Gootti.net

Runopalsta "avattu"

Kirjoittanut: gothicknight (Jäsen)
  • Lähetetty: 14.02.2013 22:45
In the hopes of a better tomorrow

Be there or be square, one might ask, who and where?
For most places are unknown to me, scary as blackest deed
As the dark slowly swallows all, blinding as the brightest fall
Crawling in sorrow, engulfed by misery, trapped in lonelyness

So it goes from day to day. Be it january or be it may
Loudest laughter goes to deaf ears, scariest movie to silent fears
And time is ever moving, never standing still
Pop the cap, lay back, and take another pill

But behold, and open your eyes
There is new light shining out there
An arrow of cupid shot from above
And so the depression slowly dies

One chance was all it took
Loosened the fruit, and the tree shook
Smiling wide from afar
Better tomorrow found outside, not from bar
Kirjoittanut: Pelkuri (Jäsen)
  • #562
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 20.03.2013 20:05
Taiteilija

Taiteilija
niin raastava
on hänen työnsä.
Tuo raja jok' eessä siintää,
häilyvä raja hulluuden
sen tuolle puolen
on hänen tehtävänsä kurkottaa
hamuta elämänvettä,
taivaiden makeaa viiniä,
tuota himoittua kipinää
joka sytyttää mielen roihun.
Muttei hän itsestään luopua saa,
ei antaa pikkusormea;
taiteilija tarvitsee käsiään.
Ja noiden käsien kautta
on hän lähtevä
kun tuo häilyvä raja
liiaksi haipuu.
Kirjoittanut: Sad Angel (Jäsen)
  • #563
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 27.03.2013 16:06
Tää olin alunperin tarina tai joku senkaltainen...

Nyks.
Jumalatar, ikiaikainen.
Vavahduttaa taivasta naurullaan.
Nyksillä on seitsemän poikaa.
He kumartavat kaikkeuden äidin edessä.
Yksi on tuli.
Toinen on veden pauhu.
Kolmas puhaltaa tuulet.
Neljäs kasvattaa luonnon.
Viides on sielu.
Kuudes on ruumis.
Seitsemännessä asuu hulluus.
Nyksillä on seitsemän tytärtä.
He kumartavat kaikkeuden äidin edessä.
Yksi on kauneus.
Toinen on suuruuden voima.
Kolmas on väri.
Neljäs on musiikin tenho.
Viides rakastaa niin paljon.
Kuudes tuo turvan.
Seitsemäs vain luottaa.
Minä olen yksi väärä.
En poika, en tyttö.
Kumarran kaikkeuden äidin edessä.
Minua ei juhlisteta.
Minulle ei kirjoiteta runoja, ei lauleta.
Minua väistävät kaikki.
Yksinäiset vain minua kaipaavat
silti pelkäävät.
Muut ovat elämä.
Minä olen kuolema.

JUUH, tällaista.
Kirjoittanut: gothicknight (Jäsen)
  • Lähetetty: 23.06.2013 13:11
Deep dark

I see in dark, I hear the bark
I feel the breeze that sets me at ease
Soothing cold feels familiar
Almost as cool as Emiliana

The carriadge ride is hard as rock
New day dawning, yell of cock
Wheels turn and houses burn
Ride of death has arrived

Living will soon join the dead
Ground is covered in all shades of red
See into nothingness
There is the eternal calm
Kirjoittanut: Morgan Blood (Jäsen)
  • #565
  • Arvo: Asiantuntija
  • • Muokkasi: Morgan Blood
  • Lähetetty: 31.08.2013 22:20
Tiedän, että näitä on karmea projekti koettaa lukea foorumeilta, mutta paukutin tämän sillä minulla ei ole varaa tehdä muutakaan tänä lauantai-iltana, mutta kieltäydyin silti vaipumasta tylsyyteen Tuloksena siis proosarunouttaa (jei), minkä kirjoitin, hioin ja oikoluin tänään. Saihan sitä siten kiitettävän määrän tunteja kulumaan. Tätä en aio missään muualla käyttää, joten vuosien jälkeen heitän kirjoittamaani Internettiin. Jännnyys on siis läsnä.

