Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Goottifoorumi: Yleiset korinat: Tarvitseeko välttämättä elää sen mukaan että tavoitteena on löytää elämänkumppani?!?

Tarvitseeko välttämättä elää sen mukaan että tavoitteena on löytää elämänkumppani?!?

Kirjoittanut: Wednesday (Jäsen)
  • Lähetetty: 26.03.2009 19:35
Yksinäisyys osa kyllä olla painostavaa ja raastavaa, mutta olen kokenut vaihtoehdot, joiden rinnalla valitsisin sen yksinäisyyden; Miehet, joille olet vain heidän jatkeensa tai keino pönkittää omaa egoa. Sitten haukutaan kun pitää meikata, tai käyttää mustia vaatteita, tai pidät eri asioista kuin hän joka omistaa äkkiä elämänsä sille että koulii sinusta "normaalin" ihmisen jonka ilkeää ottaa mukaan julkisille paikoille ja esitellä kavereille. Sinkkuna kyllä oikea kaveripiiri lievittää, eikä edes kaipaa miehiä tai suhdesontaa. Riittää kun joutuu kuuntelemaan tuttavapariskuntien erosotkuja.
Kyllä se tarpeeksi oikeakin voi kohdalle osua, ainakin, kun sitä vähiten odottaa. Nykyisessä suhteessani olen ollut jo pari vuotta, ja vaikeaa ajatella ettei olisikaan ketään jonka viereen käpertyä kun oikein ahdistaa. Vääjäämättähän sekin päivä joskus koittaa, mutta hittojako sitä murehtimaan. Pessimismi kohtaa realismin
Kirjoittanut: Kalmankoura (Jäsen)
  • #152
  • Arvo: Mahtigootti
  • Lähetetty: 26.03.2009 22:15
Ei todellakaan.. Voi käydä ohrasesti jos moista pitää tärkeimpänä tavoitteenaan, ja sitten ryssii sen.

Jos miettii tällee et suku ( ja ehkä jossai vaihees muutkin tuttavat) alkaa painostaa kumppanin hankintaa ni mitäs jos sanooki olevansa homoseksuaali.. jatkuuko sama homma? Entä kun on se kumppani ollu jo jonninaikaa ja ikäkin on ja smat ihmiset alkavat ehottaa perheenlisäystä.
"Sori, me ei haluta lapsia" Ja sitten 3 vaihtoehto kun ei oo kenenkää kaa. "Miä en pidä ihmisistä, oisin erakko jossei tarviis töissä(kään) nähä ihmisiä."

Vaihtoehtoja on, valitkoon kukin omansa, ja eläköön kuten haluaa, tai kuten parraaksi näkee/kokee.
Kirjoittanut: Mystral (Jäsen)
  • Lähetetty: 07.05.2009 23:37
Ei minusta se kumppani elämää rajoita ja jos rajoittaa niin suhteessa on jotain vikaa. Itsellä ainakin on ollut elämässä tavoitteena löytää kumppani ( on mulla siis muitakin tavoitteita). Tahdon vain jakaa elämäni jonkun kanssa. Jaettu ilo on kaksinkertainen ja jaettu suru pienempi kantaa. Olisi kamalaa ajatella, että olisin vielä vanhanakin yksin, ei olisi jälkikasvua, eikä ketään. En tahdo sellaista kohtaloa itselleni.

Vaikka itsellänikin on välillä vaikeuksia uskoa rakkauteen ja yleensäkään parisuhteeseen, niin kai mun sisällä silti asuu parantumaton romantikko. Ja kyllä uskon että on olemassa "se oikea". Uskon myös kohtaloon ja muuhun hömppään Eli kannattaa elää elämäänsä ja pitää hauskaa. Kyllä se kumppani tulee vastaan kun on tullakseen. Ja yleensä se tulee kuten sanotaan, juuri silloin kun sitä vähiten odotat ja siellä missä vähiten haluaisit Tämän olen itse niin usein todistanut.
Kirjoittanut: momo (Nimetön)
  • Lähetetty: 12.05.2009 09:38
Itse olen onnellisessa parisuhteessa, jonka uskon jatkuvan "loppuun" asti Toisin sanoen häät ovat suunnitelmissa ja pullatkin kohta uunnissa (no ei nyt sentään). Siskoni taas on 10 vuotta minua vanhempi ja hän on alkanut vaikuttaa iki-sinkulta. Tuntuu siltä, että seurustelusta ja vakiintumisesta on kaksi koulukuntaa. Itse uskon, että kumppani tuo elämään lisää sisältöä ja antaa enemmän kuin ottaa. Siskoni taas uskoo, että vakiintuminen ei sovi hänelle ja vie häneltä jotain pois. Minulla on ollut surkeita parisuhteita, jotka ovat luoneet stressiä ja ongelmia. Nyt olen seurustellut 4 vuotta suhteessa, joka jatkaa antamista ja jonka pohjalle olen rakentanut suurimman osan tulevaisuuden suunnitelmistani. Sisko välillä kommentoi, että ei itse pystyisi elämään suhteessa jossa toisen kanssa pitää olla koko ajan (toisin sanoen asua samassa talossa). Siskon pisin suhde on kestänyt 3 kuukautta ja minulla on jotenkin sellainen olo, että hän perustaa mielipiteensä omiin huonoihin kokemuksiinsa, jotka eivät ole verrattavissa kunnon parisuhteeseen. En usko, että kaikkien pitää tai kannattaa elää parisuhteessa, mutta toki pitää kokeilla asiaa kunnolla ennen kuin voi sanoa, että se ei sovi itselle. Mietin myös ihmisten kriteereitä kumppanien etsimiselle. Sisko ottaa huomioon lähinnä ulkonäön ja sitten ihmettelee miksi mies olikin täysi ääliö. Baareistakin voi olla aika vaikea löytää kumppania. Oman kumppanin kanssa homma lähti liikkeelle ystävyydestä ja yhteisistä kiinnostuksista. Mielestäni ystävyys parisuhteessa on se oleellisin juttu Jos puoliso on myös paras ystävä niin aika kuluu rattoisasti.
Kirjoittanut: Musta Narsissi (Jäsen)
  • #155
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 24.05.2009 01:43
Itse seurustelen tällä hetkellä, mutta ei parisuhde ole minulle mikään itseisarvo. Olen vain sattunut löytämään ihmisen, jonka kanssa haluan olla. Mutta olen pärjännyt mainiosti myös sinkkuna. Ei siinä ole mielestäni mitään ihmeellistä, eihän siinä tarvitse olla taustalla mitään muuta kuin että ei vain ole löytänyt ketään tarpeeksi ihanaa. Tai jos ei edes halua jakaa elämäänsä kenenkään kanssa, niin entä sitten? Kukin päättäköön itse, mitä elämältä haluaa.

