Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Viimeksi lukemasi kirja ?

Kirjoittanut: Mina (Jäsen)
  • #491
  • Arvo: Mahtigootti
  • Lähetetty: 28.04.2010 10:14
Deborah Spungen - Nancy. Kertoo Sex Pistolsin basistin Sid Viciousin tyttöystävän Nancy Spungenin elämäntarinan äidin näkökulmasta. Aika mielenkiintoinen kirja, tuli luettua yhdeltä istumalta. Suosittelen
Kirjoittanut: Polyunsaturated Doll Blood (Aktiivi)
  • #492
  • Arvo: Mahtigootti+
  • • Muokkasi: Polyunsaturated Doll Blood
  • Lähetetty: 10.05.2010 10:45
Noita - Lännen ilkeän noidan elämä ja teot
Kertoo siis Ozin ihmeellisestä maailmasta ja etenkin siis siitä Lännen ilkeästä noidasta. Lännen ilkeän noidan elämä ja miten sitten se pieni Dorothy tuli lopussa ja tappo sen.
Ensimmäisenä pakko sanoa, että suomennos oli todella huono. Eli oli käännetty jenkkienglannista täysin suoraan suomeksi esim. kun jenkit saattaa rauhotella jotain ihmistä että "Now, now, now" niin se on sitten suomeksi että "Nyt, nyt, nyt".
Jep.
Sitten päästään itse kirjailijaan ja hänen tyyliinsä kirjoittaa. Siis en vain ole ikinä käsittänyt tällaisten kirjailijoiden ajatusmaailmaa, joille on tärkeämpää kuvailla jonkun tyypin pukeutumista: Millainen mekko, käsineet, hattu ja asuun sopivat kengät, kuin kertoa tarina jouhevasti ja johdonmukaisesti kera juonenkäänteineen, yhtenevän tarinan ja mukaansatempaavan lopun. Eli tarina oli juonellisesti hajanainen ja väkisin kasaan väkerretty. Ja omasta mielestäni keskityttiin turhanpäiväisiin yksityiskohtiin, jota eivät vaikuta juonellisesti suuntaan tai toiseen.

Idea poliittisesti hajanaisesta Ozista ja kapinallisesta noidasta on edelleenkin minusta hieno ja kirja alkoi kutakuinkin lupaavasti: Mukana on paljon politiikkaa, uskontoa ja uskomuksia, taikaan liittyviä juttuja ja seksiä yms. Mutta sitten vaan jotenkin kirjailija alkaa pomppimaan hajanaisesti ajatustensa kanssa eikä oikein saa luotua sellaista järkevää yhtenäistä kuvaa noidan elämästä ja antaa kuvan, ettei oikein itsekään tiedä miten homma meni. Vielä kirjan lopussakin paljastuu joistain hahmoista tiettyjä asioita, joista lukija helposti luulee että ne liittyisikin vielä juonen loppuun jotenkin, mutta ei, kirjailija näyttää haluavan paljastaa ne asiat ihan vaan huvin vuoksi.
Koska juoni on niin hatara, tässä kirjassa on ainakin 150 sivua turhaa. Kirjailija antaa aika kieroutuneen kuvan Ozista, mikä sinänsä on ihan kiva puoli nähdä tästä lastensadusta. Mutta tosiaan tää kirja antoi kyllä tosi teinikirjailija kuvan kirjailijasta, että ehkä tällainen juoni ja nämä asiat mitä hän tuo esiin tässä kirjassaan, vetoaa enemmänkin vähän nuorempaan sukupolveen...

MUOKKAUSTA:
Tästä on ilmeisesti teillä Hesalaisilla ilo nauttia musikaaliversiota? Näin kylttejä joissa vihreän noidan naama ja Wicked...
Kirjoittanut: kuopassa (Ylläpitäjä)
  • Lähetetty: 18.05.2010 03:09
Kenraalijutut

Tämä on ylisuureen A4-kokoon joskus 1960-luvulla julkaistu kaskukirja, jossa juttuja mm. Mannerheimin väitetyistä ja ehkä tosistakin sanomisista. Tässäpä esimerkki sivulta 42:

Lainaus: Kenraalijutut

Joskus 1920- ja 1930-luvun vaihteessa kenraaleista kokoonpantu tarkastajisto oli tehnyt periaatepäätöksen, että puolustusvoimain opetus- ja kasvatustoiminnassa pitäisi opetusaiheen käsittely aloittaa varusmiesten tuntemista konkreettisista asioista, jotta uuden tiedon omaksuminen kävisi helpommaksi. Kerrotaan, että raskaasas tykistörykmentissä Viipurissa muuan vääpeli yritti noudattaa kenraalien ohjeita seuraavaan tapaan:

-- No, kukas teistä osaa sanoa, miten koira puhuu, miten koira sanoo?

