Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Uskotko rakkauteen?

Kirjoittanut: menthal (Jäsen)
  • #201
  • Arvo: Edistynyt
  • • Muokkasi: menthal
  • Lähetetty: 30.10.2010 18:21
Täytyy kyllä vastata, että uskon nykyään.

Myös rakastuminen ensisilmäyksellä on mahdollista, nyt sen itse kokeneena voin sanoa.
Olihan se uskomaton tunne kun tämä rakkauden kohde astui näkökenttään. Sillä kuuluisalla punaisella sekunnilla hävisi aivan kaikki muu maailma ympäriltä ja aika yksinkertaisesti pysähtyi,.. tiesi siis heti, että siinä oli minulle tarkoitettu mies jota olen aina rakastanut ja tulen aina rakastamaankin.
Ja mikä parhainta...tunne oli täysin molemminpuolinen! Mies meni lähes mykäksi ja minä sain valtavan paineen purkautuessa hirmuisen puheripulin, josta ei sitten ollut tulla loppua!
: D Päivän aikana molemmilla oli vaikeuksia lähestyä toista, mutta muuri mureni illan vaihtuessa yöksi. Kyllä siinä sitten puolin ja toisin tunnusteltiin kaikkea

Uskomattoman tunnetta tuossa nostattaa se, että olen ennen muinoin joutunut kaksi kertaa pettymään pahasti rakkauden saralla, joidenka jälkeen vajosin täysin pohjalle sekä uskoin ja luulin, ettei minulle ole ketään ihmistä oikeasti tarkoitettu. Siinä samalla meni myös se usko itse rakkauteen, mutta kuinkas sitten kävikään... Riittää kun oikea ihminen astuu elämään, niin napsahtaa samantien.

Rakastan tottakai omia vanhempia ja siskoani myös, mutta nuo nyt tulivat tuossa ensimmäisinä mieleen 8) Sillä luulen kuitenkin, et vanhempainrakkaus on ihan itsestäänselvyys.
Kirjoittanut: cyanchristine (Jäsen)
  • #202
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 05.11.2010 22:32
Kun rakastuu, silloin oivaltaa sen olemassaolon. Jos yhtään epäröi, ei ole koskaan rakastunut. Ihastuminen on asia erikseen.
Itse rakastunut peräti 2 kertaa elämän aikana, wohoo
Kirjoittanut: Anyxia (Jäsen)
  • Lähetetty: 08.11.2010 14:50
uskon rakkauteen ja myös rakkauteen ensisilmäyksellä sillä siitä on kokemusta! Olin juhannuksena grillaamassa kaverini luona ja loppuillasta päädyimme paikalliselle "nähtävyydelle" minne oli kerääntynyt paljon paikallisia nuoria. Siellä eräs jätkä kutsui minut juttelemaan kanssaan ja niin teimmekin. Kanssani samalla sohvalla istui eräs poika johon olin sairaan ihastunu ala-asteella, mutta en kuitenkaan hänestä mitään muistanut tai tiennyt kun emme olleet nähneet kymmeneen vuoteen. En kuitenkaan paljon kiinnittänyt henkilöön huomiota kun olin keskittynyt juttelemaan kaverini kanssa. Jossain välissä kaverini meni käymään puskapissalla ja jäin sohvalle odottelemaan häntä. Näin sivusilmällä kuinka tämä ala-asteen ihastukseni tuijotti minua ja käännyin katsomaan häneen. Hän käänsi katseen pois ja pessimistinä tietysti luulin että naamassani oli jotain jota hän tuijotti (esim. likaa jossain?) mutta sitten hän kääntyi takaisin katsomaan. Katsoin takaisin ja jäimme vain tuijottamaan toisiamme. Näin hänen silmänsä ja olin aivan lukossa. Tuijotimme ties kuinka kauan toisiamme kunnes lopulta uppouduimme suudelmaan! nykyään siis seurustelemme
Kirjoittanut: BluhtEngl (Jäsen)
  • #204
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 14.11.2010 17:34

Lainaus: cyanchristine

Jos yhtään epäröi, ei ole koskaan rakastunut. Ihastuminen on asia erikseen.


toi on ollu viime aikoina mulle tuttua. ihastunu oon jossai määrin ollu. siinä se sitte. kait se on sitä et sitä oikeaa hameihmistä ei ole vielä kohdalle osunut. ja viimeksi kun män poikki ni mietin ittekseni että mitä se oikea rakkaus oikeestaan on ja mitä se tarvii?
Kirjoittanut: TheDragonPrincess (Jäsen)
  • #205
  • Arvo: Tulokas
  • Lähetetty: 10.02.2013 16:42
Uskon että muut sen voivat saavuttaa. En minä. Traagista ajatella noin, mutta siinäpä se totuus sitten onkin....
Kirjoittanut: Capitaine Ina (Jäsen)
  • #206
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 15.02.2013 20:33
Olin nyt laiska enkä jaksanut selata koko ketjua, mutta useimmat taitavat ymmärtää tämän kysymyksen käsittelevän nimenomaan romanttista rakkautta. Näinpä otan sen sitten minäkin.

