Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Itsemurhat

Kirjoittanut: byron (Jäsen)
  • #291
  • Arvo: Mahtigootti
  • Lähetetty: 12.12.2010 14:06

Lainaus: Sleipnir

^ itse taas ymmärrän kaikkia jotka ovat oman käden kautta lähteneet, oli sitten fyysinen tai psyykkinen sairaus ja sen aiheuttamat ongelmat syynä. En toki toivo kenenkään itseään tappavan,mutten myöskään tuomitse ketään.


Tarkoitin tuossa, että psyykkisten ongelmien ylitse yleensä pääsee, ja voi elää sitä normaalia elämää, joten se olisi kuolema ennen lopullista helpotusta. Eihän sitä koskaan tiedä miten mahtavaa elämä tulee vielä joskus olemaan. Se on vaan vaikeinta se kamppailu jaksamisen kanssa, etenkin alussa tai vaikeina aikoina, ja totta kai se tuntuu helpommalta vaan antaa olla ja lähteä. Mutta silloin tarvitaankin niitä perheenjäseniä ja kavereita tai ammattiauttajia tai vaikka ihan vaan jotain (mitä vaan, kuten harrastusta) joka saa pysymään pinnalla. Hanki vaikka koiranpentu, josta olet sitten vastuussa sen koiran koko loppuelämän ajan, niin et voi sitten vain hylätä sitä lähtemällä ennenaikaisesti. Se ainakin saa jaksamaan.
Kirjoittanut: Giffirt (Jäsen)
  • #292
  • Arvo: Mahtigootti+
  • • Muokkasi: Giffirt
  • Lähetetty: 12.12.2010 21:18

Lainaus: byron

Hanki vaikka koiranpentu, josta olet sitten vastuussa sen koiran koko loppuelämän ajan, niin et voi sitten vain hylätä sitä lähtemällä ennenaikaisesti. Se ainakin saa jaksamaan.

Sen verran pitää sanoa, että ei. Ei näin. Tuo ei ole oikea kikka, ei eläintä eikä ihmistä ajatellen. Täysin väärä syy hankkia mitään elävää ja tuntevaa olentoa talouteen. Kaikilla masennuspotilailla ei ole jakamista vastuistaan huolehtimiseen ja joskus sellaisen tuoma lisästressi saattaa olla myös hyvin vahingollista. Masennus lähipiirissä koskettaa jo valmiiksi montaa yksilöä, siihen soppaan ei tulisi tietentahtoen sotkea viatonta luontokappaletta. Eläinterapia on hyväksihavaittu menetelmä, mutta masennus ei missään nimessä ole syy hankkia lemmikkiä omaan talouteen.

Itsekin olen useita taisteluja seurannut. Osa päättynyt surullisesti, osa iloisesti ja muutamaa käydään yhä. Mitään yleispätevää reseptiä ei ole, koska vaikka kyse olisi samasta sairaudesta, ihmisten tavat käsitellä asioita ovat erilaiset. Ja se muutos lähtee itsestä. Paranemiseen voi ja monessa tapauksessa pitääkin käyttää ulkoisia apuja, kuten lääkkeitä tai terapiaa, mutta loppujen lopuksi se paraneminen lähtee itsestä ja omasta halusta parantua.

Itse en omien kavereideni kohdalla ole kokenut koskaan, että syyllistäminen olisi ollut oikea tapa reagoida. Jokaisen itsemurhayrityksen ja itsemurhan jälkeen olen jossain vaiheessa käynyt läpi sen vihan ja turhautumisen, että miten se voi tehdä minulle näin. Mutta sen puolen olen käsitellyt itsekseni. Olen ilmaissut oloni siitä, että en halua kenenkään kuolevan enkä halua menettää heitä, mutta jo valmiiksi itseään vihaavan ja kärsivän ihmisen syyllistäminen ei ole tuntunut siltä fiksuimmalta lähestymistavalta.

