Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Viimeksi lukemasi kirja ?

Kirjoittanut: Gothica (Nimetön)
  • Lähetetty: 31.12.2009 01:01
Stephenie Meyer- Uusikuu

Tiedän, että useat Gootti.nettiläiset eivät pidä kirjasarjasta. Ihan sama, minä rakastan sitä. Se voi olla kliseinen ja vaikka miten huono muiden mielestä. Olen mieluummin tyhmä ja pidän siitä, kuin järkevä ja olen pitämättä. Miksei saisi lukea vaikka miten typerää kirjaa, jos siitä tulee onnelliseksi?
Kirja on ihana, vaikkakin surullinen. Tosin ihanuus johtuu osittain surullisuudesta. Tuskinpa kirjan juonesta kannattaa paasata, en kuitenkaan keksi mitään järkevää sanottavaa siitä. Se vaan on ihana...
Kirjoittanut: Scarlet Widow (Nimetön)
  • Lähetetty: 02.01.2010 21:05

Lainaus: "Gothica"

Tiedän, että useat Gootti.nettiläiset eivät pidä kirjasarjasta. Ihan sama, minä rakastan sitä. Se voi olla kliseinen ja vaikka miten huono muiden mielestä. Olen mieluummin tyhmä ja pidän siitä, kuin järkevä ja olen pitämättä. Miksei saisi lukea vaikka miten typerää kirjaa, jos siitä tulee onnelliseksi?
Kirja on ihana, vaikkakin surullinen. Tosin ihanuus johtuu osittain surullisuudesta. Tuskinpa kirjan juonesta kannattaa paasata, en kuitenkaan keksi mitään järkevää sanottavaa siitä. Se vaan on ihana...


Kaipa minä voin kirjasarjan halveksijana sanoa pari sanaa.

Ymmärrän, miksi tuota sarjaa pidetään niin ihanana ja mukavalukuisena, koukuttavana. Se on tuota koukuttavaa rakkausgenreä, paljon seikkailua ja tunteita ja traagisuutta. Siis perushömppää. Perushömppä on ihan harmitonta. Ei se oikeastaan ansaitse sitä kaikkea vihaa, mitä sitä kohtaan osoitetaan.
Toisaalta sitten, minä en pidä sarjasta enkä Meyeristä kirjoittajana siksi, että sarja leimataan huikeaksi vampyyrisaagaksi ja Meyer kovinkin lahjakkaaksi sanankäyttäjäksi. Vampyyrikirjallisuutena Houkutus-sarja on pilaa "vanhan polven" vampyyrikirjallisuudelle. Draculat ja Veren vangit sun muut sentään noudattelevat vanhaa kansanperintöä, jota vampyyrit ovatkin. Meyer on myöntänyt, ettei tiedä tästä taustasta mitään - ja se näkyykin. Minua inhottaa, että vuosituhansien tarudemonit ovatkin nyt pyhimyksiä, koska joku vain sattui näkemään semmoisia päiväunia. Kaiken lisäksi Meyer ei osaa kirjoittaa. Hänen tapansa käyttää tekstiä on mielikuvituksetonta, tylsää, sananvalinnat, lauseet, tapahtumat sun muut ovat käytettyjä ja helppoja, teksti ei itsessään herätä tunteita ja kerronta vain kulkee samalla painolla helpoista ratkaisuista toisiin. Hahmoissa ei ole syvyyttä. Tietysti tämäkin on perinteinen piirre hömppäkirjallisuudelle - eihän sen tarkoituskaan ole ruokkia lukijan taiteennälkää.

Niille, jotka pitävät Meyerin kirjoista, sanon vain, että kunhan kokeilette myös lukea semmoisten kirjailijoiden tekstiä, jotka myös osaavat kirjoittaa. Uskallan sanoa, että tällaisten kirjailijoiden rakkausromaanit vaikuttavat paljon enemmän teihin kuin Houkutus-sarja.