Uskon rakkauteen, johtui se sitten ihmistä suuremmista asioista tai ihmiskehosta, mutta jotenkin tämä yleinen käsitys sitoutumislupauksista romantiikan synonyymina ei yhtään iske. En voisi kuvitellakaan pahempaa romanssin tappajaa kuin kosinta. Ja tässä aiheessa en kuuntele mitään sukulaistätien kommentteja siitä kuinka mieli voi muuttua. Jotkut periaatteet nimittäin säilyvät läpi elämän. Mutta tiedostan toki olevani aika nuori ottamaan kantaa tällaiseen asiaan. Voiko missään vaiheessa oikeastaan määritellä mikä on oikeaa ja mikä ei? Minusta näitä asioita ei kannata ottaa liian vakavasti; jos tuntee ihmisolentoa kohtaan mitään, pienintäkään ystävyyden/ihastumisen/kunnioituksen kaltaista, on se aina hyvästä koska saanee pääsääntöisesti aikaan hyviä asioita, eikä inhimillisyyteen kannustavia tunteita pitäisi koskaan lytätä epäaitoina tai hetkellisinä. Jesh.

Juttelin joskus erään sukulaiseni kanssa, joka oli sitä mieltä ettei alle parikymppisten kuuluisi seurustella lainkaan. Onhan tuolle toki hänellä varmasti pätevät perustelut, muttei minusta olisi tuntunut kovin kivalta olla lukkojen takana siinä mielessä, eikä tuntuisi nytkään. Tässä on varmaan vähän sitä ajatusta taustalla että nuorena tunteet ovat harhaanjohtavampia kuin sitten myöhemmin, mutta kuinka moni vaikka äitiä/isää/mummoa/pappaa/kaveria rakastava nuori käsittää jonkin ajan kuluttua että se nyt oli sellainen hetkellinen kiintymys? Toisaalta onhan vielä minunkin ikäisillä aika epärealistisen kuuloisia juttuja jostain ikuisesta rakkaudesta. Koskaan en kyllä ole ajatellut seurustellessani vaikkapa sitten vain teinimäisessä kahden viikon ihQdaa-suhteessa että tämä on nyt jotain lopullista ja ikuista. Depeche Moden Enjoy the Silencessä on tähän sovellettavissa olevat hienot sanat, ajatellen niitä tilanteita joissa hetken pilaa ajatus loppuelämästä.
Kirjoittanut: Sad Angel (Jäsen)
  • #207
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 16.02.2013 11:47
Täytyy sanoa, että kyynisyys ja pessimismi eivät ole vielä tukahduttaneet alleen uskoani rakkauteen, joka on tosin hyvin kaukana hollywood-paskasta.
Uskon myöskin, että oikea rakkaus voi loppua.
Vaikka vanhempani ovat eronneet vuosia sitten, tavallaan toivon edelleen ettei heidän avioliittonsa ollut turha ja he oikeasti rakastivat toisiaan.
Joskus.
Kirjoittanut: Giffirt (Jäsen)
  • #208
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 18.02.2013 15:58

Lainaus: Capitaine Ina

Juttelin joskus erään sukulaiseni kanssa, joka oli sitä mieltä ettei alle parikymppisten kuuluisi seurustella lainkaan. Onhan tuolle toki hänellä varmasti pätevät perustelut, muttei minusta olisi tuntunut kovin kivalta olla lukkojen takana siinä mielessä, eikä tuntuisi nytkään. Tässä on varmaan vähän sitä ajatusta taustalla että nuorena tunteet ovat harhaanjohtavampia kuin sitten myöhemmin, mutta kuinka moni vaikka äitiä/isää/mummoa/pappaa/kaveria rakastava nuori käsittää jonkin ajan kuluttua että se nyt oli sellainen hetkellinen kiintymys?

Vanhempani olivat 16 ja 15 kun he alkoivat seurustella. Ovat olleet siitä asti yhdessä ja yli 30 vuotta naimisissa.
Entinen luokkakaverini alkoi seurustella nykyisen avomiehensä kanssa kun olimme seiskalla tai kasilla. Nyt ollaan 23-vuotiaita ja kyseisellä pariskunnalla on kaksi lasta ja häät suunnitteilla.

Jotkut kasvaa yhteen ja toiset erilleen. Se että ehdottomasti suurin osa teinirakkauksista ei kestä kahta viikkoa kauempaa ei meinaa sitä, etteikö minusta olisi hyvä että teininä seurustellaan. Siinä oppii melkoisesti toisista ihmisistä ja omassa itsessään, vaikka ulkopuolisia ehkä huvittaisikin teinien kuolemattomat rakkaustarinat. Teini-iässä seurustelu ei ole mitenkään pakollista, mutta ei siitä nyt kyllä haittaakaan ole, ellei suhde itsessään ole jotenkin ihan vinossa. Eikä se teinirakkaus varmaan ole yhtään sen valheellisempaa. Se on sitä mitä silloin tuntee. Toki teinillä hormonit jylläävät siihen malliin että tunteet saattavat nousta ihan omiin sfääreihinsä, mutta ihan yhtälailla se aikuinenkin rakkaus perustuu aivokemiaan.
Kirjoittanut: KandyCaramel (Jäsen)
  • #209
  • Arvo: Edistynyt
  • • Muokkasi: KandyCaramel
  • Lähetetty: 06.03.2013 12:12
Ihanan fiksuja ja asiallisia ihmisiä täällä, sen myönnän.

