Novellipalsta - K�y kommentoimassa ja kirjoita omasi!

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Goottifoorumi: Yleiset korinat: Novellipalsta - K�y kommentoimassa ja kirjoita omasi!

Novellipalsta - K�y kommentoimassa ja kirjoita omasi!

Sivu 2/4:
Edellinen
1
2
3
4
Seuraava

Kirjoittanut: Jenaldo (Jäsen)

#11

Arvo: Mahtigootti

• Muokkasi: Jenaldo

Lähetetty: 05.09.2008 22:44

Lainaus: Unholysacrament

Sori mutta olen kamalan nipo t�n� iltana

Lainaus: Jenaldo
yli 20 kappaletta

Tuo sanamuoto kuulosti minun korvaani huonolta : D
Ett� jos meinaat joskus parempaa versiota tehd�, niin kannattaa (tai sitten ei) mietti� toista sanamuotoa tuohon kohtaan..

Joo tuo on kyll� tosi. Itsest�ni se kuullosti paljon paremmalta englannin kielisess� versiossa jossa esim voisi olla n�in: ''over twenty humans/pupils (yms)'' Eli siin� oli se ihmis termi. (Mik� hemmetin ihmis termi kun ei sit� ilman voi noin sanoakkaan -.-) (Joo yrit�n t�ss� taas selitt�� xD)

Kirjoittanut: DeadlyNightshade (Aktiivi)

#12

Arvo: Mahtigootti1500

Lähetetty: 21.09.2008 15:26

Paranneltu versio:

Se t�ytel�isyys, joka minun piti saavuttaa, oli levitetty taivaalle matoksi. Siin� oli pieni� s�r�j�, kuin koukkuja, mutta suurimmaksi osaksi el�m� siell� olisi ollut tasaista. Olisi se sitten ollut miten valkoista tahansa. Ne pilvet, joilla minun piti olla, valuivat laavana p��lleni ja polttivat kaulaani sek� rintakeh��ni kipe�t rei�t. Kasvoni s�ilyiv�t, mutta vain hymyilem��n kauniisti. En ollut kokenut mit��n, pidin poolokauluspaitoja, olin viaton ja maailmani oli pehme� kuin ihmisposken nukka.

Olin koukkusorminen, hidasmielinen ja vinoselk�inen. Olisi pit�nyt olla presidentti, mutta kuka ��nest�isi klovninkasvoisen, keskenkasvuisen tytt�naisen niin yl�s? En ollut itsek��n valmis asettamaan itse�ni n�ytille. Kasvojani kehyst�neet palovammat piilotin hiuksillani, poltin niit� syvemmiksi raivovaloilla, olin s�hik�inen. S�in ihmisten lihaa ja verta. Talossa ei koskaan kuunneltu: ihmisill� oli tuskia. Min� olin se, joka k�veli pitkin lankoja. Piti varoa, etten rikkonut ket��n. Olin syv�sti rajoitettu siihen kasvuun, joka olisi ollut toisenlaisten ihmisten tavaramerkki. �itini sanoi ett� olin liian keltainen olemaan valkoinen ja liian sininen ollakseni musta. Liian keskiverto.

Sitten koitti p�iv�, jolloin en ollut v��r�ss�. Huuleni halkesivat, kun keuhkojani repineet ter�v�t tulivat ulos verensekaisina. Ne vain lensiv�t ulos ja j�iv�t lattialle murahtelemaan. Yritin laittaa niit� tekem��n jotain, mutta ne vain olivat. H�pesin sit�, etteiv�t sanani repineet muita, etteiv�t petoni olleetkaan niin vahvoja, ett� niit� olisi kannattanut vaalia niin pitk��n.

Muut lupasivat unohtaa, mutta langat alkoivat katkeilla. Kerran k�velin yhdell�, mutta se hajosi kesken tasapainoilun. N�in vain sakset, hetken j��nn�ksen yst�v�llisyydest�, sitten putosin toiselle langalle. Se kesti minut ja suunnattoman painoni. Huomasin, ett� toisessa p��ss� oli �itini, joka hymyili velvollisuudestaan ja yritti hell�varoen ravistella minua pois. Lopulta hypp�sin pois ja laskeuduin takaisin lattialle - katsoin yl�s, langanp�tk�t vain roikkuivat. Olisin ylett�nyt mutta pelk�sin.

Istuin lattialla monta vuotta. Langat heiluivat ja muut ihmiset kiipeiliv�t yl�s niit� pitkin, kehottivat kokeilemaan. Tuli mies. H�n seisoi vieress�ni ja kertoi vaihtoehtoni. Olin levitt�nyt ymp�rilleni liian paljon verta sy�dess�ni h�nen kumppaneitaan. Olin m�ss�illyt ja ollut hillit�n. Mies avasi minulle suuren kirjan, otti sielt� sivun, ojensi sen minulle ja katkaisi sill� molemmat k�teni, poltti rei�t umpeen ja riisui paitani. H�n poltti sinne, mit� en ollut koskaan n�ytt�nyt kenellek��n. Makasin alastomana, palovammani olivat auki. Ne alkoivat m�rkim��n taas, pitk�n ajan kuluttua siit�, kun olin viimeksi n�hnyt ne sellaisina. Keltaista nestett� tihkui lattialle. Tyngill�ni raahauduin sein�n viereen.

Ilta sen p�iv�n j�lkeen oli hiipiv�. Jotenkin tunsin itseni vapaaksi, vaikka talon sein�t olivat luhistumassa. Ihmiset siirtyiv�t poisp�in ja veiv�t langat mukanaan. Ikkunat oli peitetty ja ovi kiinni. Valkotakkinen mies vei minut pois kaatuvien seinien alta, lukitsi h�kkiin. Siell� minulle sy�tettiin vain matoja ja jouduin istumaan orrella, joka ei lainkaan muistuttanut niit� lankoja, jotka minulla oli joskus ollut. Tunsin itseni homehtuneeksi ja nihke�ksi.

Puhuin miehille siit�, kuinka palovammat olivat taas levinneet, he hymyiliv�t ja antoivat minulle lis�� raivovaloja. Puhdistin niill� sis�puoleni, olin levinnyt, s�in muita lintuja, jotka olivat joutuneet h�kkiin kanssani. Minua pidettiin siell�, kunnes olin sy�nyt ne kaikki ja olin alkanut sy�m��n haavojani. Kuitenkin huomasin, ett� ne olivat lopussa. Ne olivat olleet t�rkeit� minulle. Tein lis��. Revin ihoani saksilla, joilla oli ihmislankani oli katkaistu, enk� luovuttanut niit� pois. Ne vietiin, kun suljin silm�ni.

Kasvoin ja kutistuin, menetin itseisarvoni. Arkistoissa oli muutamia merkkej�, mutta h�kkini oli komero laitoksen sein�ll�, sinne ei n�hnyt kuin avaamalla oven. Petojani kuitenkin pel�ttiin niin kovasti, ett� kukaan ei uskaltanut tehd� sit�. Olin koulinut niist� lopulta vahvoja ja raivokkaita. Luonnottomuuteni oli minulle puhdasta euforiaa. Parempaa kuin olisin koskaan �itini valkoisena, t�yten� naisena saanut.

