Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Runopalsta "avattu"

Kirjoittanut: gothicknight (Jäsen)
  • Lähetetty: 29.11.2009 18:56
Syksyinen yö

Pilvet kietovat kuun verhoonsa. Laskeudumme pimeyden kehtoon.
Yön eläimet liittävät uuden jäsenen kerhoonsa. Jos tämä vain suostuu yhteen ehtoon.

Vesi pisara kostuttaa kuivia huulia. Yksi kerrallaan ne satavat taivaalta alas.
Karhuemo ja pienet poikaset suttavat luolia. Nuoli kerrallaan metsästäjät kisaavat ken on paras.

Oksat katkeilevat metsässä, kun linnut ja hirvet tekevät sijaansa sen syliin.
Olemmeko ihan viisaita, jos kerran eksymme tällaisiin kyliin?

Niin tai näin, sen tietää vain ne, jotka ovat nähneet sen kaiken monta kertaa.
On syksyinen yö, ja minäkin sen tiedän, ei ole maan päällä sille vertaa...
Kirjoittanut: Marionette (Jäsen)
  • #462
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 30.11.2009 20:27
Tuleepa näitä runon tapasia joskus väsäiltyä..eihän ne kummosia ole mutta kuitenkin. 8))
Kommentointikin olisi sallittua, jopa toivottavaa.

Hammers and sword.
The way of Vikings,
Through fields of blood.

Brothers in arms,
Soldiers of faith and glory,
Sons of icy Pohjola.

No Christianity in their hearts,
But faith of Thor.

Thunder in their minds,
They fly through battle of faith
Like black swans of Tuoni.

Veljet Pohjoisen,
eivät uhan edessä taivu,
sydämet juurtuneet maahan routaiseen,
sielu uskottu herralle Ukkosen.

Four winds with their hearts,
For their faith,
They'll march till they fall!

--


Radikaali tunneilmaus,
symbioosi mahdoton,
joutsenlaulu romantiikan.
Tunne ja sen seuraus.

Nyt sinfoniani mollissa soi.

Välimatka niin mahdoton,
siis tunteeni eliminoin.
Pystyn siihen, en.

Todellisuudelta pakenen.
Kirjoittanut: DeadlyNightshade (Aktiivi)
  • #463
  • Arvo: Mahtigootti1500
  • Lähetetty: 01.12.2009 19:43
Kun joki ei virtaa kuumassa
ovat kahden, kissa kehrää,
leijonan harjalla auringonpilkka
ja tarve olla yhdessä yksin

Karjuen on lupa olla uskomatta,
kyky olla suostumatta tulvii
savannin pohjaveden peittoon,
peläten tuulenkerääjän tassuja

ei aurinko lakkaa paistamasta
kun tahto ei riittäisi katsomaan
kahdella silmäparilla myrskyä,
jonka salamat tuovat maan värinänä

vaikka oltuaan liian kauan yksin
äänikään ei enää jaksa

***

Nimetön "tilaustyö", joka edelleen kesken. Raakile. Tarvitsen parannusehdotuksia!
Kirjoittanut: Cadiferus (Jäsen)
  • #464
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 11.12.2009 22:41
Kirjottelinpa tän jo vähän aikaa sitten,mutta laitetaanpa kumminkin:
Alho

Linnan raunioissa
yksin vaeltaa
murheellinen hahmo
rauhaa halajaa
pohjattomat silmät
eteen tuijottaa
Alhosta se ainoastaan
kutsua odottaa
Kirjoittanut: Eldnaard (Jäsen)
  • #465
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 13.12.2009 05:47
Lo! 'Tis not easy to mingle amidst
these feelings, greatly tangled, mix'd
It's a strive to even minimally succeed
what minds of others create

Not ev'ry word said can be feathered
soft, as spoken to soothe.
Nor could I ever understand
your anguish, sorrow, frustration
Having never felt, stood were you stand
I can simply wait, in anticipation
or fear what's to come

Judged to be the grand fool
to again humble before your words
'Tis NOT SANE, I CAN TELL
To yearn to unlock the chords
or whatever you seem to yell.

Feelings are forgettable and disappearing
But cold rationality holds in its clutches
Every not quite meant word, pushing
away from desires, depriving love's hatches.