Lisääntyminen on yliarvostettua. Ensinnäkin maapallo on jo nyt ylikansoitettu, ja toiseksi mikä itseisarvo lajin säilyminen muka on? Jos ei halua hankkia lapsia, niin miksi pilata elämä tekemällä niin siitä huolimatta? Laji ei ole mitään muuta kuin yksilöitä, ja yksilön elämä kuuluu vain hänelle itselleen. (Tästä aiheesta voisin luennoida tai väitellä tuntikausia, mutta juuri nyt en taida jaksaa.)

On tuskin epäselvää, että en aio koskaan hankkia lapsia.
Kirjoittanut: Heetteri (Ex-inkvisiittori & Miss Halloween 2008)
  • Lähetetty: 24.05.2009 12:54

Lainaus: Musta Narsissi

Ensinnäkin maapallo on jo nyt ylikansoitettu, ja toiseksi mikä itseisarvo lajin säilyminen muka on?


Kompromissi on myös tehdä vain yksi kappale omia, ja jos tahtoo lisää, adoptoida. Suvunjatkaminen on ihmisten viettimaailman keskuskiviä, vaikka en olekaan itse kokenut siihen suurempaa vetoa. Todennäköisesti sekin aika jossain vaiheessa koittaa, mutta ei ennen kuin kykenen tarjoamaan maailmalle muutakin kuin yhden taakan lisää.
Kirjoittanut: Morfinsia (Aktiivi)
  • #157
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 24.05.2009 18:06

Lainaus: Heetteri


Kompromissi on myös tehdä vain yksi kappale omia, ja jos tahtoo lisää, adoptoida. Suvunjatkaminen on ihmisten viettimaailman keskuskiviä, vaikka en olekaan itse kokenut siihen suurempaa vetoa. Todennäköisesti sekin aika jossain vaiheessa koittaa, mutta ei ennen kuin kykenen tarjoamaan maailmalle muutakin kuin yhden taakan lisää.

Sinällään oikein järkevää, mutta on olemassa myös tapauksia, jotka eivät kykene pitämään adoptiolapsia ns. "ominaan" ja siksi haluavat biologisia jälkeläisiä. Vaikeita ovat he.
Kirjoittanut: Musta Narsissi (Jäsen)
  • #158
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 24.05.2009 19:15
Niinpä, ja paljon itsekkäämpiä kuin me niin usein itsekkäiksi parjatut yksilöt, jotka emme halua lisääntyä ollenkaan.

Lainaus: Heetteri

Suvunjatkaminen on ihmisten viettimaailman keskuskiviä

Varmasti, mutta eikö meidät erota muista eläimistä juuri se, että emme anna periksi alkeellisille vieteille vain siksi, koska ne ovat olemassa? Ainakin minusta vain se sekä sellaiset "keinotekoiset" asiat kuin moraali tekevät meistä todella ihmisiä.
Kirjoittanut: Heetteri (Ex-inkvisiittori & Miss Halloween 2008)
  • Lähetetty: 26.05.2009 21:35

Lainaus: Musta Narsissi

Ainakin minusta vain se sekä sellaiset "keinotekoiset" asiat kuin moraali tekevät meistä todella ihmisiä.


Selvitinkin vain sitä miksi monet kokevat tarpeelliseksi jatkaa sukua. Emmehän me kaikkia viettejä vastusta; pariutumisviettikin on vietti, joka tavallaan kuuluu parillakin tasolla Maslow'n tarvehierarkiaan.
Kirjoittanut: Abigor (Jäsen)
  • #160
  • Arvo: Mahtigootti
  • Lähetetty: 27.05.2009 08:58
En kiellä ettenkö kokisi joskus kaipuuta jonkun luo/jotakuta minun luo, vaikka olenkin yksinelämiseen melkopitkälti suuntautunut ja tottunut.
On se pariutumusvietti peruskiviä juu, eri asia sitten tietenkin seuraako sitä viettiä.
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

Samanlaisia aiheita
  • Goottifoorumia selaa 61 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 04.01.2022 03:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 501 henkeä!