(Toivottavasti joku uskaltaa sanoa jotain, pikkuinen haluaa kehitty�.)

Kirjoittanut: the91eyes (Jäsen)

#13

Arvo: Edistynyt

Lähetetty: 12.10.2008 13:40

DeadlyNightshade Todella hyv� novelli. kaikessa irvokkuudessaan saa irvistelem��n muutamassa kohdassa
esim t�ss�: H�n poltti sinne, mit� en ollut koskaan n�ytt�nyt kenellek��n. Makasin alastomana, palovammani olivat auki. Ne alkoivat m�rkim��n taas, pitk�n ajan kuluttua siit�, kun olin viimeksi n�hnyt ne sellaisina. Keltaista nestett� tihkui lattialle. Tyngill�ni raahauduin sein�n viereen.

oikeasti hyv� novelli ainakin minun mielest�ni.

Kirjoittanut: the91eyes (Jäsen)

#14

Arvo: Edistynyt

Lähetetty: 12.10.2008 14:14

T�ss� olisi t�mm�inen. Kirjoitin �kki� ihan omaksi ilokseni, joten ei ole mitenk��n hyv�, mutta lukee ken viitsii vaivautua:

Uutta mallia

Sin� y�n� en ollut oma itseni. Oli kylm�. Tuuli piiskasi kasvojani, vaikka olin sis�ll�. Min� katsoin ikkunasta ulos pimeyteen. Ter�v� veitsi oli k�dess�ni, mutta en ollut varma tekisink� sen.
Katsoin mustiksi lakattuja kynsi�ni. Joka sormessani oli sormus. Veitsi kiilsi houkuttelevasti. Laskin sen ranteelleni. Viilsin hieman, ja n�in verenpisaroiden valuvan haavasta. Min� en tehnyt sit�. En viel�k��n. Olin pelkuri.

En nukkunut kuin pari tuntia. Her�sin veitsi k�dess�ni. L�hdin kouluun. Kun k�velin k�yt�vill� n�in katseet jotka tuijottivat minua. Kuin jokaikinen olisi tuijottanut minua. En uskaltanut tuijottaa takaisin.Olin pelkk� varjo entisest� itsest�ni. Ennen olisin voinut pelk�ll� tuijotuksellani vastustaa toisten tuijotusta, mutta olin liian heikko nyt. Mietin miksen ollut tehnyt sit� eilen. En joutuisi olemaan en�� t��ll�.

Tunnit kuluivat hitaasti mutta lopulta huomasin olevani kotona. Minusta tuntui ett� olin saanut tarpeekseni. Solmin vessan katosta k�yden ja nousin tuolille. Pujotin k�yden kaulaani. Se tuntui kylm�lt� vaikka en uskonut ett� se todella oli sit�. Olin viime aikoina tuntenut oman itsenikin kylm�ksi. Pid�tin hengityst�ni ja astuin pois tuolilta. Tunsin kurkullani kovan paineen. Juuri kun ajattelin ett� se olisi ollut siin� vessan ovi k�vi... Kuulin kun �iti huusi jotain kauhuissaan. Tunsin putoavani. Tunsin kylm�� vett� kasvoillani. Olisin tahtonut sen olevan l�mmint�.

Seuraava asia jonka muistan, on t�m� hetki. En tied� mit� kaikkea tapahtui, mutta nyt olen t�ss�. Kynsieni lakka on varissut pois aikoja sitten. En tunne hiuksiani. Ne on kai ajeltu pois. Kuulen vain oman hengitykseni. Makaan pehme�ll� alustalla, ja nousen istualleni. N�en vain valkoiset sein�t. Etsin katseellani peili�. Ihmetyksekseni huoneessa on peili. Nousen nopeasti ja juoksen peilin luokse. Silloin huomaan olevani alasti. Kun katson peiliin, min� huudan. N�en vain mustan ympyr�n, siin� miss� on kasvojeni paikka. Kuin identiteettini olisi kadonnut. "Kuka helvet.ti min� olen?!!" Huudan, mutta en saa vastausta.

Seuraava asia jonka muistan on ett� huoneen ovi avautuu. En ole edes huomannut ett� huoneessa on ovi. Valkotakkinen mies astuu huoneeseen ja sulkee oven per�ss��n. N�en ett� my�s �itini astuu huoneeseen. H�n kyynelehtii. Valkotakkinen mies alkaa puhua hyvin monotonisella ��nell� "Teid�n lapsellanne on niinsanottu identiteettiongelma. En voi auttaa siin�, ja mielest�ni olisi parasta ett� h�n j�isi t�nne viel� siksi, kunnes..." Mies kuiskaa �idin korvaan, niin hiljaa etten kuule h�nen sanojaan, mutta min� tied�n, mit� mies sanoo. H�n haluaa samaa kuin muutkin. H�n sanoo "...Kunnes, h�net lopetetaan..." Olen aivan varma.
Sitten mies jatkaa. "Meill� on tietenkin vaihtoehtoisia lapsia joista voit valita miellytt�v�mm�n mallin. T�m� on tosiaan ollut v�h�n reistaileva. Se varmaan johtuu vain siit� ett� se on niin vanha. El�m� k�y sille helposti liian raskaasti, ja silloin on hyv�,,, niin no. Lopettaa se. . Haluatko valita uuden lapsen?"
"Kyll� min� todellakin haluan." �itini sanoo hymyillen edes katsomatta minuunp�in. Olen kuullut jo tarpeeksi. Enk� edes ole varma haluanko uskoa mit� mies juuri sanoi... Vanhaa mallia... Min� olin aina vanhaa mallia.. Seh�n selitt��kin kaiken... Miksi olen t�llainen...
MIn� ymm�rr�n ett� en taida olla ihminen. Mik� ihminen loppujenlopuksi on. Onko edes k�sitett� ihminen en�� j�rkev�� k�ytt��..
Jollain tavalla... Kun �iti k�velee miehen per�ss� ja sulkee j�lkeens� huoneeni oven... Min� itken. Mutta kuulen sein�n takaa naurua, kun uusi kone saa luvan tulla �itini lapseksi. Uudempi malli kai.

