Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Viimeksi lukemasi kirja ?

Kirjoittanut: Mortti (Aktiivi)
  • #321
  • Arvo: Mahtigootti
  • • Muokkasi: Mortti
  • Lähetetty: 30.01.2009 13:29
Terry Pratchettin Viikatemiehen lainasin tänäaamuna, ahmittu jo puoleenväliin... kouluajan voi käyttää tehokkaasti jos sinne sattuu joskus menemään

Turha edes mainita, miten paljon minä kyseisen herran kerrontatyyliä ja hahmoja rakastan.. pitäisi joskus lukea ihan alkuperäiskielellä, olisi varmasti vieläkin mahtavampaa. *kuolaus* .. kaikki huumori ei vaan aukene suomenkielellä, mutta ei voi mitään, kääntäjä on parhaansa tehnyt, joten en valita..
Kirjoittanut: BronzeRain (Aktiivi)
  • #322
  • Arvo: Platinagootti+
  • Lähetetty: 30.01.2009 13:55

Lainaus: Funereal Soul

Vaan jos jotain haluan niin ei auta, kuin odottaa tai viihdyttää kirjastontätejä kulkemalla siellä riesaksi saakka. Jos ne vaikka sitten kyllästyisivät ja laittaisivat niitä haluamia opuksia sivuun? ..Ei se taida kuitenkaan ihan niin toimia.

Ei minun kohdallani ainakaan vielä ole tehonnut. Tosin olen kaverustunut erään kirjastontädin kanssa kun olen tarpeeksi paljon siellä lorvinut.
Kirjoittanut: Vampiric_ (Jäsen)
  • Lähetetty: 30.01.2009 14:21
Viimeksi luin Houkutus- sarjan kolmannen osan epäilys, ja nyt luen neljättä osaa, tosin englanniksi kun suomeksi tulee vasta syksyllä, enkä jaksa odottaa. Eli siis Breaking Dawn. Ihan koukussa oon
Kirjoittanut: Tyhjäpää (Jäsen)
  • Lähetetty: 30.01.2009 23:18
Sain tossa pari päivää sitten luettua Nikki Sixxin Heroiinipäiväkirjan. Lukeminen kesti ihan mielettömän kauan! Olen hidas lukemaan ja sivuja oli melkein 450.. Mutta asiaan. Kirja on sinänsä mielenkiintoinen, et se käsittelee ihan oikeeta elämää. Jotenki tykkään lukea vähän karummasta elämästä. Joskus kyllä pisti jurppimaan ne joittenkin ihmisten kertomat jutut sielä päiväkirjamerkintöjen välissä, kun niitä meinas olla ihan älyttömästi!! Mutta siitä selvittiin.
Kirjoittanut: groomeri (Aktiivi)
  • #325
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 30.01.2009 23:31

Lainaus: Tyhjäpää

Sain tossa pari päivää sitten luettua Nikki Sixxin Heroiinipäiväkirjan

itsekin luin kyseisen kirjan viime kesänä. Minua ei ne muiden ihmisten merkinnät jurppinut, paikka paikoin heidän asenteensa kylläkin. Lopusta kyllä pidin, sillä usein elämänkerroissa on enemmän tai vähemmän "elivät onnellisina elämänsä loppuun asti" -meininkiä, mutta Herra Sixx myönsi avoimesti, että kirjan tapahtumien jälkeen hän yritti lopettaa huumeet, mutta monta kertaa vielä sorruttiin. Ja tuskin on vielä tähän päivään mennessäkään täysin irti.