NELJÄN PÄIVÄN KULUTTUA OLEN LÄHEMPÄNÄ VIITTÄKYMMENTÄ KUIN NOLLAA

Näin unta siitä asunnosta
missä jokainen sanottu sana oli aasasana
joita silloiset mimmit kuuntelivat
lumoutuneina
jalat ristissä lattialla
ja se oli humaloittavampaa kuin viini
jota ostimme naapurin alkoholistin olutpullorahoilla
hänen sosiaalituestaan riitti
minunkin viikottaiseen humalaan ja kuuntelin
kuinka se sossutuki oli niin vitun vähäistä
ja niin mustakin tuli vasemmistojäbä
tai ainakin aina
kun piti saada viiniä
Sitten palasin tuohon maagiseen asuntoon
joka oli arvoltaan kuusikymmentätuhatta euroa
ja jonka omisti ystäväni mutsi
ja ystäväni oli ystäväni
sillä hänen mutsinsa
omisti asunnon
myöhemmin hän osti autonkin pojalleen
nyt poika ei yritä edes olla
kunhan pelaa ja puhuu,
että aikoo roadtripille yhdysvaltain halki ja
sitten taas pelaa ja
ajelee huoltoasemalle viidentoistatuhannen euron autollaan

Herään
seinän takana naapurini huutaa
repeytyneet paperiverhot riippuvat kasassa, maalarinteippi
ei kestänyt
olen raivoissani
miksi hänen täytyy aina huutaa, miksi
hän on mielisairas ja lihava kolmekymmentävuotias ja olenko
minä viiden vuoden päästä hän?
Keitän kahvin ja pukeudun
tiedän, että kämppäkaverini ei herää vielä seitsemään tuntiin
hänkin pelaa
hän elää suomalaisten Tokio-babyjen trendisanalistalla
hän on 引き篭り, mutta tuskin se häntä kiinnostaa
kunhan pelaa
miksi kaikki pelaavat?
Konsoleita, tietokoneita, tableteja
miksi kukaan ei pelaa minun kanssani?
Minä haluan pelata asfaltti-ikävää, kilometrirakkautta,
kieliä joita en opi
Minä haluan pelata elämää ja ihmismassaa, mutta
pelaajia on jatkuvasti vähemmän vaikka heitä on enemmän
Mikä paradoksi!

Pukeudun
jostain syystä paitani haisee bensiinille
ja henkarista roikkuu huppari
jonka varastin vahingossa eilen
tai toissapäivänä,
tai sitä ennen en muista
en välitä
keitän kahvia ja täytän termarin
rappukäytävässä sylkäisen huutavan naapurini oveen
se on tapani
ainut, mitä voin tehdä hänelle ilman tuomiota
tai oikeusprosessia tai mitään
olen pelkuri
en uskalla murhata häntä

Syyskuu on räiskähtänyt katukuvaan
kirjastonrannan veneportailla kesäkuukaudet istui
noin neljäkymmentävuotias mies
hän oli kuuntelemassa runojani joskus
häiriköi vetämällä mikrofonijohdon irti
hän ei pitänyt siitä, että hänen tyttöystävänsä piti runoistani
nykyään mies piikittää itseään avoimesti jonka jälkeen
saattaa oksentaa jokeen
tuskin hänellä on enää sitä tyttöystävää
nyt portailla istun minä
juon kahvia vaikka olut kelpaisi
suurempaa turrutusta enää harvoin edes haluan
palautuminen syö niin vitusti päiviä
tosin nytkin olen zombie
kävelen katua ja pelkään hermoromahdusta tai
hysteriaa tai
jotain

