Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Goottifoorumi: Yleiset korinat: Masennus ja mielialalääkkeet

Masennus ja mielialalääkkeet

Kirjoittanut: Ane (Jäsen)
  • #71
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 20.07.2008 21:35
Sitä moni vähättelee masennusta monissa tapauksissa, mut kaiken tason masennukset on otettava ihan tosissaan tai ne voi johtaa vaikka mihin. Itse olin ihan syvimmässä kuopassa varmaan sellaset neljä vuotta ilman mitään sen kummempaa apua, ja vaikka ei tää vielä mitään ruusuilla tanssimista ole niin mietin silti että miten ihmeessä mä niin kauan jaksoin.

Ja kyllä masennuksesta voi selvitä. Ihan mitä mä olen huomannut ja seurannut muita ja itseäni niin jos vaan jollain lailla saa edes jotain sisältöä elämään mikä oikeesti kiinnostaa niin monelle se on sellanen hyvä askel minkä avulla päästään edes vähän sieltä varjoista pois. Ja sillon sitä pystyy jopa itseäs tutkiskeleen paremmin jos on edes hetkittäisiä siedettäviä päiviä. Masennushan monesti just johtaa siihen että sulkeutuu ja lopettaa sen elämisen, ja kokemuksesta sanon että vaikee se sieltä on sitten taas lähteä kun on kaikki linkit siihen elämään katkennut. Ja siihen kyllä tarvii apua, ihan henkilökohtasta apua joltain.
Kirjoittanut: Cata (Aktiivi)
  • #72
  • Arvo: Mahtigootti++
  • Lähetetty: 21.07.2008 01:19

Lainaus: DeadlyNightshade

Mainitsin myös toistuvuuden, mutta ilmeisesti et huomannut. Molempien ehtojen tulee täyttyä. Puhe oli vain siitä, että masennusJAKSO kestää väh. 2 viikkoa, ei siitä, että koko masennus kestää 2 viikkoa.


no, mä oon elänyt tätä kahdeksan vuotta niin en jaksa enää nussia pilkkuja masennuksen diagnisoinnin takia.
Myö nyt täydennetään tässä toisiamme ja käsitetään väärin : > jee, Kata vetää öisiä outouksiaan!

Tää on vanha ja kuultu vinkki, mutta oikeasti, ravintolisätkin helpottaa vähän. Kalanmaksaöljyä suositeltiin mullekin, mutta oon vege. Pellavaöljy tai pellavarouhe on kans suositeltuja, tyrniöljykapseleita käytän itse. Aivoista yli puolet on rasvaa, joten näillä todellakin on väliä!

Eihän noi mitään isoa elämänlaadun muutosta tee, mutta musta oli pari vuotta sitten ihan älytön huomata, että _minä_ tajuan matikasta jotain, kun keskittymiskyky parani.
Kirjoittanut: raavittu (Aktiivi)
  • #73
  • Arvo: Mahtigootti1500
  • Lähetetty: 21.07.2008 07:29

Lainaus: Cata

Eihän noi mitään isoa elämänlaadun muutosta tee, mutta musta oli pari vuotta sitten ihan älytön huomata, että _minä_ tajuan matikasta jotain, kun keskittymiskyky parani.


OMG, tota pitäis kokeilla! nimim. matikasta 7

Anteeksi OT. :>
Kirjoittanut: DeadlyNightshade (Aktiivi)
  • #74
  • Arvo: Mahtigootti1500
  • Lähetetty: 21.07.2008 09:19

Lainaus: Cata

Eihän noi mitään isoa elämänlaadun muutosta tee, mutta musta oli pari vuotta sitten ihan älytön huomata, että _minä_ tajuan matikasta jotain, kun keskittymiskyky parani.

Sitten alan minäkin kokeilemaan. Matikka on välillä turhan vaikeaa ja näennäisen hyvät numeroni johtuvat siitä, että opettaja on lälly ja laskee arvosteluasteikkoa kun kukaan ei tajua mitään Toivottavasti auttaa myös äidinkielessä, jossa en todellakaan loista.
Kirjoittanut: neo_shaman (Aktiivi)
  • #75
  • Arvo: Mahtigootti++
  • Lähetetty: 21.07.2008 12:22

Lainaus: Cata


Tää on vanha ja kuultu vinkki, mutta oikeasti, ravintolisätkin helpottaa vähän.

Minulle määrättiin sinkkiä kapseleissa muistaakseni kaksi vuotta sitten. Harmi etten muista enää auttoiko se Tosin silloin olin niin montussa että siitä ei kyllä sinkillä oltaisi noustu.
Kirjoittanut: Ija (Jäsen)
  • #76
  • Arvo: Tulokas
  • Lähetetty: 29.07.2008 21:28
Nääh, sainpahan itseniki tänne päin taas raahauduttua.
Iski toi otsikko aika hyvin silmään. Itse oon sairastanu 3 vuotta masennusta. 2 vuotta syönny lääkkeitä. Välil ylämakee, välil pahaa alamäkeen. lääkkeitä on vaihdeltu ja nyt cipralex (vai mikä olikaan) on ollu 3 kk käytös ja tuntuu toimivan. ja iltaisin joku tasoittava lääke. oon ihan sekasin kaikist lääkkeitä ku syön tyyliin 10 lääket päiväs eri sairauksii, ni eihän niiden nimiä voi muistaa (:
Jotenkin ärsyttävä sairaus. Musta ainakin huomaa tosi huonosti jos en oo lääkkeitä syöny. huomaan sen jo itsekki. mut toivottavasti tää joskus tästä loppuu. toivon ainakin :s

