Gootti.net

Runopalsta "avattu"

Kirjoittanut: Blackrat (Jäsen)
  • #531
  • Arvo: Mahtigootti
  • Lähetetty: 22.09.2011 17:23
Havaitsin tänää olevani hyvällä tuulella, ja se innoitti kirjoittamaan tämän:

Something made you smile,
Autumn leaves were flaming.
I sipped my tea.
Kirjoittanut: gothicknight (Jäsen)
  • Lähetetty: 23.09.2011 23:09
Jotain Kaikille

I live today, I die tonight
I escape the dying daylight
And stalk the shadows of dead trees
And feed on your bloodred screams

Feel free to walk this earth
No one will ever charge you for it
But what about giving birth?
Are you fitting for it?

Seems perfect, is not.
Part of the whole damn lot.
What eludes is not in body.
But in mind.

Screw it all, gutter is our home.
Trashcan our shining dome.
Spare your sermon, it has no power.
Rule of men, it is over...
Kirjoittanut: Venom (Jäsen)
  • #533
  • Arvo: Mahtigootti
  • Lähetetty: 24.09.2011 06:30
Insomnia


Uskomukset jotka tyhjää uraansa
rakentavat keskellä talouslehden sivujen,
niin kuin raamatussa kuin tässä
yksiössä.
Ovet paukkuvat yöstä aamuun,
minä istun sohvalla vailla unta,
keskellä uudisrakennusten.
Ruhjotuin kasvoin
herään lattialta ja oi kyllä,
olen uusi maan matonen asfaltilla.
Siellä missä jumalan jumala asuu,
on vain ostoskeskuksia
ja siellä missä on ne heikkoudet
ihmisen, on siellä kärpäset kuolleita päällä ikea kalusteiden.
Kirjoittanut: Vega (Jäsen)
  • #534
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 24.09.2011 12:34
Hävinneeksi hetkeksi
on tyhjyys saanut muodon
Kristallin lailla kiteytyneen
jottei ihmissilmäni enää olisi
sitä sokeana etsinyt
Ja se sai suun
jolla kuiskata minulle
meidän olevan ikuisesti yhtä
ja yhden lailla erottamattomat
Ja kädet joilla syleillä
niin ettei jäljelle jäänyt
mitään
Olen nähnyt olemattomuuden taakse,
ja minulla on avain ja lupaus:
kerran on sydämeni pelon poissaolon täyttämä
ja tulen kuolemaan kuolematta
Eikä minua tai tyhjyyttä
enää ole
Kirjoittanut: Roudatar (Aktiivi)
  • #535
  • Arvo: Platinagootti+
  • • Muokkasi: Roudatar
  • Lähetetty: 24.09.2011 15:56
Once isn´t allways

Now that all this time has past
I can not help but to wonder.
How could have I thought I would never be again
what I was before I met you?

But still here we are
as if nothing has changed,
like you were never here at all.

Now you are nothing more
than a distant ecco of a scream I once made,
a fading stain from a meaningless mistake.

I wonder how could have you been more to me than just an innocent play.
Kirjoittanut: gothicknight (Jäsen)
  • Lähetetty: 08.10.2011 08:52
Golden harp

They play in the day, they play in the night
That golden instrument that shines so bright

Golden harp of babylonia, come to ensnare us all
Golden sound of paradise, easing us to our fall

Like the song of a siren, or touch of a nymph
That plaything will end in styx

For as long as there is one pure being in land
That instrument will stay in her hand

And from there will she play us to sleep
Sleep in the deep blue sea...
Kirjoittanut: kiki (Jäsen)
  • #537
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 21.11.2011 23:00
Välillä tulee raapusteltua jotakin. Tämä seuraava on parissa minuutissa väsätty kouluhommissa tympääntyneelle avokille.


Tarvitsen sinua niinkuin tähdet taivasta.
Tahdon syleillä sinua niin kuin aavameri syleilee rantojaan.
Tahdon tulla jokaiseen paikkaasi niin kuin tuuli juoksee niityllä.

Rakastan sinua kuin tähdet taivasta, kuin aavameri rantojaan.
Jopa enemmän kuin niityn kukat rakastavat tuulta joka niiden ympärillä juoksee.

