Gootti.net

Yritin etsiä josko tämmöistä keskustelunaihetta löytyisi...ei pistänyt simmuun. Ihan hyvä niin, en tykkää jos näköelimiäni sorkitaan.


Mikä oli ensimmäinen bändi jota aloitte kuunnella ja/tai jonka levyn ostitte? Mihin tienne musiikin maailmassa vei sen jälkeen? Missä olette nyt ja miten sinne päädyitte? Mihin seuraavaksi, ja millaisen kulkupelin valitsette?

---

Minä olin muistaakseni ala-asteen viidennellä, kun telkusta top40 listaa katsellessani yksi esitys teki vaikutuksen: Waltarin Feel! -biisi. "Big Bang"-levyn ostin pian sen jälkeen, tykkäsin kovasti ja kuuntelin puhki (muitakin bändin levyjätoki löytyy). Tämä oli pitkään minulle se yksi ja ainoa bändi. Nykyään en kuuntele oikeastaan ollenkaan, mutta toisaalta tekisi mieli tutustua uudempaan tuotantoon.

Seuraavana tuli Amorphis, jonka myös bongasin telkkarista. Jee, Kalevala-metallia. Vanha ja uusi tuotanto miellyttävät, siihen välille mahtuu heikompaa materiaalia. Bändi yhä kuuntelussa, ja pidän musiikista.

Pitkään aikaan en muuta kuunnellutkaan kuin kahta yllämainittua bändiä. En tiennyt mihin seuraavaksi suuntaisin. Kuuntelin kaikenlaista sekalaista, latailin joitain biisejä netistä, kuuntelin radiosta Metalliliittoa...yrittäen löytää jotakin mikä sytyttäisi. Apocalyptica, Nightwish, Rammstein yms. tulivat tutuiksi mutta eivät koskaan tuntuneet "omalle". The 69 Eyesin "Blessed Be" oli mukavankuuloinen (vaikkakin tavallaan korni), mutta sen jälkeen tyyli on muuttunut jatkuvasti pehmeämmäksi. Se jokin, mistä pidin, katosi, ja samalla kuunteluinto hiipui.

Tässä vaiheessa löysin nettiradiot, ja gootti/tunnelma/sinfoninen/doom-metalli kolahti. Esim. Draconian, Entwine, Epica, EverEve, Paradise Lost, Penumbra, Sirenia, The Sins Of Thy Beloved, Theatre Of Tragedy, Tiamat, Tristania...onhan näitä vaikka kuinka. Goottimetalli on minulle yhä tärkein musiikin genre.

Nykyään luisun kohti goottia...tavallaan haluan löytää goottimetallin gootimman puolen (), kun sen metallisen jo tiedän mielestäni tarpeeksi hyvin. Juuri nyt olisi tarkoitus tutustua ainakin seuraavin bändeihin (joidenkin musiikkia löytyy jo): Faith & the Muse, Fields Of The Nephilim, London After Midnight, QNTAL, Seraphim Shock, Sisters Of Mercy, Switchblade Symphony, The Awakening, The Birthday Massacre...

Uuteen musiikkiin tutustun yleensä nettiradioita kuunnellen. Jätän musiikin soimaan taustalle, ja sitten kun huomaa jonkin biisin erottuvan joukosta ja miellyttävän korvaa, pistän nimen korvan taakse. Jos kuulen enemmänkin hyviä biisejä bändiltä, hankin pumpun musiikkia jollain keinolla.

---

Pitkä tarina, mutta minkäs satusetä itselleen mahtaa.

Estradi on teidän

Joo Metallicalla ja skidrowlla se alkoi. Sitten sepultura. Kun löysin gootti metallin: Amorphis, Tiamant, Moonspell, paradise lost, My dying bride, Into woods, ja kaikkea muuta mitä nyt en muista.

Sitten tuli norjan pojat kuunteluun: Immortal, Dark throne, Emperor, ja muut bläkkis bändit.

