Gootti.net

Kun eivät voimat enää riittänetkään..

Kirjoittanut: FrozenCorpse (Aktiivi)
  • Lähetetty: 28.03.2007 08:30
En tiedä minne muuaalle kirjoittaa, jotta saisi asiallisen kohtelun..Eteeni on tullut ilmiö "Romahtaminen". Minulla ei ole ystäviä, vain mies, jolle en uskalla kertoa. Itse asia on jokaöiset kaameat unet, joissa mieheni pettää minua silmieni edessä kenen tahansa kansa, jättää minut tai kuten viimeyönä, olimme menossä siinä unessa hänen vanhemmilleen kun tiellä oli 2 miestä, tuntematonta joista toisen päälle ajoimme, koska hän ei väistänyt. Loukkasipa itsensä tietysti, hakkasi mieheni ja kun yritin sitä selvitellä, tappoivat minut. Painajaiset ovat niin pelottavia, etten voi nukkua normaalisti. Lisäksi minua on alkanut masentaa joka päivä, mikään ei vain suju ja kaikki ihmiset ärsyttää olemisellaan ihan suunnattomasti. Tänä aamuna romahdin, kun olisi pitänyt kouluun lähteä, ei ollut takkia, ulkona pakkasta ja kaapista ei löydy sopivaa paitaa sen sijaiseksi. Heitin tavarat seinään ja vajosin itkemään lattialle hurjasti täristen. Asioiden pitäisi olla hyvin, kuulostaako turhalta lässytykseltä, mutta minullle tämä on suuri asia, sillä tätä ei usein tällaisena eteen tule. Auttakaan kiltit!
Kirjoittanut: raavittu (Aktiivi)
  • #2
  • Arvo: Mahtigootti1500
  • Lähetetty: 28.03.2007 08:50
Kuulostaa tutulta. Painajaisista kannattaa puhua, vaikka se kuinka vaikeaa olisikin. Kannattaa myös selvittää mistä ne johtuu. Masennukseen kannattaa hakea apua, jos sitä on jatkunut jo pidempään. Ei oikeasti kannata elää sen kanssa, jos apua on tarjolla.
Itselläni oli ihan samanlainen tilanne joulukuussa. Juttelin asioista ja otin sairaslomaa ja otin ihan rauhallisesti. Ne auttoivat ihan hyvin. Voimia kovasti *lähettää tuulen mukana*
Kirjoittanut: bjorkmus (Jäsen)
  • #3
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 28.03.2007 09:25
Yritä puhua, vaikka se onkin vaikeaa. Kehotan myös hakemaan apua masennukseen, käymään vaikka ihan terkkarilla puhumassa noista jutuista. Itseäni alkoi aluksi masennuksesta ja ahdistuksesta puhuminen aina ahdistamaan enemmän, kun se tuli ikään kuin todellisemmaksi. Mutta loppujen lopuksi, ihmiset eivät voi auttaa, jos heille ei anna tilaisuutta. Mulle voi laittaa vaikka meiliä, jos kaipaat juttukumppania.
Kirjoittanut: FrozenCorpse (Aktiivi)
  • Lähetetty: 28.03.2007 09:31
Kiitos, meilaan jos tulee jotai vaikeeta, ihanaa kun on ihmisi, jotka ymmärtää ja tietävät miltä tuntuu kun sattuu..
Kirjoittanut: jeeves (Aktiivi)
  • #5
  • Arvo: Mahtigootti
  • Lähetetty: 28.03.2007 11:05
tiien millasta on nähä ton tyyppisiä painajaisia. ite en uskaltanu nukkua ollenkaan ja valot oli päällä öisin.

onneks sie pystyt kuitenkin puhumaan täällä, tollasista asioista on tosi vaikee puhua mut se on hyvä merkki että ees tänne. kannattaa tosiaan jutella joknu terkkarin kanssa, saat varmasti apua. ja täällähän myö ollaan.

vähän tekopyhän kuulosta, mut anteeks ku kilahin sillo siihe yhteen eri aiheeseen liittyen tääl foorumis. toivottavasti asiat alkaa taas menemään hyvin ja voimia.
Kirjoittanut: Swanette (Nimetön)
  • #6
  • • Muokkasi: Swanette
  • Lähetetty: 28.03.2007 11:11
FrozenCorpse, minulla on samankaltaisia kokemuksia. Niin kuin muut jo sanoivatkin, kannattaa tosiaan jutella noista asioista. Aina löytyy ihmisiä, jotka ymmärtävät ja osaavat auttaa. Ymmärrän oikein hyvin, että vaikka ulkopuolisen silmin kaikki näyttäisikin olevan hyvin, se ei välttämättä ole totuus. Vain itse voi tietää, kuinka pahalta tuntuu. Muista kuitenkin, että parempia aikoja on varmasti tulossa, vaikka joskus tuntuisikin toivottamalta. Voimia sinulle.

