Gootti.net

Mä oon siinä mielessä eriskummallinen tapaus, että niinä harvoina päivinä, kun satun metallia kuuntelemaan niin levysoittimessa pyörii joko hammerfall, blind guardian tai manowar(joskus ehkä freedom call ja se finntrollin akustinen albumi). Yleensä se tosin menee kuunteluun, kun ropetetaan vaikka jotain aihepiireihin sopivaa tms eli taustamusaksi. Myös viha-viha suhteeni liiallisiin kitarasooloihin ei sovi myöskään kuvaan, mutta kaikkeen ei pidä saada selvää vastausta.
Mutta voisin suositella tota the Sisters of mercyn Vision Thingiä vaikka se kunnon genrerunkkarin ajatuksissa meneekin varmaan enempi hardrockin puolelle, niin siinä on kuitenkin ihan hyvin vaikutteita hevistä ja metallista.

Mulla on oman kokemukseni perusteella sellainen kuva että jokaisella gootilla on synkkääkin synkempi metallimenneisyys
Ximmo nyt tietysti voi sanoa että punkista se gootteilu lähti, ja on siinä varmaan oikeassakin noin musiikin kehittymisen suhteen, mutta mulla no sellainen käsitys että suurin osa nykyisistä noin parinkymmen vuoden ikäisistä gooteista on aloittanut musiikillisen synkistelynsä nimenomaan metallista ja innostunut sitä kautta jotekin goottirokista ja industriaalista.

Lainaus: Ximmo

Hassu ketju, koska minä en voi innostua yhdestäkään metallilevystä.

Justiinsa joo.

Miksei kukaan tähän ketjuun kirjoittaneista ole maininnut:
Shape of Despair (Shades of on suosikkilevyni. Molemmat muutkin ovat valloittavia). Tarjoaa varmasti jotakin jokaiselle synkistelijälle. Melkoisen kaunista musiikkia, ja tappokamaa romanttisiin hetkiin/panemiseen. Uberhidastempoista.

Arcturus - La Masquarade Infernale. Ehkä gootein metallilevy ikinä, ei tosin musiikillisesti. Pelkästään levyn nimi ja teemat pitäisi herättää kiinnostusta! Levy on megasinfonista avantgardea ilman metallille tyypillistä keskitaajuksilta pauhaavaa kitara-aaltoa. Mistään kikkelihevistä ei ole kyse; levy on sävellyksien puolesta edellä kaikkea kaikkea populaarimusiikkia vaikka onkin reilu kymmenen vuoden ikäinen. Tätä voisi melkein nimittää uusklassiseksi. Ad Astra!

Head Control System - Murder Nature. Melkoisen messevää metallia clean-voksuilla. Kitaramattoja ja oikeasti hyviä laulusovituksia pelkäävät älkööt vaivautuko.
www.myspace.com/spiralsektor Kehotan kaikkia kurkkaamaan. Kiss From a Rose -cover vei sydämeni. Instana.

Lainaus: Tristessa

Burzum (Filosofem)

Tipuin. Huolella.

Lainaus: Tristessa

Reverend Bizarre (Crush The Insects)

TUPLALOOOOOOL!
Nojoo, on noissa yhtyeissä elementtejä mitkä saattaisivat kiinnostaa goottimusiikin ystävää. Burzumilta mainittakoon vielä levy Det Som En Gang Var, joka on melkoisen nättiä ambient-bläkkistä. Vaikka Vikerness ei ikinä ollut teknisesti erityisen taitava, oli hän sitäkin parempi tekemään hyviä biisejä. Niissä on sitä kuuluisaa TUNNETTA. Muutamaan ugeempaan goottipumppuun tutustuneena olen myös melko vakuuttunut siitä, ettei goottimusiikin sisällä olla kiinnostuttu teknisestä suorituksesta muutenkaan.

Lainaus: emanon

mulla no sellainen käsitys että suurin osa nykyisistä noin parinkymmen vuoden ikäisistä gooteista on aloittanut musiikillisen synkistelynsä nimenomaan metallista ja innostunut sitä kautta jotekin goottirokista ja industriaalista.

Mua ei ole missään vaiheessa kiinnostanut goottimusiikki (maailman nutseikkaampia Taippareita ja omituista perversiota Deine Lakaienia kohtaan lukuunottamatta) v*tt*j*kaan, mutta pukeutuminen sitäkin enemmän. Ei se aina ole se musiikki. =)

Lainaus: Isnaard

Mua ei ole missään vaiheessa kiinnostanut goottimusiikki

Sie oot niin nuori vielä

Lainaus: emanon

Sie oot niin nuori vielä

Isnaardin - tai nykyisin - Eldnaardin tuntien, ei se siihen tule kasvamaan. Minä olen 26, kuunnellut musiikkia koko ikäni, eikä goottibändeissä yleensä ole tarpeeksi tekniikkaa, lahjakkuutta tai monimuotoisuutta herättämään mielenkiintoani. Että olisi se jo Leollekin uponnut, jos olisi upotakseen. Toi "Sie oot niin nuori vielä" on ehkä rassaavin kommentti minkä voi heittää ihmiselle jolla on selkeän nirso ja kohtuullisen pitkälle kehittynyt musiikkimaku. Tästä tietenkin päästäisiin TAAS siihen, mikä lopulta on goottimusiikkia, mutta kaikille ei vain putoa sellainen yhdentekevä gagga kuin Sistersit, Siouxie tai Joy Division. Ei iällä ole sen kanssa yhtään mitään tekemistä. Isnaard on kuunnellut niin paljon musiikkia laidasta laitaan, että uskaltaisin veikata että hän on löytänyt jo oman lokeronsa, jonne kuuluu kyllä goottivaikutteista musiikkia, mutta jossa vokalisti pysyy nuotissa, taustalla ei ole kökköjä rumpukoneita, tai kitarariffejä jotka jotakuinkin muodostuvat kahdesta soinnusta.

