Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Runopalsta "avattu"

Kirjoittanut: Sad Angel (Jäsen)
  • #541
  • Arvo: Asiantuntija
  • • Muokkasi: Sad Angel
  • Lähetetty: 06.04.2012 14:27
hän ei sanonut mitään
mutta se riitti
se oli pahempaa kuin kukaan olisi voinut kuvitella
katosi maahan, tuli niellyksi
miksi
hän teki niin
ja miksi
kukaan ei kertonut että se oli sittenkin mahdollista
lähteä pois ja hylätä
kaiken keskelle tänne
kukaan ei ymmärrä
eikä suuremmin piittaakkaan.

kommentti: tällainen eroamisen tuskasta tai ihan mistä vaan kertova hetken omituinen päähänpisto.

he piirtävät vapisevin käsin taivaalle tulevaisuutensa
uskovat, että tähdet kuulevat heitä
vapauttavat heidät maasta joka polttaa jalkojen alla
irrottava heidät
sulavasta betonista
ennen aurinkokin oli kirkkaampi
kun luultiin, ettei se voisikaan sammua
nyt ovat päivät juosseet ohi
taivas alkaa tummua
kiire puree heidän niskojaan
pakottaa heidät juoksemaan
ei aikaa jäädä katsomaan
kuinka toiset heistä sortuvat ja tallautuvat
heidän kasvonsa rypistyvät liikkeessä
kätensä kuluvat,
ihonsa ohenee
silmänsä haalenevat
aikaa kuluu
he piirtävät tärisevin käsin tulevaisuutensa taivaalle
luulevat, että tähdet kuulevat heitä
mutta vahvimmatkin tähdet
ovat kuuroja.

kommentti: ehkä vähän laadukkaampi kuin äskeinen, tosin moni kohta tökkii.

huumehuuruiset ystäväni
unohdetaan nimemme
ne vain kahlitsevat meidät.
ollaan ystäviä,
nyt ja huomennakin ehkä.
hyppäämme alas bendoliinon katolta
ja heräämme ratakiskoilta
ilman yhtäkään naarmua
miksi
en tiedä
ehkä ei olekaan syytä yhtään mihinkään.
tai ehkä itse olemme se syy
tietämättä sitä
mutta tämä yö on omistettu menetetyille
eli meille
kun me villeinä ulvomme puolikasta kuuta
ja ehjät ihmiset sulkevat ehjien kotiensa ovet
ja sanovat
"he kuolevat pian."

kommentti: älyvapaa vuodatus jostain, jonka nimeäisin menetettyjen yöksi, ellei se kuulostaisi huonolta kauhuleffalta.

niin että tällaista. enpä parempiakaan osaa raapustaa.

Lainaus: aNightingale

Hieno mies

toi runo oli tosi ihana, haluaisin osata tehdä samanlaisia. onneksi olkoon sinulle.
ja on teillä muillakin tosi mahtavia ja laadukkaita runoja. melkein kateeksi käy.
viikonpäivärumba
maanantaiaamuna hän ei jaksaisi nousta ylös
tiistai on yhtä tuskaa
keskiviikkona hän olisi valmis vetämään itsensä pöntöstä alas
torstai ei tuo helpotusta
perjantaina uskotellaan että kaikki on hyvin nyt
lauantai kuluu juodessa
sunnuntaina ei muisteta edes omaa nimeään
ja silti
aina uudelleen ja uudelleen
hän herää vaikka mielummin jäisi
vaikka mielummin hän suistuisi virtaan ja hukkuisi
kaikki on vain samaa toistoa
uuden ja vanhan ikuista sekaantumista
eikä kukaan
osaa kiskoa itseään irti.

hän muistaa vaikka ei haluaisikaan
hän herää keskellä yötä omaan huutoonsa
kaikki ne kasvot
olivatko ne sittenkin vain unta
vaikka hän tietää vastauksen
ei
ne eivät olleen unta
todellisuuden toistoa ne olivat
niitä jotka lähtivät aikoinaan hänen kanssaan
uljaina ja rohkeina
ihailtuina
ystävät sortuivat ympäriltä
verestä punainen maa nieli heidät yksi kerrallaan
hän muistaa äänet
jokaisen miehen jonka hengen itse riisti
he kasvottomat viholliset
jotka vyöryivät linjojen läpi
hän muistaa ne hetket
kun koko ajan kulki kuolema kiinni käsivarressa
riisti muita hänen ympäriltään
vain maalliset jäänteet
hän oppi ajattelemaan
ei tuntunut enää juuri miltään
työntää sapelinsa vihollisen läpi
katsoa heidän huutavan
kuolevan pikkuhiljaa
ainut mikä tuntui joltain
oli sähkösanoma
helvetin liekit olivat nielleet kaiken
hänen kotinsa ja maansa
hänen kauniin ja nuoren vaimonsa sekä lapsen
jota hän ei ollut edes tavannut
kaiken tämän hän muistaa
kuumeinen polte silmissään
ennen komeilla piirteillään
kareilee sanomaton tuska
kuolema kolkuttaa ovelle
tulee kutsumatta sisään
ottaa kiinni käsivarrestaan
nyt on aika mennä
no
osattiin sitä jo odottaakkin.

kommentti: sotaveteraanin muistoista kertova huono runontekele.