Hyvänä esimerkkinä Emily Brontën Humiseva Harju, joka on tällä hetkellä viimeksi lukemani kirja.
Kirjoittanut: Severana (Jäsen)
  • #463
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 02.01.2010 22:40
Sain juuri luettua nuo Twilight -sarjan kirjat, jotka löytyvät näin joulun jäljiltä tyttäreni kirjahyllystä. Kyllä, pidin sarjasta. Luin sen lähes yhdeltä istumalta vajaan kolmen vuorokauden sisällä, vaikka on toki otettava huomioon, että sairastaessa lukeminen on mitä viihdyttävintä puuhaa. Normaalisti en voisi käyttää noin paljon aikaa kerrallaan lukemiseen, niin kiinnostava kuin joku teos olisikin.
Minulle kävi sarjan kanssa sama, kuin Pottereiden kohdalla; elokuvan nähtyäni piti saada kirjakin luettua. Mielestäni alkuperäiskirjat ovat yleensä elokuvaversioita parempia tarinankerronnaltaan. Olin tuossa aiemmin syksyllä luvannut viedä tyttöni leffaan katsomaan Uusikuuta sen ilmestyttyä, mutta tokihan meidän piti ennen sitä katsoa myös Houkutus, jotta juoni säilyttäisi aikajärjestyksensä.
En ole koskaan ollut mikään suuri vampyyrifani, joten Twilight -vampyyrit tuntuivat pelkästään virkistävän uudenlaisilta verrattuna vanhaan hauta-arkkukliseiseen esitystapaan. Stephenie Meyer on lähestynyt iänikuisia vampyyrikäsitteitä varsin erilaisesta näkökulmasta, mikä on minusta kiehtovaa ja ennakkoluulotonta. Tämä varmasti loukkaa niitä, jotka haluavat pitää totuttuja vampyyriperinnetaruja yllä, mutta ei minua. Ajatella, että hänen tarumaailmassaan voi vampyyrikin olla "kasvissyöjä"!
Sanataituruudesta tai sen puutteesta en sano mitään. En ole lukenut sarjaa alkuperäiskielellä, eikä minusta ole oikein arvostella kirjailijaa suomentajan tuotoksen perusteella. Joskus suomentajat onnistuvat säilyttämään kirjan hengen aivan oikeanlaisena, mutta helppoa se ei varmasti ole. Kielen käyttö tai ilmaisutapa ei minulle koskaan olekaan se kirjan oleellisin osa, vaan tarina itsessään. Siitä joko pitää, tai sitten ei. Sarjaa lukiessani huomasin, että tarina liukui väistämättä suuntaan, jota en itse välttämättä olisi korostanut kerronnassa. Kyseessä on kuitenkin kirjailijan valinta, joten siihen on lukijan vain tyytyminen. Kokonaisuudessaan pidin Houkutusta parhaana osana, jonka jälkeen mikään seuraavista osista ei aivan yltänyt edeltäjänsä tasolle. Joka tapauksessa, tulen todennäköisesti lukemaan Twilightit vielä monta kertaa.
Vampyyreista huolimatta kirjat ovat minusta ennen kaikkea perinteinen, romanttinen teinien rakkaustarina. Jos on allerginen romantiikalle tai teini-iälle, on näihin kirjoihin aivan turhaa tarttua.
Kirjoittanut: Arimath (Jäsen)
  • #464
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 03.01.2010 15:00
Nyt kun vielä muistaisi, minkä kirjan on lukenut viimeksi... Ei sillä, ettenkö olisi joskus kaaauan aikaa sitten lukenut paljonkin, mutta nykyään ei oikein mikään nappaa. Viimeksi yritin lukea Sinuhe Egyptiläistä toiseen kertaan. Ensimmäisellä lukukerralla jäi sellainen maku, että tämän voisi joku päivä lukaista uudestaankin, ja siihen palaillen avasin kyseisen kirjan joskus syksymmällä, mutta taisi jäädä ensimmäiseen lukuun se yritys.
Kirjoittanut: Holy (Jäsen)
  • #465
  • Arvo: Edistynyt
  • • Muokkasi: Holy
  • Lähetetty: 13.01.2010 14:15
Kari Hotakainen: Ihmisen osa

Jotain ihan hyviä ja kiinnostavia juttuja, mutta päälimmäiseksi jäi seuraavia ajatuksia: Onko nykyään kiellettyä kirjoittaa kirjoja, joissa olisi yksi tai kaksi kertojaa ja juoni etenisi alusta loppuun? Tai edes kirjoja, joissa useat näkökulmat ja henkilöt todella kietoutuisivat yhteen ja lopulta kävisi ilmi, että kaikella oli joku pointti, vaikkei sitä heti huomannut? Eivätkö nykykirjailijat osaa kirjoittaa muuta kuin silppuromaaneja, joissa jokaisen lyhyen pätkän lopussa on joku onneton cliffhanger ja taas vaihtuu kertoja ilman mitään hyvää syytä vai epäilevätkö he, että nykyajan tosi-tv- ja saippuasarjaihmiset eivät jaksa lukea kirjaa muuten? (kertojalla tarkoitan tässä siis myös henkilöä, jonka näkökulmasta kolmannen persoonan kertoja ensisijaisesti tapahtumia kuvaa)