Minäkin pyydän anteeksi, jos olen sanonut siinä toisessa threadissa mielipiteeni liian jyrkästi. Ei ollut tarkoitus.
Kirjoittanut: FrozenCorpse (Aktiivi)
  • Lähetetty: 28.03.2007 11:24
On vaa sellanen mitätön, unohdettu olo, kuin maailma ei tahtoisikaan enää nähdä mua... Vaikka jaksan siivota ja olla muuten normisti, niin olo on paha silti..
Kirjoittanut: raavittu (Aktiivi)
  • #8
  • Arvo: Mahtigootti1500
  • Lähetetty: 28.03.2007 16:22

Lainaus: FrozenCorpse


On vaa sellanen mitätön, unohdettu olo, kuin maailma ei tahtoisikaan enää nähdä mua...


Mulla on just tollanen olo... En sano enää,et se menee ajan kans ohi, ku huomasin,et ei mee. Siihenkin auttaa varmaan vaan puhuminen. Ja jos ei voi puhua, niin kirjoita
Kirjoittanut: M Chaosbreather (Nimetön)
  • #9
  • • Muokkasi: M Chaosbreather
  • Lähetetty: 28.03.2007 19:22
Kuulostaa erittäin tutulta... eikä siitä ole kovin kauaa aikaa. Toisiaan puhuminen auttaa vaikka tekee kipeää ja pala kurkussa yritää kertoa... itse olen saanut nieleskellä itkua samalla ja helpottava itkuhan sitä on tullut joka kerta.

Joku terkkari/terapeutti on tarpeeksi tuntematon ja neutraali (ammattitaitoinen tai ainakin osaa ohjata sopivalle henkilölle), jolle voi kertoa asiansa. Minua on helpottanut kirjoittaminen, musiikkikin on sen takia tullut tärkeäksi ja tutustuin vaikeina aikoina nykyiseen miekkoseeni. Arvelin, että "eihän tuo minua halua ku miulla on tää ja tuo ja nii vaikea... " mutta toisin kävi.

Minun oli lopulta pakko puhua, koska minulla oli tapana mennä suihkuun piiloon itkemään, että kukaan ei nää tai kuule pillitystäni. Saatoin sitten kauankin olla suihkussa itkusta täristen ja mielessä tavat millä voisin lopettaa tuskani... kuitenkin olen jollain tavalla saanut ajatukset jotenkin kasaan ja jatkanut. Koulussa olo oli niin ja näin. Siellä en saanut koskaan itkukohtauksia tai ahdistusta mutta hyvin usein koulun jälkeen kotona ja yksin. Masenti kylläkin, alakuloinen ja turta olo, joten lopulta oli ihan sama mitä ****** sain niskaani...

Nykyisin en voi tuota tehdä kun miekkoseni saa selville jos minua jokin vaivaa. Ja en halua patoa, koska sekin tuntuu ihan perkeleen pahalta. Ei uskoisi mutta hänkin on käynnyt saman läpi. Vielä tässä taistelaan omia "demoneja"/issues vastaan mutta paljon lievempänä ja lähinnä kerran kuussa (menee jo PMS-oireksi lähinnä, joka tähän ei kuulu millään).

Voimia!
Kirjoittanut: Red Dragon (Jäsen)
  • #10
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 07.04.2007 22:19
Mun oma yönprinsessa lähti menee ja valitsi toisen. Just nyt tuntuu et voimat ei riitä. Mutta kai se mikä ei tapa niin vahvistaa. Life is...but what life is?

Tämä aihe on suljettu. Et voi lähettää tähän aiheeseen vastausta. Aihe on todennäköisimmin suljettu siksi, että siinä käsiteltävä asia on puitu perinpohjaisesti ja ns. kaluttu loppuun, tai sitten aihe ei ole enää ajankohtainen (jos viestiketjussa on käsitelty esimerkiksi festivaalia tai konserttia), tai sitten samasta aiheesta on ollut keskustelua jo aikaisemmin. Goottifoorumilla on myös tapana sulkea sellaiset viestiketjut, jotka sisältävät sata (100) sivua, ja avata uusi viestiketju samasta aiheesta toisaalla. Voit halutessasi kysyä foorumin valvojilta tai ylläpidolta syytä tämän viestiketjun sulkemisen syistä.

Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 1 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 17.09.2015 09:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 362 henkeä!
Järjestä treffit