Viimeiseksi olen lukenut Sofi Oksasen Puhdistus. Pidin toisen päähenkilön, Aliide Truun, tarinasta ja olisin siitä lukenut vielä enemmänkin. Mielestäni jo pelkästään tästä henkilöstä olisi saanut mielenkiintoisen kirjan aikaiseksi. Kirja oli kuitenkin iloinen yllätys, nimittäin olen aiemmin yrittänyt lukea samalta kirjailijalta stalinin lehmät, mutta jotenkin sen kerronta oli liian puuduttavaa omaan makuuni enkä ole saanut vieläkään luettua sitä loppuun.
Kirjoittanut: Polyunsaturated Doll Blood (Aktiivi)
  • #326
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 03.02.2009 13:45
Leena Landerin Käsky. Oli kyllä todella helppolukuinen ja tarinakin jopa kiinnostava.
Hubert Selby Jrn Unelmien sielun messu. Taas. Se vaan on aina yhtä hyvä.
John Fanten Brotherhood of the Grape. Sama kommentti kuin Käskyyn.

Seuraavaksi olisi luvassa uusia tuttavuuksia kuten Michael Swanwick ja Pirkko Saisio. Black Sabbathista kertova kirjakin edelleen kesken...
Kirjoittanut: Holy (Jäsen)
  • #327
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 03.02.2009 13:48
Robert Jordan: Ajan Pyörä 25, Käsipuoli

Luin loppuun tuossa muutama päivä sitten. Chuukon ihastukseksi tai vihastukseksi pakko kyllä kertoa, että ei se vielä tähän(kään) lopu... Enkä oikein tiedä, mihin loppuu, kun Jordankin otti ja kuoli ennen kuin sai sarjan kirjoitettua. Tosin kuten tavallista, joku sen sukulaispoika on jo ilmottautunut kirjottamaan sarjan loppuun sen muistiinpanojen pohjalta.

Mutta asiaan. Jostain käsittämättömästä syystä pidän kyseisestä sarjasta yhä, vaikka juoni on kyllä levinnyt ihan kaikkiin mahdollisiin suuntiin pahemmin kuin Jokisen eväät koskaan. En jaksa uskoa, että Jordankaan oli enää pitkään aikaan kartalla kaikista aloittamistaan sivupoluista. Ja joka kerta kun luen uutta osaa, tuntuu, että pääni räjähtää ärtymyksestä, jonka syynä on milloin juonen & hahmojen ärsyttävät toilailut, milloin Jordanin kuvaukset hahmoistaan.
Jossain vaiheessa sarja nimittäin luisui siihen, että ihan oikeasti joka toinen hahmo on poikkeukselliusen vahva Mahdissa, niin kiivasluontoinen, että kukaan ei uskalla hengittääkään ilman erillistä lupaa, uskomattoman rohkea, poikkeuksellisen pitkä naiseksi eli vain kämmenen leveyden Randia lyhyempi...ja niin edelleen. Ja yleensä vielä näitä kaikkia yhtä aikaa.
Välillä myös tuntuu, että varsinaiset tapahtumat eivät etene juuri mihinkään, vaan koko ajan haahuillaan jossain asian vieressä. Ja sitten kun jotain merkittävää on juuri tapahtumassa, vaihdetaan kertojaa!
Mutta silti aina välillä tulee vain kausia, että on pakko ahmia taas muutama osa Ajan pyörää. Sarjassa on vaan kaikesta huolimatta jokin kummallinen viehätys. Ja no on siellä välilä ihan dramaattisia ja hienoja pätkiä... Lisäksi saippuasarjatyyli vaan toimii: on pakko lukea taas seuraavakin osa kun sen ja senkin kerronta jäi niin jännään kohtaan: )

Frederico García Lorca: Bodas de sangre

Luin viime yönä loppuun "Veren häät" espanjaksi. Sujui joten kuten, kun olen sen verran paljon kyseistä näytelmää lukenut suomeksi... Ah, Lorca vaan on upea. Sen tekstien kanssa tulee aina sellanen olo, että haluais lukea niitä ääneen. Olisi myös upeaa nähdä "Veren häät" näyteltynä. Pitäs varmaan yritää löytää jostain Sauran leffaversio.

Samalla tuli myös luettua "Bernarda Alban taloa", huomasin taas kerran miten mahtava teksti sekin on. Miten joku osaakin kirjoittaa niin voimakkaasti seksuaalisesti latautuneen tekstin, kuitenkin niin tyylikkäästi ja verhotusti. Siltä varalta, että joku pelkää spoilautuvansa kerrottakoon, että lopussa on esimerkkinä katkelma näytelmästä.

