Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Goottifoorumi: Yleiset korinat: Uskotko rakkauteen?

Uskotko rakkauteen?

Kirjoittanut: Morfoula (Jäsen)
  • #81
  • Arvo: Asiantuntija
    • • Muokkasi: Morfoula
  • Lähetetty: 30.11.2008 12:32
Haluaisin uskoa rakkauteen, mutta niin monet asiat saavat määritelmän todellisesta rakkaudesta kuullostamaan tekopyhältä saivartelulta. Nykyään on vaikea luottaa enäää kehenkään kun heistä aina paljastuu puolia, joita ei haluasi kohdtata. Omien ystävieni kohdalla olen yrittänyt olla iloinen heidän puolestaan, kun jokainen toisensa perään on saanut tunteilleen vastakaikua ja minä olen jäänyt yksin seuraamaan vierestä muiden onnea muovinen hymy huulilla ja miettimään, että mikähän minussa on vikana, kun en kelpaa kenellekkään. On yksinomaan nöyryyttävää olla rakastunut, koska joka kerta tajuan vain huijaavani itseäni. Tilanne on kuin amerikkalaisesta teinileffosta, mutta minä kun en vain ikinä saa sitä onnellista loppua. Haaveisiin on joskus ihana paeta karua maailmaa, mutta todellisuus saa pilven päältä putoamisen vain tuntumaan sata kertaa kivuliaammalta. Olen ehkä täydellinen pessimisti, mutta moniko tällä vuosisadalla enää uskoo todelliseen & uskolliseen rakkauteen? Minä olen uskoni menettänyt, mutta ehkä joku mitättömän pieni murunen minusta jaksaa silti uskoa ihmeisiin..
Kirjoittanut: darkAngel (Aktiivi)
  • #82
  • Arvo: Platinagootti+
    • • Muokkasi: darkAngel
  • Lähetetty: 30.11.2008 14:52

Lainaus: Morfoula

Haluaisin uskoa rakkauteen, mutta niin monet asiat saavat määritelmän todellisesta rakkaudesta kuullostamaan tekopyhältä saivartelulta.

sama. vaikka kuinka koittaa uskoa niin se silti tuntuu valheelta jonka ihminen on itse keksinyt. en edes usko osaisinko enää rakastua tai ihastua.

Lainaus: Morfoula

Omien ystävieni kohdalla olen yrittänyt olla iloinen heidän puolestaan, kun jokainen toisensa perään on saanut tunteilleen vastakaikua ja minä olen jäänyt yksin seuraamaan vierestä muiden onnea muovinen hymy huulilla ja miettimään, että mikähän minussa on vikana, kun en kelpaa kenellekkään.

sama juttu. niin moni kaveri onnellisesti seurustelee. ja muutenkin kun näkee tuolla kadulla onnellisen parin halailemassa ja pussailemassa toisiaan ja lepertelemässä siirappisia, se sattuu. jos miä jään katselemaan niin miä alan itkemään alta aikayksikön. pakko aina kääntää katse muualle.

Lainaus: Morfoula

On yksinomaan nöyryyttävää olla rakastunut, koska joka kerta tajuan vain huijaavani itseäni. Tilanne on kuin amerikkalaisesta teinileffosta, mutta minä kun en vain ikinä saa sitä onnellista loppua

todella rassaavaa eikö? ja kun viimeiksikin oltiin yhden kaverin kanssa ihastuneet samaan poikaan ja olin täysin satavarma että se poika tykkäisi miusta eikä kaveristani, joten en lähtenyt mukaan leikkiin koska uskoin ja olin täysin varma että poika tekisi aloitteen. no, miten kävikään? kaveri nappasi koko potin. se kyllä satutti, ja sattuu edelleen. joka kerta kun uskon että tällä kertaa kävisi tuuri, niin ei. alan jo ajatella että ehkä miut on luotu olemaan yksin koko loppu elämäni ja että ehkä on ihan hyvä että en ole vähään aikaan ihastunut, rakastunut tai edes tuntenut vetoa keneenkään.

se lobotomia ei ehkä olekkaan niin huono vaihtoehto...
Kirjoittanut: Morfinsia (Aktiivi)
  • #83
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 30.11.2008 16:40

Lainaus: darkAngel

sama juttu. niin moni kaveri onnellisesti seurustelee. ja muutenkin kun näkee tuolla kadulla onnellisen parin halailemassa ja pussailemassa toisiaan ja lepertelemässä siirappisia, se sattuu. jos miä jään katselemaan niin miä alan itkemään alta aikayksikön. pakko aina kääntää katse muualle.