Kyllähän tässä tämän jälkeen tuli reggae vaihe ja kone musa vaihe, Myin kaikki vanhat levyt ja silleen.

Nykyään kuuntelen taas Gootti metallia ja uutena on tullut klassinen.

Minä aloitin varsinaisen musiikin kuunteluni ennen kun täytin 14, mikä kauhistuttaa joitakin. En kadu, ettei musiikki ollut sitä aikaisemmin osa eläämääni, siihen oli järkevä syykin.

Pienenä kuuntelin jotain lastenlauluja, mutta ala-asteella en taas mitään, koska vihasin kaikkea musiikkia, koska en ollut tietoinen kuin niistä mitä muut kuuntelivat (Spaissarit, Bsb jne). Eipä siis musiikki kiinnostanu. Minulla ei ollut edes ketään, joka olisi kuunnellut ja voinut suositella jotain muuta, kaverit kuuntelivat kaikki samaa.

Yläasteella, seiskalla kiinnostuin musiikista. Kaikki alkoi kröhöm The rasmuksesta (ja LOTR-soundtrackista), joka tosin jäi (rasmus) muutaman kuukauden jälkeen kun löysin jotain new age-musiikkia.
Ysillä tuli Nightwish, joka valaisi minua, ettei kaikki metalli todellakaan ole örinää, mitä olin ensin kuullut ja luullut ja vetänyt siitä sitten johtopäätökseni metallin suhteen. Sitten ihastuin myös klassiseen, elokuvamusiikkiin U2:n, The beatlesiin, Sonata arcticaa, Stratovariukseen ja joihinkin muihin, joita en muista.

Lukioon mentäessä tuli sitten lisää uusia musiikkituttavuuksia, goottimusiikkia ja japanilaista. Uuden tietokoneen avulla oli helppoa tutustua kaikkiin kiinnostaviin bändeihin. Radiota tuli kuunneltua ekat pari vuotta paljon, mutta jätin sen sitten kun ei tullut pahemmin mitään mieluisaa.

Nykyään tulee siis kuunneltua edelleen goottia, klassista, elokuvamusiikkia, japanilaista ja metallin puolelta pääasiassa sinfonista. Ja noita tulen kuuntelemaan tulevaisuudessakin. Toki kuuntelen myös bändejä, joita ei noihin voi luokitella, mutten koskaan luokittelekaan niitä kun kuuntelen eniten tuon tyylisiä bändejä

Joskus ala asteen alussa aloin musiikista diggaamaan. Ensimmäinen kasetti minkä ostin taisi olla joku Nylon Beat. Sitten kuuntelin Spice Girlsiä. (vai voiko noita oikeasti sanoa musiikiksi? )

Ala asteen puolivälissä (oiskohan ollut 4 luokalla) aloin kuuntelemaan satunnaisesti Himiä (reps!)ja Charonia.

Noin kuudennen ja seitsemännen luokan välissä oli sitten semmoinen lyhyt kikkelihevi jakso. (Iron Maiden, Metallica, Def leppard yms.)
Kikkelihevi jakson jälkeen siirryin hitaasti raskaamman metallin pariin. Metallin kuuntelu alkoi luonnollisesti Nightwishilla, Cradle of filthillä ja Emperorilla. Tässä välissä kiinnostuin myös musiikin soittamisesta ja aloitin rumpujen soiton.

(noin 13 -14 vuotiaana) Tämän jälkeen paneuduin enemmän black ja death osastoon: Emperoria, Immortalia, Burzumia, Nilea, Mayhemia, Dissectionia ja kumppaneita.

(noin 15 vuotiaana) Sitten kiinnostuin termistä gootti metalli. Tuli kuunneltua Paradise Lostia ja Type o negativea ja taas sitä Charonia. Rummut vaihtui skittaan.

Sitten sen jälkeen musiikkimaku keveni ja muuttui. Aloin kuuntelemaan Bauhausia, Sisters of mercyä, Blutengelia, Alien Sex Fiendia ja 153 muuta kummallista bändiä.
Noin vuosi tai puoltoista tämän jälkeen kitara vaihtui bassoon.