Jokaisen mielenterveyspotilaan lähipiirissä elävän olisi ihan hyödyllistä tutustua näiden sivujen ja järjestöjen tarjontaan:
http://www.omaisten.org/
http://www.itsemurhantehneidenlaheiset.net/mistapu u.html

Monissa kaupungeissa järjestetään myös vertaistukea omaisille. Jaksaminen voi olla koetuksella joten noista voi olla apua. Ja lisäksi ne ovat tärkeitä myös sen potilaan kannalta. Kestävä tukiverkko on iso osa toipumista, mutta myös oikeanlainen apu. Keittiöpsykologia voi pahimmillaan olla todella tuhoisaa ja aina hyvää tarkoittavat neuvot eivät tee hyvää. Erityisesti vakavampien mielenterveysongelmien kanssa pitää oikeasti miettiä sitäkin, mitä kannattaa sanoa ja mitkä ohjeet kannattaa jättää ammattilaisille.
Kirjoittanut: byron (Jäsen)
  • #293
  • Arvo: Mahtigootti
  • Lähetetty: 12.12.2010 21:56

Lainaus: Giffirt

Paranemiseen voi ja monessa tapauksessa pitääkin käyttää ulkoisia apuja, kuten lääkkeitä tai terapiaa, mutta loppujen lopuksi se paraneminen lähtee itsestä ja omasta halusta parantua.


Noin se kyllä on.

Lainaus: Giffirt

Sen verran pitää sanoa, että ei. Ei näin. Tuo ei ole oikea kikka, ei eläintä eikä ihmistä ajatellen. Täysin väärä syy hankkia mitään elävää ja tuntevaa olentoa talouteen.


Ok, toi on kyllä totta joidenkin kohdalla, eikä olisi pitänyt mennä äkkiseltään henkilöä tuntematta antamaan tuota neuvoa. Huono neuvo. Se on kyllä totta että se voi käydä liian raskaaksi.

Lainaus: Giffirt

Keittiöpsykologia voi pahimmillaan olla todella tuhoisaa ja aina hyvää tarkoittavat neuvot eivät tee hyvää. Erityisesti vakavampien mielenterveysongelmien kanssa pitää oikeasti miettiä sitäkin, mitä kannattaa sanoa ja mitkä ohjeet kannattaa jättää ammattilaisille.

Auts, ei kai toi ollut nyt minuun kohdistettua kritiikkiä? Kun yritin tässä omien kokemusteni ja nähtyjen asioiden kautta sanoa jotakin tukevaa. Kun se on kuitenkin totta, että sieltä masennuksesta voi vielä päästä pois, ja voi elää elämäänsä onnellisestikin.
Kirjoittanut: Giffirt (Jäsen)
  • #294
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 12.12.2010 22:10

Lainaus: byron

Auts, ei kai toi ollut nyt minuun kohdistettua kritiikkiä?

Tuo oli ihan vain yleinen kommentti, ei ollut mitenkään sinuun kohdistettu. Tuo on vain sellainen mitä helposti käy. Monet voivat esimerkiksi kokea että se syyllistäminen voi olla ainut tapa saada itsemurhayritykset loppumaan, tehdä kotidiagnooseja ja muuta vastaavaa. Ja tokihan sitä joskus vain läheisilläkin pärähtää. Se ei aina ole hyväksi, mutta se on täysin ymmärrettävää. Eikä kannustaminen ole väärin, päin vastoin. Läheisten tuki on todella tärkeä osa toipumista.

Ja joo, masennus ei suinkaan ole aina krooninen tai tappava sairaus. Siitä voi selvitä, vielä yllättävän syvästäkin suosta on täysin mahdollista rämpiä ylös. Sitä ei vain ihminen kykene usein itse näkemään, kun aivokemiat on väärään suuntaan kallellaan. Masentunut ei välttämättä kykene lainkaan uskomaan siihen tulevaisuuteen, ennen kuin jokin naksahtaa kohdilleen. Usein hidas ja hankala prosessi, mutta ei missään nimessä mahdoton ja masennuksesta toipuneiden mukaan tappelemisen arvoinen.
Kirjoittanut: Funereal Soul (Inkvisiittori)
  • #295
  • Arvo: Platinagootti+
  • Lähetetty: 13.12.2010 08:51

Lainaus: Giffirt

Sen verran pitää sanoa, että ei. Ei näin. Tuo ei ole oikea kikka, ei eläintä eikä ihmistä ajatellen. Täysin väärä syy hankkia mitään elävää ja tuntevaa olentoa talouteen.