Kulta, minä rakastan sinua
Kirjoittanut: Anyxia (Jäsen)
  • Lähetetty: 23.11.2011 02:54
Tää on joku ihmeteksti jonka kirjoitin joskus muutama vuosi sitten verenhimoisena

täydenkuun valossa yöllä pimeässä
kaksi hahmoa istuu hautausmaan portin vieressä
sinä ja minä kenttälapiot kädessä
odotetaan viimeistä minuuttia tästä päivästä

Se kuluu hiljaa, se kuluu nopeasti
se kestää kauan, se kuluu äänekkäästi

ja se arkku aukaistaan
nälkäisinä sitä avataan kun
veri vuotaa ylitse reunan
lihan tuoksu tuoreen vainajan
herättää aistit tuntemaan
houkutusta parhaimmillaan

kun nautimme aterian täydenkuun hirviön lailla
ja täytymme verestä kuolleen taivaan alla
silmä Kaaoksen Jumalan vahtii meitä
kun hampaamme raatelee viimeisiä säikeitä
ruumiista, josta jäljellä on vain luut,
josta nautittu on kaikki muu

vain sielu jätetty hautaan lepäämään
vääristä valinnoistaan jätetty kärsimään
ei ihmisiä, ei kannibaaleja
vaan puhdas pahuuden ruumiillistuma
Kirjoittanut: NemuritorNoapte (Jäsen)
  • Lähetetty: 08.12.2011 19:19
Ei ehkä ihan runo mut silti mun käsialaa.

Yö on kristallin kirkas, sanat kuin maalauksista, ääniä joita en voinut kuulla kun heikkous valtaa ruumiini, myyden halvalla sieluni ja pysähtyneen sydämen läpi maailmankaikkeuden historian ja valon.
Joskus kun aurinko on piilossa maan selän takana nälkäiset sielut joille kipu salli uuden syntymisen täydentävät kylmyytensä veren lämmöllä ..silloin voin selvästi kuulla sen pimeän kaukasen tähden kutsun, avaruuden pimennosta pysäöhtyneessä yössä sen hetken kuollesa, se ilmestyy tuoden uuden merkityksen elämälle...
Taas puistossa ollessani niiden valkoisten patsaitten keskellä taistellessani ajan henkeä vastaan kuten vieras nykymaailmassa, jäädytin huuleni sitä veristä taidetta suudeltaessa.
silloin näin ne tutut kalpeat sormet mustaa ruusua pitäessä
"vieläkö muistat lupauksemme? kunnes valo meidät erottaa?"
Varjojen hävittyä niiltä keskiyön muureilta, jäljelle jää vain kaksi hahmoa, sitä viimeistä auringonnousua odottamassa, ikuisen olemassaolon raunioilla.

Yö oli kristallin kirkas, sanat kun maalauksista, pimeän ajan poistuessa nämä sivut on tuhkan peitossa... Tämän tarinan hiljainen loppu.
Kirjoittanut: gothicknight (Jäsen)
  • Lähetetty: 12.12.2011 23:12
Silent in grave

So much sound out side, so silent on the inside
So much to see on the ground, so very little under
So very loud out there in the world
So silent, down there, six feet under

Who ever you are, who ever you were
All is lost to the clock that measured
Can you see the landscape through your soul?
See the lightning and hear the thunder

Do not worry, we all feel like that
All in good time, when the world has ended
Be it by one of time or blight, we all will go
To the place of warmth, and the whitest snow...


My red heaven

She wears red, colour like no other
Hair like fire, yet all flame, she'll smother
In all universe, she alone has my heart
And for her, of it, I'll dearly depart

My dying body, my dying soul
Left alone, to wither like ghoul
Yet I cry no tears of sorrow
For there will be a better tomorrow

I'm but a dragon, shade of the man
She's my phoenix, bird of a magical land
Because of her, all I should do, I can
She holds out, yet I take not her hand

Where I go, I should
She can't follow
I walked the way I could
She's filled, I'm hollow

Try as she might, there's just no way
I have no reason to stay
Let her spread her wings and be free
In my death I can finally have some sleep...>
Viesti

Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 1 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 17.09.2015 09:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 362 henkeä!
Järjestä treffit