Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Itsemurhat

Kirjoittanut: oneesan (Jäsen)
  • Lähetetty: 06.07.2010 23:57
Ihminen ei ole saanut päättää omasta syntymästään, joten ei se saa päättää omasta kuolemastaankaan...
Minun mielipiteeni.
Kärsimys, vaikka se tuntuisi loputtomalta ja sietämättömältä, ei se kuitenkaan kestä loputtomiin, eikä ongelmien kanssa pidä elää yksin. Apua saa, ja eteenpäin päästään, kun jaksaa olla vahva ja taistella. Itse olen kärsinyt elämässäni niin paljon, mutta aina on eteenpäin raahauduttu, vaikka kuinka ne haavat vuotaa ja paskaa vaan sataa niskaan. Se on tahdonvoimasta ja taistelutahdosta kiinni, ja joskus huomaa, että tässä kamalassa ja kieroutuneessa maailmassa on jotain hyvääkin, ja täällä sietää elää.
Ja itsekästä itsemurha on, sanoittepa mitä hyvänsä, jos se tehdään vain omaa oloa helpottamaan, lähimmäisiä ja rakkaita ajattelematta, ei mikään mikään selittely muuta sitä epäitsekkääksi. Pitäisi olla onnellinen, kun ylipäätään on niitä ihmisiä, jotka välittävät ja haluavat auttaa ja ovat tukena... niin monilla ihmisillä kun EI OLE KETÄÄN, ei yhtään läheistä sanomassa, että hän on tärkeä, tai että häntä rakastetaan.
Jos on edes yksi ihminen maailmassa, jolle olet tärkeä ja joka sinua rakastaa, eikö riitä syyski yrittää jatkaa ja voittaa ne esteet?

Eri asia on sitten fyysinen, taudin aiheuttama, jatkuva kiputila.

Vielä sellainen pohdinta, että miettiinkö kukaan itsemurhaa yrittävä koskaan seurauksia siitä, jos jääkin henkiin? Enpä usko että asiaa on kamalasti mietitty. Tunnen ihmisen, joka makaa hoitokodissa neliraajahalvauksessa, koska yritys epäonnistui, sen jälkeen on vähän miettinyt, oliko sittenkään hyvä idea, sillä tosiaan voi jäädä henkiin...
Ja sukulaistyttö hyppäsi korkealta, ja vietti pari kk sairaalassa, puoli päätä pakastimessa. Onneksi sentään kuntoutui, mutta todellakin katuu yritystään näin jälkeenpäin.
Onko se sen arvoista?
Kirjoittanut: raato (Jäsen)
  • #272
  • Arvo: Asiantuntija
  • • Muokkasi: raato
  • Lähetetty: 07.07.2010 00:16

Lainaus: oneesan

Ja itsekästä itsemurha on, sanoittepa mitä hyvänsä, jos se tehdään vain omaa oloa helpottamaan, lähimmäisiä ja rakkaita ajattelematta, ei mikään mikään selittely muuta sitä epäitsekkääksi.


Itsemurha on itsekäs teko, mutta onhan se myös itsekästä, jos muut ihmiset joutuvat elämään vain sinua varten. Väkisin pidät jonkun ihmisen hengissä joka oikeasti haluaisi kuolla, koska saisit tästä mielihyvää.... Kuinka itsekästä. Mutta, täytyy muistaa että ihminen on itsekäs eläin joka ajattelee vain omaa napaansa!

Olen kuitenkin sitä mieltä, että itsemurha-ajatuksiin kannattaa hakea hoitoa. Kuitenkaan emme voi millään estää kaikkia tapauksia, mutta silloinkaan ei ole oikein sanoa "Miksi itsemurhan tekijä ei ajatellut minua?". Itsekästä ajatella noin. Itsemurhan tekijä oli yhtä itsekäs kuin tämän lauseen ajattelija.