No ei, sanoisin minäkin yleisesti, mutta ei voi yleistää kaikkien kohdalla.
Itse EN olisi hengissä ilman koiria.. Ainoa asia mikä sai nousemaan sängystä ylös pahimpana aikana vuosia sitten. Ainoa syy miksi jäin henkiin, oli se, että mulla nimenomaan oli vastuu eläimistä, jotka omistin. Piti liikuttaa useampia tunteja päivässä, ruokkia, antaa huomiota, vaikka muuten ei jaksanut tai kiinnostanut tehä mitään, saati hoitaa asioita tai ihmiskontakteja..
Koska eihän se ollut sen lemmikin vika, että itse on aivan pohjalla ja antaa kaiken vaan olla. Ja en voinut tappaa itseani, koska en olisi voinut olla varma, että mitä niille olisi käynyt kuolemani jälkeen.
Ihmiset ei mua sureta yhtään. Tunteeton olohan silloin on ja ennemmin tai myöhemmin jokainen kuitenkin unohdetaan. Mutta rakkaille elukoilleni en vaan voisi tehä niin että jättäisin ne tänne..
Mutta joo, onhan meillä lehdissäkin ollut karmeita heitteillejättöjä jne. kun omistaja on ollut masentuneessa tms. tilassa, joten ei siinämielessä elävää, tuntevaa eläintä voi suositella. Mutta toisille se sopii ja toimii ja toisille taas ei.
Itse olen noussut suosta aikoinaan ja hengissä edelleen, kiitos koirien
Kirjoittanut: Giffirt (Jäsen)
  • #296
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 13.12.2010 10:00

Lainaus: Funereal Soul

Ainoa syy miksi jäin henkiin, oli se, että mulla nimenomaan oli vastuu eläimistä, jotka omistin.

Jos lemmikkejä on jo entuudestaan ennen sairastumista , niin se voi auttaa asiaa. Tokihan se on mahdollista sairastuneenkin eläimestä huolehtia, mutta se joka siihen pystyy on yleensä se vähemmistö. Ja onhan eläinterapia varsin hyväksihavaittu apu monilla mielenterveyspotilailla. Mutta sen puolen lemmikkiä kuin lastakaan ei tulisi hankkia laastariksi ongelmille. Ennemmin viettää aikaa kavereiden lemmien kanssa kuin ottaa itselleen uuden, jos ei ole 120% varma että myös pystyy lemmikistä huolehtimaan. Pätee niin sairaisiin kuin terveisiinkin ihmisiin.
Kirjoittanut: byron (Jäsen)
  • #297
  • Arvo: Mahtigootti
  • • Muokkasi: byron
  • Lähetetty: 13.12.2010 19:18

Lainaus: Funereal Soul

Ainoa syy miksi jäin henkiin, oli se, että mulla nimenomaan oli vastuu eläimistä, jotka omistin.


