Gootti.net

Nykylasten liian vapaa kasvatus?

Kirjoittanut: Kuunsilta (Valokuvavastaava)
  • #41
  • Arvo: Mahtigootti++
  • Lähetetty: 30.03.2007 21:34
säännöt pitää kyllä olla, kunhan ne on joustavat. minä kerran tulin helsingistä 20 minuuttia myöhemmin kun piti, sekin sen takia, että myöhästyin junasta. tuli kamala tappelu siitäkin.

äideissä on kyllä yksi tyhmä puoli, kaikki mitä pitää tehdä, pitää tehdä juuri sillä sekunnilla ja viiden minuutin päästä on ennenkuulumatonta ja tietokoneella värkkäily on aina turhanpäiväistä (lisätään tähän myös koulutyöt, novellien kirjoitus, kuvankäsittelyt; omien ja tilaustöiden, työasiat ja kotisivujen teko) ja siitä voi aina joustaa ja mennä tiskaamaan juuri sillon kun äidin tekee mieli. ja jos en tee, niin tulee saarna siitä, etten tee mitään täällä kotona (paitsi viime viikolla siivosin huoneeni, vein kaikki likaiset ja ryppyiset vaatteet pyykkiin ja silitykseen, silitin ja pesin ne, siivosin kirjahyllyn ja pesin kaikki huushollin peilit, mutta näille asioille äiti on jostain syystä täysin sokea). osasyy siihen, miksi en kotona siivoile paljoa, on se että minulla on oma kämppä siivottavana! kämppiksen kanssa sovittiin että kämppis laittaa ja ostaa ruuat ja pesee omat pyykit ja maksaa tv-maksun, minä siivoan, tiskaan, pesen omat pyykit ja maksan sähköt. joten ei ole enää intressejä huushollata kotona. miksi ei äiti sitäkään ymmärrä? se tuossa kuukaus sitten kävi kylässä ja sänky oli petattu, tyynyt ei ollut lattialla, kaikki oli siistiä. jotenkin sillä on sellainen kuva, että me pidetään sitä kun sikolättiä ja nauraa jos kerron siivonneeni sen. en ymmärrä.
Kirjoittanut: M Chaosbreather (Nimetön)
  • Lähetetty: 31.03.2007 21:12
Mie en pidä tuosta vapaakasvatuksesta. Olen elännyt sellaisessa perheessä, jossa penskat oli sillä periaatteella kasvatettu ja sen huomasi.
Hemmoteltuja ja saivat rahaa tai tavaraa kun älysivät pyytää. Aina oli tytöllä joku ihanan kallis hame tai muu, joka oli aivan pakko saada. Pojalla joku 60 e:n peli, joka oli juuri silloin pakko saada.
Koulut ovat päässeet armosta läpi, ikinä ei ole itse tarvinnut tehdä mitään. Sehän olisi ihme jos HÄNEN pentunsa olisivat joutuneet tiskaamaan, siivoamaan, pyykkäämään. HÄNEN penskoileen löytyy aina puoliso, joka tekee kaiken tämän ja muutakin.