Osittain ärsytys johtunee siitä, että olen sattumalta tarttunut vain tälläisiin nykykirjoihin, kun en hirveästi lue etenkään suomalaista nykykirjallisuutta ja siitä, että odotin kirjalta jotain ihan muuta... Ja jotenkin koko jutusta jäi vain sellainen kikkailuolo, että oikeastaan ei sen nyt niin väliä, onko juonessa mitään uutta tai kiinnostavaa, kunhan vain hypitään ajassa ees taas ja on mahdollisimman monta henkilöä tuskailemassa, kuinka moderni elämämme on p*skaa ja sitten tässä on vielä se suuri salaisuus, mutta enpäs vielä kerrokaan mikä, hähää. Ja sitten vielä se, että luulin, että monitasoinen juoni tarkoittaa, että kirjasta voi löytää useamman kuin yhden sanoman, mutta nykyään se tuntuu tarkoittavan, että haa, keksinpä kirjoittaa juonen, josta osa onkin ehkä kirjan sisäistä fiktiota tai sitten ei tms. Eikä tässä nyt mitään niin ihmeellistä sanottu, etteikö sitä olisi vähemmälläkin saanut sanottua (eikä kirja ole edes pitkä). Äh, nyt lopetan valituksen.

Heti täytyy kyllä sanoa, että Makine on poikkeus lukemissani nykykirjoissa, hänen kirjoissaan kertojia on yleensä korkeintaan kaksi, näin äkkiseltään muistellen...

Victor Hugo: Kurjat

Tätä en oikeastaan lukenut, vaan kuuntelin. Ystäväni luki minulle ääneen monessa osassa. Yllättävän kiva kokemus muuten, pitkästä aikaa kuunnella, kun joku lukee ääneen. Mukavaa myös siksi, että välillä on helppo keskeyttää ja jutella luetusta.

Kokonaisuudessaan teos oli upea. Historialliset pätkät olivat vähän hankalia hahmottaa etenkin kuultuna ja siksi vähän raskaita, mutta ne toivat perspektiiviä jaksoihin, joissa liikuttiin yksilötasolla. Kieli ja tyyli ovat tietysti selkeästi vanhanaikaisia ja siksi välillä ehkä tahattomankin huvittavia eli vaatii ehkä tiettyä asennoitumista, kuten useimmat vanhat romaanit.
Mielenkiintoista: Kirja on moniosainen, juoneltaan monitasoinen, siinä on valtavasti henkilöitä ja näkökulmia. Myös Hugo osasi cliffhanger-tekniikan, tosin uskallan väittää, että paljon paremmin kuin Hotakainen. Kokonaisuudessaan koko jutusta jäi aivan erilainen maku kuin "Ihmisen osasta" vaikka ihmisen osastahan tässäkin paljolti oli kyse. Kuten ystäväni lupailikin, Hugo on mestari sitomaan langat yhteen. Kaikella ja kaikilla on merkityksensä. Kaikki juonenpätkät viedään loppuun. Olemme löytäneet koko valtavasta teoksesta ehkä kaksi hahmoa, joiden kohtalo jäi hiukan epäselväksi ja sekin tuntuu tarkoituksenmukaiselta.

Hauskaa oli, että Hugo paljatui etenkin ääneen luettuna kovin monipuoliseksi. Välillä mahtipontisuus on pateettisuuden rajoilla, välillä kerronta on todella traagista ja toisinaan teoksesta löytyy jos jonkinlaista huumoria yllättävistäkin kohdista, joskus hieman piilotettuna... Upeita hahmoja, ihanaa kuvausta niin Pariisista kuin muualtakin... Onneksi päätimme juuri ystävieni kanssa lähteä maaliskuussa Pariisiin Olin ehkä kirjaa kuunnellessani muutenkin kiihtyneessä mielentilassa, mutta enpä muista milloin olisin viimeksi itkenyt ja nauranut yhtä paljon kirjan takia. Täytyy kyllä myös sanoa, että ystäväni luki hyvin.