Keskityn positiivisiin ajatuksiin ja zombeihin
zombeihin, joita teen työkseni
toimistolla haluavat, että kirjoitan hyvän zombie-tarinan
mutta ymmärtäisin paremmin tätä runoa
en sitä, että olisi kirjoitettava zombie-tarina,
että yhä useampi voisi suorittaa digitalimurhia
3D-mallinnetulla konepistooleilla
ja sanoa
että aivokuolleet ovat älykäs vertauskuva
nykypäivän ostoshysterialle, baby
sä oot mun ostoshysteria
maksat, että voi murhata ostoshysteriaa entistä voimakkaammilla
digitaaliaseilla, baby
tee musta miljonääri murhaamalla elämäsi ostoshysterialle
Olen taas itsekäs viisivuotias lapsi
ja sinä olet leikkikaluni, mutta
sinut on laitettu pesukoneeseen ja olen raivoissani, lähden
metsään eksyäkseni
mutta en osaa enää eksyä!
Olen yrittänyt sitä liian monesti!

On nöyrryttävä
irrottauduttava paatoksesta,
kyynisyydestä
joka saa minut kuulostamaan katkeralta
seitsemänkymmentävuotiaalta
Aurajoen hajulta
suoristaudun ja hymyilen vastaantulevalle mimmille
hän hymyilee takaisin, katsoo tarpeeksi kauan
pää tarpeeksi kallellaan
mitään
ei ole vielä menetetty
sillä tämä tapahtuu juuri nyt
ja on siten maailman napa
ja minä silmänräpäyksen sen jumalallisin olento
niin kuin tuo mimmi
ja tuo puistonpenkin alkoholisti
tämä kaikki tapahtuu 5000 metriä maanpinnan yläpuolella
sillä niin haluamme
Seita
on sana ajatuksille sydämistämme
ja kuten kaikki jumalat
vain palvontamme pitää sen hengissä

Rappukäytävässä haisee taas marihuana
välillä katosta riippui raskas poltetun muovin,
folion ja virtsan peitto jos
tiedät mitä tarkoitan
Istun sängylle, kaivan taskuistani viimeiset kolme euroa
katson niitä
katson taulujani, runopinoja
muistoja, jotka ovat
tulevaisuutta, joka on
sekä kolmen ja puolen kilon kurpitsaa
siitä riittää riisin kanssa neljäksi päiväksi
omenoitakin
on
Kirjoittanut: Pelkuri (Jäsen)
  • #566
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 02.11.2013 00:13
Enkelilyhdyn valossa
Väräjää paahtavan kehosi ääriviivat
Kuin pikkulintu pyrkisi vapaaksi
Himon syvästä kurimuksesta.



Eh, juu.
Kirjoittanut: gothicknight (Jäsen)
  • Lähetetty: 02.11.2013 11:26
Crime in rime

One shot in the dark
One last drink before the mark
Clean blade shines in moonlight
Stalker withdraws into the shadows of night

Slash and gash, blood pours out
No screams, no fear, just scarlett red
Reaper steps up, there is no doubt
Slasher victims soul is claimed

