Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Kummitustarinat

Kirjoittanut: Sad Angel (Jäsen)
  • #91
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 04.09.2012 18:00
yöllä sitä saattaa aina mielikuvituksen tai ei avittamana tuntea jonkun läsnäolon ja paniikissa sytytettyään valot huomaa olevansa yksin.
Pienempänä aavistin kuolemia. Isoisoäitini ei ollut edes voinut huonosti pitkään aikaan, ei ollu tollut sairaalassakaan, kun äiti tuli sanomaan (olin seitsämän, tai jotain) että täytyy kertoa yksi juttu. Aavistin, mitä äiti aikoi kertoa. Kysyin, että jotain kurjaako. Niin, sanoi äiti. Isomummu!- kiljahdin ja rupesin itkemään.
Toisen kerran tulin koulusta ja äiti istui sohvalla. Äidin tarvitsi vain avata suunsa kun tiesin, että Minni (lemmikki-kanini) oli kuollut.
En tiedä, eihän se kummitusjuttu ole, ehkä jonkinlainen aisti vaan.
Kirjoittanut: Anyxia (Jäsen)
  • Lähetetty: 23.09.2012 22:43
Hmm en taas vaihteeksi tiedä oonko täällä joskus kauan sitten kertonut mitkäkin tarinat, mutta kerron nyt ainakin jotain mitä en muista kertoneeni täällä.

Eli yksi asia tapahtui joskus kun olin toooosi pieni, ehkä jotain lähellä 7 ikävuotta. Nukuin sängyssäni ja jossain vaiheessa yhtäkkiä vain avasin silmät, en tiedä minkä takia. Näin jonkun tumman hahmon istuutuvan sänkyni reunalle ja tuijottavan minua. Tietysti pyyhin silmiä ja räpyttelin tarkistaakseni ettei ollut "unihiekkaa" silmissä, mutta siinä se hahmo oli ja tuijotti vain. Jostain syystä en kuitenkaan pelästynyt sitä, taisin silloin ajatella sen olevan joku enkeli tai vastaava Siinä tuijotettiin jonkin aikaa toisiamme kunnes muistikuvani päättyi. Yhtään en muista, nousinko sängystä vai nukahdinko uudestaan, mutta tuon hetken muistan. En luultavasti pelännyt tuota hahmoa siksi koska se tuntui enemmänkin joltain joka suojeli untani kuin miltään pelottavalta Oon näitä muitakin nähnyt lapsuudessa tummia hahmoja mutta tämän muistan erityisen hyvin.

Toinen, mikä tapahtui ensimmäisen kerran myös melko nuorena (kuitenkin vanhempana kun tuo ylempänä oleva) ja on tapahtunut useasti 4 vuotta sitten oli se, kun heräsin yöllä selvään puheeseen. Aina kun avasin silmät, tunsin kuinka joku oli selkäni takana ja kuiski korvaani jotain mistä en saanut mitään selvää. Tunsin äänen olevan paha, minkä takia monesti säikähdinkin sitä. Olo ei ollut yhtään turvallinen. Monesti käänsin kylkeni nähdäkseni onko vieressäni joku oikea olento mutta ikinä ei ketään näkynyt. Tätä sattuu vieläkin joskus mutta ei enää niin usein kun tuolloin nelisen vuotta sitten kun sitä tapahtui lähes joka yö.
Kirjoittanut: Wormboy (Jäsen)
  • #93
  • Arvo: Mahtigootti
  • Lähetetty: 24.09.2012 15:57
No joo. Jos sitä nämä nyt tänne laittas.

Olin jotain neljä ja justiin saanut oman huoneen. Pidin aina ovea auki kun nukuin että huoneeseen tulisi valoa. Jossain vaiheessa yöllä vaan heräsin ja se ovi oli kiinni ja huone aika pimeenä, kuitenkin taisi olla syksyä että ei ollut kuitenkaan ihan säkkipimeetä vaikka verhot olikin kiinni. Yhtäkkiä joku otti vasemmasta käsivarresta kiinni todella kovaa. Nousin istumaan ja se päästi irti. Vähän aikaa istuin ihan paniikissa siinä ja sitten juoksin alakertaan vanhempien luo. Oon miettiny että jos se käsi vaikka olis puutunu mutta miten se nyt puutuisi kun ei ollut missään kovin oudossa asennossakaan.

