Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Tammikuun leffaillasta kiinnostuneilta omien lempikauhuleffojenne top 10!!!!

Kirjoittanut: Iiriva (Miss Halloween 2006 & 2007)
  • Lähetetty: 15.12.2006 07:02
Suurin osa noista ei ollut edes kauhuleffoja. Vaan lähinnä noita gootin "must see"-hömpötyksiä.

ja älkää kyselko kauhuleffoja minulta, en pelkää niitä. Joten en tunne kauhuleffoja.
Kirjoittanut: lauratar (Aktiivi)
  • #12
  • Arvo: Mahtigootti
  • Lähetetty: 15.12.2006 10:00
Ja vielä An American Haunting
Kirjoittanut: poison (Organisaattori)
  • #13
  • Arvo: Platinagootti+
  • Lähetetty: 17.12.2006 15:02
Muistuttelisin tässä taas siitä 5.1.-7.1.07 välillä järjestettävästä kauhuleffa-illasta. Tähän viestiketjuun toivottaisiin sinne saapuvilta listaa lempi kauhuleffoista. Niiden perusteella sit mietitään, että mitkä leffat katsotaan.
Kirjoittanut: Ziggy Stardust (Jäsen)
  • #14
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 20.12.2006 22:17
Tässä pari melko tuntematonta loistavaa elokuvaa 2000-luvulta(tunnelmallisia,melko raakoja):
-Creep
-The Descent
-Resident evil
-Saha 1

Ja M.Night Shiamalanin leffat:
-The village,kylä
-Signs
-Kuudes aisti
Kirjoittanut: kuollutnukke (Jäsen)
  • #15
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 20.12.2006 22:57
hyviä kauhuleffoja on paljon, mut miten toi liriva jo sanoi nii suurin osa aijemmista ehdotuksista oli lähinnä noita gootin "must see"-hömpötyksiä.
mut kyllä nää "gootin must see hömpötykset on ihan ookoo" paikka on muuten hirveen lähellä ei tuu pitkä matka ;D
Kirjoittanut: Venice (Jäsen)
  • #16
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 22.12.2006 14:16
Hellraiser
The Invisible Man
Dr. Jekyll and Mr. Hyde
The Exorcist
The Warzone

<Tässä joitakin :>
Kirjoittanut: Ximmo (Aktiivi)
  • #17
  • Arvo: Mahtigootti1500
  • Lähetetty: 22.12.2006 18:04
Hmm. Yleensä en vastaa tällaisiin listakysymyksiin, koska vihaan asioiden luokittelemista johonkin järjestykseen. Toinen harmituksen aihe on yleensä se, että aina unohtuu jokin tärkeä, tai sitten ylipäätään esimerkiksi kymmenen leffan valikoiminen on aivan liian vaikeaa. Hyviä kauhuleffoja piisaa kuitenkin niin paljon ja olen nähnytkin niitä todella runsaasti. Tässä on kuitenkin sen verran paljon tullut harrastettua elokuvien katselua vuosien mittaan. Jotain kuvaa katseluharrastuksestani antanee se, että käyn keskimäärin kolme kertaa viikossa paikallisessa vuokraamossa. Rahaa on palanut tuohon kotiteatteriinkin, hieman liikaakin. Tai no, ei se oo liikaa, kun kerran käyttöönhän kaikki on ostettu ja iloa niistä onkin ollut (100" screeni + riittävästi ääntä ja alhaalta).

Sääntöjä kumartamattomana retkuna en tyydy kymmenen listaan, koska en mitenkään saa puristettua kymmentä. Lisäksi päätin kirjoittaa jonkinmoiset perustelut jokaisesta leffasta, jotka esille nostan. En nimittäin itse koskaan oikein tykkää pelkästä nimien antamisesta, koska ihmiset eivät kuitenkaan sen perusteella saa mitään kuvaa kirjoittajan leffamausta tai syistä, miksi tekeleet ovat listalle päätyneet.