Totta se on, ettei omasta syntymästään voi päättää. Tässäkin tapauksessä on ollut kyse ihmisten itsekkyydestä, halusta hankkia lapsia. Kenenkään elämästä tai kuolemasta ei silti voi päättää kuin henkilö itse, yleensä.
Kirjoittanut: Funereal Soul (Inkvisiittori)
  • #273
  • Arvo: Platinagootti+
  • Lähetetty: 08.07.2010 17:13

Lainaus: oneesan

Vielä sellainen pohdinta, että miettiinkö kukaan itsemurhaa yrittävä koskaan seurauksia siitä, jos jääkin henkiin? Enpä usko että asiaa on kamalasti mietitty.

Eipä taideta miettiä ei. Mutta itselleni kävi niin että jäinkin henkiin. Mitä siitä opin? Aluksi vitutti rankasti se, ettei osaa edes tappaa itseään. Tyrii senkin.
Mutta hengissä ollaan ja se opittu asia on se, että ensi kerralla tehdään paremmin, jos sellainen tilanne vastaan vielä joskus tulee. Virheistä voi oppia. Mutta eihän se tosiaan mikään ratkaisu ongelmiin ole. Mutta eipä sitä tarvitse sitten jälkikäteen enään miettiä.
Kirjoittanut: CharmedDoll (Jäsen)
  • #274
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 08.07.2010 23:39
Olen sitä mieltä että itsemurha ei ole itsekäs teko, vaikka ymmärrän läheisten kärsimyksen.
Koska ihminen ei voi päättää syntymästään niin silloihan meillä on entistä suurempi oikeus päättää kuolemastamme. Entä jos joku ei olisi halunnut syntyä alunperinkään? Onko sitten pakko elää vuosikymmeniä vain sen takia ettei leimattaisi itsekkääksi?

Aina syy itsemurhaan ei tarvitse olla se että henkilö on ahdistunut/masentunut ja tyytymätön elämäänsä, vaan taustalla voi olla ajatus esim. jostain epäkohdasta yhteiskunnassa, halu mennä siitä mistä aita on matalin tai kaipuu muualle, pois tästä maailmasta. (niinkuin itselläni) Olen myös kuullut henkilöstä joka harkitsi itsemurhaa vain sen takia koska hän halusi tietää mitä kuoleman jälkeen tapahtuu.
En kuitenkaan ymmärrä ihmisiä jotka yrittävät itsemurhaa esim. junan alle hyppäämällä, juuri tuon asian takia että jos jääkin henkiin... Jokainen varmaan toivoisi heräävänsä yhtenä kappaleena.

Itsemurha on ratkaisu, ja vieläpä erittäin tehokas sellainen, mutta ei välttämättä mitenkään viisas. Sitä ei ikinä pidä tehdä minkään kepeän syyn takia.
Kirjoittanut: mlrd (Aktiivi)
  • Lähetetty: 12.07.2010 00:08

Lainaus: CharmedDoll

Itsemurha on ratkaisu, ja vieläpä erittäin tehokas sellainen, mutta ei välttämättä mitenkään viisas. Sitä ei ikinä pidä tehdä minkään kepeän syyn takia.

Saa olla todella hyvä syy tuohon. Ehkä ainoaksi hyväksi syyksi lasken sellaisen, jolla on muutenkin jo noutaja nurkan takana eikä kuolemasta ole tulossa helppoa saati nopeaa. Keuhkosyöpään kuoleminen on kuulemma vähemmän mukava kuolemistapa, tukehtuu lopulta omaan limaan/vereensä. En osaisi terminaalivaiheessa olevaa paljon syyllistää.
Kirjoittanut: Christ illusion (Jäsen)
  • #276
  • Arvo: Tulokas
  • Lähetetty: 14.07.2010 20:31
Mun mielest itsari ei oo mitenkää itsekästä, raukkamaista tai pelkurimaista kuten joku/ jotkut joskus jossain on väittäny eikä se ole mikää viimeinen ratkaisu taikka pakokeino itsemurha on itsemurha ei sen enempää tai vähempää. itellä harkinassa tai oon aatellu jo pitkän aikaa ett pitäiskö (tämä ei ole avun huuto) mut toisaalta en oikee "jaksais" tää on muutenki kai osa tätä masennusta ja menee ajan kanssa ohi.
Mun mielest kuka vaa saa tehä missä vaa ja millon vaa ja miten vaa itsarin ei oo välii ett onks just kuolemassa, maseentunu, elämä ei kiinnosta, itsetuhoinen tai onko syy sitten mikä tahansa.