As the night gives in to daylight
Knife turns back to pen
Family man emerges from the dark
Shark turned back to hen
Kirjoittanut: Luukas Mustalehto (Jäsen)
  • #568
  • Arvo: Tulokas
  • • Muokkasi: Luukas Mustalehto
  • Lähetetty: 09.11.2013 22:20
Kaukaisi paikkoja minä tähyän. Kelmeitä vaahtoja horisontissa, polvia aalloissa. Käteni puristaa tummissa suonissaan. Lasisilmä lähestyy lasilattiaa, tunkkainen sävel soi. Säilytän likaista tilkkua päiviltäsi, kun lähestyit minua ovensuusta. Olit mykkä, mustassa puvussa ja monokkelissasi, sateenvarjo, siistiksi ajeltu partasi oli kuin okranvärinen heinikko. Vaalea kaislikko, josta joutsenen kaula nousee.
Seison jäällä, vintilä kädessäni. Mikä minulla on? Olen nähnyt jäässä lapset, sulamisvesissä, nauravat kimaltelevaa naurua, kun rannat ja mustat puut hikoilevat. Silmäni liikkuu ruostekiekkona, kuin bakteeri, joka odottaa puhkaisua. Pumpulipesä, johon neula pyyhitään. Seison ikkunassa ja katson sinua pitämässä lasta, hengitys höyryten. Iho odottaa keräämistä, kuin pisarat. Mutta nyt sinä sulat, pimeisiin aamuihin. Kun aurinko ei enää nouse, tai pakenen sitä hämärään.
Katselen sinua varjosta, aurinko nousee kuin sulattamosta. Suoristan solmiota käsissäni. Tuhat konetta mylvii auringossa, öljyisiä mäntiä pyörien, sen harmaa myrsky, nokisia kasvoja välissä, joku nostaa pimeästä alkumerestä ainetta kävelemään.
Sakeita pyryjä silmissäni, joissa ajatukset vilisevät kuin radiokanavat, kun katson lumihuippuja, mustia pisteitä horisontissa.
Nyt henkäisen, oikaisen itseni, kun aurinko nousee. Ruumiisi on valkeina kappaleina, sängyn peittoihin puoliksi kääritty. Petivaatteet potkittuna, unesta herännyt, vain pudotakseen pimeämpään uneen. Katseesi on kylmä, hiukset takkuiset.
Pilvien violetti valo tihkuu tänne tummina säleinä. Huoneessa, jonka seinästä suuri vanha kamera katsoo. Sairaalan seinävarsilamppu on lakaissut huoneesta ajan, hetkittäin, valuttanut leikatut sekunnit. Katsot minuun sammuneilla silmilläsi, huulesi avautuvat, uneliaasti. En kuule. Olet äänieristävän seinän takana. Nyt nostan sinua, nostan kuin teuraskasaa, hajoat kappaleiksi päälleni, punaisen pölyn läpi porautuva valo. Ei, ei nyt. Laitan vintilän takaisin.
Siistin takinrintamukseni, hienot nappirivistöt, kiiltävät tummat raidat. Minun lommoposkellani on naarmu, sinun kynnestäsi, kuin linnunnokasta. Pesen kasvojani lavuaarissa, hämärässä kylpyhuoneessa joka haisee syksyn kosteudelta. Sinun lukkimainen raajasi ojentuu suihkuverhon takaa, paakkuiset hiuksesi, makaat nurkkaa vasten. Umpinainen, kokonainen, itseesi käpertynyt.
Kirjoittanut: hannavaan (Jäsen)
  • #569
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 01.02.2014 13:42
Sametin pehmeä

Pimeässä huoneessa,
tumman verhon varjossa,
kuuntelee, tunnustelee,
pehmeyttä sametin.

Huokaus hiljainen,
liike äänetön,
sametin pehmeyttä jalkojen alla.

Uneksii, uneksii,
leijaillen ilmassa,
jäänsinisten silmien katse,
kosketus sametin pehmeä.

Uiden halki unelmien,
unohtaen elämän,
tuntien sametin pehmeyden.

(p.s. lisää runojani löytyy täältä: http://hannavaan.harhakuva.org)
Kirjoittanut: gothicknight (Jäsen)
  • Lähetetty: 14.03.2014 22:53
There is nothing in emptiness

Seeing is believing, feeling of that which is still unfelt
Feeling is experiencing that which is still unknown
Time flows on even if belly fills under the belt
Wind in trees is forever and ever blown

Kissing the foreign lips, tasting the strange
Moving your stiff hips, facing belle melange
Letting go is to be free, allowing you to see
Blow a kiss to a child, it warms even if the weather is mild

Life is out there and only for a moment
Time flows by so fast, you have to make it last
Take a step back and see what it might have been
Had the river not taken, and shoved the unseen

Brush away the shyness, we are all alive
Today, tomorrow, yesterday and the day before that
There's nothing in emptiness
You'll find your own bliss
Viesti

Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 1 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 17.09.2015 09:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 362 henkeä!
Järjestä treffit