Kirjoittanut: Jenaldo (Jäsen)

#15

Arvo: Mahtigootti

• Muokkasi: Jenaldo

Lähetetty: 30.01.2009 18:55

Mustalesken ompelupuoti
H�ihin vai hautajaisiin?
Osa 1

Faith k�veli katua pitkin ja kuunteli melodista lintujen laulua. H�n oli kaunis nuori nainen jonka pitk�t hiukset lainehtivat tuulessa. Aivan normaali nuori, vai oliko sittenk��n? Faith kuunteli lintuja yh� tarkemmin ja tarkemmin. Pian lintujen laulu alkoi kuullostamaan melkeimp� puheelta.
''Tule mukaan juhlimaan, j�t� kaikki taaksesi, tule juhlimaan''
Kuullostaapa oudolta Faith ajatteli, eiv�th�n linnut juhli. Pime� alkoi laskeutumaan kujille ja katulamput syttyiv�t.
Faith istahti penkille ja katseli kaunista kuutamoa. H�nt� ei huvittanut l�hte� takaisin pieneen asuntoonsa ja normaaliin arkeensa. Pime�ss� kulkeminen toi h�nelle mielenrauhaa, joskus v�h�n liikaakin. Faith oli joskus nukahtanut kujalle omiin mietteisiins� mutta silti h�n tunsi olonsa turvalliseksi vain pime�ss�. Pian Faith tunsi olkap��ss��n pienen kosketuksen. H�n ei aluksi edes huomioinut sit� koska tiesi olevansa turvassa, olihan pime��.
Rauha kuitenkin rikkoutui pian kun jokin vet�isi Faithin k�dest� t�m�n maan tasalle. H�n makasi likaisessa maassa. Faith yritti ponnistaa yl�s mutta h�nest� tuntui kuin h�nen k�tens�, ja jalkansa olisivat sidottu. Ensimm�isen kerran el�ess��n Faithist� tuntui ett� pime�ss� ei ollut turvallista. H�n tunsi uuden nyk�isyn k�dess��n mutta t�ll� kertaa paljon vahvemman. T�m� vajosi maan alle ilman selityksi�.
Faith t�m�hti kovalle kivilattialle selk� edell�. H�n tunsi kipua mutta ei v�litt�nyt siit� koska edess� n�kyi jotain viel� kauheampaa. Ihminen, kuusi k�tt�, punainen risti, ilmeisesti tautuointi sel�ss�, ei j�rjen h�iv��.
''H�ihin vai hautajaisiin'', kysyi kuusik�tinen olento.
Faith ei saanut sanaakaan suustaan. H�n yritti liikkua hieman taaemmaksi.
''Et taida olla j�rin kova puhuja'', olento sanoi ja k��ntyi.
Punaiset silm�t kiilsiv�t kynttil�n valossa mutta sitten h�n kirkaisi.
''Ih-ih-ihminen!''
Faith oli aivan sein�ss� kiinni ja h�n t�risi. Olento meni Faithin luokse ja otti t�m�n paidasta kiinni ja nosti h�net ilmaan.
''Kuule ihminen, sanon t�m�n vain kerran, h�ivy t��lt�.''
Faith katsoi olennon punaisia silmi� joita oli per�ti kuusi kappaletta, niinkuin oli k�si�kin. Olento heitti h�net sein�� p�in ja jatkoi ty�t��n p�yd�n ��ress�. Faith kiemurteli kivussa eik� p��ssyt nousemaan.
''Min�h�n sanoin, h�ivy t��lt�'', olento toisti.
''Miss� olen'', Faith sanoi ja nosti hiukan p��t��n.
Olento huokaisi eik� vastannut. T�m� vain jatkoi ty�t��n. Faith kiemurteli kivuissaan yl�s ja katseli ymp�rilleen.
''Tyhm� kuolevainen, et taida tiet�� yht��n miss� olet. Kuka toi sinut t�nne?'', olento sanoi ja katsahti Faithiin.
''Linnut lauloivat, muusta en tied�, vannon sen'', h�n sanoi ja otti viereisest� p�yd�st� tukea jotta ei kaatuisi.
''Hemmetin laululinnut, houkuttelevat nuoria naisia turmioon vain leikki�kseen'', olento sanoi ja k�veli vihdoin Faithin luokse.
Faith katsoi kauhuissaan olennon silmi� ja k�si�. Yhdess� k�dessa oli neula, toisessa lankaker�.
''Miss� olen'', Faith sanoi uudestaan.
''Olet Mustalesken ompelupuodissa, tarkemmin sanottunna olet ''haudan takana''.
H�n j�hmettyi t�ysin.
''Ha-ha-haudan takana?''
''Haha, �l� pelk�� et ole kuollut'', Mustaleski nauroi ja otti viereiselt� p�yd�lt� pienen kirjan. H�n avasi sen ja mumisi jotain itsekseen.
''Miksi olen t��ll�'', Faith kysyi ja p��sti vihdoin otteensa p�yd�st�.
Mustaleski nosti katseensa kirjasta.
''Lapsikulta mist� min� sen tiet�isin, olet t��ll� vain oman tyhmyytesi takia''
Faith oli hyvin ihmeiss��n, oman tyhmyytens�? Miten ihmeess� se niin voisi olla, ei h�n edes halunnut olla koko paikassa.
''Kuule tytt�, olet tuhoon tuomittu t��ll�. Sinulla ei ole paluuta maan p��lle, mutta voin auttaa sinua v�h�isen'', Mustaleski sanoi ja ojensi paperin Faithille.
''Mik� t�m� on?'', h�n kysyi silm�illess��n paperia.
Mustaleski ojensi Faithille kyn�n ja sanoi:
''Se on ty�sopimus, allekirjoita se ja p��set apulaisekseni t�h�n ompelupuotiin''
''Ty�sopimus, miten sen pit�isi auttaa minua?'' Faith kysyi ja heilutti paperia.
''Se on ainoa mahdollisuutesi selvit� t��ll� el�v�n�, olet vain ihminen. Tai siis, kaikkihan t��ll� ihmisi� ovat v�hint��n olleet mutta kuolleita kaikki kuitenkin ovat'', Mustaleski vastasi.
Faith allekirjoitta ep�ilev�n� sopimuksen ja ojensi sen Mustaleskelle.
H�n ojensi Faithille korin jossa oli lankaker�, neula, kankaita, ja musta mekko. Faith otti korista mekon joka oli kaunis ja pitsinen.
''Siin� on uusi vaatetuksesi maskeerauksen lis�ksi'', Mustaleski sanoi ja otti p�yd�lt� valkoisen talkki-purkin. H�n alkoi levitt�m��n sit� Faithin kasvoille ja k�sille. Sen j�lkeen h�n teki veitsell� arpia Faithin k�siin ja yhden poskelle.
''Hienoa'', Mustaleski hihkaisi.
Faith koski hieman sormellaan poskea joka oli aivan veress�. Siin� samassa h�n kirkaisi.
''Luulitko tosiaan ett� voisit k�vell� t��ll� el�v�n ihmisen n�k�isen�. Mene vaihtamaan mekko p��llesi'', Mustaleski sanoi ja Faith totteli h�nt� oikuttelematta.
Faith vaihtoi mekon p��lleen ja katseli itse��n peilist�. Veri valui h�nen poskeean pitkin ja talkki tuhri mekon hihoja. Faith kuuli kuinka blues s�velet kaikuivat jostain hyvin l�helt�. H�n ei tiennyt oliko ompelupuoti mahdollisesti esimerkiksi jonkin talon kellarissa mutta h�n kuitenkin tiesi ett� rankat ajat olivat edess�, edes Faithin tiedostama pimeys ei auttanut asiaa.
Samaan aikaan Mustaleski ravasi hermostuneesti ymp�ri huonetta ja kirosi sit� ett� ihminen oli tupsahtanut keskelle h�nen ty�t��n. H�n oli hyvin hermostunut varsinkin siit� kuinka saisi pidetty� salassa ett� Faithin syd�n l�i. Mustaleski kuuli kuinka puodin ovi avautui ja sis��n tuli aivan normaalin n�k�inen nainen, mutta kuten arvata saattoi kuollut sellainen. Nyt h�n hermostui ja pyysi asiakasta odottamaan hetkisen. H�n k�vi hakemassa Faithin sovitushuoneesta kiroten. Faith ei tuntenut oloaan kovin tervetulleeksi. Mustaleski oli k�skenyt kysy� jokaiselta asiakkaalta ''h�ihin vai hautajaisiin'', mit��n muuta ei saanut kysy�. H�n oli my�s kielt�nyt Faithia puhumasta turhia ja mahdollisesti jos vain suinkin pystyi h�nen piti olla hengitt�m�tt� asiakkaiden l�heisyydess�.