(Elkää tappako jos tuo sepustus on vaikeasti ymmärrettävissä. Yritin kaivella muistikuvia musiikillisesta historiastani mutta eihän sitä tietty ihan tarkkaan muista)

Lainaus: Lilith

Joskus ala asteen alussa aloin musiikista diggaamaan. Ensimmäinen kasetti minkä ostin taisi olla joku Nylon Beat. Sitten kuuntelin Spice Girlsiä. (vai voiko noita oikeasti sanoa musiikiksi?

Mun alkuajat oli just samanlaiset. Uskoin olevani kovin NB-fani mitä on. 8)
mutta mä olen ihan vaippaiästä asti kuunnellut kaikkea, että en ehkä kehtaa niitä Rööpelin palikoita ja Ti-ti Nallea sen suuremmin hehkuttaa. Mut sieltä se lähti.

Sitte 10-vuotiaana kuulin Autiotalon ja rakastuin Dingoon, sitä myötä rokkiin ja hevimpään, Stratovarius, Slayer, Megadeth, Metallica ja blaaplaablaa, black ja death metal-vaiheet kävin läpi.

Sitten tää kasarivaihe, missä vieläkin ollaan. Post-punk, new wave & cold wave, goottirokin alkumetrit ja uusromanttiset bändit. Musta Paraati (ja Jore Vastelin muutenkin!), Liikkuvat Lapset, Syyskuu, Dorian Gray, Kinsky, Tanna, Skädäm, Tavaramarkkinat, Mana Mana. ja suurin osa suosikeistani on suomalaisia, suomi on kaunis kieli. <:

jonkin verran on tullut mukaan EMB:ää ja industrialia varsinkin, mutta näistä genreistä lähinnä näitä "mainstream-bändejä", en oo jaksanut alkaa sen kummemmin tutustumaan. Industrial on mulle vähän sellaista hissimusiikkia, kaikki on samanlaista.

Dingo on ollu 10-vuotiaasta asti ehdoton lemppari & sitä se tulee olemaan aina vastakin. amen.

Alle kouluikäisenä rakastin Eppu Normaalia! Vieläkin muistan vanhempien biisien sanoja kun ne jossain soivat. Sitten koulun alkaessa taisi juuri olla tämä Spice Girls-buumi kuten varmaan lähes jokaisella tämän ikäisellä tytöllä, tosin Backstreet Boysistä ja muista poikabändeistä en tykännyt. Sen sijaan Janne Hurmeen "Tinasormus"-biisi oli suuri ihastukseni Pianonsoiton aloitin 6-vuotiaana.

Luokkien 2-4 välillä oli suuri musiikiton kausi, olin heppatyttö ja soitin vain satunnaisesti pianoa omaksi ilokseni ja joissain koulun joulujuhlissa jne.

5. luokalla aloin luokkakaverini kanssa kuunnella Apulantaa, Tehosekoitinta, HIMiä ja Nightwishia, mutta yläasteelle siirryttäessä enää Nightwish oli säilyttänyt kuuntelukelpoisuutensa minun korvissani. Yläasteella tutustuin mm. Sentencediin, Charoniin, Rammsteiniin, Velcraan, Katatoniaan, To/Die/Foriin, Eternal Tears of Sorrow'iin, Swallow the Suniin ja sen semmoisiin, lähinnä kotimaisiin räminä/mörinäyhtyeisiin. Children of Bodom oli kova juttu yhteen aikaan ja myös new age- tyylistä musiikkia tuli kuunneltua, esim. Enigmaa.