Minun äitini on ollut yksinhuoltaja ja tehnyt pitkää päivää, että saa elätettyä meidän tytöt ja itsensä. Arvostan suuresti äitäni, koska hän on todellinen taistelija ja rahan arvonkin olen oppinut köyhästä lapsuudestani.
En vinkunut tai valittanut sitten jos jotain en saanut, sitä vain ei aina saa mitä haluaa. Sen opin jo hyvin nuorena. Sitten kun äiti on aina joutunut tukemaan isosiskoani rahallisesti, mie oon jääny vähemmälle tai ilman. Olen aina tullut enemmän omillani kuin siskoni. Silti en ole katkera hänelle. Minusta on tuntunut vaan hyvältä, että pystyn hoitamaan itse asioitani, enkä vinkumassa äidiltä rahaa uusiin ihq farkkuihin. Taloudellisesti köyhä lapsuuteni on saanut minut arvostamaan käsityötä ja rikastuttanut luovuutta.
En ole myöskään ollut ongelmalapsi, koska siskoni oli aiheutti äidille niin paljon huolta. Tosiaan voisi sanoa, että siskoni on käynnyt läpi huumehelvetin ja muun mitä kuvitella saattaa. Minä olen lapsuuteni kasvanut ja seurannut sivusta, joten minun ei ole ikinä tarvinnut olla häirikkö. Minä päätin, että mie en rasita äitäni ja hänen ei tarvitse kantaa minusta huolta. Siksi ehkä haluaisin psykologiksi. Pääsisin auttamaan ihmisiä.
Ehkä myös siitäkin syystä, että isäni on alkoholisit mutta en ole koskaan voinnut auttaa häntä. Seurata vaan sivusta ja olla jonkilaisena tukena ku oli selvinpäin. Hänen ollessa humalassa en halunnut olla tekemisissäkään hänen kanssaan.
Toisaalta, en ole ehkä siitä syystä tajunnut koskaan miksi pitää olla niin kapinallinen ja napista koko ajan ja pienimmästäkin asiasta. Käyttäytyä ihan ************* vanhempia kohtaan mutta kieltämättä välit äitiin on parantunut kun muutin pois.
Kirjoittanut: Kuunsilta (Valokuvavastaava)
  • #43
  • Arvo: Mahtigootti++
  • Lähetetty: 31.03.2007 22:12
olin töissä backstreetillä pari viikkoa muutama syksy sitten, mieleeni muistui sellainen pikkuernu, joka tuli äitinsä kanssa sisään. se lähes pakotti äitiraukan ostamaan tän ja ton ja tän ja tonki ja sit viel tänki koska mä oon aina halunnu tollasta kato ku ihana. äiti oli pakokauhun vallassa, mutta osti kaikki kalliit hameet, paidat ja housut. ellen olisi ollut töissä, olisin opettanut pikkulikalle vähän vanhempien kunnioittamista. huomaa millaisen kasvatuksen on saanut.

itse olen suht varakkaasta perheestä, mutta niin kun sanoin, ei me "rikkaat" lapset saada paljoa, toki hieman enemmän, mutta esim vaatteet ostan itse palkkarahoillani, samoin meikit ja muut jutut. joskus äiti haluaa ilahduttaa minua ja tuo jonkun vaatteen, korun tai muun, ja osaan aidosti arvostaa lahjaa. se backstreetissä äitiään kiduttanut tyttö varmasti käytti vaatteita kerran ja unohti kaiken. voin kuulla korvissani huudon "ttu mutsi sä oot idiootti kun et ostanu mulle sitä vyötä! sä oot tosi ärsyttävä muutenkin! aina komentamassa mua siivoomaan ja tekeen kaikkee, mitä en haluu!" äiti siis sanoi ei yhdelle niittivyölle, koska rahaa ei ollut tarpeeksi, ja tyttö tietenkin myrtsäsi sitä ulosmenoon saakka. huh huh.
Kirjoittanut: seidar (Jäsen)
  • #44
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 01.04.2007 01:39
Minä kannatan ehkä hieman liiankin tiukkaa kasvatusta, kun on seurannut vierestä monen perheen elämää, lapsien käytöstä ja vanhempien suhtautumista siihen, alkaa miettimään ovatko nuo ihmiset kypsiä kasvattamaan lapsia? Aina ei tarvitse antaa periksi, vanhempien tehtävä on asettaa rajoja, sääntöjä ja niiden rikkomisesta koituvia sanktioita. Moni vanhempi tuntuu kuvittelevan että on hyvä kasvattaja, ollessaan nuoren ystävä sen sijaan että toimisi auktoriteettina.
Kun olin lapsi, oli sääntöjä joista ei joustettu, raha ja uudet vaatteet piti ansaita. Äiti teki rankkaa duunia jonka palkka ei ollut kovinkaan kaksinen, joten tiukkaa oli, eikä tullut kysymykseenkään käyttää vaatteisiin mitään satoja markkoja.
Opin siis tekemään vaatteeni itse, olin usein myymässä rojujani kirpputoreilla (joilta lähes kaikki ostoksenikin tein), opin kaupassa etsimään käsiini edullisimmat tuotteet ja vertailemaan hintoja. Mielestäni lapsuuteni ei kuitenkaan ollut millään tavoin köyhää, enemmänkin elämäni parasta aikaa.
Kirjoittanut: Heyni (Jäsen)
  • #45
  • Arvo: Edistynyt
  • • Muokkasi: Heyni
  • Lähetetty: 01.04.2007 06:05
Pahin tapaus minkä mä oon nähny kurittomasta kakarasta oli tässä muutamia vuosia sitten kirjastossa. Oikeesti jos mä nykyään näkisin samanlaisen kakaran niin se ei selviäis välinpitämättömyydellä.