Alokkaiden kädet olivat pystyssä yhtenä metsänä. Kaikkihan toki tiesivät, että koira sanoo "hau".

-- Oikein hyvä, sanoi vääpeli. Täälläpäs on nokkelia poikia. Mutta kukas teistä tietää, mitä on naisten housuissa?
Kukaan ei viitannut.
Vääpeli tuohtui:

-- No johan mulla nyt on miehiä, kun eivät ole sen verran kurkistaneet naisten hameitten alle, että tietäisivät, mitä naisten housuissa on. Eikö tosiaan kukaan tiedä?

Kukaan ei vieläkään uskaltanut viitata.

-- Voi hyvä tavaton, päivitteli vääpeli. Oikea vastaus on tietenkin "pitsi". Ja tästä tulemmekin päivän opetusaiheeseen, joka on haupitsi.
Kirjoittanut: Funereal Soul (Inkvisiittori)
  • #494
  • Arvo: Platinagootti+
  • Lähetetty: 18.05.2010 12:16
Minette Walters - Paholaisen Höyhen
Kirjan päähenkilö Connie Burns on sotakirjeenvaihtaja. Afrikassa hän on työnsä myötä törmännyt palkkasoturiin, joka käyttää useita eri nimiä. Yhdistäessään asioita CB alkaa yhdistämään tämän miehen useisiin raiskauksiin ja silpomisiin. Connie joutuu matkallaan itse sieppauksen kohteeksi ja vapaaksi päästyään romahtaa aika totaalisesti. Valenimellä CB vuokraa englantilaisesta kylästä talon, mutta huomaa pian, että sielläkään hän ei taida olla turvassa juttunsa takia.
Enempää ei uskallakaan paljastaa. Kirjan pitäisi kai olla jonkinlaista psykologista jännitystä, mutta jokin siitä jää puuttumaan. Luettava teos, mutta ei kuulu ko. Kirjailijan parhaimpiin teoksiin omasta mielestäni.
Kirjoittanut: Positiivinenpakana (Jäsen)
  • #495
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 18.05.2010 13:45
Patrick Süskindin - Parfyymi

"Murhatarinan päähenkilö Jean-Baptiste Grenouille syntyy keskellä kesää 1738 löyhkäävällä kalatorilla Pariisissa ja saa poikkeuksellisen kehittyneen hajuaistin lahjan. Hänestä tulee parfyymien tekijä, joka hajupäähänpinttymän vuoksi alkaa murhata nuoria kauniita naisia, jotka ovat neitsyitä, saadakseen heidän tuoksunsa säilymään ikuisesti. Hän kerää tuoksuja luodakseen maailman mahtavimman parfyymin."

Pidin kirjasta tehdystä elokuvasta paljon ja koska kirjat yleensä päihittävät elokuvat, niin pitihän tämä lukea. Yllätyin, valitettavasti kuitenkin negatiivisesti. Tämä oli ensimmäinen lukemani kirja joka hävisi siitä tehdylle elokuvalle. Kirjassa oli kuvailtu hajumaailmaa hyvin, mutta toisinaan kuvailut menivät liian pitkälle ja muuttuivat pitkäveteisiksi. Päähenkilö oli alussa ja lopussa kiinnostava, mutta jossain vaiheessa olemus muuttui, outojen unien (?) ja muun takia. Myös sivuhahmoja ja heidän tekemisiään oli toisinaan kuvailtu pitkästi ja tylsästi. Eikä loppukaan ollut yhtä vakuuttava kuin elokuvassa.
Kirjoittanut: Lycantrophia (Jäsen)
  • #496
  • Arvo: Mahtigootti
  • • Muokkasi: Lycantrophia
  • Lähetetty: 19.05.2010 23:48
Ivan Turgenev - Tarpeettoman ihmisen päiväkirja

Ajauduin kirjastossa sellaiseen hyllyvälikköön, jossa en useinkaan asioi ja katseeni siirtyi Turgeneviin vaelleltuaan ensin nimissä Tolkien ja Tolstoi. Kirjan nimi vaati huomiotani. Kas vain, siinäpä kirja minulle!