Ammattilukion ekalla ja tokalla luokalla musiikkimakuni on kehittynyt varmaan eniten, en ole enää niin kranttu kuuntelemieni bändien "statusarvoista" (toisin sanoen minulle ei ole olemassa käsitettä "nolo musiikki", kuuntelen sitä mikä minusta on hyvää ja kuuntelemisen arvoista). Monia metallibändejä (varsinkin COB, Katatonia, EToS, Charon) ei tule enää juurikaan kuunneltua ja ne levyt ovatkin sitten siirtyneet 11-vuotiaan veljeni ja minun yhteisomistukseen. Jos oikein haluan nostalgioida (?!) kurjaa yläasteaikaani niin kuuntelen varsinkin Sentencediä ja EToS:n The Last One for Life- biisiä -.-'

Nykyään olen aikalailla kaikkiruokainen, olen löytänyt muutamia vanhojauusia bändejä, kuten minun tapauksessani ABBA ja Queen ovat. Olen siis löytänyt kaikenlaisia uusia tuttavuuksia viimevuosina, mm. Depeche Moden, Reginan, The Sisters of Mercyn, Infected Mushroomin, Violan, Bauhausin, Diary of Dreamsin, Suruajan ja Björkin, ja näitä tulee varmaankin eniten nykyään kuunneltua.

Kiitos ja kumarrus, menipä luettelemiseksi.

Lukeeko joku muukin kuin minä oikeasti muiden viestit, vai onko tämä taas tällainen meme-tyyppinen gallup?

Oma vastaukseni on suurilta osin lainattu Schattenin vastaavantyyppisestä ketjusta, forgive me for that. Muokkailen kuitenkin tarvittaessa, ja mielelläni vastaan tähän ketjuun, oli sen tarkoitus sitten olla keskustelu tai meme.

1986 - Olin nelivuotias, ja meille tuli SKY-channel. Ensimmäinen ulkoaoppimani, Lontoonkiälinen kappale olikin "Money for nothing".

1987- Queen tuli mukaan kuvaan. Jummi jammi, ymmärsin sanoistakin jotain!

1989 - Koopperin Liisan kasetti eksyi pikku hyppysiini, ja länttäsin hetivälittömästi Alice-sedän julisteen seinälle värityskynälaatikkoni yläpuolelle. Army of Lovers taisi joskus hieman tämän ajan jälkeen ryhtyä hiipimään kuuntelulistalle. Lisäksi Deppareiden Enjoy the Silence oli ihan sikaihQ.

Ala-aste - Meidän luokan tytöistä valtaosa palvoi Nyykkäreitä, ja minä valitsin jonkun niistä yhdentekevistä ukoista saadakseni olla rauhassa. Jonathan oli se kaikista vähiten ärsyttävä, hiljainen takarivin kaappihinttari. Queen pysyi kovana sanana aina kuudennelle saakka, jolloin muistaakseni Megadeth, Metallica, Hype-musikaali, Raptori ja random hittisekamelska olivat hurjan hyviXii. Ja sit kans Eis of beis ja MTV-musiikki. Se taisi tosin olla hitusen tasokkaampaa vielä joskus 1996 kuin nyt. I think.

Ylä-aste - Cranberries, Skunk Anansie, Smashing Pumpkins, Kula Shaker, The Cardigans, Red Hot Chili Peppers, Nirvana, Metallica, Garbage, ja - omg - Spaissarit oli kuumat nimet levyhyllyssä. Äidin kanssa käytiin oikein Metallika-miästen tiistaikeikallakin jäähallissa. Rok oon. A.L. Webberin musikaalit ja erinäinen klassinen kolisi. Joku The Corrs käväisi kuvioissa. Mid-90's alternative rock/pop on edelleen musiikillisista perversioistani rakkain.

Lukio - Hirmuinen sillisalaatti mahtuu tännekin - lukioon kun kului kokonaista neljä vuotta. Eli musiikillisen kehityskaaren vaiheeseen "lukio" kyetään lukemaan ainakin seuraavat (joidenkin edellisistä lisäksi): Type O Negative, George Michael, Madonna, Massive Attack, Electric Light Orchestra, Obituary, Anathema, Enochian Crescent, Bal-sagoth, Iron Maiden, Manowar, Judas Priest, Samael, Sigh, Electric Wizard, Arcturus, M.A. Numminen, Ella Fizgerald, Brand new heavies, Randy Crawford ja monet, monet muut suursuosikit. Osa näistä on vieläkin listalla.