Kirjastossa olin koneella ja kattelin kun joku max 8v tenava kiertelee muiden koneiden ympärillä ja tutkii mitä ihmiset niillä tekee ja parhaassa tapauksessa lukee ääneen. Vilkasin kirjastotätiä joka oli keskittyny lukemaan jotain papereita, vaikka varmasti kuuli että pentu rääkyy ympäri kirjastoa&koulua. Yllättäen se tuli myös lopulta mun kohdalle ja tottakai alko ääneen lukeminen. Kirjotin koneelle jotain "en mie seuraa" ja tottakai murre meni tältä nappulalta ohi ja kohta kirjasto kuuli: "En mie seuraa..MIESSEURAA!! En MIESSEURAA!" Jee. (tarkotin siis että en seuraa jotaki kaveria, sarjaa tms.)
Ei mua just toi niin haittaa, vaan se ite muksu ja sen käytös, eniten vihaan röyhkeitä kakaroita jotka tuntuu vaan innostuvan lisää jos niitä kieltää.

Mä kyllä myönnän olevani hanakka opettamaan lapsille muutamia asioita jotka saattaa vanhempia rienata, mut en missään nimessä ikinä mitään suorastaan pahaa tai ilkeetä. Enkä varsinkaan rumaa kielenkäyttöä. Saattaa olla että muksulle iskee moottoripyörätauti tai haluu ehottomasti pääkallorannekkeen jos on hetken mun seurassa, mut eipä tuo nyt oo ainakaan mun silmissä kauheeta.

Tukistaminen ja risun käyttö on iha ok mun silmissä vaikka miten ois pahapahaa, eikä kyllä mun kilttinä pidetty tätikään säästele "Jos et kohta lopeta niin hae risu ulkoa!"-uhkauksiaan jotka tarpeen vaatiessa menee siihen että risu kohtaa kintut. Mua on tukistestettu ja muutaman kerran risutettuki, mut nykyään mä vaan kuittaan että mulla on tukistamisen takia pitkät hiukset ja raippakokoelman haalimisesta voi syyttää piiskan antamista

edit: niin siis tosiaan mä asun maalaiskylässä jossa kyl pahimpia tapauksia opettaa kyläläisetki, HARVOIN näkee kaupassa tai muussa julkisessa paikassa pikkupiruja. Ja jos näkyy niin vanhukst toteaa että "Noi on noita kaupunkilaisia"
Kirjoittanut: Kuunsilta (Valokuvavastaava)
  • #46
  • Arvo: Mahtigootti++
  • Lähetetty: 01.04.2007 09:01
muttahei, ei kärjistetä, minusta on hyvä että joskus annetaan periksi. tunnen yhden likan joka ei esim. saa edes kauppakeskukseen mennä ilman äitiä, diskot on ennenkuulumattomia. kavereita ei saa tuoda kotiin kun isä on paikalla ja minnekään ei saa tämä likka mennä. huomaa, että tyttö kärsii, koska ei saa mennä minne muut, mekin pikkuteineinä juostiin kaveriporukassa kylillä poikia katselemassa ja hengattiin ostareissa, eikä koskaan tuo tyttö päässyt mukaan. häntä kiusattiin ala-asteella, koska käytti vanhoja siskonsa vaatteita ja tuskin koskaan sai mitään uutta omaa. tässä on ihan ääriesimerkki tiukkaa kuria pitävistä vanhemmista. toki Heyni puhui asiaa, mutta en itse lapsiani tuolla tavalla kasvattaisi. työssä kuitenkin kuuluu edetä, jos tietää saavansa vähän palkkaa, niin silloin en hankkisi paljon lapsia, koska koko perheellä sitten olisi niukkaa. risua ja tukistamista en tue, sehän on väkivaltaa, sillä ei koskaan saa mitään hyvää, ei koskaan. paremmin tehoaa tiukka saarna tarpeen tullen, jos lapsi tekee jotain väärää. ja kyllä viimeistään murrosiässä tekee mieli saada hienoja uusia vaatteita, jos ei vanhemmilla ole rahaa/eivät vain kurin takia halua ostaa, hankkisin työtä, itseasiassa niin teinkin. olen siis trukkikuskina suht hyvällä palkalla ja lisäksi teen irtolisäkkeitä ja toimin valokuvaajana muutamassa lehdessä. niillä sitten ostan uudet kuteeni ja myyn samalla vanhoja, joita en tarvitse.
Kirjoittanut: M Chaosbreather (Nimetön)
  • #47
  • • Muokkasi: M Chaosbreather
  • Lähetetty: 01.04.2007 12:05