Nämä ovat sitten aakkosjärjestyksessä:

Alien (1979)

Elokuva, joka käynnisti avaruuskauhun uuden tulemisen ja löi ohjaajansa Ridley Scottin uran liekkeihin. Vaikka elokuva on tehty jo yli 25 vuotta sitten, ei sen tehosteet ole jääneet jalkoihin tietokoneavusteisten nykyelokuvien kanssa. Klaustrofobinen ahtaan paikan tunnelma avaruusaluksessa on jäätävän hyvä. Eikä leffan mainetta ainakaan haittaa yhtään se, että H.R. Giger on suunnitellut alienin ja kaiken niihin liittyvän. Alkupään kohtaukset tuntemattoman aluksen sisällä ovat helvetin tehokkaita ja kauniita. Täydellinen tieteiskauhuleffa, jonka olen nähnyt yli viisi kertaa. Jatko-osatkin ovat suhteellisen onnistuneita.

The Evil Dead I & II (1981 & 1987)


Sam Raimi oli vain 22-vuotias työstäessään Evil Dead -trilogian ykkösosaa. Rahaa oli vähän, mutta intoa sitäkin enemmän. Lopputuloksesta paistaa genreään rakastavan ohjaajan jälki. Tietenkin leffa näyttää halvalta ja kuvaus on suoritettu käytännössä yhdessä fyysisessä lokaatiossa, mutta katsoja ei tästä kärsi. Tuloksena on erinomainen ja lajityypilleen uskollinen, mutta silti samalla omaperäinen kauhuleffa, joka oikeasti pelottaa.

Kakkososa toistaa käytännössä ykkösen tarinan, mutta tällä kertaa hra Raimi on saanut vähän paremman budjetin käsiinsä, joten asiat voidaan toteuttaa tyylikkäämmin. Katsoja ei kakkososaa ihmetellessään kuitenkaan keskity itse efekteihin ja niiden toteutukseen, sillä huomio kiinnittyy ensisijaisesti äärimmäisen hirtehiseen slapstick-komiikkaan, mikä oli aika ennenkuulumatonta kauhugenressä. Elokuva on kuitenkin selkeästi kauhuleffa, toisin kuin esimerkiksi Peter Jacksonin silkkaa komediaa olevat verimässäilyt.

The Excorcist (1973)

Jokaisen kauhuleffakriitikon arvostettujen pinosta löytyy todennäköisimmn Manaaja. Enpä viitsi kapinoida vastaan, sillä tämä leffahan toimii. Ohjaus pitää katsojan otteessaan alusta loppuun asti. Manaaja oli aikoinaan melkoinen merkkiteos, sillä se on selvästi mainstream-elokuva, mutta silti suhteellisen räävitön. Pappia solvaava ja krusifiksillä masturboiva pikkutyttö oli ja on edelleenkin jotain, mitä ei tule suuremmin vastaan ison budjetin leffoissa. Leffasta kirjoitettiin aikoinaan Suomessakin jo etukäteen sen verran, että teattereihin oli jonoa Manaajan saapuessa ohjelmistoon. Se ei todellakaan ollut yleistä 1970-luvulla, eikä ole yleistä vieläkään, mikäli kyseessä on kauhuleffa. Manaajan teho perustuu pitkälti siihen, että se liittyy läheisesti uskontoon. Aina, jos jotain hengellistä on naitettu mukaan, oli sitten kristinusko tai joku karibian voodoo-kultti kyseessä, niin se jostain syystä toimii ja tehoaa, eli antaa uskottavuutta, mikäli ohjaaja ja käsikirjoittaja vaan hanskaavat hommansa.

The Hills Have Eyes (2006)

Itse asiassa alkuperäisenkin pitäisi olla tällä listalla, mutta eipä nyt ole. Halusin tämän nostaa näytille vain siksi, etten vaikuttaisi täydelliseltä uudelleenfilmatisointien vastustajalta. Jo originaali, 1970-luvun lopulla duunattu Hills... oli erinomainen ja aika piinaava tarina taviksista friikkien kynsissä, mutta tämä remake yllätti ainakin minut, sillä yleensä suhtaudun näihin kriittisesti. Noh, kriittinen oli asenteeni aloittaessani tämän katselua, mutta lopputulos on kieltämättä komea. Kaikki uudistukset, mm. kokonaan uusi kohtaus siellä hemmetin testialueen kylässä, ovat toteutettu kunnolla ja niille löytyy peruste. Tämä äsken mainitsemani täysin uusi kohtaus jopa syventää juonta hienosti. Paras kauhuleffan remake.