2002-2005
Epämääräinen göötti-musiikki kuten Joy Division, NiN, Xymoksin klaani ja Parannus kummittelevat/kummittelivat kuulokkeissa, Amon Tobinista, Vaya con Dioksesta, Tori Amoksesta, Nick Cavesta, Leonard Cohenista ja Kate Bushista puhumattakaan. Jazz on niin ikään tainnut pysytellä lukioajoista, ja ex-poikaystäväni myötä Zappa ja Hendrix löivät kättä.

2006->
Olen ehkä jämähtänyt jollakin tapaa paikoilleni, sillä 99% lemppareistani on jo mainittu, enkä niistä luovu. Uusina korviini ovat näiden vuosien aikana valuneet mm. Portishead, Head Control System ja Tenhi, ja myös enemmissä määrin uusvanhat Hidria Space Folk, Infected Mushroom, Shape of Despair, Opeth, Ulver, Arcturus, Jethro Tull, King Crimson ja Emperor. Melko lailla metallipainotteisesti siis on liikuttu, mutta olen kuunnellut enemmän erilaista musiikkia kuin aikoihin.

Ala-asteella ekasta luokasta lähtien kuuntelin Techno&Dance kokoelmia, en oikeen muuta. Kasetit kului puhki ja niitä sitten teippailin kasaan ja jatkoin kuuntelua

6 luokalla kuulin ekaa kertaa Rasmusta (siis vanhaa hyvää Rasmusta), sitä fanitin sitten 8 luokalle asti ja siis todella FANITIN! Hävettää oikeen jälkeen päin ku ajattelee Keräsin kaiken mahdolisen (lehtileikkeet,tv- ja radiohaastattelut, keikkaliput, julisteet yms.) talteen, kuuluin jopa fanclubiin

9 luokalla sitten musa vaihtui enemmän danceen, NRJ oli kovassa kuuntelussa siihen aikaan.

2001 kuulin radiosta Sonata Arctican Tallulah-biisin ja ihastuin, ostin kaupasta samantien levyn ja kun kuuntelin sen, kauhistuin "wtf, tämmöstäkö tää onkin!?" No hei, dancen jälkeen tommonen voi tuntua oudolta Tykästyin kuitenkin niin paljon siihen musaan, oli pakko saada lisää! Kuunteluun pääsi CoF, CoB, Dimmu Borgir, Therion, Tristania, Silentium ym.

2007 alussa tutustuin EBM:iin ja monet tyylisuunnan edustajat ovat tälläkin hetkellä soittolistalla. Keväällä 2007 ahkeraan kulutukseen joutuivat Ulver, Arcturus, Abney Park, Mortiis, The Dresden Dolls, Vernian Process ja Rasputina (5 viimeksi mainittua taitaa johtua siitä että tutustuin silloin nykyiseen avokkiini ja hän on aika Steampunkgootti ). Fields of The Nephilim, Sopor Aeternus ym. gootimmat musat siirtyi listalle kesän aikana

Musiikillisesta tulevaisuudesta en osaa sanoa muuta kuin, että tuskin enää palaan kuuntelemaan vuotta 2001 edeltävää musaa! Kyllä se musamaku on jämähtäny gootti/metalli/ puolelle

Ala-asteella musiikki oli lähinnä poppia ja dancea. Spice Girls oli kova sana ja Nylon Beat. Viidennellä ja kuudennella luokalla rupes löytymään sit jo näit "oikeita" lemppareita Linkin park oli aika unelma siihen aikaan, The 69 Eyesiä fiilisteltiin kaverin kanssa, Kornin word uppia, Tiktak, Maroon 5, Kwan, HIM ja edelleen se DANCE. Piti mainita et kuuden ja seiskan välisenä kesänä ja myös seiskalla Maija Vilkkumaa ja Eppu normaali oli kova sana.(Stratovariuksen yhtä biisiä huudatin kuudennella kasetilta matkalla lappiin ja sanoin kaverille "miten tässä voi olla näin hyvä fiilis")

