Tässä sitä ollaan tapani mukaan vähän myöhässä, mutta päätinpä kertoa että erittäin mukavasti loppujen lopuksi sujui hevostelut.

Ite sain laitella pollea kuntoonkin, enkä pahasti tyrinyt mitään vaikken ihan varma ollutkaan kaikesta mitä piti tehdä; onneksi siinä pyöri auttavaista ja osaavaa porukkaa ympärillä. Vähän taisi uni painaa ratsuni silmää, sen verran hitaasti olisi halunnut siellä maastossa köpötellä, mutta kunhan sai kunnolla liikkeelle niin ihan kivuttomasti siinä sitten lopulta mentiin. Ja mikäs siinä, kun muut menivät vähän nopeammin niin sain siinä itekseni sitten ravailla niitä välimatkoja kiinni.

Ihan hyvin se homma tuntui olevan hanskassa kuuden vuodenkin jälkeen. Kyllä pitää vielä mennä uudestaan, jos ei nyt ihan vakituisille tunneilee niin edes tuollaisille kertaluontoisille... On se sen verran mukavaa puuhaa.