Tuo oli oikeastaan tasan se, mitä hain, ennen kuin eksyin metsään Meinaan että itellä oli muutamia vuosia sitten itsemurha-aikeita, mutta kieltämättä mietin kuka huolehtii perheen elukasta silloin, kun se oli aika lailla mun vastuulla sen ruokkimiset yms. vaikken minä sitä edes halunnut hankkia silloin aikoinaan, kun kolli taloon tuli. Mutta vastuulliseni se kuitenkin jäi, ja vastuuni kannoin. Tosin se ei ollut se joka sen itsetuhoisuuden lopetti (ne ongelmat selvisivät toista ammattimaista kautta), mutta se auttoi jaksamaan, kun oli jokin jota ei voinut noin vain jättää.
Mutta joo, ei lemmikkien kautta ne ongelmat ratkea. Tarkoituksena siis (taas ja kerran: ) ei ollut antaa mitään neuvoja "psykologin sijaisena", vaan ihan vain kertoa omista kokemuksista, jotka (tarkennettuna: ) eivät siis välttämättä sovellu jonkun toisen kokeiltavaksi, kun lopputulos ei välttämättä ole sama.
Kirjoittanut: Hells Fairy (Jäsen)
  • #298
  • Arvo: Tulokas
  • Lähetetty: 19.02.2011 22:06
Itse olen vaikeasti masentunut ja mietin itsemurhaa todella paljon. Vaikka olen psykiatrisella osastolla hoidossa, olen päättänyt tappaa itseni. Olen joskus yrittänytkin ottaa verenpainetta laskevia lääkkeitä yliannostuksen ja sen jälkeen lähdin pyöräilemään. No, hengissä vielä ollaan...
Kirjoittanut: Prudence (Jäsen)
  • #299
  • Arvo: Edistynyt
  • • Muokkasi: Prudence
  • Lähetetty: 02.03.2011 16:34
Näin "vanhana ja aikuisena", paljon nähneenä ja kokeneena, voin kertoa omat kokemukseni itsemurhasta.

Nuorempana (16-20v) "yritin" tappaa itseni monesti, taustalla rajatilapersoona ja vaikea masennus, kiitos turvallisten kasvuympäristön :/ Noh, osastollehan sitä aina päätyi, aina hengissä.

Ensimmäinen "oikea" itsemurhaukseni tapahtui muutama vuosi sitten, jolloin olin jo äiti, eli erittäin tarvittu ihminen täällä. Ei se siinä vaiheessa merkinnyt mitään. Ei mikään merkinnyt mitään. Ei dramaattisia viestejä muille luettavaksi, ei vihjailuja muille. Ei mitään. Join kaksi pulloa punaviiniä ja kaiken muun mitä kaapista löytyi. kului päivä, kaksi, en edes tiedä. Söin lääkkeitä. Niitä on kaappi täynnä vuosien turhien lääkekokeilujen takia ja silloinenkin oli rankka lääkitys ja niitä oli PALJON.

Noh, lopulta heräsin Sairaalassa, täydessä psykoosissa, mikä onkin jo oma tarinansa. Olin ollut lähes kaksi viikkoa ns. koomassa. Oksennusta keuhkot täynnä. Sen ajan lääkärit vain saattoivat sanoa läheisille että joko tai, hilkulle menee. Voi niitä mummelin reppanoita kun siellä psykoosissa keuhko-osastolla olen mörköjä kiljunut -,-´ Meni kuukausi kotiutuksen jälkeen kunnes edes muistin mitä on tapahtunut, miksi näin tein.

Kuukausi sen jälkeen ystäväni varasti lääkkeeni ja teki saman. Kuoli. Gone. Dead.

En osaa ymmärtää vaikka kai pitäisi. olen vihainen. Sattuu niin muistella häntä, miksi en osannut auttaa, onko se vikani? Se jääköön jonkun muun tuomittavaksi. Tarinani idea, se minkä halusin sanoa kaikille itsemurhaa aikoville jos joku jaksoi lukea edes


Nyt siitä on kaksi vuotta.
Ja olen onnellinen etten kuollut.
Kirjoittanut: BirthdayBloodshed (Jäsen)
  • #300
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 07.03.2011 21:00
Menetin parhaan ystäväni 2 vuotta sitten. Hän kärsi vakavasta masennuksesta ja tappoi itsensä.
Itse hoidin omaa tilaani viinalla, joka nyt ku ajattelee oli helvetin tyhmää mutta silloin muu ei auttanut.
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 1 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 13.04.2020 19:19, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 437 henkeä!
Järjestä treffit