Yläasteelle siirryttäessä musamaku muuttu ja poppi ärsytti, vaikka sitä tuli kuunneltua. Rockin puolelle rupes menee ja musamaku edelleen sitä Maroon 5, Tiktak (rupes hiipumaan) kuuntelin vaan lähinnä
radioa (NRJ). Kasilla rupesin kuuntelemaan Radio cityä ja musiikkimaku meni rockin ja metallin puolelle kunnolla esim. the 69 eyes, cradle of filth, dimmu borgir, korn, disturbed ja System of a down. Siinä ehkä kovimmat bändit siihen aikaan. Ysillä Type o negativesta tuli kova sana, In Flames, the 69 eyes,
Sentenced, To/Die/For, Charon. T/D/F soi tosi paljon ja Sentenced. Siks niiden kaikki levyt löytyykin tuolta hyllystä ja lähes kaikki In Flamesit.

Amiksen ekalla kuuntelin In Flamesia, In Flamesia, In Flamesia, Type o Negativea, Dark Tranquillity, Insomnium, Kalmah, Arch Enemy, Hypocrisy, Ajattara, Moonspell, Wintersun jne. Meni toho Death Metal osastolle. Mut sit keväällä rupes ärsyttään nuo kaikki ja kuuntelin lähinnä poweria eli Sonata Arctica, Twinlighting, Tarot, Stratovarius jne. Sillon tutustuin kans japanilaiseen bändiin D'espairsRayhin.
Toki kuuntelin viel aika paljon To/Die/Foria ja muutakin tollasta ja 69 eyesiä. Rupesin ettiin tällästä vähän kevyempää sorttia ja meni goottimetallin puolelle sitten kans esim. EverEve, Aion, Darkwell, Forever Slave, Keltgar, Mandrake, Virgin Black.. Kasaripoppi tuli kans kuvioihin mukaan tässä vaiheessa.

Kesän lopulla ja amiksen tokan alussa sit halus taas jotain uutta ku kyllästytti kaikki vaan edelleen. Tutustuin sit enemmän industrial metalliin ja goottimusaan. Jotain bändejä mitä vois sanoa ni London After midnight, Deathstars, Gorhminister, Malaise, Diary of dreams, Bloody mary, Dope Stars inc., Zeromanser, Samael. Syksyllä ku kaikki ärsytti otin jonkun vanhan dance levyn tuolt hyllystä ja rupesin fiilisteleen ja totesin et on tää vieläki hyvää. Sit rupesin tutustuun tähän Idustrial/EBM esim. Combichrist, Icon of Coil, :wumpscut: ...

Nyt pyöritään noiden ympärillä. Kuunelen lähinnä kaikkea (8)ja 9lk --->
Tarkotuksena on tutustua koko ajan uusiin bändeihin ja musiikkityyleihin. Juice Leskistä tulee kuunneltua jopa.

Lisään:
Ala asteella soittelin nokkahuilua vuoden tai kaksi, että oppisin nuotit.
Kolmannella alotin soittamaan saxofonia, mut totesin viidennellä luokalla ettei puhalinsoittimet oo mun juttu ja siirryin rumpuihin.
Rumpuja oon sit soitellu kuudennesta asti ja aijon niitä soittaa myös jatkossa.

No joo, täällä nämä nk. konkarit kertoneet pitkiä muisteloitaan, joten minä kerron lyhyemmältä ajalta ainakin saman verran

Kaikki saattoi alkaa vuonna 1997, jolloin näin ja kuulin ensimmäisen kerran veljieni kautta CoF:n From Cradle to Enslave-ep:tä. Silloin en vielä käsittänyt siitä mahtavuudesta mitään, olin vasta 5 vuotias.