Toinen oli jonkin aikaa ton jälkeen, heräsin keskeltä mun huoneen lattiaa ja siellä mun huoneen nurkassa seisoi joku valkoinen hahmo jolla oli mustat silmät. Minä vaan tuijotin sitä, en kyllä muista miten siinä sitten kävi että olikohan tuo vaan unta.
Joskus ennen kun olin kipeänä, saattoi mennä yöunet kun kuuli kaikenlaisia ääniä. Yleisin oli se että tuntu siltä kun olis kumpaankin korvaan huudettu ihan täysiä kaikkea uhkauksia jne. Näin sairaana ollessa usein myös asioita joita ei oikeasti ollut.
Kirjoittanut: Burana (Jäsen)
  • #94
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 25.09.2012 23:33
Hui... kaikkee sitä sit tapahtuu teillekkin

Itelleni on noita kans kertyny. Kerran olin pikkuisena keskellä yötä mennyt hakemaan vettä keittiöstä. Mun oma mukini oli siinä pöydän kulmalla. Se oli sellanen punanen muovinen. Kun olin päässy sen lähelle mulle tuli tosi outo olo.. aloin tuijottaan sitä mukia. Sitten se muki alko täriseen ja tippui lattialle o_O.. Ilmeeni oli kutakuinkin D8 ja pölypilvi jäi vaan taakse ku juoksin takasin omaan huoneeseeni. jäi ne vedenjuomiset siltä yöltä..

Sitten kans sellanen joka on musta vieläkin hirveetä ku ajattelenkin asiaa. En muista kuinka pieni olin mut noin eskari/ala-asteikänen. Nukkusin pienenä ihanku muutkin et peitto päällä muttei korvilla. Olin puoliunessa kun joku alko kuiskimaan mun korvaan jotain hirveitä asioita.. Enkä pystyny hetkeen liikkuun ennenku se oli kertonu asiansa. Jännää vaan etten muista yhtään mitään mitä se on mulle kertonu. Ainoastaan sen tiedän et se on ollu aina jotain hirveää. Sen jälkeen olen AINA nukkunut peitto korvilla eikåä kukaan ole enää häirinnyt. Paitsi jos olen ottanu peiton vahingossa poies korvani päältä.. Mua on myös keskellä yötä kutsuttu nimellä tai sanottu asioita mun vieressäni, mut ne on ollu selvästi harmittomia kuin tää yks.

Tää sama "kuiskija" on mun mielestä ollu asialla toistekkin kun olen ollu pieni. Kerran nukkusin ihan normaalisti kunnes tunsin jotain todella painavaa ja painostavaa selkäni päällä. En pystyny liikkumaan vaikka mitä tein. Se kysy multa kysymyksen johon mun oli pakko vastata "kyllä". Taaskaan en muista mitä se olis voinu olla.. hyi.. Se oli ihan hirveää kun tuntu et en saa henkeä. Mun oli loppujen lopuksi vaan pakko nyökätä. Muistan vieläkin sen tyynyliinan rahinan korviani vasten kun nyökkäsin et pääsisin pinteestä.. No se lähti ja takas ei ole tullut. Aamulla kysyin mun siskolta ujosti et olisko se voinu olla hän. Hän mun onnekseen sano innostuneesti "joo joo olin se mää!", kunnes vähän sen jälkeen hän myönsi et ettei se hän oikesti ollu.. Hän todennäkösesti halus vaan rauhoittaa mun mieltä o_o Kiva..

Mulla oli pienenä todella paljon muutenkin painajaisia ja mua käytettiin sen takia lääkäreissäkin muttei mitään löytynyt tietenkään.

