Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Todellisuus karmeampaa kuin kauhuleffat....?

Kirjoittanut: Und3ad (Aktiivi)
  • Lähetetty: 05.06.2007 21:52
itse en ole koskaan ymmärtänyt viiltelyn merkitystä mutta ehkä mä en vaan tajuu ku oon tyhmä. viiltely on tyhmää...sori, mä en vaan usko et sillä saa mitään hyvää aikaan (apua vaikeeta kirjoittaa omaa mielipidettä loukaamatta jotakuta, sori vaan, kyl se varmaan jotenki auttaa, ei ne muuten sitä tekis... kai)
Kirjoittanut: Ximmo (Aktiivi)
  • #112
  • Arvo: Mahtigootti1500
  • Lähetetty: 05.06.2007 23:05

Lainaus: darkAngel

ok.. sori. rähjäsin aivan väärälle ihmiselle. *pyytää anteekis kumartaen*


Ei haittaa! *niiaa takaisin*
Kirjoittanut: harakka (Jäsen)
  • #113
  • Arvo: Edistynyt
  • • Muokkasi: harakka
  • Lähetetty: 08.06.2007 19:40

Lainaus: Und3ad


itse en ole koskaan ymmärtänyt viiltelyn merkitystä mutta ehkä mä en vaan tajuu ku oon tyhmä. viiltely on tyhmää..


Itse olen käsittänyt että se on eräänlaista huomion kaipuuta. Se on siis totta, kun sanotaan että vain "huomionhakuiset teinit viiltelevät", mutta se on... surullista. Oma tyttöystäväni viiltelee/viilteli, sillä toivoi että joku huomaisi että sisällä on paha olla. Se on raaka tosiasia, että jos menee teini-iässä sanomaan vanhemmilleen, ettei jaksa, ne pitävät sitä osana murrosikää... itsekään en ole jaksanut pitkään aikaan mitään, purskahdan itkuun ihan ihme asioista (jos joku vaikka sanoo että "siivoa huoneesi", tai "hae pyykit"). Äiti valittaa, etten tee mitään koska olen laiska, ja se saa olon vielä... pahemmaksi, koska tietää että se on totta. Että ei vain jaksaisi edes aina nousta aamulla ylös. Huokaus.

Omasta mielestäni viilteleminen ja itsensä satuttaminen on tyhmää, vaikka itsekin olen niin tehnyt. (Ts. kädessä rivissä viiltoja, t-paita päällä -> kukaan ei huomaa mitään.) Ei sillä viiltelyllä loppujen lopuksi mitään voita, kun harva ihminen kiinnittää toiseen huomiota.

EDITEDIT: Sitä vielä kun selasin keskustelua taaksepäin, että kai sitä on hieman itsekäs kun anoo polvillaan ettei tyttöystävä päätä päiviään, koska joutuisin jäämään tänne ihan yksin. "
Kirjoittanut: nocturnal_chimaira (Nimetön)
  • Lähetetty: 11.06.2007 00:24

Lainaus: Ximmo

*niiaa takaisin

tuon minä kyllä haluan nähdä


todellisuus karmivampaa kuin kauhuelokuva..
no kyllä on.. mie liukastusin kerran kylpyammeeseen jonka pinta sitten repi nahan auki ja verta pulppusi joka puolelle.. ja tästä ei enempää
Kirjoittanut: harakka (Jäsen)
  • #115
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 15.06.2007 13:29

Lainaus: nocturnal_chimaira

todellisuus karmivampaa kuin kauhuelokuva..
no kyllä on.. mie liukastusin kerran kylpyammeeseen jonka pinta sitten repi nahan auki ja verta pulppusi joka puolelle.. ja tästä ei enempää


O____O Hui kauhea.
Kirjoittanut: nocturnal_chimaira (Nimetön)
  • Lähetetty: 17.06.2007 16:48

Lainaus: harakka

O____O Hui kauhea.