Futile as the attempt reach out may be
of vanity these words are not born
but from need to co-exist and perhaps see
what've ever caused such deep scorn
Kirjoittanut: DeadlyNightshade (Aktiivi)
  • #466
  • Arvo: Mahtigootti1500
  • Lähetetty: 14.12.2009 21:40
Vihdoinkin valmis runoloinen.

Kun joki ei virtaa kuumassa
ovat kahden, kissa kehrää,
leijonan harjalla auringonpilkka
ja tarve olla yksin

Peläten suostumista on
savannin peittävä tulva vain kostoa,
ei kuumeinen ilma hauko henkeä yksin,
ei aurinko lakkaa paistamasta

vaikka myrskyä katsotaan kahdella silmäparilla
eri puolilta, se näyttää suuremmalta,
kuin oltuaan liian kauan yksin
äänikään ei enää jaksa

***
Kirjoittanut: Dragonfly (Jäsen)
  • #467
  • Arvo: Asiantuntija
  • • Muokkasi: Dragonfly
  • Lähetetty: 16.12.2009 20:49
Skitsofreniaa

Sinisiä, turkooseja ja punaisia kukkia nousee taivaan rantaan.
Veneet purjehtivat kohti valkeaa satamaa.

Olen pyörinyt huoneessani ympyrää,
en tiedä kuinka kauan.
Huoneessani ei ole ikkunoita,
joku on vienyt nekin.
He eivät jätä minulle mitään.
Olen menettämässä kaiken.

Jänis juoksee krapulassa baariin,
ja pellolla loikkii mies ilman paitaa.
En tiedä minne suuntaan pitäisi katsoa,
mitä pitäisi tehdä.

Tahtoisin mennä soutamaan,
mutta airoillani ei ole venettä.
Vesikin on mennyt bussilla pohjolaan,
tuskin tulee enään takaisin.
Ne väijyvät minua taas,
tunnen sen,
niin tunnen.

Sitten näen auton metsän reunassa,
se pyytää minua nousemaan kyytiin.

Minä menen.
Kirjoittanut: Yöntuuli (Jäsen)
  • #468
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 21.12.2009 15:27
Laitetaan nyt jotain vaatimatonta,

Hetki hetkeltä tummeni vedenpinta enemmän ja enemmän
tumma raja lähestyi rantaa jossa seisoi unohdettu hahmo
saavutettuaan rannan,pimeys jatkoi matkaansa maalla
se valtasi allensa kaiken ja peitti myös äsken loistaneen kuun varjoonsa
Viimein pimeys oli kaikkialla, oli äänettömän kaunista ja hiljaista, vain unohdetun hahmon askelet kuuluivat jatkuvasti vaimentuen, kun hän käveli kohti metsää, hahmon suonissa virtasi musta veri ja hänen silmissä näkyi kaikki koetut vastoinkäymiset ja torjutuksi tulemiset, niillä ei kuitenkaan enää ollut merkitystä, koska pimeys oli saapunut hakemaan hänet kotiin.
Kirjoittanut: gothicknight (Jäsen)
  • Lähetetty: 26.12.2009 03:40
Love inside

See you in the afterlife. Been together through hunger and strife.
She held my dying body in her arms. Blood fled, and I was dead.

I could not leave, my death would not be invane.
For her my death was hard, I wanted to ease her pain.

Eventually there came a time, when my love could reach her.
We kissed, said fare well. Empty I am not, the love inside comes with me wether I go to heaven or hell...
Kirjoittanut: BloodShot (Jäsen)
  • #470
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 04.01.2010 21:31
Toivoisin saavani jonkinmoista palautetta

Pakkanen saapui kun sinä lähdit
Et kauas, vaan lähelle
Revit sydämeni vaikka et edes tajunnut
Vaikka tein sitä itsekin

Vastentahtoisesti sulatin pakkasen
Kasvatin kukkaset
Sinä et ihastellut niitä vaikka et niitä vihannut
Vihasin niitä itse

Keräsin kukkaset, roudan lapsoset
Halusin antaa ne sinulle mutta et huolinut
En huolisi itsekään
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 1 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 04.01.2022 03:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 501 henkeä!
Järjestä treffit