Night of the Living Dead (1968)

Zombiekauhun merkkipaalu. Elokuva, jonka ennakkonäytöksissä USA:ssa lapsia juoksi itkien ulos (ei ollut eikärajoja silloin) ja osa oksensi penkeille. Itse leffassahan ei käytännössä verta näy (no miten mustavalkoisessa näkyisikään) ja muutenkin se on periaatteessa aika kiltti leffa. Pointti onkin siinä, miten hyvin tunnelma on luotu. Toinen merkittävä tekijä on siinä, ettei leffa selitä tapahtumia ollenkaan. Kuolleet vaan tulevat elävien kimppuun, piste. Toimii edelleen, vaikka vuosia onkin kulunut jo rutkasti. Jatko-osatkin olivat kelvollisia, mutta ykkönen on silti paras.

The Omen (1974)

The Omen eli Ennustus marssi Manaajan vanavedessä rahastamaan kansaa kristinuskoon perustuvalla kauhutarinalla. On aika ilmiselvää, että The Omen sai näinkin nimekkään kastin taakseen vain Manaajan menestyksen innoittamana. Syillä ja motiiveilla ei ole kuitenkaan mitään merkitystä, sillä The Omen ei mene siitä, missä aita on matalin. Leffa on vuosien saatossa kenties hiukan kulahtanut, mutta perusarvot ovat edelleen kohdallaan. Ja se pääosan kakara, miten lapsi voikin olla niin pelottavan näköinen! Ne silmät ovat niin julmat! Mikäli joskus käy niin huonosti, että minä satun lisääntymään (olisi rikos ihmiskunnalle), niin lapsen nimeksi tulee Damien.

Poltergeist (1982)

Poltergeist on tämän listan elokuvista kenties eniten kärsinyt ajan hampaasta, sillä se luottaa aika pitkälle erikoistehosteisiin. Koska tapahtumat tapahtuvat normaalissa päivänvalossa tavallisessa jenkkikodissa, niin ympäristö on huomattavasti vähemmän otollinen vuodesta toiseen kestävien tehosteiden luomiselle kuin esim. Alienissa, jossa ollaan puolipimeässä rahtialuksessa. Poltergeistin alkupuoli on edelleen kuitenkin ns. räyhähenkileffojen aatelia. Itse asiassa, miksi tähän aiheeseen ei ole sittemmin suuresti tartuttu? Onhan poltergeist ilmiönä eräs yleisimmin "tunnettu" paranormaali ilmiö. Joka tapauksessa, Poltergeist toi kauhun tavalliseen kilttiin lähiöön ja esitteli hienosti perusperheen jonkin oudon voiman äärellä. Valitettavasti tehosteet, esim. lastenhuoneessa ilmassa lentävät esineet, saavat nykyään hymyn huulille.

The Others (2001)

Eräs viime vuosien parhaita kauhuleffoja, jonka varmaan kaikki tämänkin keskustelupalstan lukijat ovat nähneet. En normaalisti pidä tippaakaan siitä pääosaa näyttelevästä mimmistä eli Kidmanista, mutta nyt ei haitannut yhtään. Ja mä oon lisäksi niin tyhmä, etten arvannut sitä lopun twistiä ollenkaan.

