Gootti.net

Aavetanssi


Sinä leijut kuolleilla rannoilla.
Vain varjot tuovat sinulle lohdun,
mikä oli kauan kadottamasi ystävyys.
Naurusi karkoittaa kuulijat -
hymysi tappaa viimeisetkin.
Ikiaikainen kylmyys ympärilläsi,
saa minut rakastamaan.

Kuolleet silmäsi lähettävät minulle,
näkymättömiä viestejä.
Aaveet tanssivat seinilläni,
mutta en pystynyt niitä kuulemaan.
En katsomaan kuutamoa.
Silvotut huulesi lähestyvät omiani.
Kyyneleet silmistäsi maistuivat vereltä -
hiuksesí tuhkalta, kuolemalta.

Kylmyys kulki lävitseni,
kun mekin olimme vain varjoja.
Vaelsimme tummilla seinillä,
katosimme ajattomuuteen.


Skeidaa.
Kammoksun runojani sillä tiedän, että en osaa hioa niitä tarpeeksi hyvin saadakseni niistä siedettävän näköisiä.

nyt taidan lisätä tänne yhen uuden runoni
read and enjoy(?)

Unelmoitua totuutta


Tulen sinua vastaan
Ota minut vastaan
Tiedän ettet välitä mutta ota silti minut syliisi
Älä siis jätä matkalle uinumaan

Voisin ehkä olla parempikin
Mutta en ole
Olen sen verran idiootti
Joka ei jaksa muuttua alituisesti maailman pyöriessä ympäri ja ylösalaisin

Puren teiltä korvat irti
Tiedän että pidätte siitä
Sadat naulat lävistävät kätenne ilman vasaroita
Turhaan yritätte vetää niitä irti
Niiden juuret ulottuvat sisäiseen mereen asti

Taikaa ehkä olisi hyvä käyttää jossain
Sitä onnen taikaa
Osaathan sinä?
Minä unohdin

Varjot saartavat pienen mielesi
Mitättömän mielesi johon ne koittavat turhaan kiinnittyä elääkseen päivän pidempään
Tunne ilman valkoiset perhoset
Ne liitävät ihmisestä toiseen
Ne etsivät enkeleitä
Ne syövät enkelisi

Hienoa hyvät kanssaimmeiset!!! Juuri tätä tarkoitin runopalstalla. Ja toistan, ettei kyseessä todellakaan ole runojen arvostelupalsta, joten ihan mitä tahansa uskaltaa kirjoittaa. Oikein paljon kiitoksia kaikille loistavista runoista, jatkakaa samaan malliin!

Sen verran on kyllä pakko arvostella teitä, etten käsitä miksi niin monet teistä vähättelevät runojaan. Mielestäni ne ovat hienoja ja jos tosiaan olisitte sitä mieltä, että ne ovat täyttä skeidaa ja pelkkiä kämäsiä raapustuksia, ette varmasti olisi laittaneet niitä tänne.

no kaipa se on sitä silkkaa vaatimattomuutta älkää olko turhan vaatimattomia...
olen taas vaihteeksi ollut tuottelias vaikka tää on tämmönen ahdistaa ahdistaa runo...

Nimen yli

olen vihainen ihminen
menen pois
ammun teidän kädet rikki
leikkaa teidän jalat irti
älkää seuratko minua
maailman pilviseen portaisiin
menen ja istun tuoliin
ja nojaa piikkipaatsamaan
saan viimein sen hiljaisuuden
jota kaipasin huomenna ja ehkä eilenkin

No jos mä nyt laitan tänne yhen..
Se on mun mielest huonoin, mut kavereiden mielest paras... Se ei sit rimmaa melkee yhtää D

Verinen tyttö peilin takaa

Poika ujo peiliin katsoo.
Hän kuvajaistaan inhoo.
Hän rikkoo peilin kamalan,
ja huomaa kuinka sirpaleet naaman vääristää.
Kyyneleet valuvat sirpaleihin kauneimpiin.
Pian naurua tytön hennon kuulee.
Poika peilin sirpaleihin katsoo, ja huomaa hän
kuinka vertaa valuu.
Paniikissa poika ovea avaa, mutta lukossa on ovi tuo.
Hän pelästyneenä sirpaleihin katsoo,
ja huomaa veren kadonneen.
Hän helpotuksesta huokaa, kunnes verinen tyttö peilin takaa ilmestyy.
Tyttö verinen poikaa kiroo "Peiliä koskaan rikota ei saa!"
Tytön verisen silmät ne punaiset on.
Poika tukehtua on.
Hän kädet tytön ympärilleen laittaa, ja toivoa laulaa.
Tyttö vain ilkeänä nauraa, ja kiroo lisää poikaa.
Pian poika ujo anteeksi pyytää, ja huomaa tytön verisen kadonneen.
Hengittää poika rauhassa, ja peiliin katsoo.
Hän takanaan tytön verisen näkee, tyttö ivallisesti hymyilee.
Poika silmänsä avaa, ja silmänsä punaisena hohtaa.
Silmissä virtaa tunteeton kylmä veri...
Hän näkemästään nyt tykkää...


