Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Uskotko rakkauteen?

Kirjoittanut: Vulpecula (Jäsen)
  • #111
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 17.01.2009 16:58
Kedira, oivaa päättelyä!
Kirjoittanut: Mr_Nightmare (Jäsen)
  • #112
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 19.01.2009 03:52
Rakkaus syntyy kuin varkain... itsestään. Sitä pitää hoivata jotta se voisi hyvin... silloin mekin (rakastuneet) hehkumme ja tuotamme sanatonta iloa myös muille ihmisille...
Jos jokin tässä maailmassa on todellista, niin juuri rakkaus!
Voin sen avoimesti tunnustaa; olen juuri nyt rakastunut! Rakastuin siihen mitä hänen sydämensä kertoi sydämelleni, sielunsa kertoi sielulleni... rakennamme kestävälle pohjalle; rehellisyydelle, luottamukselle. Ei pinnallisuutta, ei materialismia... ne eivät merkitse mitään, mitään kestävää...
Ja vielä puoli vuotta sitten olin vannoutunut poikamies...
Kirjoittanut: Neither (Jäsen)
  • #113
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 28.01.2009 14:10
Love is the most difficult and dangerous form of courage.
Courage is the most desperate, admirable, and noble kind of love
- Delmore Schwarz
Kirjoittanut: HtorakiM (Jäsen)
  • #114
  • Arvo: Mahtigootti
  • Lähetetty: 28.01.2009 16:04
Rakkauteen on helppo uskoa sillä (ainakin tällä hetkellä) se selvästikin uskoo minuun
Kirjoittanut: Dante (Jäsen)
  • #115
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 28.01.2009 16:32
No mikä ettei, uskon totta kai. Itselläni onkin käynyt hyvä tuuri elämässä ja olen löytänyt rakkaani tästä suuresta ja pahasta maailmasta.
Kirjoittanut: DarkMessiah (Aktiivi)
  • #116
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 28.01.2009 21:49
Joskus siihenkin tuli uskottua, mutta enää en ole varma uskallanko. Rakkaus aiheuttaa kuitenkin niin paljon kipua ja tuskaa, että ainakaan mä en enää taida kestää sitä. Ahdistus vain kasvaa ja itsemurha tuntuu kokoajan paremmalta ratkasulta mitä enemmän antaa tunteidensa kehittyä.
Taitaa nämä nykyiset tunteet päätyä ranteiden kautta vuotamaan maahan ja kuolemaan siinä itteni mukana.
Kirjoittanut: SeKukaVaaniiSängynAlla (Jäsen)
  • #117
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 28.01.2009 22:40
Vaikka on sydän särkyny parii otteesee ni jotenki sitä vaan silti uskoo....sillon kun siihen tulee mahollisuus (että tapaa jonkun uuden). Itse haluan rakastaa ja näyttää toiselle että rakastan mutta en aina jaksa uskoa että minua rakastetaan. Siinä mielessä olen aika rasittava suhteessa kun tarvitsen sitä vakuuttelua aina silloin tällöin.

Mutta siis joo, lopullinen vastaukseni taitaa olla kyllä.
Kirjoittanut: Funereal Soul (Inkvisiittori)
  • #118
  • Arvo: Platinagootti+
  • Lähetetty: 29.01.2009 12:39
Kyllä kai sitä jossain määrin uskoo rakkautteen. Pakostakin. Se on kuitenkin tunne josta tuskin erehtyy.
Kirjoittanut: Astrella (Jäsen)
  • #119
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 30.01.2009 21:27
Jos mulla olisi paljon rahaa tarjoaisin suurta summaa sille joka löytää mulle sen jonkun. Joku ameriikassa kuulemma teki niin ja päätyi onnellisesti naimisiin.
Miksei aviomiehiä voi ostaa samalla tavalla kun jotkut ostaa vaimoja? Pistäis vaan tilaukseen ja sellainen tulisi postissa. Miksei ihmisiä voi laittaa vaikka vaatekaappiin säilytykseen kun haluaa olla yksin välillä? Miksi olen magneetti hyväksikäyttäjille? Miksi hitossa avaudun tänne? Miksi ajattelen tälläisiä? Ajatteleeko muut tälläisiä edes puolileikillään? Miksi toinen sukupuoli voi pelottaa näin julmetusti?
Kirjoittanut: MetalMama (Jäsen)
  • Lähetetty: 30.01.2009 23:48
Uskon. Kaikesta huolimatta. Olen toista kertaa naimisissa, ja uskon rakkauteen. Ennen ensimmäistä avioliittoa oli muutamia seurustelujuttuja.

Uskon rakkauteen koska joka kerta kun olen rakastunut, olen tehnyt sen täydestä sydämestä. OK, on tullut takkiin, mutta entä sitten? Ne edelliset ovat olleet "harjoittelua", joiden aikan olen saanut selvyyttä siihen mitä oikeasti haluan rakastetulta ja elämältä.

Nyt rakkauselämä tuntuu hyvältä, "seesteiseltä" jos niin voi sanoa, ja samalla on mm. seksuaalinen nautinto vain kasvanut (uskokaa tai älkää, mulle seksistä tuli parempaa ja "normaalimpaa" heti ekan lapsen saamisen jälkeen - ja O-herkkyyskin kasvoi! Samoin oman kropan tuntemus).

Jotenkin kuvittelis että vanhemmiten tulis kyynisemmäksi, mutta mä olen sitä mieltä että tässä suhteessa käy päinvastoin. Rakkaus ja rakkaudessa pettyminen ovat julmetun voimakkaita asioita, mutta jotenkin niihin oppii suhtautumaan eri tavoin vanhemmiten. Vastaiskut ottaa vastaan hivenen kevyemmin, sillä mielellä että ok, näin kävi nyt, mutta kyllä se oikea tulee vastaan. Tai ainakin mulle kävi näin.

Ja nyt on Rakkaus mulla, perhe jota en osannut edes joskus saavani. Ajatus saa mut hykertelemään. Elämällä on niin paljon hyvää annettavanaan.
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 2 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 17.09.2015 09:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 362 henkeä!
Järjestä treffit