Ravenous (1999)

Ravenous on listattu Fangorian julkaisemassa kirjassa "101 best horror movies you've never seen", eikä syyttä. Kirjan nimi viittaa vähemmälle huomiolle jääneisiin kauhuleffoihin, jotka kuitenkin ovat erittäin suositeltavia. En tiedä, miksi Ravenous meni aikoinaan minultakin täysin ohi, vaikka huhujen mukaan se on käynyt täällä myös teatterikiertueella. En muuten muista edes leffan suomenkielistä nimeä. Joka tapauksessa, Ravenous on yhdistelmä westerniä, mustaa huumoria ja kauhua. Kuulostaa uskomattomalta, mutta kaiken kukkuraksi tämä ristisiitos toimii. Juonikin on aivan toimiva, puoleen väliin leffaa katsojalla ei ole oikein mitään tajua siitä, mitä tuleman koittaa. Harvassa leffassa olen nauranut ääneen, kun tappaja jahtaa uhriaan. Tämän kohdalla se kuitenkin tapahtui. Silkkaa komediaa tämä ei kuitenkaan ole, sillä asioita ei löydä tarkoituksella yli. Verta riittää, mutta vain sopivasti.

Repulsion (1965)

Leffan suomenkielinen nimi on Inho, ja se kertoo jo paljon. Catherine Deneuve pääosassa tekee yhden kauhuleffahistorian parhaista rooleista. Kertomus psyykkisesti sairaan ihmisen matkasta omaan harhamaailmaansa. Käsikirjoitus on täysin iloton ja niin on myös Polanskin ohjaus. Kameraa käytetään äärimmäisen hienosti, välillä uhrin, välillä mielipuolen silmissä. Myös rytmitys on onnistunut, sillä alussa tuudittaudutaan normaaliin kivaan pikku draamaan, mutta pian alkavat harhanäyt juosta ja todellisuus särkyy samaa tahtia päähenkilön kanssa.

Rosemary's Baby (1968)

Rosemaryn painajainen oli hitti jo viisi vuotta ennen Manaajaa, ja edesauttoi osaltaan paholaisleffojen esiinmarssia 1970-luvulla. Kappas kummaa, tämähän on muuten jo toinen Polanskin leffa tällä mun listalla. Joka tapauksessa, Rosemaryn painajaisessa ei verellä läträtä ollenkaan, ja muutenkin kauhu on aika lailla psykologista, eli paha tapahtuu sekä katsojan että Rosemaryn päässä. Lähes kaikki tapahtumat kuvataan Rosemaryn + hänen miehensä kämpässä, josta Rosemary ei suuremmin poistu. Minkäännäköisiä kauhuspektaakkeleja ei käytännössä ole, vaan j
Kirjoittanut: Ximmo (Aktiivi)
  • #18
  • Arvo: Mahtigootti1500
  • Lähetetty: 22.12.2006 18:05
Perkele, saavutin pituuskaton!

Jatkoa:


Minkäännäköisiä kauhuspektaakkeleja ei käytännössä ole, vaan juonta pudotellaan katsojan tietoisuuteen pikku hiljaa. Kestoa on kenties aavistuksen liikaa, mutta leffa toimii silti ja ansaitsee paikkansa tällä listalla.

The Sixth Sense (1999)

Tunnustan heti alkuun: Olen niin hölmö ja hidasälyinen, etten ensimmäisellä katselukerralla arvannut tarinan lopullista ratkaisua. Toisaalta, onko se rikos, jos nauttii elokuvista niin, että vain katsoo, eikä mieti juonta etukäteen. Joka tapauksessa, se hieno käännös on yksi syy, miksi tämä leffa on niin suuresti kehuttu ja arvostettu. Se luo katsojalle tunteen, että häntä on vedetty nenästä, jonka jälkeen arvostus leffaa kohti on suurempaa. Kyllähän Kuudes aisti pelottaa ainakin minun kaltaista katsojaa muutenkin, eikä leffassa ole teknisestikään mitään valittamista. Pikkupoika pääosassa on kenties hieman liian perinteinen "oon pieni ja viaton" -hahmo, mutta hänkin suoriutuu roolistaan ihan ok.

The Texas Chainsaw Massacre (1974)

Tobe Hooperin debyytistä on kirjoitettu runsaasti, mutta elokuva ei ole läheskään yhtä paha kuin sen maineensa. Tämä leffahan mainittiin 1980-luvulla usein mediassa, kun kukkahattutädit ajoivat suomeen leffakieltolakia, jolla estettiin "liian raaistavan" materiaalin päätyminen nuorten verkkokalvoille. Itse leffa kuitenkin on Hooperin nuorena poikana ohjaama pikkubudjetin raina, jossa piinaava tunnelma on huomattavasti tärkeämpää ja keskeisempää, kuin aggressiivisen nimen perusteella voisi olettaa.