Voisinpa tästä jaaritella vaikka kuinka, mutta nyt täytynee lopetella...
Kirjoittanut: Gothica (Nimetön)
  • Lähetetty: 02.02.2010 21:24

Lainaus: Scarlet Widow

Ymmärrän, miksi tuota sarjaa pidetään niin ihanana ja mukavalukuisena, koukuttavana. Se on tuota koukuttavaa rakkausgenreä, paljon seikkailua ja tunteita ja traagisuutta. Siis perushömppää. Perushömppä on ihan harmitonta. Ei se oikeastaan ansaitse sitä kaikkea vihaa, mitä sitä kohtaan osoitetaan.
Toisaalta sitten, minä en pidä sarjasta enkä Meyeristä kirjoittajana siksi, että sarja leimataan huikeaksi vampyyrisaagaksi ja Meyer kovinkin lahjakkaaksi sanankäyttäjäksi


Olen oikeastaan samaa mieltä miltei kaikesta. Se on perushömppää, mutta pidän siitä silti. Olen lukenut paljon parempiakin kirjoja, tämä sarja vaan on todella koukuttava.

Lainaus: Scarlet Widow

Kaiken lisäksi Meyer ei osaa kirjoittaa. Hänen tapansa käyttää tekstiä on mielikuvituksetonta, tylsää, sananvalinnat, lauseet, tapahtumat sun muut ovat käytettyjä ja helppoja, teksti ei itsessään herätä tunteita ja kerronta vain kulkee samalla painolla helpoista ratkaisuista toisiin. Hahmoissa ei ole syvyyttä. Tietysti tämäkin on perinteinen piirre hömppäkirjallisuudelle


Sekin on ihan totta, teksti alkaa jossain vaiheessa tosiaan ärsyttää mielikuvituksettomuudellaan. Sitä paitsi koko sarjassa ei ole mitään erityisen yllättäviä käänteitä, ratkaisut ovat aina arvattavissa. Meyer käyttää myös luvusta toiseen samoja ilmauksia, se alkaa pitkästyttää.
Eli koukuttava mutta huonosti kirjoitettu sarja minun mielestäni.

Lainaus: Scarlet Widow

Niille, jotka pitävät Meyerin kirjoista, sanon vain, että kunhan kokeilette myös lukea semmoisten kirjailijoiden tekstiä, jotka myös osaavat kirjoittaa. Uskallan sanoa, että tällaisten kirjailijoiden rakkausromaanit vaikuttavat paljon enemmän teihin kuin Houkutus-sarja.

Hyvänä esimerkkinä Emily Brontën Humiseva Harju, joka on tällä hetkellä viimeksi lukemani kirja.


Luen kyllä myös paljon parempaa kirjallisuutta. Olisikohan seuraava hyvä esimerkki?

Charlotte Brontë- Kotiopettajattaren romaani (Jane Eyre)

Ensinnäkin teksti on paljon kiinnostavampaa ja tunteita herättävämpää kuin edellä mainitussa kirjassa. Rakastuin tähän kirjaan jo ensimmäisellä sivulla, niin hienosti tapahtumat oli kuvattu. Tarinaa oli ihana lukea eikä se missään vaiheessa käynyt tylsäksi. Entistä kiinnostavammaksi kirjan teki se, että se oli kirjoitettu 1800-luvulla. Kotiopettajattaren romaani on ehdottomasti paras lukemani kirja.

Janen ja herra Rochesterin suhde oli mielenkiintoinen, tosiaan huomattavasti mielenkiintoisempi kuin Edward Cullenin ja Bellan.
Kirjoittanut: TaruinenAave (Jäsen)
  • Lähetetty: 02.02.2010 22:08

Lainaus: Gothica

Charlotte Brontë- Kotiopettajattaren romaani (Jane Eyre)

Ensinnäkin teksti on paljon kiinnostavampaa ja tunteita herättävämpää kuin edellä mainitussa kirjassa. Rakastuin tähän kirjaan jo ensimmäisellä sivulla, niin hienosti tapahtumat oli kuvattu. Tarinaa oli ihana lukea eikä se missään vaiheessa käynyt tylsäksi. Entistä kiinnostavammaksi kirjan teki se, että se oli kirjoitettu 1800-luvulla. Kotiopettajattaren romaani on ehdottomasti paras lukemani kirja.