siitä on jo pitkä aika

plussa puoli oli siinä että sain pelata nintendo "64!!!" sairaalassa
Kirjoittanut: Morfinsia (Aktiivi)
  • #117
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 25.06.2007 15:38
No onnea! minä vain lojuin sängyssä kun en suostunut katsomaan telkkaria. (periaate kysymys,en halua turruttaa aivojani typerillä ojelmilla) Ja kun pääsin irti letkuista seikkailin jossain tunneleissa ja melkein käväisin ruumishuoneellakin. Mutta en mennyt,kun olin melkein päätynyt sinne itsekin.
Kirjoittanut: MissSacrifice (Jäsen)
  • #118
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 08.08.2007 00:05
Elämäni on ollut painajaista vuosien ajan, joten mikään kauhuelokuva ei pysty enää säikäyttämään. Tosin olen saanut inhotukset päälle eräistä leffoista, joten se siitäkin.
Kirjoittanut: DeadlyNightshade (Aktiivi)
  • #119
  • Arvo: Mahtigootti1500
  • Lähetetty: 06.10.2007 17:30
Älkää lukeko jos itsesääliangsti ärsyttää:

En aio liioitella sanomalla, että elämäni on ihan kamalanhirveänsurkeaa, mutta kyllä tämä alkaa vähitellen uuvuttaa. Itsemurhan ajatuksella tulee leikiteltyä päivittäin, suunniteltua, mutta vaikka tilaisuus tulisi niin en ole varma tekisinkö kuitenkaan mitään. Angstaan ja valitan, viillän jos tulee tarpeeksi paha olo, seuraavana hetkenä peitän pahan olon hyperaktiivisuuden alle ja joskus itken ja kiljun, joskus sanon vain että "en välitä". Typerää sanoa noin äidille, joka ei ymmärrä ja pitää minua vain laiskana ja käskee ajattelemaan että "kaikki on ihan hyvin". Ai kiva, olen viallinen. Vielä vähemmän syytä jaksaa. En ole tarpeeksi hyvä, en ole tarpeeksi pirteä, en ole mitään. Surkea, ruma, lihava, nettiaddiktoitunut ja typerä. Oi että minä rakastan itseäni. :>
Kirjoittanut: AuroraBorealis (Aktiivi)
  • #120
  • Arvo: Mahtigootti++
  • Lähetetty: 06.10.2007 20:27
Munki tekee mieli ny kirjoittaa tähän, luin koko viestiketjun läpi ja on masentavaa huomata että monet ihmiset on siinä tilanteessa ja mielentilassa missä minä olin pari vuotta sitten. Ja koko lapsuuteni. Nuoruuteni.

Itse olen kanssa käynyt melko alhaalla, itsemurhaa suunnittelin huolla ja jäähyväisviestinki jätin. En sitä sitten tehnyt ja hyvä niin. Nykyäänkin välillä vaikeaa koska mun mielenterveys-ongelmat vie mua välillä niin alas pimeään että sieltä on monesti vaikea tulla pois. Mutta itseppäinen kakkiainen kun olen niin sen on pakko olla totta että me jokainen koetaan tässä elämässä jotain hyvää vielä!

Ihmisten pitäisi osata nauttia vaikeissa tilanteissa pienistä hyvistä asioista, hetkistä joista tulee hyvä olo. Tiedän että se on vaikeeta mutta jos vain osaa aukaista itseppäisesti silmät ja katsoa että tää maailma ei ihan kokonaan ole paha. Esimerkiksi minulla auttoi joskus se että kävin rakkaan koirani kanssa kävelyllä. Istuttiin puiston penkillä ja se näki minusta että on paha olla. Se laski päänsä mun syliin ja katsoi lohduttavasti, se hulivili ei sellaista normaalisti tehnyt. Siitä tuli sellainen olo että ehkä ainakin tuo koira tykkää miusta. Sekin oli jo jotain. Sen hetken muistan vielä monen vuoden jälkeen. Ikäväkseni tätä koiraa ei nykyään ole, mutta sen ansiosta jaksoin kauan aikaa. Ikuisesti olen kiitollinen vaikka kyseessä on eläimestä. Koiran elämä päättyi kivuliaasti ja mitään ei ollut tehtävissä, tiedän että sillä on ainakin nyt parempi olla.

Musiikki, kaunis ilma, pienet hetket, pienet sanat ja teot. Niille pitää antaa merkitys. Ja mä tiedän kyllä että se on pirun vaikeaa.

Ja mitä tuohon tulee että onko itsemurha oikein kenenkin kannalta ja mikä yleensäkkin on väärin. Niin ihminen on itsekäs. Sitä meistä kukaan ei voi kieltää. Se joka itsemurhan tekee, on itsekäs mutta ei näe muuta ratkaisua lopettaa ainaista kipua. Myöskin läheiset ovat itsekkäitä, ihan samalla tavalla. Ikuinen oravanpyörä, mikä on kenenkin mielestä itsekästä ja mikä ei. Jokaisella joka tapauksessa on oikeus omiin päätöksiin. Toiset voivat niihin vaikuttaa mutta ketään ei voi pakottaa... edes elämään.