Lainaus: seidar


Minä kannatan ehkä hieman liiankin tiukkaa kasvatusta, kun on seurannut vierestä monen perheen elämää, lapsien käytöstä ja vanhempien suhtautumista siihen, alkaa miettimään ovatko nuo ihmiset kypsiä kasvattamaan lapsia? Aina ei tarvitse antaa periksi, vanhempien tehtävä on asettaa rajoja, sääntöjä ja niiden rikkomisesta koituvia sanktioita. Moni vanhempi tuntuu kuvittelevan että on hyvä kasvattaja, ollessaan nuoren ystävä sen sijaan että toimisi auktoriteettina.


Aivan, samaa mieltä olen minäkin. Kuten joku psykologi on sanonut, että lapselle pitää olla vanhempien olla vanhempia, eikä parhaita kavereita. Toki voi pitää jonkin esim. Äiti tyttärensä kanssa tyttöjen päivän. "Tämä on vain meidän tyttöjen juttu" kun taas isä voi viedä vaikka pojan kalastamaan ja se on sitten "äijien juttu"... Lapsen on kuitenkin erotettava, että he ovat myös hänen äitinsä ja isänsä, että on tietyt säännöt ja rajat.

Lainaus: seidar


Kun olin lapsi, oli sääntöjä joista ei joustettu, raha ja uudet vaatteet piti ansaita.


Tuosta mie opinkin lähinnä rahan arvon kun se piti itse ansaita ja tuntui todella hyvältä sitten ostaa itse omilla rahoilla sitä mitä halusi ja tarkemmin sitä mietti mitä osti. Minä pidin myös kirjanpitoa jos joku oli velkaa minulle.

Lainaus: seidar


Äiti teki rankkaa duunia jonka palkka ei ollut kovinkaan kaksinen, joten tiukkaa oli, eikä tullut kysymykseenkään käyttää vaatteisiin mitään satoja markkoja.


Aikalailla samaa juttu.


Minun perheesäni ei ollut isähahmoa oikeastaan kuin myöhemmin elämässä pidin äidin erästä miesystävää tavallaan isähahmona. Aivan erillainen mitä biologinen isä oli/on. Isäni oli alkoholisti mutta pystyi hän silti tekemään iha hyvät ruuat ja käytiin joskus rekellä mutta silloinkin sitten joi itsenäsä humalaan, joten olen oppinut olemaan myös omillani ja kehittämään silloin omaa tekemistä. Joten kun äitin on ollut lähinnä yksinhuoltaja niin rahaa ei ole ollut kuitenkaan niin paljoa, kuin mitä kaksi vanhempaa olisi voinnut ansaita töissä.

Lainaus: seidar


opin kaupassa etsimään käsiini edullisimmat tuotteet ja vertailemaan hintoja. Mielestäni lapsuuteni ei kuitenkaan ollut millään tavoin köyhää, enemmänkin elämäni parasta aikaa.


Aivan

No en sano, että ruikuttaisin nyt kuinka kurjan ja nyt rutiköyhänkään lapsuuden viettänyt. Minulla oli mm. lähemmäs sata barbia. Kalliita olivat jo silloin. Vaatteisiin ei vain painostettu jos ne sai halvemmalla ja kouluun välittivät. Kunhan oli siistit.

Vietin lähinnä rikkaan lapsuuden muulla tavaoin. Kehittämällä ja keksimällä itse asioita. Todellakin luovuutta käyttämällä.