Kirjoittanut: Jenaldo (Jäsen)

#16

Arvo: Mahtigootti

• Muokkasi: Jenaldo

Lähetetty: 06.02.2009 20:00

Mustalesken ompelupuoti- H�ihin vai Hautajaisiin (osa 2)

Taivas vai Helvetti?

Mustaleski suostui hoitamaan ensimm�isen Faithin asiakkaan mutta antoi h�nelle viel� vaikeamman
teht�v�n. Faithin piti n�ytt�� taitonsa ompelemalla asiakkaan tilaama puku p�iv�ss�. H�n ajatteli ett� Mustaleski oli hiukan rasittunut kun joutui ottamaan hartioilleen niin suuren riskin kuin el�v�n ihmisen. Faithista oli my�s omituista ett� aikaisemmin h�n oli sanonut ett� jokainen olisi v�hint��n joskus ollut ihminen, t�ll� hetkell� vain kuollut sellainen. Faithista h�n ei n�ytt�nyt ihmiselt� sen enemp�� kuin muumio tai dracula. Ihmism�iset piirteet kyll� l�ytyiv�t mutta ne olivat kuin h�ystettu h�m�h�kkim�isell� kauheudella. T�ll� hetkell� Faith ei ollut kovin iloinen omasta ulkon��st��n. H�nen kauniit hiuksensa olivat sotkuiset, iho oli vuorattu verell� ja talkilla, sek� arvet k�siss� saivat h�net n�ytt�m��n m�t��ntyneelt� ruumiilta. Faith uskoi ett� ei kest�isi kauakaan kun h�nen silm�ns� olisi puhki ja k�si olisi pelkk�� luuta. Oli kuitenkin t�rkeint� yritt�� s�ily� hengiss� ja jos mahdollista huijata joku tekem��n sopimus ett� Faith p��sisi maan p��lle takaisin.
Nyt t�m� hirve� arki, v�kivaltainen poikayst�v�, ja kuollut lapsi ei tuntunut milt��n verrattuna kuolleen esitt�miseen maan alla.
H�n rupesi leikkaamaan kankaita Mustalesken antamien mittojen mukaan ja kun kaikki kankaat oli leikattu Faith t�rm�si ongelmaan, h�n ei osannut ommella. Mihin Faithin olisi ikin� tarvinnut sit� taitoa? Ei h�n ikin� odottanut joutuvansa avustamaan h�m�h�kin n�k�ist� ihmist� ompelupuodissa haudan takana. Siit� huolimatta h�nen oli pakko yritt��. Vaikka Faithilla ei ollut k�yt�ss��n ompelukonetta h�nen olisi pakko saada puku valmiiksi.
Mustaleski ompeli eilist� tilausta viel� valmiiksi. Puvun oli tilannut herrasmies joka omisti kapakan
tien toisella puolella. Mies oli ollut eritt�in yst�v�llinen ja kutsui jopa Mustalesken ja yhden h�nen yst�v�ns� katsomaan t�m�n illan esityst�. H�nell� ei ollut yst�vi� joten h�n mietiskeli voisiko ottaa Faithin mukaan. Lippua h�n ei halunnut heitt�� hukkaan joten jos Faith saisi puvun valmiiksi he l�htisiv�t katsomaan esityst�. Mustaleski oli saanut valkoisen jakkupuvun rusettia vaille valmiiksi ja
odotteli k�rsim�tt�m�sti my�s Faithin tekeleen valmistumista. H�n ei tosiaan tiennyt ett� Faith oli melkeimp� kokonaan ompelutaidoton ja hyv� jos t�m� osasi t�kk�ist� langan neulansilm��n.
Tunnit kuluivat ja Mustaleski oli saanut puvun jo aikoja sitten valmiiksi ja laittoi sen siistiin pakettiin ett� vaikutelma olisi t�ydellinen. Silloin Faith tuli huoneeseen kaunis mekko k�dess��n.
''Olin v��r�ss� kun ep�ilin taitojasi hengitt�j�'', Mustaleski sanoi kiusoittelevasti ja korosti varsinkin sanaa hengitt�j�.
Faith otti mekon kunnolla k�teen jotta Mustaleski n�kisi sen kunnolla. H�n ei itsekk��n voinut uskoa ett� oli onnistunut niiden t�ker�jen ohjeiden varassa. Mekko oli v�h�n repsottava mutta juuri sellainen koristuksineen kaikkineen kuin pitikin. Se oli kaunis tummansininen satiinista tehty kapeahelmainen mekko jossa oli oikealla puolella halkio.
''Onko se sellainen kuin halusit'', Faith kysyi ja katseli kun Mustaleski tarkasteli mekkoa.
''En min� tied� onko se sellainen kuin asiakas sen haluaa mutta min� pid�n siit�'', h�n vastasi.
Mustaleski otti mekon ja laittoi sen pakettiin.
''Viemme t�n��n er��n puvun sen tilaajalle, samalla menemme katsomaan esityst� tien toisella puolella olevaan kapakkaan'', Mustaleski sanoi ja otti kyseisen miehen paketin p�yd�lt�.
''Mink�laista esityst� tarkalleen?'', Faith kysyi katsellen pakettia jota Mustaleski piteli k�siss��n.
''En tied� mutta minusta tuntuu ett� emme tule viihtym��n siell� kauaa'', h�n vastasi.
''Miten niin emme kauaa'', Faith alkoi k�ym��n uteliaaksi. Mustaleski huokaisi ja sanoi:
''N��t sen kyll�''. Nyt Faithist� alkoi tuntumaan ett� haudan takainen el�m� oli jokseenkin liian ''villi�'' el�v�n tajunnalle.
He k�veliv�t pient� soraista katua pitkin ja katulamput loistivat himmein� pimeydess�. Autoja ei kulkenut ja hiljaisuuden rikkoivat vain korppien laulu ja pieni h�lin� jota kuolleet pitiv�t.
Faithin selk�piit� karmi ja t�m� t�risi niin ett� jopa kadun ylitt�minen tuntui haasteelta. H�n pysytteli mahdollisimman l�hell� Mustaleske� joka piti pient� koria k�sivarrellaan. Mustaleski katsoi aina v�lill� Faithiin ja huokaisi.
''Herrajumala Faith, aikuinen nainen ja on kuin pikkulapsi l��k�riss�, ryhdist�ydy'', Mustaleski kuiskasi ja Faith suoristi oitis selk�ns�.
Mustaleski n�ytti kahta lippua ovella seisovalle miehelle joka avasi ovet. Heid�n edess��n oli n�ky joka sai Faithin selk�karvat todella pystyyn. Mustaleskikin n�ytti hiukan j�rkyttyneelt� ja irvistys h�nen naamallaan oli suorastaan kuvottava. Heid�n eteens� oli avautunut ''herrasmies'' kerho.
Heit� vastaan saapui puvun tilannut mies joka oli pitk�, siististi pukeutunut ja jonka luiset kasvot muistuttivat suorastaan kuolemaa. H�n oli kalpea ja mustat, pitk�t hiukset laskeutuivat olkap�ille.
''Tervetuloa yst�v�ni'', mies tervehti heit� katsahtaen Faithiin.
Mustalesken naamalla oli viel�kin hiukan kuvottava irvistys jota h�n yritti kovin v��nt�� hymyksi.
''Hei ja kiitos kutsusta, �hm, kapakkaanne'', h�n vastasi hieman v�risev��n s�vyyn.
Mies nosti katseensa pois Faithista joka oli viel�kin pelon kouristama.
''Se oli v�hint� mit� pystyin tekem��n noin taitavalle puvun ompelialle kuin te neiti Mustaleski. Kertokaas kuka t�m� teid�n hurmaava uusi apurinne on?'', mies sanoi virnistys naamallaan.
T�m� mies oli suorastaan kuvottavan niljakas joka tuntui n�kyv�n jo p��llekkin p�in. Mustaleski t�n�isi kevyesti Faithia joka astui askeleen eteenp�in. Faith kumartui pienesti ja sanoi:
''M-mi-min� olen Faith, Faith Zeis''
Mustaleski ny�kytteli ja otti korista laatikon jossa puku oli.
''T�ss� kuitenkin tilauksenne herra Lilyahk'', h�n sanoi ja ojensi paketin Lilyahkille joka laittoi sen pienelle p�yd�lle.
''Sanokaa Roy vain. Ajattelitteko j��d� t�nne katsomaan t�m�n illan esityst�?'', Roy sanoi hymyillen niin ett� valkoiset, rosoiset hampaat n�kyiv�t.
''En usko, meill� on aika paljon t�it�'', Mustaleski sanoi mutta Royn ilmeest� n�ki ett� h�n huomasi t�m�n olevan pieni valkoinen valhe.
''Ettek� j�isi edes oluelle tai drinkille?'', nyt h�n suorastaan irvisti.
Mustaleski katsahti Faithiin joka n�ytti t�risev�n. H�n kuitenkin p��tti ett� ei olisi ep�kohtelias hyv�lle asiakkaalle.
''Eik�h�n se pari drinkki� kuitenkin alas mene'', Mustaleski sanoi ja t�n�isi taas hieman Faithia.
H�n k�veli Royn per�ss� baaritiskin luokse ja Faith meni empien mukana.
He istuivat hieman kauemmas muista koska eiv�t naisina kuitenkaan halunneet her�tt�� huomiota tai pahempaa ett� heit� luultaisiin paikan ty�ntekij�iksi.
''No mit�s te neidit haluatte'', Roy kysyi taas virne naamallaan.
''Minusta tuntuu ett� yksi lasi viini� olisi ihan tarpeeksi'', Mustaleski sanoi v�h�n nolostuneena.
Roy kaatoi heille lasilliset viini� ja itselleen yhden oluen. Faith otti pienen huikan ja laski sitten lasin p�yd�lle. Mustaleski katsoi hieman ihmeiss��n Faithia koska aluksi t�m� oli ollut niin peloissaan ett� ei edes uskaltanut hengitt��. Roy vaikutti kovin kiinnostuneelta Faithia kohtaan koska t�m� oli hyvin hiljainen ja pelokkaan oloinen.
''Olisi mukavaa tiet�� ett� kuinka t�ll�inen kaunis nuori nainen p��tyi ompelupuotiin avustamaan. Ellei se ole kovin suuri salaisuus'', Roy sanoi hieman vihjaavasti.
Mustaleski oli nyt aivan h�diss��n. Mit� t�ll�iseen pit�isi vastata, h�n ajatteli ottaen huikan viini�.
Faith oli my�s kovin ahdistuneen n�k�inen ja katseli lattiaan niinkuin kysymyst� ei olisi edes esitetty.
''Faith vain p��tti kysell� t�it� ja min�, tuota noin, tarvitsin avustajaa, niin juuri, siis kyll�, tarvitsin'', Mustaleski �nkytti vaivalloisesti.
Roy katsahti t�h�n taas hieman erikoiseen s�vyyn.
''Noh, ei kai sill� niin v�li� ole. Voisitteko odottaa hetken, minun pit�� k�yd� hoitamassa pari paperia toimistohuoneessa. Tulen pian takaisin'', h�n sanoi.