Pari vuotta myöhemmin veljeni tyrkyttivät minulle Iron Maidenin The Best of The Beast -kokoelmaa, ja sitten iski no turning back. Se oli todella hieno albumi ja sse kaiken lisäksi herätti kiinnostukseni musiikkiin. Samana syksynä muistaakseni ilmestyi myös SA:n Ecliptica, joka myös oli silkkaa parhautta. Sentenced ilmaantui hyllyyni samoihin aikoihin, ensimmäisen ostamani levyn ollessa Sentencedin Story 9-vuotiaana.

Ala-aste ajat kuuntelin lähinnä näitä perus kasarihevi-bändejä Metallicoineen ja Maideneineen. Yhdessä välissä tuli CoB.

Samoilla linjoilla kuljettiin ylä-asteelle saakka, suuria muutoksia ei tapahtunut, paitsi että svedu-hevi valtasi tilaa railakkaasti.

8. luokalla ollessani muutimme muualle, jolloin nk. kaveripiirini muuttui suuresti. En omistanut tietokonetta, jolloin ainoat yhteyteni musiikkimaailmaan olivat koulun koneen kautta tuo maanmainio mikseri.net ja levykaupat. Mikseri avarsi näkemyksiäni sen verran paljon, että käytän sitä vieläkin kun aikaa riittää. Sieltä löytyivät kuolemattomat bändit kuten Amelion, Astrayed, Anti-pope, Mishere että Devilhorn.

Näinä aikoina musiikkimaku kääntyi yhä "tummempaan" päin. Syksyllä olin löytänyt Entwinen ja muutenkin melodisempi ja raskaampi musiikki kukoisti. Näihin aikoihin iski myös doom metal kovaa. Keväällä 2007 tapasin erään nimeltä mainitsemattoman foorumilaisen, joka oli, ja on vieläkin, auttamaton Heresia-fani. Bändin musiikki oli jotain aivan käsittämätöntä. Aikaisemmin olin kuullut satunnaisia Marilyn Manson-kappaleita, ja yhtye kuulosti niin täydeltä rip-offilta kuin voikaan. Lopulta siitä löytyi se jokin, joka saa minut sitä kuuuntelemaan vieläkin.

Heresia oli minun ponnahduslautani gootimpaan musiikkiin, ja sitä kautta myös tyyliin. Aloin käymään läpi eräiden teosten kautta gotiikan historiaan, jonka jälkeen Joy Divisionin ja muiden vastaavien kappaleita alkoi jäädä pysyvästi mp3-soittimeeni. Asiaa ei tietenkään auttanut eräs toinen ystävättäreni, jonka tunki minulle uutta musiikkia käteen sen verran kovaa tahtia, että hyvä kuin kerkesin kuunnellakkaan niitä kaikkia. Tätä kautta löytyivät niin Katatonia, HorrorPops, Tiger Army, Wednesday 13 ja monet muut loistavat bändit/artistit. Vieläkään en ole hänen suuresta levyhyllystään löytänyt yhtään huonoa levyä.

Myöskin bändit kuten ToN, Velcra ja muut ei-niin-tuntemattomat-bändit löysivät tiensä soittolistoille. Ja aion varmasti pysyä tässä samassa genressä vielä pitkään.
En ole raapaissut kuin vasta pintaa.

Ja myös suomalainen vaihtoehto-pop ja 70-luvun proge iskevät lujaa, Tangerine Dream etunenässä.

Nyt olen pölöttänyt jo aivan liikaa tekstiä hirvittävin kirjoitusvirhein teidän eteenne, ja siltikin paljon jäi pois. Pyydän anteeksi tätä, mutta ainoa syy tälle on tuo Uni-perkele. Ehkä joskus myöhemmin sitten lisää.

Mouksia:
Punk unohtui aivan täysin!
Tuo jumalainen musiikki täytti elämäni noin vuosi sitten Rancidin ja Lars Frederiksen & The Bastardsin muodossa, unohtamatta The Clashia ja Anal Thunderia.
Uusin löytö lienee Aivolävistys ja tuon nk. punk rockin/deathpunkin puolelta Turbonegro *pyytelee anteeksi*
Amebixia ja Dischargea pitäisi saada kuunteluun lähiaikoina, jos on onni mukana.