Tällä kirjalla on hullu vaikutus. Luin sen itsekin ensimmäistä kertaa joskus 14-vuotiaana ja siitä asti se on ollut suurin kirjallinen rakkauteni ikinä ja sama juttu viisi vuotta nuoremmalla pikkusiskollani. Tähän mennessä olen lukenut sen yli 10 kertaa. Mr. Rochester on minun täydellisen miehen ihanteeni. (Ei ihan ot, luin Kotiopettajattaren viimeistä edellisenä kirjana ).
Kirjoittanut: Funereal Soul (Inkvisiittori)
  • #468
  • Arvo: Platinagootti+
  • Lähetetty: 03.02.2010 12:06
George R.R Martin Tulen ja Jäänlauluja.
Nyt on luettu osa1. eli Valtaistuinpeli Osa2. eli Kuninkaiden koitos Osa.3 joka oli kaksi osainen eli Miekkamyrsky osat 1 ja 2 Ja viimeisiä sivuja viedään osasta 4. Eli Korppien kestit.
Ja viidettä kirjaa odotellessa. Tosin se kirja on vielä kesken ja se toivottavasti valmistuu julkaisukuntoon tänä syksynä.
Mutta ehdottomasti parasta fantasiaa, mitä olen koskaan lukenut! Ei niin kieroja henkilöhahmoja juonitteluineen kaikkineen voi olla. Ja ne kirjan juonenkäänteet. Koskaan ei voi ennalta arvata mitään ja juuri kun kuvittelee tietävänsä jotain niin huomaa yllättyvänsä. Ja, no enempää ei voi sanoa paljastamatta parhauksia kirjasta. Mutta suosittelen ihan kaikille. Jopa sellaisille, jotka eivät fantasian ystäviä ole.
Kirjoittanut: Blueberrie (Jäsen)
  • #469
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 03.02.2010 16:59
Sabine Kuegler- Paluu viidakkoon

Luin viimeisimpänä tämän kirjan, joka on oikeastaan kakkososa, ensimmäisen osan nimi on Viidakkolapsi. En ole lukenut ensimmäistä osaa, tämä kirja vain tarttui kirjakaupasta alehintansa vuoksi mukaan. Kirja kertoo kirjailijasta itsestään ja hänen elämästään. Kirjailija on kasvanut Länsi-Papuan viidakossa fayu- heimon parissa, mutta opiskellut ja työskennellyt Euroopassa. Kirjassa kerrotaan fayu-heimon jäsenten elämästä ja siitä, kuinka Indonesian hallinto yrittää ajaa heimot väkivalloin pois viidakoista saadakseen alueet käyttöönsä, jolloin Sabine ja ryhmä papualaisia opiskelijoita ryhtyy vastarintaan.

Kirjaa pystyi lukemaan muuten sujuvasti, mutta alussa teksti tuntui hyppivän asiasta toiseen, joka hankaloitti kirjan lukemista. Opus oli ihan hyvä, ei erityisen hyvä eikä huonokaan. Yleensä tosi hyviin kirjoihin tavallaan uppoutuu mukaan niin, ettei lukemista voi lopettaa ennen kuin koko kirja on luettu, mutta tämän kirjan kohdalla ei tosiaan käynyt niin. Mukavaa ja mielenkiintoista ajanvietettä, jos ei ole muuta tekemistä.
Kirjoittanut: Polyunsaturated Doll Blood (Aktiivi)
  • #470
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 03.02.2010 19:55

Lainaus: Holy

Kari Hotakainen: Ihmisen osa

Pitää varmaan lukaista ja katsoa olenko samaa mieltä kanssasi. Saatiin töistä joululahjaksi lahjakortti kirjakauppaan jossa on ennalta annettu valittavaksi tietyt kirjat joista valita. Hotakainen on yksi niistä ja ehkäpä se ainoa varteen otettava...

Lainaus: Gothica

Charlotte Brontë- Kotiopettajattaren romaani (Jane Eyre)

Tällä hetkellä yöpöydällä odottaa lukemista Jean Rhys Wide Sargasso Sea. Kertoo siitä hullusta vaimosta joka Jane Eyressa on lukittuna huoneeseen. Odotukset on korkealla tämän kirjan osalta....

Vastatakseni ihan oikeasti jopa ketjun aiheeseen, viimeksi lukemani kirja oli sunnuntaina Tom Spanbauer Kaukaiset seudut. Lukaisin sen sunnuntaina, oli niin soljuvaa tekstiä. Tarina oli kiinnostava. Kertoi 13-vuotiaasta pojasta joka todistaa raa'an murhan. Ja mitä kaikkea sitten tapahtuukaan. Se oli sopivaa sunnuntailukemista. Ei mitenkään liian "haasteellista".
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 6 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 13.04.2020 19:19, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 437 henkeä!
Järjestä treffit