Sitten kerran yökävelyllä minä, mun sisko ja serkku käveltiin metsässä polulla. Me nähtiin todella jännä kohta metsässä, siis en oikein ees osaa selittää. Siellä oli hieman sumua, kukkia, sammalta ja se johti alaspäin eikä sinne nähnyt. Kaikki ihmetteli et ihankuin se paikka kutsuis. Itse olen ollu aina sinisilmänen ja utelias joten uhkarohkeana halusin mennä katsomaan mitä siellä oli. Kävelin mättäitä pitkin mekko päälläni ja serkkulleni tuli kumma olo ja se sano et tule heti takaisin et älä vaan mene sinne! Mää vaan kävelin ja sanoin et haluan vaan katsoa. Olin just pääsemässä sinne kurkkaamaan kunnes joku raapas nii saatanan kovaa mun akillesjänteen kohdalle! Sanoin auts ja serkku oli ihan järkyttyny et apua mitä sulle tapahtu?? Se oli mulle se viimeinen varotus. Linkutin sitten poies sieltä ja tutkailin saatua haavaa joko on vielä tänäkin päivänä arpena. En vieläkään ymmärrä et mitä siellä tapahtu ja et mikä raapas mua tolleen. Mutta uskon sen raapasun olleen joku hyvä joka suojeli mu joltain pahemmalta..

Voi mielikuvitusta..
Kirjoittanut: Anyxia (Jäsen)
  • Lähetetty: 28.09.2012 10:30

Lainaus: Burana

joku raapas nii saatanan kovaa mun akillesjänteen kohdalle!