Kirja on lyhyt ja helposti yhdellä istumalla ahmaistava. Kuoleva mies luo viimeisinä elinpäivinään silmäyksen menneeseen elämäänsä päiväkirjan muodossa ja toteaa eläneensä turhaan. Hänen elämästään ei ole ollut iloa hänellä itselleen eikä kenellekkään muulle. Aikansa vähyyden vuoksi tai sentimentaalisuuttaan hän tulee käsitelleeksi vain hieman lapsuuttaan keskittyen kertomaan pääasiassa siitä ainoasta, onnettomasta rakkaudesta, jota on elämässään kokenut alkoholisoituneeseen isä -vainajaansa suuntautuneen kiintymyksen lisäksi. Vähätellessään kertojan taitojaan ja verratessaan itseään oikeisiin kirjailijoihin hän tulee paljastaneeksi olevansa sangen lukenut mies keskinkertaisesta tai alhaisesta asemastaan huolimatta. Hänen kertojan äänensä on ironinen, kun hän kertaa mennyttä lempeään ja lähestyvää kuolemaansa. Vasta aivan lopussa tunteiden kuohu ottaa vallan: "Elämä kaikkoaa; tasaisesti ja hiljaa se loittonee pois minusta kuin ranta merenkulkijan katseen edessä. Hoitajani vanhat keltaiset kasvot, joita tumma huivi kehystää, pöydällä sihisevä samovaari, pelargoniaruukku ikkunalla ja sinä koiraparkani, Trezor, kynä, jolla kirjoitan nämä rivit, oma käteni, näen teidät nyt... siinä te olette, siinä... Enkö todellakaan... kenties tänään... näe teitä enää koskaan? Raskasta on elävän olennon erota elämästä!"

En oikein tiedä, mitä sanoisin kirjasta. Tavallaan olen ehkä hieman pettynyt, kirja oli laimeampi kuin odotin, mutta toisaalta taas jokin kertojassa, etenkin lopun ajatuksenvirrassa, viehättää minua. En juuri ole tutustunut venäläiseen kirjallisuuteen muutamaa Gogolin teosta lukuunottamatta, ja vaikka Gogol näistä kahdesta viekin silmissäni voiton, niin ehkä tämä kuitenkin rohkaisee minua uusille tutkimusretkille aiheen parissa.

Lainaus: Polyunsaturated Doll Blood

Idea poliittisesti hajanaisesta Ozista ja kapinallisesta noidasta on edelleenkin minusta hieno ja kirja alkoi kutakuinkin lupaavasti: Mukana on paljon politiikkaa, uskontoa ja uskomuksia, taikaan liittyviä juttuja ja seksiä yms. Mutta sitten vaan jotenkin kirjailija alkaa pomppimaan hajanaisesti ajatustensa kanssa eikä oikein saa luotua sellaista järkevää yhtenäistä kuvaa noidan elämästä ja antaa kuvan, ettei oikein itsekään tiedä miten homma meni.

Olen aika tavalla samaa mieltä kanssasi. Odotin kirjalta paljon ja vaikka teksti tuntui jo alusta alkaen nihkeältä tapahtui aina välillä jotain, joka sai toivoni nousemaan, mutta kuitenkin kaikki päättyi pettymykseen. Kyseessä ei ole mikään vanhoihin kaavoihin kangistunut teos, mutta se ei myöskään pysty täyttämään niitä odotuksia, joita ainakin minä sille asetin. Joitakin hyviä ideoita, mutta puolivillainen toteutus. Aivan liikaa politiikkaa ja liian vähän minkään sorttista todellista toimintaa. Tuntuu, että asioita jätetään kesken tai niistä kerrotaan liian vähän. Onnellisia hetkiä tai huumoria kirjasta ei löydy. Kuivaa, sanoisin. Sai kirja kuitenkin aikaan sen, että olen alkanut viljellä "my pretty" - lainausta tiuhaan ajatuksissani ja tulee taatusti olemaan mielenkiintoista nähdä Ihmemaa Oz seuraavan kerran, kun hahmoihin on saanut uudenlaisen näkökulman.
Kirjoittanut: Jezebel (Jäsen)
  • #497
  • Arvo: Mahtigootti
  • Lähetetty: 21.05.2010 13:07
Inka Nousiainen - Karkkiautomaatti. Miljoonannen kerran. On se vaan niin hyvä.
Kirjoittanut: Scarlet Widow (Nimetön)
  • Lähetetty: 23.05.2010 21:36
Margaret Mitchell - Tuulen viemää