Tässä kysymys muille lukijoille: Jos sua ei pitäis olla olemassa ja sä saat tietää siitä vasta ku oot täys-ikänen ilman ett kukaa mitää sulle sanoo vaa sä älyyt sen ite, nii alkaisitko suunnittelemaan itsemurhaa ja lopettaisit ja katkaisisit kaiken yhteyden ja suhteen kaikkiin ja kaikkeen mitä sulla olis sun elämässä? päättyisitkö itsemurhaan vai jatkaisitko elämääsi jota ei pitäisi olla olemassa?
Kirjoittanut: Giffirt (Jäsen)
  • #277
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 15.07.2010 22:04
Itsellä on kaksi läheistä lähtenyt oman käden kautta ja ihan liian moni on sitä yrittänyt. Muutamille olen itse ambulanssin soittanut ja ollut ensiapua antamassa.

Erittäin hirveä prosessi läheisille, mutta en minä tuomitsekaan tuosta. Varmasti siinä vaiheessa kun joku on tuossa pisteessä, se henkinen kärsimys on jotain sellaista, jota ei ulkopuolinen voi käsittää. Tietysti aina kannattaa yrittää ihmistä auttaa ja tukea tuossa tilanteessa, mutta itse en voisi sanoa läheisiäni itsekkäiksi nilkeiksi itsemurhan takia, vaikka he eivät sitä enää olekaan kuulemassa. Heillä oli varmasti omat, painavat syynsä. Monet itsemurhaa suunnittelevat myös yleensä ajattelevat olevansa suunnaton taakka, jota ilman läheisten on helpompaa. Sitä ajatusmaailmaa on vaikea yhtään terveemmän ihmisen hahmottaa.

Yllättävä syvästä suosta kuitenkin vielä pystyy nousemaan. Olen onnekseni ollut todistamassa myös näitä menestystarinoita. Vaikka siis hyväksynkin sen, että ihmisellä on oikeus päättää elämänsä niin halutessaan, niin en minä silti sano, etteikö pitäisi pyrkiä auttamaan. Pahoistakin mielenterveysongelmista voi toipua, kun vain saa oikeanlaista apua siihen. Täysin syyntakeettomassa tilassa sitä ei ehkä ymmärrä. Jälkikäteen voi olla hyvinkin kiitollinen siitä, että joku oli haavoja sitomassa.
Kirjoittanut: Necroerotica (Jäsen)
  • #278
  • Arvo: Mahtigootti+
  • • Muokkasi: Necroerotica
  • Lähetetty: 18.07.2010 11:14
Itsemurha on jees. Jos elämä v.ituttaa liikaa, pitää olla siihenkin joku ratkaisu/ulospääsy.

Jos ei halua katsoa paskaa elokuvaa loppuun asti niin antaa mennä vaan.

Muoks. Lisään vielä että:

Mä en tekisi itsaria kenenkään miehen takia. Tappaisin itseni siitä syystä ettei elämäni tule olemaan koskaan tyydyttävää. En tule olemaan rikas enkä kaunis.
Kirjoittanut: ArkkiLuopioX (Nimetön)
  • Lähetetty: 27.07.2010 00:10
Kannatan itsemurhaa, jos on kärsinyt niin paljon ja pitkään, että ei ole enää elämää näkyvissä ja lääketieteestä ei löydy apua. Jossain vaiheessa vaan ihmisen psyyke ei välttämättä enää kestä ja silloin pitää mielestäni saada lopettaa tuskansa. Jokaisen psyyken kestävyys on tietysti vaikeasti arvioitava asia, mutta mielestäni edes jonkin verran kannattaa taistella vastaan, ennen kuin lopettaa elämänsä.
Kirjoittanut: BluhtEngl (Jäsen)
  • #280
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 20.09.2010 23:09
mielessä on käynyt mutta en koskaa pystyis tekee itselleni mitään. siinä on tullu myös lähimmäisiäkin ajateltua ja en haluu niille mitää taakkaa.
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 2 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 13.04.2020 19:19, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 437 henkeä!
Järjestä treffit