Ohjus räjähti.
Kukaan ei osannut arvata sen tulevan.
Se täytti vielä äsken uinuneen kylän helvetillisellä valollaan.
Osa ihmisistä sokaistui katsoessaan sitä.
Lapset olivat viisaampia, he osasivat sulkea silmänsä.
mutta kuka sen teki?
he huusivat.
Suurvaltojen kasvottomat johtajat,
he ovat syyllisiä.
Kaiken tämän takana ovat saatanan lapset,
jumalattomat riistäjät jotka koostuvat vain verestä ja luusta.
Niin, he laskevat rahojaan,
hymyilevät,
niin että veriset hampaat paljastuvat.
Hymy muuttuu ivistykseksi,
hetken voi erottaa heidän petomaiset piirteensä.
Varokaa, lapset!
He eivät ole ihmisiä.
no keitä he sitten ovat?
me emme tiedä.
Ohjus räjähti heidän toimestaa,
tuhosi kaiken.
Vain savuavat rauniot jäivät jäljelle
lasten kirkuna vaimeni,
kun heidän verensä lakkasi vuotamasta.
Ihmiset kuolivat,
niin yksinkertaista se on.
Suuret johtajat saivat sähkösanoman toimistoihinsa:
Herra se-ja-se, suunnitelma pantu täytäntöön,
suunnitelma onnistunut.
He nousevat, oikovat prässättyjä housujaan.
Soittavat orjilleen, joita he kutsuvat puolisoikseen.
Kellon viisarit pysähtyvät,
aika on lopettanut liikkeensä.
Nämä pedot
ovat kaikkialla
ja heidän takiaan me kaikki tulemme kuolemaan.
Kirjoittanut: Heetteri (Ex-inkvisiittori & Miss Halloween 2008)
  • Lähetetty: 09.04.2012 21:01
SadAngel

Ei tuplapostauksia, kiitos. Muokkasin taas viestisi yhteen. Ei haittaa vaikka viesti olisi pitkäkin, tuolla on se "muokkaa" -nappi josta saat omia viestejäsi muuteltua.
Kirjoittanut: Pelkuri (Jäsen)
  • #543
  • Arvo: Asiantuntija
  • • Muokkasi: Pelkuri
  • Lähetetty: 05.08.2012 23:19
Mä olen kirjoittanut runoja aika paljon, mutta suurin osa on niin henkilökohtaisia ettei niitä uskalla lukea ääneen. Tekotaiteellista *askaa, sanoisin no mutta tässä on yksi aika lyhyt:

(ei ole nimeä, olen todella huono keksimään nimiä runoille tms.)
Surupilvet purjehtivat
synkkinä yli ilottoman maan
suruperhoset eivät jaksa
nostaa siipiään
uuteen päivään harmaaseen
kukat pellon reunassa
ovat harmaita
ikäviä ja kuolleita
surupilvet itkevät
katkeria kyyneleitä
ilottomaan maahan
aurinko katselee ihmetellen:
surupilvet kasvattivat itselleen
mitä kauneinpia surukukkia.

Ideana on siis että ne kyyneleet kastelivat niitä kukkia siellä pellon reunassa, ja ne olivatkin todella kauniita kun virkistyivät vähän. Jos joku ei tajunnut tuhkasta nousee timantti, ja sitä rataa. Taisi mieli olla aika matala tämän kirjoitushetkellä...

Edit. Eiih, mulla olikin helkutin tylsää jotenka päätin kiusata ihmisiä vielä vähän lisää.


Liian puhdas minulle on valkea
minulle tahritulle
poskesi väri vasten kylmää kiveä
loistoa, kirkkautta
kaivan syvemmälle, löytääkseni likaa
sinun pimeään valkeuteesi
et voi olla täysin puhdas,
et saa
et voi olla täysin valkea
jossain täytyy olla mustaa
minä tahrin, minä tuhoan
kaiken sen puhtoisen, sinussa
tartutan sinut
niin ettei valkeaa
ole muualla kuin
Tuonen joutsenen silmissä
yö syököön viimeisen loisteen
meistä
yhdessä kuljemme,
sammutamme maailman
varjot maassa kaikuvat.