Kirjoittanut: Heetteri (Ex-inkvisiittori & Miss Halloween 2008)

#17

Arvo: Platinagootti+

Kuvia 5 kpl!

Lähetetty: 16.06.2009 16:01

Ajattelin ryhty� kirjoittamaan j�lleen, kuten Iirivakin, ja voisin mahdollisesti laittaa paloina kirjani/stoorini my�s t�nne. Katsotaan, sanoi kyn�ilij�.

Kirjoittanut: Heetteri (Ex-inkvisiittori & Miss Halloween 2008)

#18

Arvo: Platinagootti+

Kuvia 5 kpl!

Lähetetty: 17.06.2009 14:40

T�ss� siis ensimm�inen pala aloittamaani Lolita-aiheista tarinaa/kirjaa/novellia. Luvassa seikkailua, h�rs�j�, huumoria ja megakorporaatioita.

Venna & Sune; Osa 1

Oli juuri sellainen aamu, jolloin tuntuu kuin kaikki jonka on mahdollista menn� vikaan, tekee niin oikein korkojen kanssa. Tied�tteh�n ne aamut, sellaiset joina pakottaa jalkansa l�mpim�n peiton alta lattialle, astuu hiusharjan piikkeihin kompuroidessaan kylpyhuoneeseen, ja sitten havaitsee ett� kaikki pyyhkeet ovat yh� kylm�nnihkein� pyykkinarulla, eik� suihkukaivo ved� kunnolla. Juuri sellaisilla aamuilla oli tapana vainota Vennaa, etenkin h�nen omasta mielest��n, ja jopa siin� m��rin ett� punatukkainen neiti oli muutaman kerran vakavasti harkinnut etsiv�ns� keltaisilta sivuilta noitatohtorin palveluksia. Tai ehk� Feng Shui �ekspertin. Tai manaajan.