Ei sitä goottirockin tai post-punkin vetovoimaa joillekin voikaan selittää musiikin teknisellä puolella. Se on jotain vaikeasti määriteltävää viehätystä mitä siinä on. Riffit on joo usein yksinkertaisia, mutta kun ne sopivat siihen musiikkityyliin niin ei niiden vättämättä tarvise olla monimutkaisia. Mitä laulajiin tulee, niin sen laulun persoonallisuus ja ilmaisuvoima on olleet mulle aina tärkeämpiä kuin se tekninen taito tai täydellinen nuotissa pysyminen. Nuo mainitut rumpukone-jutut on sellaisia missä sitä ikääntymistä joidenkin bändien kohdalla havaitsee mutta ei sekään liikaa hyppää korvaan. Aika monille goottirockin soundit voi kuulostaa ohuilta ja liian pelkistetyiltä. Sekin on pitkälti tottumiskysymys ja kyse siitä mihin verrataan, jos verrataan metalliin yleisesti niin varmasti, ja siitä kuinka tuotettua musiikkia (soundeiltaan) on tottunut kuuntelemaan.

Ei se tekniikka, vaan se, miltä se tuntuu.

Lainaus: Deadboy

Ei sitä goottirockin tai post-punkin vetovoimaa joillekin voikaan selittää musiikin teknisellä puolella. Se on jotain vaikeasti määriteltävää viehätystä mitä siinä on.

Nimenomaan tämä. On huomionarvoista, että vaikka kuuntelen bläkkistä ja doom metallia, joista kummankaan oldskoolimmat herkut eivät liiemmin tekniikalla loista, kuuntelen niitä juuri samasta syystä kuin joku punkkia tai vanhempaa goottitavaraa. Se on se tunne, mikä niistä tekee kaunista, ja sekin on hyvin subjektiivinen käsitys. Niille musiikkityypeille ominaisiin sointu- ja sävelkiertoihin sekä rytmityksiin liittyy tunteita, mitkä kemiani tietysti tunnistaa. Epäilemättä kysymys on samasta ilmiöstä myös sitä teknisesti heikkoa goottimusiikkia arvostavien parissa.

Lisäksi mielestäni blackis (jos ei doom, joka on kehittynyt, muttei suinkaan teknillisesti haastavimpiin suorituksiin) on ottanut aimo harppauksia 2000-luvun puolella, joihin goottigenren kehitys ei mielestäni pääosin yllä. Ainoan poikkeuksen, johon olen törmännyt, muodosti nyttemmin jo hajonnut (v*t*n runkkarit, te olitte niin lupaavia) Nevernettles. Kaiholla muistelen Ineksen keikkasuorituksia, jotka olivat lähestulkoon virheettömiä siitä huolimatta ettei hän ei edes kuullut monitoreista lauluaan.

Muusikko on muusikko vaikka voissa paistaisi. Loppujen lopuksi arvostan aina yhtyeitä, joissa tekninen suoritus ja toteutus kohtaavat loistavan konseptin, paljon enemmän kuin vain konseptin ja tunnetta omaavia yhtyeitä siitä huolimatta, että saatan kuunnella teknisesti "puutteellista" (lue: helposti parannettavissa olevaa) musiikkia. On myös olemassa yhtyeitä ja konsepteja, joissa tekninen toteutus uupuu mutta vastaanvanlaista musiikkia ei vain ole olemassakaan. Burzum on erinomainen esimerkki.

Perustan ketjun, johon goottimusiikkia arvostavat muusikot (ja miksei muutkin) voivat suositella minulle ja kaltaisilleni teknisesti hyvää musiikkia, joka osuu goottiin kuin nyrkki p*rsees**n.

Lainaus: emanon

Sie oot niin nuori vielä

Niin iso lol, ettei se mahdu koko foorumille.

Lainaus: Isnaard

Ainoan poikkeuksen, johon olen törmännyt, muodosti nyttemmin jo hajonnut (v*t*n runkkarit, te olitte niin lupaavia) Nevernettles. Kaiholla muistelen Ineksen keikkasuorituksia, jotka olivat lähestulkoon virheettömiä siitä huolimatta ettei hän ei edes kuullut monitoreista lauluaan.

Turha se enää itkeä lattialle lätkähtänyttä Megamogulin Lehtipihviä, mutta tottahan tuo. Ja komppaan hyvin pitkälti myös mielipidettäsi siitä että muutkin arvot musiikissa tekevät paljon; Deppareita ja Curea tulee jostain kumman syystä kuunneltua, vaikkei kumpikaan juuri loista millään niistä attribuuteista joiden peruilla yleensä valitsen kuunneltavan shaibani.