Njaa... Aika villasukka tuo, mutta!

Mä laitan tänne ny kaksi... Sorii!

Verta vuotava Knalli

Syyssade hiljaa maahan valuu,
verinen kanlli puunrungossa kastuu.
Se ennen miehen komean oli,
joka joskus kuuluisa maailmalla oli.
Hän paineita kestänyt ei,
vaan köyteen silmukan ison teki.
Kyynelten valuen mies päänsä silmukkaan upotti.
Kyyneleet vähitellen vereksi muuttui.
Viimeinen henkäys ja tuolin altaan kaatoi.
Kipua hän tuntenut ei,
vaan kiirastuleen joutuu hän.
Knalli maahan hiljaa tippui,
valuen verta miehen kyynelten.
Miestä koskaan löydetty ei,
hän kuin tyhjään katosi.
Knalli puun alle jäi,
edelleen verta valuen miehen kyynelten.


No ton mä heitin äsken...

Joo mä vähän innostuin! ^^ Toi on vuoden vanha muistaakseni. Iha ookoo...



Unelma riivatussa päiväkirjassa

Syyssumussa sä metsässä kävelet.
Pian lävitse puiden oksien,
kartanon valkoisen hauraantuneen näät.
Sä hiivit kohti kauhua uhkaavaa kartanoa valkoista.
Sä tunnet kuinka pelko sun selkärankaan tarttuu,
sä sitä peittää yrität.

Pian pihalla korealla seisot sä.
Ympäri katot sa, ja hännityksestä huokailet.
Pian katseesi kiinnittyy ruohikossa oleviin askeliin verisiin.
Hiljaa hennoin askelin kohti ovea haurasta lähenet.
Kurotat sä kahvaan ruosteeseen.
Oven hiljaa varovasti avaat, narahdukset oven rikkovat
kuoleman hiljaisuuden. Jälkiä veren, seuraat sä yhä,
ja ylös ne johtaa.

Varovasti astut sa lohkeileville rappusille.
Ylös sä pääsit, ja jäljet valon kirkkaaseen johtaa.
Oven kunnolla sä avaat ja pian näyn kamalan sä näät.
Tyttö siinä nurkassa, veri valuen kropasta.
Viiltoja niitä huomaat sä paikassa jokaisessa.
Kädet silmien eteen järkkyttyneenä laitat,
mutta läpi sormien kurkit uteliaana.
Tyttöä kärsivää viiltelee mies vihainen. Vaara uhkuu hänen silmistä salaperäisistä. Näky hirveä hiljaa pois hälvenee.
Huudot kamalat tyhjään katoaa.

Kädet sä silmien edestä pois otat.
Kirjan pölyisen, sängystä verisen sä näät.
Vanha päiväkirja se on.
Kurotat sä päiväkirjaa vanhaa, kun jälleen näyn uuden sä näät.
Sama tyttö kirjaan kirjoittaa.
Nuori käsi tärisee, kyyneleet pelokkaat kirjaan tippuu.
Tyttö raivoisasti lisää sitä raaputtaa. Sä kiinnostuneena
kurkistat kirjoitusta, luultavasti surullista.
Siinä viesti paholaiselle on, ja pakenet sä tytön vihaisen luota.

Metsään sumuiseen piiloon meet,
kunnes huudon kylmä verisen kuulet sä. Pian kirjeen puoliksi palaneen maasta sen löydät. Sen täristen nostat, ja aukaiset sen varovaisesti.
Siinä kirje sulle kamala. Uhkaus hirveä, jos kartano valkoisesta pakenet.
Sä kirjeen mukaan otat, ja juuosten pakenet paikalta.
Kotiin pimeään sä kiiruhdat ja huoneeseen viileään lukitset sä itses.
Kynttilän monen sytytät sä, ja raamatun vanhan kätees kurkotat.
Hiljaa lausut sä sanat turvalliset. Sä lauseen viimein loppuun luit, ja kynttilä yksitellen sammutat.

Luulet turvassa oot, mutta sängyn alla vieras sua odottaa.
Sänkyyn istumaan meet ja venyttelet sä vaarasta tietämättä.
Kylmät sormet sä nilkoissa tunnet, ne vetää sut lattialle viileälle.
Jostain kiinni yrität sä saada,
mutta tunnet kuinka tyhjään sua vedetään, tuntemattomaan.
Viimeisen kerran sä tytön vihaisen näät, kun kipu suuri suhun iskee.
Silmät kiinni laitat, ja silloin poissa oot. Kuulet tytön vihaisen
laulavan sulle varoituksen myöhäisen "Unelmaani päiväkirjassa lueta ei saa!"

Täältähän löytyyki hyviä runoilijoita!

Alanpa kohta kirjottelemaan tänne omia runojani... Nyt ei ole valitettavasti tarpeeksi aikaa moiseen...