Lainaus: Capitaine Ina

Juttelin joskus erään sukulaiseni kanssa, joka oli sitä mieltä ettei alle parikymppisten kuuluisi seurustella lainkaan. Onhan tuolle toki hänellä varmasti pätevät perustelut, muttei minusta olisi tuntunut kovin kivalta olla lukkojen takana siinä mielessä, eikä tuntuisi nytkään. Tässä on varmaan vähän sitä ajatusta taustalla että nuorena tunteet ovat harhaanjohtavampia kuin sitten myöhemmin, mutta kuinka moni vaikka äitiä/isää/mummoa/pappaa/kaveria rakastava nuori käsittää jonkin ajan kuluttua että se nyt oli sellainen hetkellinen kiintymys? Toisaalta onhan vielä minunkin ikäisillä aika epärealistisen kuuloisia juttuja jostain ikuisesta rakkaudesta. Koskaan en kyllä ole ajatellut seurustellessani vaikkapa sitten vain teinimäisessä kahden viikon ihQdaa-suhteessa että tämä on nyt jotain lopullista ja ikuista. Depeche Moden Enjoy the Silencessä on tähän sovellettavissa olevat hienot sanat, ajatellen niitä tilanteita joissa hetken pilaa ajatus loppuelämästä.


Itse tiedostan olevani sellainen ihminen, joka -uskoo rakkauteen- EDIT: tietää rakkauden olevan aina olemassa. Monta monta kertaa olen kyllä "harhailevasti" ihastunut, mutta tiedän ketä rakastan nytkin.
Haluan olla kypsä vakituiseen suhteeseen (olen 16-vuotias), eikä se minua haittaa, vaikka joutuisin odottamaan, sillä en aio hypätä ensimmäisen kyytiin. Parempi yksilöllisesti laadukas, kun määrällisesti halpaa. Emmeköhän kaikki kuitenkin pelkää kohtaavamme tiettyjä asioita yksin.
Mielestäni noiden "teiniseurustelujen" ei tarvitsisi olla niin vakavia tai vakituisia, vaan ne luovat sitä pohjaa tulevaisuuteen ja siihen, millaisen ihmisen kanssa pystyy vakiintumaan. Ja okei, jos olet alkanut seurustella jonkun kanssa siitä lähtien, kun olet ollut jotain 15-18 ja ollut naimisissa koko elämäsi ajan ko. tyypin kanssa, niin hienoa! On todella kunnioitettavaa ja upeaa katsella naimisissa olevia vanhuksia. Itselleni toivoisin samaa onnea, kukapa ei?

Valitsit muuten oivallisen biisin, Capitaine Ina. Depeche Mode osaa luoda joka biisissään sen kriittisesti vaikuttavan tunnelman ja niissä on aina jotain samaistuttavaa.

EDIT//

Lainaus: Marraskuu

Rakkaus ei ole mulle mikään uskon asia. Se on mulle melkeinpä itsestäänselvyys, että sitä on.


Tämä oli muuten hienosti sanottu.
Kirjoittanut: Dineara (Nimetön)
  • #210
  • • Muokkasi: Dineara
  • Lähetetty: 06.03.2013 15:11
Uskon kyllä rakkauteen, se on ihan mahtavaa. Pitää muistaa, että rakkauden lisäksi suhteeseen usein voi kuulua niin paljon muutakin, että toisinaan alkaa epäilemään, onko sitä rakkautta ollenkaan. Itse otan ruusuni risujen kanssa, kiitos - ei voi olettaa, että seurustelu on aina ah niin ihanaa ja helppoa. Vastoinkäymiset on tehty voitettavaksi, ja oikean kumppanin kanssa se on mahdollista ja palkitsevaa.

Ja niin, tosiaan - antaa asioiden soljua niin, kuin luonnollisinta on. Itselleni ei sovi lainkaan ajatusmalli, että nyt olen kumppanini kanssa ehdottomasti elämän loppuun asti niin onnellisena, kun ei voi koskaan tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Rakastan tässä hetkessä, ja jos joskus seurustelu päättyykin, ei se tarkoita epäonnistumista. Jokainen kokemus on opettavainen ja hieno omalla tavallaan, ja jos niitä on tullakseen useampi, niin tulkoon. Mikäs sen jännempää. Seurustelu on hieno keino tutustua seksuaalisuuteen ja omiin tunteisiin, eikä sitä kannata miettiä liian vakavasti. Asiat järjestyvät aina, kun vain antaa niiden järjestyä.
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 1 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 17.09.2015 09:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 362 henkeä!
Järjestä treffit