Gootti.net

Runopalsta "avattu"

Kirjoittanut: gothicknight (Jäsen)
  • Lähetetty: 22.02.2015 01:43
gothicknight
Err on the side of caution

Where the sides are blurred
Where the end is none
The resolutin of final will
For all mankind be undone

If finger wrote no more words
Sun shone no longer bright
Wind blew smooth as ever
Into the forever never

There would be the end
The final and true nothingness
In the last steps of stairs
In your smooth black hairs
Kirjoittanut: Dagonist (Jäsen)
  • #572
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 17.04.2015 21:44
Poisoned mind
That fuckin devil's mind
Sick of mankind
Why are we so blind?
Im not this kind
I want you're dead
Let yourself bleed
Release your inner animal!
Kirjoittanut: savurenkaita (Jäsen)
  • #573
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 20.04.2015 23:01
Nykyään ei pahemmin tule enää kirjoiteltua, mutta tässä muutama vanhempi räpellys. Suurin osa taitaa olla keskeneräisiä ja lyhyitä : D

Piirrän kuvioita seinään
Kirjoitan rumia, likaisia sanoja kunnes käteni kietoutuvat yhdeksi suureksi solmuksi
Osteoporoosi huutaa luissani
Tuhannet perhoset suonissani tahtovat vapauteen
Ja minä annan niiden lentää
Vedän henkeä, en jaksa enää jatkaa

Juoksen sinua karkuun mutta saat minut kiinni ja yhdymme yhdeksi ihmisenkaltaiseksi olennoksi
Rasitusvammat nivelissämi käskevät pysähtymään mutta jatkamme juoksuamme
Minä, sinä ja rasitusvammat
Pelkääme itseämme ja sitä suurta kaaosta minkä olemme yhdessä luoneet

Pakkohoito, lepositeet
Rauhoittavat lääkkeet, kolme uutta diagnoosia
Julkulan osastolle taidan olla liian sairas, nopeasti Niuvanniemeen siirretään
Ja pameilla päänsisäiset ystävät piilotetaan, neurolepteillä sivupersoonat tapetaan
Nymfomaniani takia äkkiä hoitajapoikia varoittakaa, pakkopaitaan minut ujuttakaa

Todellisuus on hallusinaatio, hallusinaatiot ovat todellisuus
En ole enää minä, olen sairauden ruumiillistuma
Positiivinen psykoosi vie minut toiseen maailmaan
Sinne, missä kaikki on kuin ennenkin
Sinne, missä tuli ei polta eivätkä sanat satuta

Metsäpolulla taivaltaa pieni tyttö, hameenreuna revenneenä, hiusnauha katkenneena
Hiljaa pyyhkii kyyneleitä poskiltaan
Nuorta säärtä pitkin juoksee verivana
On matkalla luokse tuon tutun kiven, josta rakas isä on kertonut
Luokse tuon kultaisen kiven, jossa keijut tanssivat
Jatkaa taivaltaan, joka askeleellä kipu muistuttaa rakkaasta isästä
Kiven luona sulkee silmänsä, suutelee kylmää terästä
Kuiskaa tuuleen "hyvästi, rakas isä"
Ja tanssii ikuisesti keijujen kanssa

Ensimmäiset on kirjoitettu osastohoidon aikana, kuten joistakin voi jo arvatakin : D Viimeinen oli keskeneräinen, lopun kirjoitin tässä noin kahdessa minuutissa. Kommentoikaa ihmeessä jos tykkäätte tai ette tykkää, palautetta olisi kiva saada!
Kirjoittanut: gothicknight (Jäsen)
  • Lähetetty: 31.05.2015 15:27
Aika raadollista ja todentuntuista kirjoitusta. Kuvailun perusteella saa maallikkokin jonkinasteisen käsityksen siitä arjen ankeudesta mitä mahtaakin olla se mahdollinen lääkärikierre mikä odottaa jos ei pysy kunnossa Näppituntumalla sanoisin, että hyvin kirjoitettua todentuntuista tekstiä.
Kirjoittanut: savurenkaita (Jäsen)
  • #575
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 24.06.2015 23:11
Kiitoksia! Tosiaan, masentuneena syömishäiriöisenä kirjoittaminen kävi terapiasta ja oli helppoa. Nyt kun on vähemmän masentunut ja (toivottavasti) ex-syömishäiriöinen, ei tekstiä vaan tule. Nyt ymmärrän miksi taiteilijoista suurin osa kärsii jostain mielenterveyshäiriöstä tai ainakin kroonisesta vitutuksesta.
Kirjoittanut: gothicknight (Jäsen)
  • Lähetetty: 12.07.2016 11:55
Koska siitä on jo vuoden verran ehtinyt aikaa vierähtää kun olen viimeksi tälle palstalle kirjoittanut, tunsin, että on aika uudelleen aktivoitua, ja kenties saamme uutta verta ja mustetta tälle osiolle. Eikä kannata ottaa turhaa stressiä oman teoksen artistisuudesta, eivät ne kaikki olekaan tarkoitettu viiltämään selkärankaan asti. Pääasia on, että kirjoittaa ja antaa tekstin valua vuolaasti ulos.

Midnight in Paris

Half of moon high on the sky
Covered soon by the ominous clouds
Far away from the comforts of home
Puddle of water shimmering like chrome

Cool night air runs through my hair
Towards me walks an unknown pair
One so very fine, almost royal like
The other just jumped off a bike

They both seem oddly confident
To walk in the dark of a metropolis
Moon reveals her self once more
And shows me that this is necropolis

Faces on all others are grim and blank
Like a captains whose ship just sank
No life to be seen or heard
Just the slow walk of the dead

That is this midnight in Paris
One living among the dead
Will I escape the clutches and many claws
Or end up as their bread...
Viesti

Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 2 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 17.09.2015 09:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 362 henkeä!
Järjestä treffit