ovat ne kerrat jolloin läheiset ovat jopa odottaneet jonkun itsemurhaa. Totta on että se pitäisi nähdä ennalta jos kovin läheinen on, mutta eihän tässä kulttuurissa ole tunteita ennenkään näytetty. Omaisten kertomusten perusteella itsemurha tulee aina yllätyksenä enkä epäile sitä. Tosin onhan se niinkin että harva vanhempi kertoisi sukulaisille tyttärensä hautajaisissa kuinka tyttö oli ollut kauan aikaa masentunut, uhkaillut itsemurhalla jo useasti ja viillellyt itseään.
Kirjoittanut: nocturnal_chimaira (Nimetön)
  • Lähetetty: 04.06.2007 10:58
******** ne emot kun luulee että ne on ainoita kenellä on ongelmia
Kirjoittanut: Morfinsia (Aktiivi)
  • #97
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 04.06.2007 20:15

Lainaus: nocturnal_chimaira



******** ne emot kun luulee että ne on ainoita kenellä on ongelmia

Eipä se ole oikein kaikkia emojakaan syyllistää.

Lainaus: Pic

Toisaalta elämän hienous on siinä että toisinaan kokee suurtakin kipua jonka jälkeen pienetkin ilot tuntuvat hyvältä.

Niin kai...
Kirjoittanut: Valkyria (Aktiivi)
  • #98
  • Arvo: Mahtigootti++
  • Lähetetty: 04.06.2007 20:26
oon yrittäny itsemurhia jatkuvasti mut vasta nyt olen masentunu jolloin just en tee muuta ku toivon satuttavani itteeni mut en vaa enään yritä itsemurhia vaik aikasemmin ihan pienenäki yritin. ja kyl mulle todettu ettei mun auttaminen auta se vaa pahentaa asiat.
Kirjoittanut: Und3ad (Aktiivi)
  • Lähetetty: 04.06.2007 20:27
mä oon niin utelias etten tee itsemurhaa haluun nähä kuin paljon huonommin vielä voi mennä
Kirjoittanut: Valkyria (Aktiivi)
  • #100
  • Arvo: Mahtigootti++
  • Lähetetty: 04.06.2007 20:29
hienoa ku semmost uteliaisuutta löytyy mul taas tekee mieli satuttaa itteeni ja tuhota itteeni aina. jotenki niin vihaan itteeni :S
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 2 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 13.04.2020 19:19, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 437 henkeä!
Järjestä treffit