Tulipas tästä eräs homma mieleen, mitä mulle on tapahtunut jo muutamien vuosien ajan. En tiedä kuuluuko kummitusjuttuihin vai mihin kategoriaan tän ny tunkisin, mutta ehkä mä tänne sen kirjotan. Eli siis tämä ilmiö oli vahvimmillaan asuessani vielä vanhempien luona. Vaikka yöllä ei välttämättä olisikaan tapahtunut mitään kummallista, tai ainakaan sellaista mihin olisin herännyt, niin joka ikinen aamu kun heräsin niin huomasin vihlovaa tunnetta jossain päin kehoa, monesti jalassa. Tietysti aina lähdin etsimään että miksi tällaista tuntuu ja aina löytyi uusi arpi. Kun tätä oli tapahtunut joka yö n. viikon ajan, aloin miettimään että onko sängyssäni joku partaveitsi tai muu joka viiltää mua mutta mitään en löytänyt. Myöhemmin muuttaessani omilleni, tätä jatkui vieläkin vaikka asunnon vaihtuessa myös sänkykin vaihtui. Syytä en tiedä vielä tähänkään päivään mennessä, mutta joku mua öisin viiltää.
Kirjoittanut: Vega (Jäsen)
  • #96
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 30.09.2012 17:05
Lueskelin aiemmasta keskustelusta noita elektroniikkajuttuja, ja mieleeni tuli eräs öinen tapaus... Olin juuri käymässä nukkumaan, tai oikeastaan jo vajoamassa uneen, kun äkkiä stereoiden värivalo metrin päässä rävähti päälle ja ilmoille tulvi toispuoleisia, suorastaan painajaismaisia ääniä. Hetkeen en kauhultani tajunnut mistään mitään, kunnes oivalsin että soittimeen oli jäänyt Satyriconin Dark Medieval Times -albumi. Siltikin tiettyä epämukavuutta aiheutti stereoiden omaehtoinen toiminta, etenkin kun sain kojeen pois päältä vasta, kun nykäisin johdon irti seinästä. No, seuraavana päivänä konsultoin tekniikkaneroa pikkuveljeäni, joka selitti oikosulun johtuneen luultavasti soittimen sisuksiin kerääntyneestä pölystä. Silti, Walk the Path of Sorrow'n alku on varmasti vihoviimeisimpiä asioita, joihin haluaisin (uudestaan) unestani havahtua!
Kirjoittanut: Wormboy (Jäsen)
  • #97
  • Arvo: Mahtigootti
  • Lähetetty: 20.10.2012 23:15
Kavereita oli käymässä niin lähettii joskus illalla lenkille ja jonkin ajan päästä nähtiin kun noin kymmenen metriä meidän edellä käveli joku, sitten se vaan käänty ja juos tien yli sinne metsään. Semmonen mettätie jossain, katuvalot ei toimi kunnolla ja mettää monta kilometriä ja aivan pimeetä, eikä siinä ollu mitään polkuakaan...Ja hiekkatiellähän askeleet kuuluu aika selvästi mutta siitä ei kuulunut minkäänlaista ääntä.
Ja muutenkin se oli jotenkin läpikuultava en mä tiedä mutta se näytti lähinnä varjolta.
Kirjoittanut: Burana (Jäsen)
  • #98
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 01.11.2012 00:00
Kiva. Olen kova halloweenfani ja pidinkin juhlat jo viime lauantaina. Tänään on siis se oikea halloween ja mulle sattus jotain mitä en ole ennen kokenutkaan. Mun avopuolisoni lähti iltatöihin ja otin puhelimen käteen soittaakseni serkulleni. Kävelin keittiöön ja samalla kun astuin jalallani keittiön lattialle radio pamahti soimaan ja sieltä tuli oopperaa O_O.. jäin suu auki tuijottamaan ja serkkukin ehti huhuilla kun en oikein shokista osannut heti sanoa mitään. Kävelin edes takasin jos se vaikka olisi johtunut musta tai puhelimestani mutta radio ei räsähtänytkään enää.. Sanoin sitten serkulle että jahas täällä näemmä kummittelee Hauskinta siinä oli se että radio oli kiinni, siihen ei oltu koskettu vähään aikaan ja en ollut jättänyt sitä millekkään oopperakanavalle... Että hyvää Halloweenia kaikille!! D
Kirjoittanut: Pelkuri (Jäsen)
  • #99
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 30.12.2012 19:31
Tässä vähän aikaa sitten sattui aika hyvä sattuma. Illalla, olin isoveljeni huoneessa, yksin kotona katsomassa Boogeyman ykköstä isoveljeni tietokoneelta. Isoveljeni huoneen ovi oli kiinni (ei kunnolla kiinni koska siinä ovessa ei ole varsinaista kahvaa) ja valot olivat pois päältä. Olin jättänyt valot päälle viereiseen huoneeseen. Ja kaikki jotka ovat nähneet Boogeymanin, tietävät sen kohdan kun se mies istuu tuolissa komeronsa edessä ja laskee kuuteen, ja sitten kaikki mahdolliset ovet alkavat paukkua. (Veljeni tietokonepöydän vieressä on btw komero.) No, juuri tässä kohdassa veljeni huoneen ovi aukesi naristen ja näin että viereisessä huoneessa ei ollut enää valoja. Säikähdinkö? Hieman.
Selitys: sekä veljeni huoneessa, että viereisessä huoneessa oli ikkuna auki ja oli tuulinen sää, joten ilmavirta avasi oven. Viereisen huoneen lamppu oli palanut sillä välin kun katsoin leffaa. (Se oli vain ilmavirta, olihan?)
Parasta siinä on, kun tietää varmasti olevansa yksin, ja sitten yhtäkkiä...

No tulipa taas selkeä selitys...
Kirjoittanut: Pelkuri (Jäsen)
  • #100
  • Arvo: Asiantuntija
  • • Muokkasi: Pelkuri
  • Lähetetty: 23.03.2013 01:06
Tjaa, mitähän tääki nyt taas on... Kotonani on kaksi vessaa, toinen ylhäällä ja toinen alhaalla. Noh, toissapäivän iltana yläkerran vessassa kun olin, havaitsin että sinne on jostain levinnyt vanhahkon ja hienostuneen hajuveden tuoksu. Kukaan talossa ei käytä hajuvesiä, eikä niitä täällä ole, eikä täällä ole käynyt ketään joka niitä käyttäisi. Ihmettelen tässä vaan, että mistä tuo haju tulee, kun ei lähde poiskaan vaikka yrittäisin tuulettaa...

Käyttääkö kummitukset hajuvesiä?
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 1 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 13.04.2020 19:19, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 437 henkeä!
Järjestä treffit