Nauratti kun eräs tuttu tyttönen oli sanoinut, että minulla on kallis vaatemaku. Vaikka koluan kirpparit, ehdostan itse jotainkin vaatteitani ompelemalla. Ehkä kun minulla oli siitä asukokonaisuudesta pari Morticiasta hankkittua. Vyötärökorsetti ja ne Ranger-saappaat.

Yksi kerta minun vaatteeni olivat miltein kaikki hankittu kirpparilta, joitakin asusteita lukuunottamatta niin näytin kuulema tyylikkäältä ja että kuin olisi käyttänyt satasia vaatteisiini. Tyylikäs voi olla vaikka ei tuhlaisikaan niin älyttömästi vaatteisiin.
Kirjoittanut: Kuunsilta (Valokuvavastaava)
  • #48
  • Arvo: Mahtigootti++
  • Lähetetty: 01.04.2007 12:14
ja en myös ymmärrä niitä, jotka jostain syystä vihaavat varakkaita perheitä. isäni on yrittäjä, ottanut siis helevetinmoisen riskin aloittaessaan sen, siinä joko saa kaiken tai ei mitään. faija panosti asiaan ja sai homman toimimaan, en nyt sano mikä yritys mutta monet siitä on kuulleet. juttelin kaverini kanssa vähän aikaa sitten, ja hän sanoi: "sitten kun mä hankin lapsia, hankin vähintään kaksi, koska jos on yksi, siitä tulee automaattisesti hemmoteltu" sanoin hänelle tympeästi, että minä olen ainoa lapsi. enkä tunne oloani hemmotelluksi, aina olen ansainnut vaatteeni, leluni ja muut tavarani. en saa tehdä kaikkea, mitä haluaisin. toki silti saan enemmän, koska olen ainoa lapsi varakkaassa perheessä, mutta ei meitä silti tarvitse vihata. ilman yrityksiä ei olisi työpaikkoja
Kirjoittanut: Valkyria (Aktiivi)
  • #49
  • Arvo: Mahtigootti++
  • • Muokkasi: Valkyria
  • Lähetetty: 01.04.2007 12:52
ite olin töissä joskus ekaluokkalaisten iltapäivä kerhossa ja piti saada melkee sydänkohtauksen ku eräs suloinen pikku poika ekana päivänä sano tytölle: Jos mä nussin sua sä kuolet stnan h*ora sun v*ttu repeis jne. Olin ihan shokissa. en oo ikin kuullu jtn tommost se oli kamalaaa. sit tietenki menin sano sille ettei noin saa puhua ja sehän sano mulle: ole sä v*ttu hiljaa v*tun h*ora. ja siel sit ku olin monta viikkoa niin huomasin et sehän kiroili jatkuvasti. ja näytti muille huonoo esimerkkiä koska muutkin kiroili toki paljon vähemmän mutta silti. se kyl käytti paljon sanoja m*lkku, h*ora, v*ttu, prkle,stna ja homo ja ties mitä vielä :/ se oli kamalan kuuloista. ja oon aika usein metrossa kuullu et tokaluokkaiset käyttää v*ttu sanaa jatkuvasti. esim: v*ttu me opittiin tänään v*ttu tätä ja se oli v*tun kivaa.
toi on kyllä tosi sydäntä särkevää kuunnella pientä lasta puhumas noin. mut sitä vaikee myöskin estää. ku jos yksi 30 lapsen porukassa kiroilee niin muutki alkaa. Pikkusiskoniki oppi koulusta kiroilee. ei se kyl kiroile paljon mut aika usein huomaa et meinaa tulla niitä v*ttuja sieltä suusta :/ huolestuttavaa
Kirjoittanut: Kuunsilta (Valokuvavastaava)
  • #50
  • Arvo: Mahtigootti++
  • Lähetetty: 01.04.2007 12:56

Lainaus: Valkyria

h*ora, v*ttu, prkle,stna ja homo

tuskin edes tiesi mitä ne tarkoitti :/ voin kuvitella, millaisia tämän vanhemmat ovat.
Viesti

Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 1 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 17.09.2015 09:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 362 henkeä!
Järjestä treffit