Oon vähän sekaisin taas ja unohdan koko ajan mitä oon kirjottanu ku töissä istun mutta tää aihe kosketti mua ihan kamalasti.

Ja mitä tähän viiltelyyn tulee, joku sen mainitsikin, että se on ollut keino paeta henkistä kipua, saamalla sitä fyysistä kipua tilalle. Itse olin joskus niin hermoraunio, että en saanut itkua loppumaan ilman viiltelyä. Kaverit joskus piilotti leipäveitsetki mun asunnosta. :S
Itse kuitenkin hain apua. Kävin sen aikaisen ammattikoulun kuraattorilla juttelemassa josta siirryin sitten päihdeklinikalle juttelemaan. Huumeporukassa pyörin ja viina oli jokapäivän aterialla mukana. Monesti se ei edes hyödytä ulkopuolisen yrittää auttaa. Jos tämä pohjalla oleva ei apua oikeasti halua ja laittaa kunnolla vastaan, niin olen myös sitä mieltä että hän on päätöksensä tehnyt eikä ketään voi tuossakaan mielessä pakottaa.

Itseäni raahattiin miljoona kertaa psykiatrille sun muille, millon syömishäiriön, millon masennuksen ja viiltelyn takia. Turhaa se oli, en halunnut vastaanottaa apua niin en sitten vastaanottanut. Piste.

Itse sitten myöhemmin tajusin kun oli kädet pahassa kunnossa ja pää niin hajalla ettei mistään tullut mitään. Menin ja hain itse apua, kaikki meni helpommin ja sitä en kadu koskaan. Sain apua. Ei mulla mee hyvin nykyäänkään mutta saattaisin maata maan alla muutama metri multaa päällä jos en olisi itse mennyt hakemaan apua. Älkääkä ottako tätä nyt pahalla kun saattaa sitä oikeasti mennä niin pohjalle ettei pysty hakemaan apua. Ja voi olla loppuun asti niin itseppäinen ettei ota apua vastaankaan. Sitten se on voi voi. Omat päätökset, seuraukset sen mukaan. Sitä on turha alkaa jälkeenpäin murehtimaan. Äh mitä mie selitän. Enkä tosiaankaan halua että kukaan ottaa näitä juttuja silleen että pitäis taas niitä hernemaissipaprikapussukkoja vetää nenään. Puhun sillä perusteella että minulla on asiasta kokemusta. Monella muullakin varmasti eikä niitä voi verrata keskenään.

Joku mainitsi huonot välit vanhempiin ja kun ne niin on idiootteja ja ja.. Samassa tilanteessa oon itekki ollu, tyhmä teiniangsti, vanhemmissakin oli vika, meissä kaikissa oli. Nykyään mulla on ihan parhaat välit vanhempien, niiden uusien kumppaneitten kans, ja veljen kanssa. Ihmissuhteet kukoistaa, toisin ku joskus yläasteella esimerkiksi, kun kaikki vihas ja hyljeksi mua. Vihaan osittain tästä syystä näitä ihmisiä aina, koska heidän takia elämäni lähti alamäkeen. Koulukiusaajat voisin manata alimpaan viemärikaivoon. Nykyään nämä kiusaajatkin ovat olleet ihan ihmeissään kun olen vissiin kuin eri ihminen nykyään. Ehkä olenkin, olin joskus varmasti ujo ja finninaama ja kaikkea. Mutta oikeuttiko se heidän käytöksensä?

Olen ehkä katkera kaikesta pahasta, mikä aiheutti masennuksen, itsemurha-ajatukset, syömishäiriön, viiltelyt, alkoholi-ongelmat, poliisijutut.... Mutta se jos mikä kasvatti mua henkisesti vahvemmaksi.. Kääntäkää ne ongelmat teidän vahvuuksiksi, koska te ootte kaikki varmasti aivan uskomattoman ihania ihmisiä ja toivon teille kaikille edes jotain hyvää elämään. Ja jos siihen jaksaa uskoa niin kyllä se sieltä vastaan tulee.

Terveisin HöpöhöpöKatja joka kärsii masennuksesta ja paniikkihäiriöstä ja kaikenmaailman ongelmista vieläkin mutta voin sanoa että olen vahva!
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 3 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 13.04.2020 19:19, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 437 henkeä!
Järjestä treffit