(Tälläkään ei ole nimeä)
Kuin tähdenlennot taivaalla,
ovat arvet hetken vaaleita

kuin veri sataa haavoistani,
on suru yksinäisen kuun

lumihiutaleet, ja lumiukko sulaa
vuotavat kyyneleet kasvoilla

on suuri ihme auringonkukka
kuihtuu, lakastuu

yöntuojat hymyilevät lempeästi
vielä viimeinen auringonsäde kuolee

aurinko itkee, kuuletko
tuhat paperikurkea järvellä
keskiyön auringossa.
Kirjoittanut: Kuolonenkeli (Nimetön)
  • Lähetetty: 06.08.2012 08:41
Pelkuri vau! Mahtavia, varsinki tosta ekasta tykkäsin Tee runokirja!
Kirjoittanut: Sad Angel (Jäsen)
  • #545
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 13.08.2012 08:48

Lainaus: Pelkuri

aurinko itkee, kuuletko
tuhat paperikurkea järvellä
keskiyön auringossa.


upea säe. Rakastuin siihen, se on aivan järjettömän kaunis. Muutkin toki oikein hyviä, mutta tämä... ahh, ihan taivaallinen. En itse koskaan pystyisi tekemään mitään tuollaista.
Kirjoittanut: gothicknight (Jäsen)
  • Lähetetty: 16.08.2012 08:34
Toinen mahdollisuus

Mitä antaa, kun mikään ei riitä
Mitä ottaa, kun ei ole mistä ottaa
Taivas aukeaa, valo häikäisee
Oliko se sitten siinä?

Hetken puhaltaa tuuli
Leikkii hiusten kanssa
Hampaitasi puret yhteen
Takorauta aukeaa

Edessä uusi maailma
Täynnä mahdollisuuksia
Paljon valoa ja laulua
Vihreyttä ja vettä

Ja silti omenapuun oksalla
Lepää pieni matelija
Se kieltänsä näyttelee
Ja hyväksensä käyttelee

Onko tämä nyt se
Toinen mahdollisuus
Paratiisi käärmeineen
Joka porttiensa taakse sulkee. . .
Kirjoittanut: Kuolonenkeli (Nimetön)
  • Lähetetty: 19.08.2012 00:05
gothicknight: Vau! Kaunista!
Kirjoittanut: gothicknight (Jäsen)
  • Lähetetty: 22.08.2012 21:25
Voi kiitos, tässä Kuolonenkelille omistettu pieni veisuu:

Hän hiipii hiljaa viereesi
Kuiskaa lauseen rauhaisan
Vie kivun, tuskan, murheesi
Tuo lähellesi kaiken kaukaisan

Liitää siivillä mustan linnun
Kädessä viikate elämän
Mielessä korjuu kadon
Aika niittää, noutaa sadon

Hellästi nostaa käsilleen
Jo elämää paljon kokeneen
Kantaa ylle pilvi peitteen
Ensin laskee uneen, ja nukkuva ylös nousee. . .

(Tämä on siis ihan vain nimimerkin perusteella tehty )
Kirjoittanut: Pelkuri (Jäsen)
  • #549
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 25.09.2012 21:35
Vihaan kyllä itseäni huomenna, mutta tässäpä ainakin yksi...

Oodi ihmisyydelle

Synkkään virtaan
onnettomat hukkuvat
maailman viisain olento
joka pitää valtaa muusta
sillä olennolla on kireät hartiat
sydämen paikalla kimpale lihaa
ja silmät, jotka ovat helvetin hyvät
väistämään katseita
ja ainainen kiire
kiire
kiire!
Mietitään: kumpi tappaa nopeammin,
väsymys vai masennus?
Rukoillaan: hyvä jumala,
anna minulle vielä aikaa
viimeistellä tämä raportti.
Ja se olento
kun sillä ei ole kiire
se ottaa taikajuomaa
ettei tapa itseään ihan vielä
eikä meillä enää
varmaan ole montaakaan vuotta
kun hyökyaalto vie
maailman viisaimman olennon;
eikä se varmaan edes haittaa.

Peruspositiivinen asenteeni tulee varmaankin riittävän hyvin esille
Kirjoittanut: Pelkuri (Jäsen)
  • #550
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 11.11.2012 01:48
Lokakuu

Routaisella tiellä
sumu peltojen yllä
luut vielä nukkuvat
lintu ei uskalla aloittaa
pisarat ropisevat
nuhruinen raukeus rikkoutuu
sinun koroistasi
kun sinä saavut
huivi korvillasi
hiukset märkinä kasteesta
ja sanot:
"alkaa tulla viileää"
jokin minussa on taas ehjää.
Aurinko yrittää nousta.


Tämmönen pieni. Mun ihastukseni on kyllä ihan mahdoton tyyppi. Se tunkee mun uniin ja laittaa mut kirjottamaan runoja. Argh. (Oikein inhottaa miten musta on tullut tyypillinen ihastunut teinityttö -_-')
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 1 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 13.04.2020 19:19, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 437 henkeä!
Järjestä treffit