HAppy People must Die...! Me agstiset ****** saadaan sentään elää.
Kirjoittanut: Morfinsia (Aktiivi)
  • #84
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 30.11.2008 16:44

Lainaus: Morfoula

mutta moniko tällä vuosisadalla enää uskoo todelliseen & uskolliseen rakkauteen? Minä olen uskoni menettänyt, mutta ehkä joku mitättömän pieni murunen minusta jaksaa silti uskoa ihmeisiin..

Mikä on ylipäätään käsite 'todellinen' ja 'uskollinen'???
Minusta se mitä tuntee on todellista ja uskollista 'rakkautta' on se että on uskollinen omille tunteilleen.
Tosin en käytä sanaa rakkaus. Se on kirosana. Minä välitän,haluan ja kaipaan,tahdon vain ettö toisella on hyvä olla eikä sillä sattuuko minuun ole väliä. Mutta minä en rakasta.
Kirjoittanut: BlackWidow (Jäsen)
  • Lähetetty: 01.12.2008 00:56
Uskon edelleenkin...vaikka välillä tuntuu pahasti että se on kadonnut maailmasta. Jaksan silti uskoa IKUISEENKIN RAKKAUTEEN.
Kirjoittanut: Morfoula (Jäsen)
  • #86
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 01.12.2008 09:28

Lainaus: darkAngel

se lobotomia ei ehkä olekkaan niin huono vaihtoehto...


Hyvin todettu. On käynyt sama vaihtoehto mielessä.
Kirjoittanut: Morfinsia (Aktiivi)
  • #87
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 04.12.2008 16:38

Lainaus: Morfoula

Lainaus: darkAngel

se lobotomia ei ehkä olekkaan niin huono vaihtoehto...



Hyvin todettu. On käynyt sama vaihtoehto mielessä.

...Mutta siinäkin on riskinsä..
Kirjoittanut: darkAngel (Aktiivi)
  • #88
  • Arvo: Platinagootti+
    • • Muokkasi: darkAngel
  • Lähetetty: 04.12.2008 18:49

Lainaus: Morfinsia

...Mutta siinäkin on riskinsä..

ja ensteskin laiton... että se nyt ei ollut se pointti.
Kirjoittanut: DeadlyNightshade (Aktiivi)
  • #89
  • Arvo: Mahtigootti1500
  • Lähetetty: 04.12.2008 19:46
Uskon rakkauteen sen kokeneena. Rakkaus on kuitenkin pohjimmiltaan pelkkä aivokemiallinen ilmiö, ei sen kummempaa - ei se kuitenkaan ole väheksyttävää, ei todellakaan! Miksipä se olisi sen väheksyttävämpää kuin ajattelukaan, onhan ajattelukin vain sarja pieniä hermoratojen varauksien muutoksia siinä monimutkaisessa prosessissa, jota myös elämäksi kutsutaan.

Tunteet ovat olemassa tukeakseen vaistojamme ja yhteisöllisyyttä.
Kirjoittanut: mlrd (Aktiivi)
  • Lähetetty: 04.12.2008 20:49

Lainaus: Morfoula

Haluaisin uskoa rakkauteen, mutta niin monet asiat saavat määritelmän todellisesta rakkaudesta kuullostamaan tekopyhältä saivartelulta. Nykyään on vaikea luottaa enäää kehenkään kun heistä aina paljastuu puolia, joita ei haluasi kohdtata.


Naulan kantaan.

Vielä hankalampaa on kohdata selittelyä miksi on tehty näin ja miksi noin, miten se toistuu ilman järkevää selitystä. Ihmisten kanssa tässä kuitenkin ollaan tekemisissä, ihminen sitä vain itsekin on. Ja ihmiset tekevät virheitä.
Miten hemmetissä voi luottaa edes itseensä, kun tilanne menee hankalaksi?

Helposti. Koskaan tarvitse selitellä omaa toimintaansa muiden tekemisillä.
Se on itsestä kiinni ja sillä hyvä, eikä tarvitse selitellä kenellekään yhtään mitään.
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

Samanlaisia aiheita
  • Goottifoorumia selaa 73 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 04.01.2022 03:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 501 henkeä!