mut jutellaan jos teitä kiinostaa :>
Kirjoittanut: the_living_dead_girl (Jäsen)
  • #77
  • Arvo: Tulokas
    • • Muokkasi: the_living_dead_girl
  • Lähetetty: 30.07.2008 03:53
Ensin todettiin keskivaikea ja sitten aika pian iski helvetti nimeltä vaikea masennus. Enää en mitään pillereitä ota, ensimmäinen kokeilemani ajoi hyvin lähelle itsemurhaa ja toisesta sain jonkin ihmeen "hulluuskohtauksen". Terapia ja psykiatri käynnit ovat auttaneet kovasti.
Kyllä paljon muutakin ongelmaa löytyy, ei se elämä helppoo ole... En nyt muista käyttämieni pillereiden nimiä.
Kirjoittanut: Jayne Dahmer (Aktiivi)
  • Lähetetty: 30.07.2008 05:14
Taidan hommata lääkityksen.
Ensin pohdein sitäkin vaihtoehtoa, että lähtisin "akkuja lataamaan" - niin kauan kun vielä itse tajuan edes vähän missä mennään. Masennus on pahentunut huomattavasti näiden seitsemän vuoden aikana ja nykyään en jaksa välittää enää yhtään mistään. Seurustelen yhden tytön kanssa, jota olen oikeastaan alkanut jo vihata. Mutta en anna sen häiritä, antaa hänen elää sitä typerää unelmaansa.

Ennen kykenin jopa ajattelemaan selkeästi. Lisääntyneiden paniikkikohtausten, pelkotilojen ja uniongelmien takia se alkaa käydä mahdottomaksi. Ennen en halunnut kellekään mitään pahaa ja nykyään saatan tajuamattani uhata terä-aseella, jos esimerksiksi musiikin kuunteluani häiritään. Juonkin kuulemma liikaa.

Enää en yritä itsemurhaa. Se ei onnistunut viimeksi, joten ajattelin yrittää eteenpäin. En jaksa enää nykyään nähdä vaivaa itseni tappamiseksi, enkä välitä hengitänkö vai en. Kaikki rakastamani henkilöt ovat sulautuneet siihen samaan turhuuden massaan kaiken muun kanssa. Ei ole kiinni siitä, etteivätkö he välittäisi. Se vain on minulle täysin samantekevää.

Kuulostakoon tämä teidän mielestänne miltä tahansa; Huomion keräämiseltä, teinin angstaamiselta, hätähuudolta... Ainakin pysyin aiheessa.
Kirjoittanut: neo_shaman (Aktiivi)
  • #79
  • Arvo: Mahtigootti++
  • Lähetetty: 30.07.2008 10:36

Lainaus: Jayne Dahmer

Ensin pohdein sitäkin vaihtoehtoa, että lähtisin "akkuja lataamaan" - niin kauan kun vielä itse tajuan edes vähän missä mennään.

Kannatan tätä; kannattaa ottaa aikalisä elämän kanssa vielä kun on mahdollista. Itse jätin tän tajuamatta joskus, ja ongelmia kasaantui ja kasaantui nopeampaa tahtia kun pystyi mm. terapiassa käsittelemään. Sitten ne kaatui kaikki päälle lopulta.
Pieni loma omasta elämästä tekee välillä ihan hyvää, olen huomannut.

Lainaus: Jayne Dahmer

Ennen en halunnut kellekään mitään pahaa ja nykyään saatan tajuamattani uhata terä-aseella, jos esimerksiksi musiikin kuunteluani häiritään. Juonkin kuulemma liikaa.

Tämäkin kuullostaa jotenkin tutulta... En ennen tykännyt tapella koulussa päivittäin, mutta viimeisen vuoden sisällä se tuntui vain luonnolliselta. Tai se että potkaisi patterin irti koulun seinästä, tai muuta vastaavaa. Ihankuin millään ei olisi mitään väliä. Taisin siinä vaiheessa lopettaa itsestäni välittämisen kokonaan. Jos mursin nenäni, oli se samantekevää, mutta pelkäsin kuollakseni sitä että varpaankynteni katkeaa.
Ehkä menetin suhteellisuudentajun?

Olikohan tässäkään viestissä mitään järkeä?
Jaksamista Jaynelle!
(vaikka tiedän että masentuneena mikään ei ole ärsyttävämpää kuin pirteä ihminen)
Kirjoittanut: snowwiewolf (Jäsen)
  • #80
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 30.07.2008 16:38
Olen samaa mieltä neo_shamanin kanssa, pidin välivuoden koulusta jonka aikana olin kotona, söin, nukuin, vein koulukirjat kellariin. Äitini tappeli minulle masennuslääkkeet kun en itse jaksanut muuta olla kuin olla ja tuskin sitäkään.
Lääkäri väitti että olen liian nuori (19), lopulta kuitenkin selvisi että lääkärin "kompetenssi ei riitä". Asia korjaantui sillä että lääkäri soitti jollekulle jolla oli tarpeeksi "kompetenssiä"

Sain aluksi joitain sivuvaikutuksia pahin oli käsien tärinä ja huimaus, jotka lähtivät lääkkeen vaihdolla. Myöhemmin sain myös ketipinor nimistä lääkettä ahdistuksen aiheuttamaan unettomuuteen.
Juuri nyt en syö lääkitystä ja voin melko hyvin. Aloitin myös kalanmaksaöljy kapseleiden ja magnesiumin sekä kromin syönnin. Muistini toimii paljon paremmin, kun aiemmin lähetin kerran viikossa fysioterapiaan tekstarin "unohdinko tapaamisen taas?" ja sain vastauksen "ei, se on kolmen viikon kuluttua" nyt muistan merkitä asian kalenteriin ja katsoa kalenterista mitä seuraavana päivänä tapahtuu.
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

Samanlaisia aiheita
  • Goottifoorumia selaa 3 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 04.01.2022 03:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 501 henkeä!