Venna oli erikoinen tytt�. Ei kuitenkaan sill� tavalla kuin itsekseen h�lp�tt�v�t t�ti-ihmiset hypistelem�ss� klovninkuvilla kirjailtuja villaneuleita kirpputoreilla, sill� valtaosan ajasta h�n sulautui v�kijoukkoihin varsin vaivattomasti, elellen, opiskellen ja pysytellen kaukana karmivista sirkusteemaisista kierr�tysvaatteista kuten muutkin. Tullessaan kotiin ja ripustettuaan olkalaukkunsa takkien viereen eteisen naulakkoon, Venna ruokki kissansa Mulperin, keitti kupin teet� ja istui mummoltaan perim��ns� nojatuoliin, eik� t�ss�k��n ollut mit��n ep�tavallista. Poikkeavaa oli se mik� teki Vennan el�m�st� jotakin muuta kuin mit� noin ylip��t��n tunnuttiin pit�v�n normaalina, terveen� ja hyv�ksytt�v�n�, sill� h�n nautti hyvin tytt�m�isist� asioista, piknikeist�, muhkeahelmaisista mekoista ja kaikesta sellaisesta joka monien Vennan tylsien kanssap�ntt��jien mukaan olisi varmasti pit�nyt unohtaa jo kymmenen vuotta sitten. Tosin Venna ei ollutkaan kuten ne, joiden mielest� huvittelun korkein muoto oli p��n nollaaminen kaupungin keskustan baareissa tai salaattilautasen ��rell� juoruaminen, vaikka kyll�h�n Vennakin k�vi juhlimassa jos silt� tuntui. Mutta kaikista mieluiten h�n avasi vaatekaappinsa ovet, valitsi asun runsailla r�yhel�ill�, kuunteli musiikkia ja ahmi tarinoita menneiden aikojen tai kuvitteellisten valtakuntien sankarittarista. Sellaisista jotka selvisiv�t vaaroista s�ken�iv�n nokkeluutensa avulla, kokivat eeppisi� seikkailuita ja joilla oli tusinoittain komeita kosijoita. Eik� yksik��n neidoista takuulla joutunut tyytym��n viile��n, m�rk��n pyyhkeeseen, tonkimaan tukoksia viem�rinritil�st� tai polkemaan sotkuinen hiusmytty kasvoilla sateessa, kuten t�n��n.

Venna l�tk�isi eteismatolla odottaneen postin keitti�tason kulmalle, avasi kissanmuonat�lkin varsin laiskasti ja ryhtyi lusikoimaan maksahyytel�� Mulperin kippoon silm�illen v�lill� hermostuneen odotuksen vallassa postipinkan p��llimm�isen� olevaa kirjett�. Lopulta jaloissa malttamattomana kiehn�nnyt, mustavalkoinen katinroikale mussutti ateriaansa hyv�ll� ruokahalulla, ja sen omistaja saattoi lys�ht�� lukutuoliinsa k�ytt�en tummunutta voiveist� mystisen kirjeen avaamiseen. Kuori oli huomiota her�tt�v�n puhtaanvalkoinen, tuoksui et�isesti joltakin makealta, ja sen p��lle oli kirjoitettu hyvin koukeroisella, sirolla k�sialalla vastaanottajan osoite.
Kirje oli j�rjestyksess��n nelj�s Vennan kiinnostavalta kirjeyst�v�lt�, joka pukeutui kertomansa mukaan joka p�iv� kuten prinsessa, eli hyvin suojattua ja sadunomaista el�m�� suurkaupungin ihmisvilin�st� eristyksiss�, nukkuen, sy�den, juoden ja hengitt�en juuri sit� el�m�ntapaa jota kirjeiden lukija itsekin janosi. Jokainen rivi huokui ylenpalttisuutta, joutilaisuutta ja nautiskelua, jollaiseen vain rikkaimmilla oli varaa tottua, mutta johon ani harvat kykeniv�t. Monesti rivien v�list� kykeni kaikesta huolimatta lukemaan syv�st� yksin�isyydest� ja jostakin synkemm�st�, jota Venna ei osannut tarkemmin m��ritell�, kuten nytkin;

T�n��n postinkantaja toi kirjeesi ohella my�s viisi vaaleanpunaista pakettia tilaamiani asusteita, jotka asettelin siististi v�rikoordinoituun vaatehuoneeseeni. On harmillista ett� voin k�ytt�� niit� vain kerran ennen kuin ne t�ytyy myyd� eteenp�in. Voisitpa joskus tulla k�ym��n luonani, se toisi minulle suurta iloa ja vaihtelua. Kirjoitathan taas oikein pian? En malta odottaa kuulla p�iviesi kulusta. Ja suuri halaus Mulperille.

~Sune~

Vennan otsa painui h�mmentyneeseen kurttuun. Miksi juuri saapuneesta er�st� ihanuuksia muka piti p��st� eroon? Ja ajatus vierailustakin kuulosti Sunen mielest� silkalta kaukaiselta haaveelta jonka oli mahdoton toteutua. V�lill� tuntui suorastaan silt� kuin h�n olisi kadehtinut tavallisten tallaajien arkisia askareita. Siin� asiaa pohtiessaan Venna huomasi silm�nurkastaan Mulperin leikkiv�n jollakin rapisevalla ja valkealla, joka paljastui pienenpienen lumpeen muotoon taitelluksi paperinpalaksi. Se oli mit� luultavimmin pudonnut kaksinkertaisen kirjekuoren sis�lt�, jonne lumme oli jostakin syyst� piilotettu. Hieman ep�r�iden Venna k��nteli origamin auki k�sitt�m�tt� itsek��n miksi, mutta aavistus tuotti jonkinlaisen tuloksen; neliskulmaisen palasen keskell� oli hyvin pienell� pr�ntill� kirjoitettu s�hk�postiosoite ja lis�ys

Ole kiltti ja l�het� minulle viesti, tarvitsen ep�toivoisesti apuasi

Tavaamaan siristyneet silm�t r�v�htiv�t auki. T�t� Venna ei ainakaan ollut odottanut.

Kirjoittanut: Heetteri (Ex-inkvisiittori & Miss Halloween 2008)

#19

Arvo: Platinagootti+

Kuvia 5 kpl!

Lähetetty: 28.08.2009 12:51

Laitetaan nyt blogini lis�ksi t�nnekin, vaikkei varsinainen t�yspitk� novelli olekaan. Tuskin n�it� kukaan edes lukee...

"Another cold, restless night on the darkened sea, sharks circling around my ship like finned, wide-jawed vultures, and an ominous storm looming in the horizon. The lights of our home harbour seem years away, and my crew is weakened with thirst and plagued by uncertainty of what is to come. I do my best to encourage the men and keep their spirits high, but deep in my heart I share their morbid sentiments, although we continue sailing with our flags proudly resisting the merciless weather conditions. Our course is headed due north, and I stubbornly intend to keep the compass needle pointing in the same direction as our keel, lest we detour further and risk an even longer travel. I believe we have taken our journey far enough to have lost the luxury of our Good Lord's watchful eye and entered the realm of the Devil himself. Or perhaps the black ocean we seek to cross holds demons of a particular kind inside its icy depths? Who knows - bands of unknown horrors may well reside under the hostile waves which carry this brittle vessel and its oblivious, ill-fated passengers.

When shall this vexing maritime torment cease? Doubts of whether any of our ranks will survive long enough to see a shoreline weighs heavy upon my hunched shoulders, forcing my brow into the solemn frown I wear nearly without fail. My unfortunate crew is too weary for attempts at mutiny, as each man knows painfully well that it would bring no change to our predicament. Chaos outside the ship we can defy - chaos on board would breed nawt but death."