"La Poncia: Niinkö paljon sinä pidät siitä miehestä?
Adela: Niin paljon! Kun minä katson häntä silmiin, minusta tuntuu kuin joisin hitaasti hänen vertaan." -F. G. Lorca: Bernarda Alban talo, suomentanut Pentti Saaritsa

Ahh, rakastan tuota kohtaa...
Kirjoittanut: neo_shaman (Aktiivi)
  • #328
  • Arvo: Mahtigootti++
  • Lähetetty: 08.02.2009 14:20
Hannu Salama - Juhannustanssit [sensuroimaton laitos]
Kalevala
Molemmat kouluhommia. Kalevala on suurimman osan ajasta aika puuduttavaa, mutta kun siihen pääsee sisään on se kuin mitä tahansa muukin kirja Hannu Salamaa olen vasta aloittelemassa.
Näiden kahden jälkeen seuraava uhri on Kanteletar.
Kirjoittanut: Mortti (Aktiivi)
  • #329
  • Arvo: Mahtigootti
  • Lähetetty: 12.02.2009 10:35
Kärpästen herra on nyt yli puolessavälissä, ärsyttävän koukuttava kirja.. tykkään paljon enkä tiedä miksi, jotenkin ajattomasti kirjoitettu, ei heti uskoisi olevan peräisin 55 vuoden takaa ellei muutamia hassunkuuloisia ilmaisuja oteta huomioon. Hahmot ovat mielenkiintoisia vertauskuvauksellisuutensa ja virheittensä takia (sepä vasta ärsyttävää olisi jos he kaikki olisivat urheita pikku sankareita, rgh).

Niin ja luin siis Terryn Viikatemiehen loppuun jo aikoja sitten, ei ihan vastannut odotuksiani (jotka olivat vähän liian korkealla, koska Kuolema on yllättäen idolini) mutta en nyt sanoisi täydeksi flopiksi, hra Pratchettin kerronta iskee aina.. mutta seuraavan kerran luen kyllä englanniksi, häiritsee kun olen aina lukiessani kääntämässä englanninkielestä suomennettua kirjaa takaisin alkuperäiskielelleen koska se suurimmassa osassa tapauksia kuulostaa paljon paremmalta
Kirjoittanut: Holy (Jäsen)
  • #330
  • Arvo: Edistynyt
  • • Muokkasi: Holy
  • Lähetetty: 12.02.2009 10:56
Andreï Makine: Maa ja taivas

Luin loppuun eilen.
Menneisyyden kaihoa, toteutumattomia unelmia, elämää kulttuurien rajalla (ranskalaisen ja venäläisen/neuvostoliittolaisen) Yksinäisiä, irrallisia ihmisiä, jotka yllättäen puolivahingossa kohtaavat toisensa hetken. Unenomaista, runollista, hiukan hajanaista kerrontaa, josta kuitenkin paljastuu yllättävän selkeä juoni. Joitain riipaisevan kauniita katoavan onnen kuvauksia. Paljon kolmeen pisteeseen päättyviä lauseita...
Eli Makine ei petä, tyyli on pysynyt samana kuin edellisissäkin kirjoissa. Tähän en rakastunut ihan niin pahasti kuin kirjaan Venäläisiä unelmia mutta ihana silti. Makinen tapa kirjoittaa on usein kuin kirjallista impressionismia, vangitaan tarkasti jokin irrallinen, katoava hetki. Ja se kauneus, jolla sotaa, hävitystä ja kuolemaa voi käsitellä, ilman että luisuttaisiin romantisoituihin sankaritarinoihin.

Pah, huomasin, että tämä meni vähän Makinen yleisen tyylin ylistykseksi, enkä oikein osannut sanoa mitään juuri tästä kirjasta... No, jos tälläinen tyyli kiinnostaa, niin lukekaa itse: )
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 10 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 04.01.2022 03:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 501 henkeä!