Lisäksi listalle käytännössä kuuluisivat mm. The Thing (1982), Serpent and the Rainbow (1987), Ring (2002), Invasion of the Body Snatchers (1956), Peeping Tom (1960), The Wicker Man (1973), Frankenstein (1932), Das Kabinet des Dr. Caligari (1920), The Shining (1980), Saw (2004), The Blair Witch Project (1999) ja piiitkä liuta muita leffoja. Näin ulkomuistista kun ei kaikkea voi aina luetella.

Sanotaan nyt vielä, että horroria lähempänä sydäntäni on scifi. Niinpä tälläkin listalla on muutama crossover-tekele, jotka selkeästi kuuluvat molempiin genreihin. Katson kuitenkin leffoja kaikista genreistä aina mielentilani mukaan. Tai no, sanotaan nyt suoraan, että romanttiset komediat jäävät väliin. Komediat muutenkin menevät aika ohi minulta, mun huumorintajulle vaan eivät sovi käytännössä mitkään massoja naurattavat leffat.

(Kyllähän tossa meni pari kaljaa ja vajaa tunti tätä listaa naputellessa...)
Kirjoittanut: poison (Organisaattori)
  • #19
  • Arvo: Platinagootti+
  • Lähetetty: 22.12.2006 19:07
Lainaus: Ximmo Yleensä en vastaa tällaisiin listakysymyksiin, koska vihaan asioiden luokittelemista johonkin järjestykseen.

Tän listan tarkoitushan ei ole laittaa kauhu yms. leffoja paremmuusjärjestykseen, tai luokitella missä on eniten taiteellisia ansioita, vaan löytää sellaisia leffoja jotka olisivat mahdollisimman monen leffailtaan tulijan suosikkeja. Toivottavasti löydetäänkin kaksi katsottavaa leffaa.
Kirjoittanut: Ximmo (Aktiivi)
  • #20
  • Arvo: Mahtigootti1500
  • Lähetetty: 22.12.2006 19:44
Lainaus: poison Tän listan tarkoitushan ei ole laittaa kauhu yms. leffoja paremmuusjärjestykseen, tai luokitella missä on eniten taiteellisia ansioita, vaan löytää sellaisia leffoja jotka olisivat mahdollisimman monen leffailtaan tulijan suosikkeja.


Jep, ymmärsin kyllä, mistä on kyse. Niinpä en laittanutkaan mitään parhausjärjestykseen. Koska tarkoitus on löytää pari leffaa, jotka ihmiset sitten haluaisivat nähdä, niin ajattelin, että pelkän namedroppailun sijaan on aika helvetin fiksua sitten kanssa kertoa, mistä on kyse. Ja kun mulla kuitenkin tätä aikaa aina on ja tykkään kirjoittaa, niin miksipä en olisi noin tehnyt.

Toivottavasti tuosta listauksestani edes jollekin on eroa.

Tämä aihe on suljettu. Et voi lähettää tähän aiheeseen vastausta. Aihe on todennäköisimmin suljettu siksi, että siinä käsiteltävä asia on puitu perinpohjaisesti ja ns. kaluttu loppuun, tai sitten aihe ei ole enää ajankohtainen (jos viestiketjussa on käsitelty esimerkiksi festivaalia tai konserttia), tai sitten samasta aiheesta on ollut keskustelua jo aikaisemmin. Goottifoorumilla on myös tapana sulkea sellaiset viestiketjut, jotka sisältävät sata (100) sivua, ja avata uusi viestiketju samasta aiheesta toisaalla. Voit halutessasi kysyä foorumin valvojilta tai ylläpidolta syytä tämän viestiketjun sulkemisen syistä.

Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 3 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 13.04.2020 19:19, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 437 henkeä!
Järjestä treffit