...Teki vaan mieli kirjoittaa laivan onnettomasta kapteenista.

Kirjoittanut: momentumi (Jäsen)

#20

Arvo: Asiantuntija

Lähetetty: 30.09.2009 18:07

Tuleva kirjailija antaa n�ytteen taidoistaan:

Y�n kuningatar

Baarissa pauhasi t�ysill� 70-luvun diskomusiikki ja ihmisi� oli paikalla salin t�ydelt�. Olihan se kaupungin suosituin tanssipaikka. Kohtuulliset hinnat, siistit tilat ja miellytt�v� henkil�kunta. Mit�p� sit� muuta ihminen kaipasi lauantai-illalleen? Tupakan ja oluen tuoksu t�ytti salin, mutta Natalia saattoi haistaa veren vahvan ja kiehtovan hajun jokaisesta salin ihmisest�. Jokaisen ihmisen veren tuoksu leijaili h�nen sieraimiinsa erilaisena, toiset houkuttelevammin, toiset v�hemm�n kiinnostavina, mutta sill� hetkell� h�n oli niin n�lk�inen, ett� huonompikin veri kelpaisi.
Punatukkainen nainen ei juuri erottunut salin juhlijoista, mik�li h�nt� katsoi vain ohimennen. Kaunis h�n oli, h�nen tuuheat ja paksut, pitk�t hiuksensa ulottuivat kauniilla kiharoilla h�nen harteilleen. H�n oli pukeutunut mustaan, pitk��n hameeseen ja mustaan lepakkohihaiseen samettipaitaan. Tavallista kalpeammat kasvot melkein hohtivat pime�ss�. Kenkien pitk�t korot toivat pituutta rutkasti lis�� ja tumma silm�meikki korosti silmien vihre�� v�ri�. Niin, tarkemmin katsottuna Natalia oli koko baarin kaunein nanen. Ja vaarallisin.

Viisas mies olisi pysynyt kaukana tuosta naisesta, joka istui baarissa yksin��n nurkkap�yd�ss�, siemaillen lasistaan vahvaa ja tummaa olutta. Mutta viisaita miehi� ei baarin oluen ja tupakan lemuun tuona lauantai-iltana juurikaan mahtunut. Miehet olivat pikemminkin ep�toivoisia, halusivat vain jonkun naisista, ihan sama, oliko nainen kaunis tai ei, kunhan h�nelt� saisi hyv�� seksi� sin� iltana. Natalia joi tavallisesti punaviini�, mutta t��ll� se olisi h�nest� her�tt�nyt ep�ilyj� liiaksi, niinp� h�n oli tyytynyt olueen. Olut ei todellakaan ollut h�nen suosikkijuomiaan, mutta baarin valikoimasta ehdottomasti parasta.
Nainen tarkkaili salin jokaista ihmist� ter�v�ll� katseellaan, mutta silti kenenk��n huomaamatta. H�n tarkkaili heid�n vartaloaan, arvio heid�n verens� tuoksua, joka kantautui kutsuvana h�nen sieraimiinsa ja kuunteli heid�n ajatuksiaan. Kyll�, Natalia Solis kuuli jokaisen ihmisen ajatuksen siin� suuressa tanssisalissa. Vaikka toisaalta, kuka tahansa tavallinen ihminen olisi voinut arvata jokaisen baarissa bailaavan ihmisen ajatuksen.
Mutta Nataliaa ei voinut kutsua tavalliseksi ihmiseksi. H�n ei ollut tavallinen ihminen ja viel� v�hemm�n ihminen ylip��t��n. Ei, Natalia Solis kuuli
jokaisen ihmisen ajatuksen heid�n sis�lt��n. Ne ajatukset, jotka he k�tkiv�t seksin, viinan ja rahan ajattelun tielt�.

"Onko t�m� paikka varattu?" Matala, tupakansavulta lemuava, mies��ni kysyi jossain Natalian vasemmalla puolella.
Natalia k��ntyi mieheen p�in ja katsoi miest� pitk��n. Miten h�n ei ollut huomannut miehen olemassaoloa? H�n huomasi tavallisesti kaiken.
"Istu vain." Natalia sanoi v�l�ytt�en kauniin hymyns� ja valkean hammasrivist�ns�, pit�en kuitenkin kulmahampaat onnistuneesti piilossa.
Mies istuutui vastaten h�nen hymyyns�. Luoja, miten mies olikaan onnistunut tulemaan h�nen luokseen niin yll�tt�en? Miten h�n ei ollut edes
haistanut t�t�?
"K�ytk� usein t��ll�?" Mies aloitti klassisella kysymyksell�, kulauttaessaan olutta kurkkuunsa ja tarkastellessaan Nataliaa tummilla silmill��n.
Miehen mustat hiukset olivat pitk�t ja suorat, miehell� oli yll��n tummat farkut ja musta, napillinen lyhythihainen paita. Treenatut lihakset veiv�t Natalian huomion hyvin nopeasti. H�n rakasti lihaksikkaita miehi�. Mutta miten, h�n ei p��ssyt sis��n miehen ajatuksiin? H�n ei edes aistinut, mit� miehell� oli p��llimm�isen� mieless�, seksi ehk�? Oliko mies samanlainen kuin h�n? Ei, mies ei n�ytt�nyt yht��n vampyyrimaiselta. Jospa mies, ei ollut viel� k�ynyt muutosvaihettaan l�pi?
"Kantapaikka." H�n vastasi leikkis�sti miehen kysymykseen. "Sinua en ole n�hnyt aiemmin."
Mies katsoi h�nt� tutkivasti ja sytytti tupakan.
"Ensimm�inen kertani t��ll� ja ensimm�inen lauantai-iltani koko kaupungissa."
Kiehtovaa, mies oli uusi asukas. Natalia tunsi �kki� voimakasta vetovoimaa miest� kohtaan. Se ei johtunut miehen verest�, ei, h�n ei pystynyt viel�k��n haistamaan sit�, vaikka mies istui h�nen vieress��n. Jokin miehess� kiinnitti h�nen huomionsa. H�n sulki muut ihmiset mielest��n ja yritti keskitty� miehen ajatuksiin, haistamaan miehen verenhajun.
"Oletko viihtynyt?" Natalia kysyi miehelt� kuin ohimennen.
H�n tarkkaili miest�, mutta yritti tehd� sen mahdollisen huomaamattomasti.
"Oikeastaan kyll�, kun huomaa, miten kauniita naisia t��lt� l�ytyy." Mies virnisti silm�� iskien.
Natalia naurahti miehelle ja hymyili viettelev�sti. Luoja, mik� h�nt� vaivasi? Oliko h�n unohtanut t��ll� olonsa syyn? H�nen oli pit�nyt tulla hakemaan ravintoa, mutta n�ht�v�sti n�lk� n�ytti katoavan miehen seurassa t�ysin.