Sivistymättömille mainintana kerron, että teoshan siis kertoo nuoresta Scarlett O'Harasta ja tämän vaiheista Yhdysvaltain sisällissodan aikana ja sen jälkeen, hyvä sekoitus selviytymistarinaa ja rakkauskertomusta. Aika paljolti samoilla linjoilla tästä tehty tunnettu elokuva menee kirjan kanssa, yhtä dramaattisena ja sentimentaalisena, ilman ohjaajan merkittäviä poikkeamisia tai uusia ratkaisuja. Tietenkin samastuminen käy kirjan kanssa kätevämmin kuin elokuvan, ja tässä tapauksessa huomasin eläytyväni voimakkaasti ainakin sodan ja sen jälkeisen ajan kurjuuskuvauksiin. Samaten Scarlettin hahmoon tutustuu erityisen hyvin, varsinkin kun tapahtumat kerrotaan hänen näkökulmastaan. Tällä saralla ainakin siis kirja saa enemmän uskottavuutta kuin elokuva. Molemmathan ovat toki klassikoita, eikä klassikoiden arvoa käy kieltäminen kovin häppöisin perustein, eikä minusta kyseenalaistaminen ole tarpeellistakaan Tuulen viemään kohdalla. Teos on voimakas ja huolellisesti tehty.

Lainaus: "Positiivinenpakana Süskindin Parfyymista"

Pidin kirjasta tehdystä elokuvasta paljon ja koska kirjat yleensä päihittävät elokuvat, niin pitihän tämä lukea. Yllätyin, valitettavasti kuitenkin negatiivisesti. Tämä oli ensimmäinen lukemani kirja joka hävisi siitä tehdylle elokuvalle. Kirjassa oli kuvailtu hajumaailmaa hyvin, mutta toisinaan kuvailut menivät liian pitkälle ja muuttuivat pitkäveteisiksi. Päähenkilö oli alussa ja lopussa kiinnostava, mutta jossain vaiheessa olemus muuttui, outojen unien (?) ja muun takia. Myös sivuhahmoja ja heidän tekemisiään oli toisinaan kuvailtu pitkästi ja tylsästi. Eikä loppukaan ollut yhtä vakuuttava kuin elokuvassa.


Voih! Minä en ole elokuvaa nähnyt, joten en voi verrata, mutta tahdon kuitenkin tulla ilmaisemaan mielipiteen tämän teoksen tueksi (vaikka siis eihän kaikkien tarvitse tykätä koskaan tietenkään..) Luin teoksen 3-4 vuotta sitten ja minä pidin siitä ja sen kerronnasta. Kuvailu hajujen kautta on kovin erilaista valtavirtaan nähden, enkä minä pitkien sanavirtojen kohdalla alkanut kaivata tavallisempaa kuvailua. Koska ihmisillä ei ole kovin montaa adjektiivia hajuille, teoksessa oli hyödynnetty todella hyvin mielikuvia, joita hajut synnyttävät. Ja sivuhahmokuvauksistakin minä pidin. Erityisesti siitä, kuinka kerrotaan se, mitä heille käy sen jälkeen, kun tarina siirtyy heistä pois. Tulee tunnelma siitä, kuin teksti ei olisikaan johdonmukainen kertomus alusta loppuun vaan katsaus laajemmalla näkökulmalla, mitä kaikkea muutakin tapahtuu samalla, kun Grenouille seikkailee. Ja tosiaan teoksessa hyödynnetään paljon groteskia. Se on hankala laji tehdä ja ymmärtää varsinkin kun käsitykset sopivasta ja epäsopivasta ovat niin suhteelliset. Ja mitä tulee Parfyymin loppuun: en tosiaan ole nähnyt elokuvaa, joten en tiedä, millaisin tehokeinoin loppua on siinä hiottu, mutta kirjassa valttina on lähinnä groteski - ja groteski on tietysti aina voimakkaimmillaan ensisilmäyksellä. Tosin minä kyllä pidän Parfyymin groteskiudesta edelleen.
Kirjoittanut: Nocturne (Aktiivi)
  • #499
  • Arvo: Mahtigootti1500
  • Lähetetty: 27.05.2010 11:17
Alice Kuipersin Terveisin Äiti. Kirja koostuu äidin ja tyttären toisilleen jättämistä kirjelapuista. Heidän yhteinan aikansa on lopussa, he eivät vain vielä kirjan alussa sitä tienneet. Koskettava kirja, sillä omista peloistani suurin on se, että menetän äitini.
Kirjoittanut: Kryonik (Jäsen)
  • #500
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 27.05.2010 11:54
Leena Lehtolaisen Jonakin onnellisena päivänä. Kirja oli matkalukemisena Latviassa, ja olihan se mukaansatempaava, mutta ihmettelen aina vain, miksi kotimaisen elokuvan tai kirjan on oltava pakahduttavan murheellinen, ennen kuin se pääsee kriitikoiden suosioon? Tämä kirja on tytön kasvutarina naiseksi, ja läheisiä menehtyy matkan varrella siihen malliin, että kuolemantapaukset alkavat jo menettää tehoaan.
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 2 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 13.04.2020 19:19, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 437 henkeä!
Järjestä treffit