Natalia nautti toista oluttaan miehen hauskassa seurassa. H�n ei ollut haistanut miehen verta tai lukenut ainuttakaan t�m�n ajatusta. H�n ei arvannut milloinkaan, mit� mies seuraavaksi sanoi h�nelle. Mies nauroi h�nen kanssaan. Miehest� hehkunut hyv�ntuulisuus tarttui Nataliaan voimakkaasti ja valtasi h�netkin. H�n ei edes huomannut, kun mies �kkiarvaamatta kosketti sormillaan h�nen k�tt��n. Natalia veti nopeasti k�tens� kauemmas ja heid�n v�lilleen laskeutui j�nnittyneisyys.
"Onko sinun kylm�?" Mies kysyi rikkoakseen piinavan hiljaisuuden.
Natalia joi kulauksen oluestaan.
"Ei, minulla on vain tavallista viile�mpi iho."
H�n laski tyhj�n lasinsa p�yd�lle ja nousi poistuakseen mahdollisimman nopeasti paikalta. Toivoen turhaan, ettei mies seuraisi h�nt�. H�nen oli poistuttava paikalta, ennen kuin menisi miehen kanssa liian pitk�lle. Eih�n h�n halunnut puoli-ihmisi� t�h�n maailmaan? Ravinto saisi silt� illalta j��d�, h�n menisi aamulla nukkumaan vaikka n�liss��n. H�n rynt�si ihmisten l�pi v�litt�m�tt�, veren houkuttelevista tuoksuista, ulos pime�lle jalkak�yt�v�lle. Vaikka baari oli maineikas ja suosittu, se sijaitsi kaupungin syrj�isemm�ll� kujalla, kaukana keskustan h�lin�st�.

Mies tavoitti Natalian ulkona, ennen kuin t�m� ehti kauemmas.
"Hei, mik� sinulle nyt tuli?" Mies kysyi ja kosketti Natalian olkap��t�.
Natalia ei k��ntynyt, ty�nsi vain miehen k�den pois olkap��lt��n ja jatkoi matkaansa. Mies seurasi tiiviisti h�nen kannoillaan. Tietenkin, mies oli t�ysin h�nen lumoissaan! Natalia mietti, pit�isik� h�nen n�ytt�� miehelle todellinen min�kuvansa? J�tt�isik� mies h�net sitten rauhaan, niin kuin oli parempi? Natalia jatkoi matkaansa pime�mm�lle kujalle. P��tien katuvalot heijastivat pimeyteen vain v�h�n valoa, mik� sopi Natalialle t�ydellisesti. Seurasiko mies h�nt� tosiaan yh�? Jeesus, mies oli sitke�!

Natalia pys�htyi viimein. H�n seisoi selin mieheen, tuijottaen tiilisein��, johon kuja oli p��ttynyt. Mies oli selv�sti hidastanut askeleitaan. Natalia tunsi miehen j�nnittyneisyyden. Mies aavisti selv�sti, ett� kaikki ei ollut ihan kohdillaan.
"Miksi sin� t�nne tulit?" Miehen ��ni oli yh� utelias, mutta siin� oli osittain h�iv�hdys pelkoa.
Natalia oli yh� selin mieheen ja v�l�ytti hymyn, jossa h�nen kulmahampaansa n�kyiv�t. H�n piilotti ne k��ntyess��n miehen puoleen. H�n astui l�hemm�s miest� viettelevin askelin ja kiersi miehen sel�n taakse. Natalia asetti k�tens� miehen harteille ja painoi leukansa t�m�n olkap��lle.
"Etk� sin�kin halua olla kahden minun kanssani?" H�n kysyi viettelev�ll� ��nell�.
Natalian kieli hipaisi miehen korvaa. Mies naurahti ja kosketti h�nen k�tt��n. Natalia antoi miehen hyv�ill� itse��n ja kosketti huulillaan t�m�n niskaa.
"Olisi minulla kyll� asuntokin, ihan v�h�n matkan p��ss�." Mies sanoi ja k��ntyi Nataliaan p�in tarttuen t�t� k�sist�.
Natalia painautui kiinni miehen lihaksikasta vartaloa vasten. H�n tunsi miehen syd�men ly�nnit.
"Eik� olisi paljon j�nnemp�� tehd� se t��ll�?" H�n kuiskasi miehen korvaan ja antoi kielens� hyv�ill� miehen korvaa.
Mies kietoi k�sivartensa h�nen ymp�rilleen ja hyv�ili k�mmenell��n h�nen selk��ns� mustan samettipaidan l�pi.
"Ehk� se voisi olla j�nnemp��." Mies kuiskasi h�nen korvaansa.
Natalia tunsi miehen hengityksen niskassaan. H�n naurahti ja jatkoi huulillaan miehen niskan hyv�ily�.
Kun mies rentoutui Natalia ty�nsi miehen sein�� vasten. Mies ei aavistanut mit��n, h�n oli enemm�n kuin valmis ottamaan Natalian. Natalia tunnusteli sormillaan miehen niskaa ja kaulaa. N�lk� oli yltynyt,. He olivat kahden pime�ll� kujalla kaukana keskustan h�lin�st�, eik� kukaan ehtisi huomaamaan mit��n.
Kun mies painoi k�sill��n h�nt� tiukemmin itse��n vasten, Natalia paljasti kulmahampaansa ja iski kiinni miehen niskaan. H�n kuuli miehen huutavan, vain hetken ajan, muutamien sekuntien ajan ja huitovan k�sill��n. Natalia maistoi miehen veren huulillaan ja tunsi sen l�mm�n sis�ll��n. Luoja, miten n�liss��n h�n olikaan! H�n imi ahnaasti ja nauttien. Mies oli viimein lakannut huutamasta. Miehen k�det olivat lakanneet huitomasta. Mies seisoi liikkumatta tiilisein�� vasten ja, kun Natalia viimein p��sti irti miehest� ja vet�ytyi kauemmas, miehen eloton ruumis lys�hti kasaan kylm��n maahan. Natalia nuoli nautinnollisesti veret huuliltaan. H�n tarttui miest� jaloista ja raahasi t�m�n ruumiin kujan p��h�n, ison roskiksen luo. Mies l�ydett�isiin kuitenkin ennemmin tai my�hemmin, mutta kukaan ei osaisi ep�ill� h�nt�. H�n avasi roskiksen kannen ja pudotti miehen ruumiin sen sis��n. Suljettuaan kannen, h�n varmisti, ett� kukaan ei ollut n�hnyt mit��n. Ket��n ei n�kynyt. Kaikkialla oli pime�� ja hiljaista.
Natalia hymyili tyytyv�isen� kulmahampaat v�lkkyen, veti syv��n henke� ja muutti nopeasti muotoaan. Jos joku olisi katsonut kujalle tapahtumien aikana ja nyt niiden j�lkeen, h�n ei olisi en�� tunnistanut Nataliaa. H�ik�isev� kauneus oli poissa. H�n lenn�hti mustalle taivaalle ja katosi nopeasti y�h�n.

THE END

Sivu 2/4:
Edellinen
1
2
3
4
Seuraava

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

Novellipalsta - K�y kommentoimassa ja kirjoita omasi!

Samanlaisia aiheita